lauantai 28. helmikuuta 2009

Kantrahtava

Kävin kameroimassa siskollani hänen uutta neuletta. Sain aamusella itseni aikaseen sängystä ylös ja ensi töikseni otin ja viimeistelin tämän takin. Ja loput, eli nappien paikat katsottiin yhdessä.
Halusin kuvata ulkona ja siihen vähän lisäksi liikettä, eli kolme koiraa mukaan kuviin.
Tässä sitä liikettä riitti, kun hännänhuiskeet huiskivat kuka minnekkin. Siskoni paimennuksessa ne saivat käskyä ja pään taputuksia.
Vaikka koirat on kuvauksellisia, en saanut millään kunnon potrettia. Aina joku näki jotain, muka, jossain. Tai siskoni häslää liepeittensä kanssa. Mutta tämä on ihan normaalia tässä taloudessa.

Takin malli löytyy Modasta 5 /08, 16. Ohjeen lankasuositusta en noudattanut, vaan ostin Novitan ruskeaa Kantria ( 874).
Lankaa kului 760 gr, malliin, jonka sitten muokkailin saajan omille mitoille sopivaksi.
Mallineuleen palmikonkierto oli mukavaa ja joutuisaa neuloa. Muutoinhan takki on joustinneuletta.
Takin kaulus on mielestäni kiva. Etukappaleiden etureunoihin lisätään muutama silmukka työn edetessä jotta kappale levenee. Takakappaleen kaula - aukosta, sekä edestä kerättyihin silmukoihin neulottu 10 cm kaulus ommellaan lopuksi kiinni etukappaleen levennettyyn listaan.
Tässä olikin selkokieliset ohjeistukseni.

Kuvailin syksyllä tekemäni tunikan kotipihallamme, jolloin mukana kuvauksissa oli Elli - neiti. Tässä kuvassa kaatumassa siskoni vasemmalla puolen. Koiruus on kasvanut hurjasti edellisestä bloggauksesta. Pennut on pieniä vain vähän aikaa.

torstai 26. helmikuuta 2009

Vuosien varrelta

Hiihtoloman riemuja, eli matka mummolaan oli viikon yhteinen ohjelma. Eilen, heti töistä tultuani, laitettiin auton suunta eteläiseen autojonoon ja mennä körröteltiin kauniissa talvisessa säässä. Matkalla olisi ollut monen monta mukavaa pysähdyspaikkaa, mutta illaksi oli jälleen tultava kotiin, yritettiin mennä suorinta tietä perille saakka.

Ei muilla matkalaisilla ollut mitään kiirettä kotiintulon kanssa, paitsi minulla, jonka piti suoritua aamuksi jälleen kasvihuoneelle.
Kuvailin äitini luona muutamia omia töitäni, siis osan, mitä siellä on aina näkösällä. Vuosien varrella olen tehnyt taitojen karttuesssa kaikenlaisia näperryksiä.
Äitinikin on melko mestari tekemään kaikenlaista, paitsi sitä mallitilkkua, jonka tärkeyttä yritin eilenkin tähdentää. Olisi hällekin paljon joutuisampaa saada valmiiksi enemmän neuleita ja virkkuita, jos tekisi pienen tilkun, josta laskea ne tärkeät silmukat. Ei haaskaantuisi aikaa turhaan työhön ja jatkuvaan purkamiseen.
Ehkä se oppi menee joskus vielä perille, oppi äitini virkkaamaankin muutama vuosi sitten, vaikka oli siinä opettamistakin.

Itse olen virkannut ihan lapsesta asti, monet liinat ja verhot on vuosien aikana valmistunut.
Taisi olla suuri tönäys virkkuun ihmeelliseen silmukkaan se, etten luvannut virkata yhden ainoaa kappaa äitini ikkunoihin. Niissä tuhraantuu mahdottomasti aikaa. Eikä se virkkaaminen ole edes vaikeaa. Katsoo selkeää ruutumallia ja antaa ohjeen viedä mukanaan. Nyt äidin ikkunoissa on metrikaupalla pitsiverhoa, niin meilläkin.

