tiistai 31. heinäkuuta 2012

Karjalanneito

Erittäin tuulisella terasilla sinkkiämpärin suojiin istutetut Karjalanneito-amppelit kasvavat ja voivat hyvin. Kaikkeen nämäkin tottuu, kuivuuteen ja paahteeseen.
Loppuun vielä yksi vihreäsävyinen enkeli.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Istun minä!

Minulta kysytään aika ajoin, että istunko minä koskaan ihan paikallani tekemättä mitään.
No en, jos rehellisiä ollaan. Harvemmin edes istahdan pihallakaan, jos en sitten ole syömässä terassilla. Ja jos istun hetken ns.paikallani, on minulla ainakin jokin käsityö lähelläni. Mutta en mitään tekemättömänä oikeastaan koskaan.
Eilen, kun termostaattini oli rikki ja hikeä valuen siivosin yhden kukkamaani, päätin, että tämän saatuani valmiiksi, istun virkkaamaan hetkeksi.
Kun aurinkoiset ja kauniit päivät tulivat ja sen siliän veks' menivät, niin otin tavoitteekseni siivota yhden kukkamaan / päivä.
Koska kukkamaat ovat suuria, siis täältä tuonne kaukaisuuteen, riittää yhden kukkamaan siivouksessa töitä tarpeeksi yhdelle päivälle. 
Toiseltakin suunnalta kuvattuna sama alue.
Revin ja raastoin estoitta kaikki mitkä vähänkään tuupasivat itseään pois kukkamaalta. Ähelsin ja ähisin puskasta toiseen, kitkin ja riivin. Kottarin rengas punaisena survoin täysiä kuormia kompostin ja kukkamaan väliä. Hikeä valuen ajattelin jo välillä antaa periksi ja siivota vain osan alueesta.
Uusi terassi on suunnilleen puolivälissä molempia suuria istutusalueita. Vanhan pohjan tekoa olen kuvaillut täällä
Pioneista ei ole jäänyt jäljellä kuin vihreys.
Ja toisella, varjoisalla puolella, veherys.
Peräksiantamattomuus taas palkittiin ihanalla lukuhetkellä, Novitan uusin lehti,
sekä virkkauksella, joka on aika hidasta puuhaa suuren liinan isoilla kierroksilla.
Mukavaa uutta viikkoa sinulle,


sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Tänä kesänä

Nämä kasvavat paikoitellen kaksi metrisiksi.
Kuistin kukat ovat reheviä. Näitä haluan ensi kesänäkin kasvattaa.
Kivenkoloihin on kasvanut kauniin värisiä orvokkeja.
Joitakin kukkia on sitten joka laatikossa...
Kirvojakin löytyy.
Tuulen tönimiä.
Kauniita väripareja.
Jaloritarinkannukset kasvavat 2. 5 m korkeudessa ja tarha-alpi on metrin mittaista viidakkoa.
Viinimarjoja kypsyy halukkaille poimijoille.
Pihakierros kameran kanssa olikin helppo ja nopea, nyt on sitten työn osuus, kottikärryt ja kunnon rukkaset. Rikkaruohojen poimintaa.

 

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Tasan ei käy

Minä siivoan ja laitan tavaroita kirppismyyntiin, niin toisaalla
miäs ostaa ja raahaa kotiin kaikenlaista vehjestä.
Avk on kuin toinen koti, tietokoneella varmoissa suosikeissa ja vetää puoleensa kuin lankauppa naista.
Miähen ensimmäinen lomaviikko on mennyt suulissa pojan mopon kanssa. 
Tosin meni se viikko ennen lomaakin samaisessa suulissa omaa pärräänsä huoltaessa. Muistaakseni sitä edeltävät viikot meni traktorin kytkimen huoltoa tehdessä tässä samaisessa suulissa, jota edelsi nykyään ajossa olevan hirvivahinkoauton korjaaminen (jälleen avk:n sivuja luettu).
Tätä edelsi pojan mopo, tai taisi mennä silloin siinä autonkorjauksen sivussa, mutta sitä ennen laitettiin minun kauppa-autoni jarrut kuntoon, mutta sitä ennen...
Huoh. Toisaalta tässä isä-poika projektissa on poika saanut oppia ihan isän kärest.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Hersyvää tilannekomiikkaa

