perjantai 29. elokuuta 2008

Pikkuisen pitsiä

Eikös neidit tykkääkin vaaleanpunaisesta ikään katsomatta?
Neuloin sukat punasävyisestä Nalle Colorista (827) ikäneidolle joka ensi kuun alussa täyttää 86 -vuotta. Ja pitsiähän pitää olla hiukan mukana.
Mitä viedä lahjaksi toiselle, joka on vanhainkodissa jonne ei mahdu paljon henkilökohtaista tavaraa, eikä oma läsnäolo ole jatkuvasti mahdollista. Jotain pehmeää ja lämmintä, käytännöllistä joka on omatekemä.
Sukat on mukavat ja helpot vetäistä jalkaan pikku kävelylenkille. Dialyysihoidossa hänelle tulee aina vilu, silloinkin on hyvä olla lämmintä mukana. Tänään huomasin, että hänellä on tumput mukana hoitoon mennessä. Nehän voisinkin tehdä lisäksi tai viedä jollain vierailukäynnilläni. Niin kamalan vähiin ne henkilökohtaiset tarpeet menevät iän myötä.
Riittää, että joku kuuntelee ja käy välillä ulkoiluttamassa. Hoitohenkilökunnalle iso kiitos kaikesta jaksamisesta.
Idan - sukkaan löysin ohjeen Lankapeli -blogista. Sukassa on kiva pitsikuvio, pieni ja kapea.
Minäkin liityin sukkasatoon, jos sitten sinnekkin saisin satoa kerääntymään.

torstai 28. elokuuta 2008

Pehmoisia tyynyjä


Yhdistelin tyynyyn tulevat palat ompelemalla yhteen. Yhden palan koko 11 x11 cm. Kaikki palaset menivät yhteen tyynyyn, isoon sellaiseen. Tästähän olisi vaikka peiton voinut virkkailla, tyynynpäällisen tarve oli kuitenkin suurempi. Lanka on puuvilla ; Sandnesin Mandarin Classic, Garnstudio Muskat, Karnaluks -tukun Fiol ja Capri, sekä Schulgarn -lanka, en muista mistä ostettu. Ehkä tilasin Rellanasta. Mallibloki on kirjasta 200 Crochet blocks, 35. Pirteä väritys sopii sohvaa piristämään. Aikomukseni on tehdä toinenkin virkattu päällinen, kunhan saan neulottua valmiiksi tunikani, jossa on tätä samaa lankaa. Ettei loppuisi lanka kesken toisesta työstä. Uutta mallia olen selaillut samaisesta kirjasta. Toisaalta voisi tehdä yksivärisen blokin, vaikka samoja värejäkin käyttäisin. On niin monta erilaista mallia mitä haluisin virkata. Aamulla heräsin jo ennen kuutta sateen ropinaan. Ennenkuin sain itseni kunnolla hereille, muistin tehneeni viime talvena yhden neulotun tyynynpäällisen. Lanka on jotain kartiolankaa. Jäi silloin se toinen tyynynpäällinen aloittamatta, eikä tämäkään päällinen tullut viimeistelyyn. Muutoin valmis päällinen, mutta ilman vetoketjua. Hutasin aamulla ompelukoneeseen vetoketjupaininjalan ja ompelin ketjun paikoilleen. Niin helppoa se kun ottaa tehtäväkseen. Nyt sohvalle löhöämään! No en varmasti mene.