Mallien vaihtoa ja ohjeiden metsästystä teemme yhdessä. Aina uuden lehden ilmestyessä, tieto lehden sisällöstä lähtee eteenpäin sähköpostilla tai tekstarina lehtihyllyn luota. Koska välimatkamme on pitkä, pitää molemmilla olla omat lehtemme. Muutoin molemmat tarvisimme sen saman lehden yhtä aikaa.
Päivittäiset kuulumiset vaihdamme tyyliin, purin taas.. sain valmiiksi..pengoin kaikki lehteni.. ei sulla sattus olemaan...Sen jälkeen vasta kysytään mitä kuuluu ja ollaanko terveinä.

Lapsuudenkodissani teimme yhdessä paljon käsitöitä. Olen oppinut ennen kouluikää virkkaamaan ja neulominen on tullut siinä heti sen jälkeen.
Onkin hyvin luonnikasta, että toisillamme käydessämme pengotaan molempien työhuoneet ja -pöydät.
Sama sekasotku niillä vallitsee, mutta omista tavaroista löytyy aina se mitä on hakemassa.
Uusien oppien parissa oltuamme, se oppi pitää jakaa myös toiselle.

Muistan kuinka aikoinani opettelin tilkkutöissä tekemään paperitekniikalla pienen pieniä blokeja. Äitini ei innostunut siitä alkuunsa ollenkaan, mutta veihän sekin paperinpalanen pikkusormen. Nyt on kodin seinät koristeltu hienoin tilkkuseinävaattein ja kaapit pullistelee valmiita töitä.

Pikkuisen vain pitää sysätä eteenpäin. Kannustetaan toinen toistamme.
Lampunvarjostimet on meidän yhteinen kiinnostuksen kohde. Kävin aikoinani lyhyen kurssin ja sain äidistäni töilleni vakitilaajan =)
Kirpparit on oiva paikka löytää erilaisia kehikoita ja näiden ostosten lisäännyttyä suuressa määrin, sai äitini luvan oppia tekemään omat varjostimensa. Mutta koristenauhojen ja -hapsujen valinnassa olen mukana edelleen.

Posliininmaalaustakin olen harrastanut monia vuosia, mutta tapaturmani jälkeen se on jäänyt.
Sain äitini kaikki posliinimaalaustarpeet itselleni muutama vuosi sitten, on mistä valista. Löyty purkkia ja pensseliä.

Jos asuisimme lähempänä toisia
mme, olisi meillä varmaan yhteisen harrastuksen myötä vielä enemmän yhteisiä tavaroita ja samannäköistäkin kodeissamme.
Käsityö on hyvä harrastus, monipuolinen ja valmiin työn käyttö piristää mieltä ja kannustaa opettelemaan uutta. Sitä katselee kotiaan ja ympäristöään etsien uusia virikkeitä ja taas on aika aloittaa jokin uusi ja innostava työ.
Tässä oli pieni katsaus vuosien varrella tehdyistä töistäni äidilleni. Joskus voinen poiketa kamerani kanssa sisarellani, jolle on tekeillä seuraava neuletyöni.