Herra ministerin selitykset olisi ollut oiva nimitys kesäteatterille ;)!
Heinolan kesäteatteri oli elämys, vieläpä ensimmäinen sellainen. Monta erilaista teatterilavaa nähneenä tämä ei ollut laisinkaan huono vaihtoehto, kun etsittiin näytelmää hiukan kauempaa. 
Vertailukohde samaiseen näytelmään on vuosituhannen vaihteesta, kun Tampereen Työväen teatteri esitti samaisen näytelmän. Silloinkaan ei lähdetty katsomosta nenäliinapaketin kanssa pois.

Koska matka oli pitkä, molempiin suuntiin, ilmoitin jo hyvissä ajoin, että en lähde matkaan pärrällä ihan säidenkään puolesta. Jostain nurkan takaa on päässyt pahasti virkkkuukärpänen puraisemaan, eikä koukkuneula meinaa irrota kädestäni laisinkaan. Siis, oma lehmä ojassa ja silleen.
Melkein kuusi tuntia autossa istumista, joutenoloa, virkkaamista, maisemia, viljavia peltoja, tietöitä ja muutama pysähdys mennen tullen.
Ahkera orava ilahdutti touhuillaan näytöksen väliajalla.
Kotimatkalla pysähdyimme syömään Kanavan Kunkkuun. Samalla ennätin kiertää samassa rakennuksessa olevan kauniin sisustuspuodinkin, ostamatta mitään.
Ihana kulttuuriretki, ihan kahden.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Kiertoon

Muutama kuukausi sitten laitoin itseni paikallisen kirppiksen listoille, haluan loossin muutamaksi kuukaudeksi vuokralle. Heinäkuu on ollut kokeilua, ostaako kukaan mitään? Väki shoppailee alennusmyynneissä, kiirehtii paikasta toiseen, että ehtivät kaikki kesän pakolliset riennot muutaman lomaviikon aikana kiertää.
Sen verran ollaan jääty plussan puolelle, että taidan maksaa vielä seuraavankin kuukauden pöytävuokran. On nimittäin vasta sohaistu pintaa, mitä tulee pois laitettaviin.
Lasten pieneksi jääneitä siistejä vaatteita on lähes joka kokoluokassa pistetty jemmaan ajatuksella, joskus ennätän viemään kirppikselle.
Hinnoittelussa olen käyttänyt periaatetta, itse en maksa käytetystä tuotteesta uuden hintaa. Minuun ei tee kirparilla minkäänlaista vaikutusta, jos tuotteessa on alkuperäinen hinta näkyvillä. Varsin nopeasti teen päätelmiä, ostanko vai en.
Omat myyntituotteeni hinnoittelin niin alhaisiksi, että ei ole sillekään kynnys ostaa, joka sen todella tarpeseensa tarvitsee.
Kartiolankoja, käsityölehtiä ja puikkoja myyn pois yli oman tarpeeni. Nekin lähtee halavalla. Tosin kartiolankoihin ei moni sorru, ne kun pitää kerrata, jotta niistä saa neulottua tai virkattua jotain. Mutta ehkä niissäkin se hinta, alk. 0. 20 €/kartio olisi ostajaystävällinen.
Mahdollisimman edullisesti, että minun ei täytyisi kantaa takaisin kotiin mitään myyntiin vietyä tuotetta.
Se mikä eniten tässä myyntitouhussa ottaa kupoliin on ihmisten välinpitämättömyys. Heitteleekö kaikki kotonaankin tavaroitaan ylt'ympäriinsä? Pudottelee lattioille, onko selkä kipeä? 
Moni tietysti kantaa ostamiaan tavaroitaan sylissä, mutta onko siltikin pakko sotkea kaikki paikat?
Lähes päivittäin on jompi kumpi meistä miähen kanssa käynyt ohi ajaessaan siivoamassa pöydän. Siisti pöytä myy paremmin ja tyhjäksi jääneet henkarit on viety niille tarkoitettuun paikkaan.
Vielä on penkomatta kangasvarastoni, verhot, kengät ja mattopinot. Sitähän voisi jatkaa tätä loputonta listaa vaikka kuinka pitkään ja pidentää samalla kirppispöydän vuokraamista, kunnes kaappien ja hyllyjen takaseinät näkyy jälleen. 
Eikä siltikään tule tyhjyys!
Kuvissa oleva mekko löytyi eilisessä siivouksessa. Olen ommellut sen tyttären baletin joulunäytökseen monta monituista vuotta takaperin. Tämä ei lähtenyt myyntipöydän täytteeksi, vaan siirtyi kotona vaatepuulle ja näkösälle.
Näiden myyntiviikkojen aikana olen yrittänyt hillitä ostovoimaani, enkä ole tuhlannut myyntitiliä laisinkaan. Tänään sitten sorruin tällaiseen ihanan vanhaan kahvimyllyyn, joka suorastaan pyysi päästä luhdille kaveriksi toisen vanhan myllyn vieren.
Joskus se itsehillintä vain pettää...