tiistai 26. elokuuta 2008

Terassinpohja 3 / 3

Valmista tuli. Vanha terassinpohja on kivitetty, mullitettu ja kukitettu. Monta kiloa kiviä tuli kerättyä, valittua ja sommiteltua yhä uudestaan ja uudestaan omalle paikalleen. Osan kivistä keräilin takaisin ämpäreihin ja taas sommiteltiin. Vieläkin on pientä säätöä vailla kukkapenkit. Otan puutarhan puolelta muutaman jakotaimen palavaa rakkautta ja istutan tähän uuteen penkkiin.
Kottikärryt tiilikuormineen tyhjenivät reunustamaan puolikaaria terassin edustalla. Monta askelkiveä soviteltiin ihan astinkiviksi, mutta saan kukkaruukun tai kynttilälyhdylle hyvän alustan.
Vanhan terassinpohjaa on n.10 neliötä ja mielestäni onnistuin luomaan kivan alueen yhdistäen alueen molemmin puolin olevat isot kukkapenkit yhteen tämän tilan kanssa.
Aika näyttää kuinka saan pidettyä kivien väleihin tulevat rikkakasvit kurissa, vain osassa kiveystä on muovia alla.
Näihin uusiin kukkapenkkeihin istutin suikeroalppia ja katajaa.
Näistä kuvista näkyy tuo kesällä aiemmin valmistuneet osat.
Jätän talveksi maahan nuo raparperilehtilaatat. Toivottavasti ne säilyvät ehjinä.


Terassin on vielä hiukan vaiheessa. Pientä loppusäätöä ja tuulensuojauksia grillausta varten vielä tekemättä.

Tuulensuojaksi on tulossa vanhat suuliovet, joita miäs vielä hiukan fiksailee. Takapihalle osuu sellaiset mukavan napakat tuulet, ettei grillissä tirise kuin kylmä henkäys ilman kunnollista seinämää.
Ja linnunpönttökin pitää olla, kokoluokkaa valtava.

Mukava tuo vanhemman pojan kommentti hänen käydessään kotona. -Tää ei näytä yhtään meirän äireltä, ihan kuin Kotilieden sivulta otettu kuva.
Hmm?
Mukavaa pihasuunnitteluahan tämä on ollut. Tämä olikin tämän kesän ainoa isompi projekti pihalla. Ensi kesälle on sitten uudet suunnitelmat.

maanantai 25. elokuuta 2008

Syksyn omenasato

Nam, makoisaa omenaa! Omenasadosta tulee hyvä ja makoisa. Kohta pääsee keittelemään omenahilloa vaikka kuinka paljon. Tontillamme on kaksi vanhaa omenapuuta ja viisi meidän istuttamaa. Joinakin vuosina käydään satomme kanssa tuoremehuasemalla tekemässä mehua, kun hilloaskit ovat jo tupaten täynnä. Ja sitä mehua ei enään makeuteta sokerilla. Se on hyvää ja raikasta - energiaa talven puhureihin.
Virkaten on valmistunut 50 omenansävyistä lappua tyynynpäälliseksi. Nyt vain suunnittelemaan mihin järjestykseen laput laitan, jotta sohvatyynylle saadaan uusi päällinen.
Elokuun lopun aamuissa on selvästi syksyn tuoksua.

lauantai 23. elokuuta 2008

Valapäivä

Eilinen iltapäivä ja ilta mennä vierähti Parolassa. Poikamme sai "lapsukaisensa" valalle ja jatkaa tästä eteenpäin vartioston alijohtajana.

Vanhempina olemme hyvinkin kiinnostuneita pojan suunnitelmista ja tekemisistä, silläpä menimme mukaan katsomaan tätäkin valapäivää.
Nuorimmaisemme oli enemmän kiinostunut koneista näytöksessä, sekä aseista.

Aliupseerit olivat järjestäneet illan päätteeksi jääkäreiden omaisille näytöksen, mihin heidän nuorensa jatkossa tulevat kouliintumaan. VIP -henkilön suojauksesta kyse.

Poikamme pääsi jo alkujaan alokasajaksi siihen ryhmään, mihin oli jo kauan halunnut, sotilaspoliisiksi. Puoli vuotta meni nopeasti, aliupseerioppilaasta tuli uusien alokkaiden kouluttaja. Uusi puolivuotiskausi alkoi heinäkuun uudella erällä ja tähän jaksoon mahtuu vielä monta uutta oppia. Tsemppiä!