maanantai 23. helmikuuta 2009

Ruskeaa

Tullessani töistä kotiin tahdoin päivän auringonpaisteeseen. Saadaan hyvä valo uudelle baskerilleni. Tumma ruskea Kitten Mohair (2982) on ulkoillessaan parhaimmillaan.
Tässä mallissa oli jotain joka vastusti minua kaiken aikaa. Tai sitten en keskittynyt tekemiseeni laisinkaan. Otin työn vain nopsasti tehtäväkseni, olisi jokin kässy matkassa mukanani pojan pelireissulla. En olisi mitään kiirettä koko työn kanssa pitänytkään, mutta minulla ei ollut mitään muuta selkeää kerrosmerkkiä laittaa työhöni kuin pikkurillin sormus. Halusin sen takaisin. Ja baskerikin valmistui samalla.
Malli on talven /08 Novitasta, 69.
Olen tykästynyt tummaan ruskeaan, ja nyt sain aiemmin tehdyille lapasilleni settiin täydennystä, kun on vielä ruskean sävyinen pitkä kaulahuivikin valmiina. Huiviin olen ostanut langan syksyiseltä messumatkalta Seinäjoelta. Dedifran Filorosa -lanka ei olisi piisannut pelkästään, joten joka toinen kerros on neulottu jollain nimettömällä langalla aina oikeaa neuletta.
Täytyy ihan tunnustaa, että viikonloppu meni ihan kokonaan neuloessa, en tehnyt muuta kuin laskiaispullia ja neuloin. Nautin neulomisesta, mitä en olekkaan pitkään aikaan ehtinyt tekemään. Oli mukava aloittaa uusi viikko, kun on saanut pistää silmukkaa silmukan perään.


lauantai 21. helmikuuta 2009

20. 02

Lapsenihan vanhenee ohi minun!
Tytär vietti eilen 18 -v päiviään, hillitysti. Taisi ne suurimmat hurraa -huudot tulla päästyään ensimmäisellä yrittämällä autokoulun kirjallista kokeista. Onnea! Autokortti on lahja isältään.
Inssiajoa odotellessa on hyvä huilia ja aloittaa hiihtoloma.
Tytön iästä muistuu mieleen, kun pirttiämme rakennettiin. Se oli kiireistä aikaa, ihan kaikkea en tytön vauvavuodesta edes muista, onneksi olen tallentanut paljon valokuvia.
Muistona olen tämän mekon nostanut syksyllä tyttären huoneen seinälle. Olen sen ommellut taaperoikäiselle tytölle hyödyntäen Espanjasta lahjaksi saamaansa pientä mekkoa.
Poistin valkoisesta mekosta kaikki kauniit pitsit ja ompelin ne kukalliseen kankaaseen. Tämä oli kaunis juhla - asu moniin eri tilaisuuksiin.
Eilisen syntymäpäivälahjan sain valmiiksi vasta tänään.
Alkuviikosta piirtelemäni Tiffanyvalaisin on valmis.
Valaisin on aivan erinäköinen, kun se valaisee. Työ on tasona tehty, helppo valmistaa. Lampunjalka on kirpparilöytö. Valmis työ on patinoitu pronssilla.
Onnea sinulle tyttäreni!


torstai 19. helmikuuta 2009

Kova pala purtavaksi

Harvoin olen keramiikassa mistään työstä ollut niin innostunut, kun näistä kävyistäni tänä keväänä. Könttä savea kädessäni ja minä miettimässä, kuinka se käpy siitä syntyy.
Ei se ihan ensimmäisellä kokeilulla valmistunut, mutta pienen pähkäilyn jälkeen alkoi piirteet olemaan kuin männynkävyllä.
Ihailin ennen joulua kaikkien sisustuskauppojen ja -blogien kauniita koristekäpyjä hopeisia ja aitoja, mietin miksen keräisi niitä omista pihapuista sisälle talven ja joulun asetelmiin. Ensimmäinen lumi satoi maahan, eikä minua huvittanut lähteä tonkimaan pihaa.
Näistä pitkäikäisistä kävyistä olen suunnitellut tekeväni takapihan terassinkattoon astelman, kunhan maa sulaa ja löydetään miähen perässään vetämä iso männynoksa jostain rotkosta takaisin näkösälle.
Tää on aina niin tätä. Minä sanon, että tavarat ja roskat rontataan pois ja kohta tarvitsen ne takaisin. Niin käy sen syksyllä pudonneen männynoksankin kanssa, tarvin sen kuitenkin;) Onneksi sitä ei pilkottu poltinpuuksi.
Käpyjä on vieläkin tekeillä, kuusenkäpyjä vasta nämä kaksi. Kunhan kevät etenee, tullee valmis työkin tänne näkösälle.
Ja näitä koristeita ei oravat ja pikkulinnut riko!
Lisäsin tuohon sivupalkkiin uuden kategorian, kirpputori. Kulutan kuitenkin paljon aikaa kiertelemällä lähialueideni kirppareita ja täälläkin kerron osan ostoksistani olevan näitä löytöjä.
Olkoon tämä kaunis hopeoitu astia ensimmäinen tämän nimikkeen alla esitelty. 3 € hintainen, kaunis kuvio sisäpinnassaan.
Aiemmin päivitettyjä en ala erikseen kirjaamaan.
Vielä pitää mainita, näin puutarhalla tänään vuoden ensimmäisen leppäkertun. Kesä, se on tuloillaan ja puutarhalla alkaa vihertämään.