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Villaa varjostimelle

Jotta tähän päästiin, käytiin kolmen päivän sähköpostikeskustelut ja edellisen postauksen mallitilkut.
Kaikki alkoi yhtenä yönä. Olin menossa nukkumaan, tietysti vielä vilkaisin muutaman blogin ja löysin mielenkiintoista luettavaa täältä. Kuka ilmottautuu halukkaaksi neulomaan palmikkoneulevarjostimen? Minä ilmottauduin, koska haasteita pitää aina ottaa vastaan.
Varjostimiahan minä olen tehnyt paljon, kuten varmaan olette huomanneet, mutta en ainuttakaan neulepäällistä. Olen saanut jonkinlaisen kammon niistä varjostimista, joidenka päälle on kiskaistu jokin vanha neule, kiristetty kasaan nauhalla ja ihaillen katseltu haperoa työtä. Öh, ei ole minun juttuni.
Pohjatyö on kaiken perusta.
Tähän työhön sain Ikean Jära - varjostimen, jonka korkeus on n. 17 cm, sekä kuvan mistä idea on saanut alkunsa.
Lankana on Novitan seiska.
Mittailin kaiken aikaa työtä tehdessäni neuletta varjostimen päälle. Kavennuksia tein kahdessa eri kohtaa, että sain timmin päällisen.
Uskaltauduin repimään muovisuojan valmiin varjostimen päältä ja sitten alkoikin miettiminen, ommella vaiko liimata neule?
Koska valmiissa varjostimessa ei ole liiemmin kangasta, kieputusnauhasta puhumattakaan, päädyin liimaamaan neuleen ylä- ja alapinnojen ympärille.
Paksu neule liikkui muovipinnoitetulla varjostimella, joten laitoin nuppineulat hetkeksi aikaa työhön kiinni. Ilman mitään lisäkoristuksia varjostimesta tuli kaunis. Jopa minäkin tykästyin siihen.
Valokin siivilöityy kauniisti neuleen pinnassa.

 Oli ihan mielenkiintoinen prokkis, hauska tutustua sinuun Eena.  
Seuraava haaste on jo otettu vastaan, välillä lasia. Tulenpalavia värejä.
Miäs aloittaa huomenna lomansa, kovin loppukesäpainotteisen, mutta ehkä ne lomasäät alkaisivat lämpiämään hiljaksiin.