Loma alkakoon.

torstai 21. elokuuta 2008

Aikainen lintu...

...se madon nappaa.
Matoja en ole aamusta aikaseen lähtenyt hakemaan, vaan mattoja pesemään. Rannalla on ihanan rauhallista, vai muutama koiranulkoiluttaja ja minä. Kolmena aamuna olen ajautunut mattoineni maalaiturille ja vielä yhden kerran pitää käydä. Montaa isoa mattoa en jaksa kerralla pestä. Eikä se peseminen niin voimille ota vaan se märän maton kantaminen. Mutta on se joka harjanveto sen arvoista. Matonpesu on aina ollut kesän lempipuuhiani, miten se jäikin näin loppukesään koko touhu.
Ei ole ruuhkaa pesutynnyreillä -ihan yksin on saanut joka aamu pestä. Eikä tule niin kovin hikikään - muuten kyllä kastun. Eikä ole vettäkään satanut -iltapäivisin kylläkin.
Ongelma on ennemminkin se kuivaaminen. Joka katoksen alusen olen täyttänyt viritelmilläni saadakseni kuivauspaikkaa. Eikä tuo suhteellisen korkea ilmankosteus nopeuta kuivumista mitenkään. Olen kuitenkin toiveikas ilmojen suhteen, kyllä ne mattoni kuivuvat, joskus.

tiistai 19. elokuuta 2008

Syksyn ruskaa

Eihän täällä vielä mitään ruskaa näy, mutta jakusta tuli ruska mieleeni.
Serkkutytön perheeseen syntyi viikonloppuna ensimmäinen lapsi, poika. Ihan en pelkällä kortilla meinaa pienokaista ja vanhempia onnitella, pitäähän sitä jotain omatekemää saada laittaa pakettiin.Päivässä valmistui tämä Ullaneuleen Marjakimara tai syyskimara. 100 gr lankakerä hupeni sukkalankakuvistani tähän jakkuun.Koko 68 / 74 cm.
Lanka on ohjeen mukainen Rellanan Flotte Socke (4 fach), 3011.
Onnea heille kaikille oikein paljon!

maanantai 18. elokuuta 2008

Teen nopeasti, lanka riittää paremmin...

Viikonloppuna tuli ihan mahoton tarve alkaa virkkaamaan ja siihen ei lääkkeeksi auttanut mikään muu kuin ottaa koukku käteen ja aloittaa tekemään jotain.
Viime kesän ET - lehden kassin malli on koukuttanut monen muunkin pauloihinsa, niin se ohje otti ja koukutti minutkin.
Lehteä olin haeskellut pitkään, jotta sain ohjeen itselleni. Jostain kirpparilta sitten löysinkin hakemani ja laitoin ohjeen talteen. Näissä kasseissa olen käyttänyt lankoina niitä lankojen loppuja, mitä tämän kesän aikana tehdyistä neuleistani on jäänyt. Eikä nekään meinanneet riittää. Vaikka kuinka koukku huiski silmukoita nopsaan tahtiin, jouduin etsimään sopivan sävyisiä lankoja lisäksi. Mutta kasseista tuli hyvän kokoiset ja tärkeintä näissä minulle on tuo pitkä hihnanauha. En pysty vaivaisen niskani takia kantamaan kassia kädessäni tai roikottamaan sitä olallani.
Näihin saa hyvin uppoamaan jämäkeriä ja teen vielä jossain vaiheessa lisääkin.
Ensimmäisen syyskrysanteemin sain kyläilemässä käyneiltä työkaveriltani. Kiitos! Näitä vain monta lisää kaunistamaan syksyistä kuistia. Vielä kukkii moni kesäkukkakin ihan hyvissä voimissaan.