tiistai 17. helmikuuta 2009

Lasiprismoja

Minullapa on suuren suuri käynnistysonkelma. Nyt ei valmistu yhtään mikään, mutta kauheesti on tekemisen meininkiä.
Saamattomuuttakin on havaittavissa, onkohan minulla alkanut kevätväsymys?
Tänään ehdin hiukan piirtelemään seuraavaa tekelettäni, lampunvarjostinta.
Tiffanyvarjostimia en ole tehnyt aiemmin kuin yhden ja sen valmistumisesta on jo paljon aikaa.
Näin lasikaupan ikkunalla simppelin kivan varjostinmallin ja tästä on tulossa melkein samanlainen. Omin piirroksin. Varjostimeen on tulossa kolme lasiprismaa joka sivulle.
Piirtelin paksulle pahville mallineen sovitusta varten, siitä saa jo hyvän kuvan suunnitteilla olevaan työhöni.
Lampunjalka on kirpparilöytö, pieni ja siro.
Takana on hiukan isompi ja kruusatumpi messinkijalka, se on myös kirpparilta. Eilen illalla pääsin käymään pikasesti kaupungilla ja kierrokseni ei ollut lainkaan huono. Tällaisia löytöjä ostan mieluusti.

Ja näitä pallukoita saa meille tulla myös lisää. Nyt on lankaa, kun pääsin Sokoksen lankaviikoille. Tarjouslankaa en ostanut kuin Novitan Cocosta, vaikka olisihan sitä ollut muutakin tarjolla. Viikkoakin on vielä hyvin jäljellä, josko toisenkin kerran pääsisin lankoja hiplailemaan. Ehkä on sittenkin parempi pysyä kotona, valmistuisikin jotain.

lauantai 14. helmikuuta 2009

torstai 12. helmikuuta 2009

Kolme vaaleanpunaista nappia


















Vielä on olemassa tosi ystäviä, sellaisia jotka odottavat käymään ja antavat paljosta paljon.

Olin maanantai - iltana oikein unelmahommassani. Sain penkoa isolla kädellä itselleni lankoja ystäväni saamasta perintöpussista. Langat oli kerätty jätesäkkeihin ja se oli ilo silmälle.
Ooh, näin paljon. Yhdessä hujauksessa oli monta pientä pussia käännelty ja väännelty tyhjiksi säkkien kätköistä ja kumpikin sai mitä halusi.
Paljon villaa, ihan käsinvärjättyäkin joukosta löytyy. Ne lajittelen kangaspuiden läheisyyteen villahuopiani varten.
Hiukan on purettavia neuleita, ei hukata pätkääkään. Oli sekalaista nyttyä ja paljon kauniita värejä.
Muutama iso kartio puuvillaa ja glitteriä. On siellä virkkauslankaakin. Mohairia ja samettilankaa.
Lankoja on yhteensä 14. 6 kg. Joo-o, siinä on lajittelemista. Mutta on siinä tikuttamistakin. Vieläköhän laskisin omat lankanikin?
Eikä tuo läjä näytä edes isolta. Tai sitten meidän takapihan pöytä on niin iso, että lankamäärä hukkuu siihen pieneksi kasaksi. Yritetään hiukan tuulettaa lankoja pihalla pakkasessa, kun langat ovat olleet pussisäiltyksessä ja koirataloudessa. Menin ihan tukkoiseksi pölystä.
Ja kaiken tämän sain itselleni kolmella vaaleanpunaisella napilla, jotka ystäväni tarvitsee tekeillä olevaan neuletakkiinsa. Jo vain olin ne valmis käymään vaikka ostamaan nappikaupasta, mutta ne löytyikin omasta nappivarastostani.