sunnuntai 17. elokuuta 2008

Lankakerän etsintää

Minäpä olen ottanut ja siivonnut lankojani järjestykseen parina viimeisenä päivänä. En laskenut, enkä punninnut lankojeni määrää, mutta on niitä paljon. Kivasti ne kuitenkin on valmistuu, eikä pitkiä aikoja ehdi odottelemaan korinpohjalla.
Ja hyvät lankakorit minä olen itselleni löytänytkin!
Nämä kaksi koria, jotka ostin ja täytin langoilla kesän alussa. Näistä korissa olevista olen tehnyt melkein kaikki valmiiksi. Sen verran siirtelin lankoja toisiin töihin, että pääsen osasta lankoja virkkaamaan. Mistä lie - kuin salama kirkkaalta taivaalta - tuli ihan mahoton tarve aloittaa virkkaus. Ja malliahan löytyy.
Ja sukkalangat siirtelin kaikki samaan koriin, sinne siirtyivät ihanaiset Mokkasukkalankanikin. Minua hiukan houkuttelisi liittyä sukkasatoon, mutta jos en olekkaan innokas sukantekijä, jään vain ilmottautuneeksi. Mietin vielä.
Muutamat kauniit sukanmallit on minua houkutellut jo pidemmän aikaa, nämä Hepsin countrysukat ja Käsillään -blogin Paraphernalia. Minä kun aina vaan tikuttelen niitä ihan perussukkia, vahvistetulla kantapäällä. Ne on ihan parhaita saapassukkia.
Ihan vähän tuuletin huikeeta sukkalankamäärääni uudella terassinlaudoituksella, yli 70 kerää. Tästä kiepistä puuttuvat kaikki Seiskat ja Nallet, nehän on olleet peruslankojani sukkiin vuosikaudet. Olisikohan ihan pikkuisen netissä viettämieni tuntien syytä, että olen innostunut ostamaan ja tilaamaan muitakin lankoja näiden markettilankojen lisäksi.
Lopuksi kuvaa siitä näkymästä, mitä katselen istuessani koneella. Laskevaa ilta - aurinkoa päin tässä katsellaan. Kuvitelkaa te se aurinko, tänään on niin pimeää ja harmaata, ei tietoa mistään auringonlaskusta.

torstai 14. elokuuta 2008

Twinset

Jotain uutta neuletta näytettäväksi, onhan tämä neuleblogi.
Taannoiselle matkallemme otin tavoitteekseni päästä aloittamaan tätä neuletta. Ja sainhan minä senkin alkuun, vaikka aloitin monta työtä viikon aikana. Tämä takki on tehnyt monta sataa kilometriä matkaa pitkin Suomea. Sitä vain on niin mukava tekeytyä kiireiseksi siinä repiskan paikalla, niin että ajaminen on minulta jäänyt tosi vähiin. Mutta aina tarvitaan kartturia.
Asiaan. Takkiin on otettu kuviomalli Novitan kevät 08, 17.
Lankana on Mandarin Petit, kolmessa eri värissä. Neljäs väri, vaalean vihreä on Tallinnan Karnaluksista ostettu Fiol. Puikot 4 mm. Jotta neule olisi pehmeä, kuohkea, ei peltinen.
Malli on oma.
Tykkään, tykkään ihan kamalasti.
se että saadaan twinset, on sieltä takin alta löydyttävä pusero, toppi.

Tämä on neulottu 2 - kertaisella Mandarin Petitillä. Helman ja hihojen pitsin malli on Uudet Käsityöt - lehdestä, 5 /01.
Ja malli on oma. Virkkailin vielä kiinteitä silmukoita kaulukseen ja kädentielle. Kaulukseen tein pylvästä ja kjs, jotta sain samettinauhalle pienen kujanteen.
Kuvassa näkyvät helmikorut olen nyppinyt itse. Samoin aiemman postauksen korusetinkin.
Ja eikun uutta menoa suunnittelemaan, taas olisi uusia setti valmiina.
Talvellahan tein samantapaisen setin, Carte d'Orin, joulunpunaisena.

Hatanpään arboretum

Kun ruusuja ei saa kasvatettua omilla mättäillä, voi aina lähteä katsomaan onnistuneita istutuksia. Tampereella Hatanpään sairaalan läheisyydessä sijaitsee arboretum, jonne voi mennä katselemaan kauniita ruusuja. Puistoalue on viihtyisä ja puitonpenkeillä voi nauttia ruusujen kaikista kauniista väreistä.
Oma lempiruusuni, syvä tummanpunainen ei suostu tallentumaan kameraani.
Klikkaa alakuvaa.
Ruusutarhassa käyskentelee siellä ollessamme paljon muitakin. Kukinnot ovat parhaimmillaan.
Eikä pelkästään ruusut hurmaa, kaikki ne valtavan isot puut puiston alueella ovat myös katselemisen arvoisia. Kumpa ne osaisivat kuiskia vuosisataisia tarinoita, kuka on käyskennellyt puiston poluilla.
Tännekin on suunniteltu tulla käymään monena vuonna, mutta lapsiperheen arki on aina ollut kiireistä. Näköjään pitää kasvattaa lapsensa ensin, että pääsee nauttimaan tästäkin paikasta. Toki siellä lapsetkin kulkisivat mukana, mutta omat lapseni saavat aina näppylöitä, kun kuulevat haluavani puutarhoille tai taimimyymälään. Kuulemma ihan nyppylöille menee iho pelkästä ajatuksesta.
Puistoalueella toimii myös kesäkahvila.

Etsi kuvasta virhe!

tiistai 12. elokuuta 2008

Ei enempää vettä, kiitos

Kohta voisi laittaa riisiviljelmän alkuun, vettä on satanut aivan liian paljon. Kukkaistutukset ovat nyt parhaimmillaan, kun vain suojaa rankoilta sateilta. Kääntää ja kaataa astioita tyhjiksi.
Minullapa on kätevä miäs. En sitä ensimmäistä kertaa kehu, mutta kehun näin blogissani.
Keväällä jo ajoissa miäs kysyi, josko haluaisin puiset kottikärryt kukkaistutuksilleni. Tottahan minulle sellaiset kelpaa, mutta ehtona oli, että tehdään sitten kahdet kärryt. Ja niin minä sain äitienpäivälahjaksi kahdet kottarit, puukiekkorenkaalla. Kahdet siksi, että sain laittaa ne esteeksi etupihallemme ettei siihen mahtuisi parkkeeraamaan autoaan.
Meillä on toisaalla hyvä autoparkkipaikka, johonka saa hyvin autonsa. Kottareissa on hyvin pyörivät renkaat, istutuksen saa tarvittaessa siirreltyä pois edestä.
Tilavaan kärryyn sopii isojakin kasveja ja salaojitus on toiminut hyvin. Minun Kiviset& Soraset.

Tästä istutusastiasta näin kuvan muistaakseni viime kesän Kekkilän mainoksessa. Silloinhan meillä tyhjennettiin vanhaa pirttiä ja vessanpytyn vesisäiliö oli myös menossa roskalavalle, mutta kannoinkin sen omiin tarpeisiini kasvihuoneelle. Tänä kesänä säiliö on täytetty mullalla ja sitä ovat koristaneet valkoiset pelargoniat. Kysyin kyllä mielipidettä kotiväeltäni josko maitolaituri keittiön ikkunan edessä on moiselle "ruukulle " liian näkyvä paikka. Ei kuulemma häiritse ketään, mutta ohiajavat autoilijat sitä naureskelevat.
" Antakaa mulle vesilasi, vessanavain, heiniä paali..."
Oikeastaan tuo on kaunis astia. Puhtaan valkoinen, tarpeeksi tilava ja painava. Tuuli ei sitä kaada ja pohjassakin on reikä valmiina. Siis, hetikäyttövalmis.