Lauantaiselle ystävänpäivälle haluan toivottaa kaikille oikei
n mukavaa ja vaaleanpunaista päivää.
Minä aloitan viimeistelemään tyttären huomeniltaisia tanssiaisia, vaatteiden järjestelyä tytölle sekä muulle perheelle piisaa.
Lauanataina on jälleen pojan pelimatka, mutta juhlista laitan kuvasarjaa näkösälle heti ehtiessäni.

tiistai 10. helmikuuta 2009

Korut

Nypräsin iltasella tytön asuun korut ja hiushärpätyksen. Helmiä ja ohutta lankaa. Näihin ei kyllä paljon lankaa kulunut, sitä on turha merkata sivupalkkiin muistiin.
Virkkasin kapean kaulanauhan ohuen ohuesta ompelukoneen tikkauslangasta 1 .25 mm koukulla. Tummempi vihreä on samaa lankaa, millä ole ommellut kaikki helmet tähän juhla - asuun. Vaalea vihreä on pätkävärjättyä, joka antaakin kaulanauhalle kivan vivahteen.
Nauhasta tuli sen verran pitkä, ettei koruun kuristu. Se ei saanut jäädä pantamaiseksi, vaan sille tehtiin tarpeeksi pituutta. Säädin korun sopivaan pituuteen lukolla.
Sydän on syksyinen messuostos Pirkkahallin kädentaitomessuilta, HelmiQ - osastolta. Helminauhoja sydämmen alle ei saanut olla liikaa, eikä liian pitkiä.
Korvakoruihin kerättiin hamekankaan sävyisiä helmiä, jotka pujotettelin korupiikkiin.
Lopuksi pujottelin erilaisia lehti- ja kukkahelmiä, hopeisten ja vihreiden helmien kanssa ohueen rautalankaan. Kieputin hiusklipsun ympärille erilaisia helmirykelmiä ja lopuksi täydensin tyhjiä kohtia yksittäisillä helminauhoilla.
Tytär tahtoi näyttävän hiuskorun. Tämä sitten täydentää asua takaapäin. Toivottavasti kampaaja saa sen kiinnitettyä kampaukseen mukaan.














maanantai 9. helmikuuta 2009

Hyvä uutinen



Taas on tikuteltuna yhdet parit sukkia. Näiden koko on 46 ja lankana On linen supersocke 100.
Langanväristä tuleekin mieleeni olki tai kypsä viljaa.

Uutiset
Viime viikolla uutisiin päässyt 8 -vuotias boakäärme on löytynyt hyväkuntoisena. Käärme ehti luikerrella yli viikon omilla poluillaan, kun se pääsi vapaaksi terraarion siivouksen yhteydessä.
Käärmeen omistaja kertoi rauhallisen Salli -neidin viihtyvän talon kivijalan vieressä, josta sitä etsi suuri määrä vapaaehtoisia etsijöitä. Käärme löytyikin samasta korttelista, josta se oli karkuun päässyt. Vielä ei ole tarkkaa tietoa, miten se pääsi kenenkään huomaamatta vilkkaasti liikennöidyn kadun yli.
Helpotus oli suuri sekä omistajalla, että asuinalueen muilla asukkailla, että boa on jälleen omassa terraariossa. Nälkäisenä se tuskin on niinkin pitkän vapauden aikana ollut. Ehkä muutama jyrsijä on kaikonnut sen nälkäiseen vatsaan.


Matleena haastoi minut tällä kuvalla mukaan kirjoittamaan hyvän uutisen.


Ja minä haastan mukaan omalla kuvallani Päivin, Vuokon ja Kirsin.












1) Kirjoita kuvasta hyvä uutinen ja jul
kaise se. Jollei huvita, niin haasta toki joku sijaiseksesi.
2) Valitse jokin omista kuvistasi uudeksi haastekuvaksi.
3) Julkaise kuvasi ja haasta muita.
4) Tämä on leikkiä.





sunnuntai 8. helmikuuta 2009

Solmio

Tänään päivällä olin taas aloittamassa ompelusta, josta en tiennyt yhtään mitään ja toivoin sen valmistuvan tooosi nopeasti.
Toisin kuitenkin kävi. Valmistui se, solmio, mutta tosi hitaasti.
Minulle tuli uskonpuute ja pahapäivä.
Sitä kun tavaa kaavaohjetta, kääntää kangasta ja käy kuumana kuin silitysrauta, ei hyvää tule. Olen nyt jatkuvasti ottanut tehväkseni töitä, joita en koskaan aiemmin ole tehnyt ja se kyllä kuuluu. Menee hermot!
Tästä tekeytyi vanhojenpäivätansseihin poikaystävän eli tyttären tanssiparin solmio ja taskuliina. Jos ne sitten lähemmän tutkiskelun jälkeen hälle kelpaavat.
Kangas on samaa kuin tytön puvun korsetin ja hameen etumuksen harmaa tafti.
Leikkasin kaavan SK 10/1991-lehdestä. Tyttären syntymävuosi.
Kankaan leikkasin täysvinoon ja valitsin vuoriksi saman taftin. Ja sitten pikkasen helmiä solmukkeen alle. Nämäkin kuviot ovat poimintoja korsetin etumuksesta. Pienin muokkauksin, mutta samoja delicahelmiä.
Taskuliinan ompeluun en löytänyt ihan kankaansävyistä ompelulankaa, mutta toivon sen tanssintiimellyksessä olevan vähäpätöinen katseenvangitsija. Tytär taitteli liinan.

















Miäheni teki solmioon solmukkeen monta kertaa, kuvio ei ollut mielestäni oikealla kohdalla. Mutta sekin onnistui, monennellakohan yrittämällä.
Vielä on tekemättä korut ja aikaa on torstaihin asti.

perjantai 6. helmikuuta 2009

Löytöjä

Minulla oli jokin outo veto kohden kirpputoria heti töiden jälkeen. Sellainen kutina, että sinne pitää päästä käymään.
Eikä vallan huono käynti ollutkaan. Löysin nimittäin ihanat lankarullatelineet. Kaksin kappalein. Kokeilin vanhojen ompelulankojen sopivuutta telineeseen, just passelit.
Samalta myyntipöydältä ostin ison sillipurkillisen verran puunappeja. Ostetusta määrästä kuvassa on vain pieni osa kuvattuna. Nappejahan ei ole koskaan liikaa.
Valkoinen nimikoitu ja reikäompelein koristeltu lakana menee pesuun ja säästöön. Sille löytyy myöhemmin käyttöä.
Keräilen myös kauniita emaliastioita ja mukeja. Tänään löysin ison ruoka - astian, joka peseytyy käyttöön.
Kauniita lasiastioitakaan en voi jättää pöydille odottamaan, ne ihan hihkuu päästä meille. Niinkuin tämä ihana huurrettu jalallinen astia. Kävin siihen tinkaamassa tyttären sipsejä, mutten raaskinnut täyttää astiaa, vaan söin muutaman heti.
Sain äidiltäni kirjeen, nimipäiväkseni, jossa oli mukana rahaa ja ajatus, josko kävisin Indiskassa törsäämässä jotain itselleni. Taisin sen rahan käyttää näihin ihanuuksiin, jotka ovat tänään meille kotiintuneet.

Miäheni kotiutui eilen illalla kukkapuskan kanssa. Ei hän mitään pahaa ole tietääkseni tehnyt, mutta sain hää - ja nimipäiväkukat.
Nyt pitää saada jokin kiva neule alulle. Huomenna on pitkä automatka pojan kiekkopeliin, eikä minulla ole tekeillä kuin perussukat ja kaksi kevätpäivän yllärihuivia.

Hyvää ja leppoisaa viikonloppua sinulle.