Sitä ei itse kiinnitä huomioonsa niiden kukka -astioiden ja istutusten määrään, kunnes joutuu pyytämään jonkun hoitamaan istutuksiaan viikon ajaksi. Sain onneksi siskoni hoitamaan kukkia lomaviikkomme ajaksi ja tiesinhän minä, että aikaa niiden vesien kantoon menee. Sattui olemaan se lämmin viikko ja kukat tarvitsevat omansa. Reippain askelin kierroksesta selviää tunnissa, mutta enemmänkin siihen saa aikaansa kulumaan.
Huvimajaa koristaa tänä kesänä krassit. Niiden kukinto on kaunis, kestävä ja kasvi on mahdottoman helppohoitoinen. Siemeniä en keräile talteen seuraavaa kasvukautta varten. Joskus kylläkin olen ne poiminut, mutta unohdan keväällä etsiä ne laatikostani. Kaupoissa on niin mahtavia valikoimia, että on mukava kokeilla jotain uuttakin.
Vaikka aina päätän, että montaa pussillista en osta tuotakaan. Tuo kasvihuone on niin ihana paikka kasvattaa, tilava, lämmin ja antaa mukavan tunteen, kun kasvit ovat valmiina isompia istutuksia varten.
Vielä on monta viikkoa kasvukautta jäljellä. Perennoita pitää jakaa moneen eri istutusryhmään ja terassin edusta on vielä osaltani ihan vaiheessa. Edelleen odottelen rakennustyön valmistumista.
Joitakin kasveja pitää mennä pönkittämään pystyyn, kun kaatuilevat pitkine varsineen. Rikkakasvit ovat vallanneet muutaman penkin reunuksen tyhjän tilan, mokomatkin. Komposti haukkoo henkeään tänään, kunhan pääsen vauhtiin taas.

Tänään 12. 8 olisi anoppini 87-vuotispäivä, jos hän eläisi. Minulla on vielä monia hänen kasvattamiaan perennoja tallessa. Ja moni kasvi kulkeekin nimellä anopin kukkaset. Näistä olen tehnyt monta jakotainta, antanut eteenpäin ja siirrellyt omassa pihassa hyvin menestyviä kasveja useampaan paikkaan. Joskus vain kasvi ei selviä talvesta, mutta toisaalla pihasta on löytynyt hyvin säilyneitä juurakoita. Näin kokeilemalla, olen saanut säilymään vanhojakin perinneperennoita.
Ruusut ei ole koskaan meillä menestyneet kunnolla, mutta muutaman kesän ihmeitä pitää aina ikuistaa. Ruusuihin pitäisi oikein perehtyä ja olla kiinnostunut niiden kaikista oikuista, kyllä ne silloin kauniilla kukinolla palkitsee.

Humala sai keväällä uuden kiipeilytelineen. Ja kyllä se sitten luikerteleekin mieluusti. Ihan kaikki oksat ei tajua suuntaansa, vaan valtaavat kukkalaatikkoa ympäriltään. Olen lakannut taistelemasta niiden hentoisten kukkasten puolesta, mitkä humala on päättänyt hirttää. Pitää siirrellä aikaisin ensi keväänä juurakot pois, jos niistä on mitään enään jäljellä.

maanantai 11. elokuuta 2008

Oikein mukavaa koulupäivää!

Näillä otsikon sanoilla olen monta vuotta toivottanut lapsilleni hyvän päivän.
Ensin aloitin sanomaan sen ihan tarkoittaen sitä, mutta vanhempi poika sanoi joskus koulun pihalle kaarrettuani autolla, että tiedätkö kuinka paljon nuo sanat ärsyttää.
No, sanon sen nykyään sitten ihan pilke silmässäni, mutta sanon kuitenkin.
Niin alkoi minunkin koulutieni. Joo -o. Joka aamu olen käyettävissä autokuskina, tahdoin tai en. Nuorempi pääsisi hyvin polkupyörällä kouluun, mutta eihän sinne sateella voi pyöräillä.
Tytärkin voisi mennä skootterillaan, mutta eihän sinne kouluun voi mennä sateella ajaa. Joten äippä kuskaa.
Jos jokaisesta automatkasta olisin sen markan tai euron saanut, kyllä olisi iso kasa kolikoita.

Tänä aamuna nuorempi poika kysyi minulta:-Äiti, oletko ihan varma, että meidän piti tänään mennä sinne kouluun?

Tiesin sen. Loma loppui kesken, olisi aamusta nukuttanut mukavasti. Kello on armoton ja herättää aikaisin. Monta kivaa kesämuistoa tallentui lomakuukausilta. Tässä kuvassa nuorimmainen kesätreeneissä. Miäs piti kolmelle kiekkopojalle 2 x viikossa harjoituksia kotonamme. Muut joukkueen pojat tekivät omissa pikkuryhmissää harjotteita, kuka missäkin.

sunnuntai 10. elokuuta 2008

Pajutila


Ennen kesän loppumista on käymättä vielä monta kivaa kohdetta. Tänään on aikaa kulutettu Kangasalalla, Marjamäen Pajutilalla. Tänne on suunniteltu menevämme jo useampana vuonna, mutta mikä siinä lähtemisessä onkin niin vaikeaa? Kysyin äitiäni kaverikseni sunnuntairetkeilemään ja eipä paljon tarvinnut houkutella.
Tiesin jo etukäteen, että paikassa olisi paljon nähtävää, mutta se että siellä oli tavaraa niinkin paljon, oli pelkkää plussaa. Joo, tänne haluan kohta uudestaan. Matkassani oli kamera ja minä räpsin kuvia. Innokkaana sisustajana sain monta hyvää vinkkiä, uusia ideoita. Lahjoiksi sopivaa tavaraa löytyy moneen lähtöön.
Pajutuotteet oli myynnissä monessa eri kohteessa, suurimmat taivasalla.
Oli koreja isoja ja pieniä. Pyöreitä ja pitkulaisia. Koirille ja kissoille nukkumapaikoiksi ja kuljetukseen. Oli tuoleja ja halkoastoita. Tai niitä isoimpia koreja suunniteltiin lankakoreiksi. Olisin päälläni korinpohjalla etsimässä sitä yhtä kadonnutta langanpäätä.
Kyllä sieltä itselleen olisi voinut ostaa peräkärryllisen mitä ihanampia pajutöitä, mutta hyvin hillitysti teimme kierrostamme.
Aina siihen saakka, kunnes pääsimme sinne kauniiden sisutustavaroiden ympäröimäksi. Meinasi ihan mopo karata käsistä, kun kaikkea olisi haluttu.
Minulla tuo sisutustyyli on romanttinen ja määrällisesti kaikkea mielummin enemmän, kuin vähän. Joka kerta pitää itselleen selvittää, mihin minä tuonkin saisin sopimaan. Miähelle en enään selitä, se kun ei kauheasti enään kysele. Tuumaa vaan, jaa. Ja joo.
Kesäkoti - näyttely oli ihan toiveideni mukainen. Ilman niitä verhoissa ja lampuissa roikkuvia hintalappuja. Miten onkaan helppo ihastua hulmuaviin ruusuverhoihin ja pitsityynyihin? Katsella kauniisti katettua ruokapöytää kaikkine lisukkeineen. Uppotua tyynyillä täytettyyn sänkyyn, siihen olisi vielä mahtunut kellahtamaan. Tai kuunnella putkiradiosta Pekingin kisoja ja katsella tulen loimotusta pönttöuunin ritilöiden takaa.
Romantikko -minä.
Jään haaveilemaan kuistista, mukavista tuoleista aamuaurigossa. Mukavasta sohvasta ja punaisista pelargoneista.
Montaa kaunista kohdetta haluan kokeilla omassa kodissani. Suunnitella, rakentaa ja ommella. Jos jokin asia unohtuu, lähden mielelläni uudelle matkalle.
Ihan sen kahvilan runsaan valikoimankin takia. Jäi maistamatta moni ihana leipomus.