maanantai 31. joulukuuta 2012

Yhden loppu on toisen alku

Niinhän se on, että vuosi on taas lopuillaan.
Äkkiseltään vuoteni jaottuu vain kevääseen ja syksyyn. Kevät meni opiskelun myötä nopeasti. Alkuvuodessa oli vielä monta kurssia ja loppukevät meni työharjoittelussa.
Kevään suruisin huokaus nostaa vieläkin sumun silmiin, isän kuolema oli minulle kova paikka. Ja sitä se tulee olemaan vielä kauan.
Opintojeni päättyminen ja valmistuminen oli hieno saavutus, mutta en jaksanut iloita siitä silloin.
Minua onnisti, kun sain keväällä kaksi ihanaa uutta ystävää, joiden kanssa olen saanut puhua suruni ja iloni. 
Lämmin kiitos teille molemmille!
Nuorimmaisen konfirmaatiojuhla oli onnistunut ja hieno. Lähes kaikki kutsutut saapuivat ja juhla oli pojalle mieluinen. Nyt on kaikki lapset ripitetty.
Omat valmistujaiseni olivat siitä noin kuukauden kuluttua. Näiden juhlien jälkeen laskin, että olin muonittanut n.100 henk. muutaman kuukauden aikana.
Syksyä odotin innolla, kun olin tarjonnut eri opistoille kursseja pidettäväksi. Sain neljä ryhmää, joista vain yhteen tuli tarpeeksi osallistujia. Olin siitä niin iloissani, tätä haluan tehdä! Olen osa-aikatyöläinen.
 Syyskauden loputtua kurssilaiset antoivat kauniin kukan ja kortin. Kiitos teille ihanat! Tammikussa jatketaan jälleen.
 Pitkään jatkunut neulejumini ei meinaa helpottaa laisinkaan. Langankulutus on ollut vähäinen, 11.310 kg koko vuonna.
Tässä kohtaa onkin hyvä merkata muistiin, että langanostoon en kuitenkaan sortunut kuin muutaman kerran. Eli vuosi meni miinuksen puolelle, lankakasan vajautta havaittavissa. 
 Käsityövuoteen on mahtunut monelaista työtä koruista, vaatteisiin. Lasista askarteluun. Ja kaikkea siltä väliltä.
Oikeastaan mitä koti tarvitsee ja ketä lahjon vuorollaan. Kätevää ja palkitsevaa työtä. Mitään uutta tekniikkaa en vuoden aikana, opintoja lukuunottamatta, opetellut. 
Vanhojen taitojen ylläpito ja omien varastojen tyhjentäminen on ollut hyvää terapiaa kaikessa kaaoksessa.
Syksyn menoa hiljensi jalkaoperaatio, joka ei koskaan tule parantumaan kunnolla, mutta eihän se liieemin ole menoani haitannut kipuillessakaan. Ehkä hiukan vain.
Mitä nyt "lähdöt" ovat hiukan hitaampia, mutta kun saa vanhan dieselini liikkeelle, niin sitä ei taas pysäytä mikään.
 Kun kukaan ei kuitenkaan muista viime kesän jatkuvia sateita, niin nehän on hyvä kirjoittaa muistiin ja esittää pikkainen toive yläkerran suuntaan. Ensi kesälle vähemmän vettä ja enemmän lämpöä.
Varsinkin kun pääsen taas hiukan paremmin konttailemaan puutarhatöitä. 
Suunnitelmissa ei ole mitään isoa ja näyttävää, vaan perusparannuksia ja kohennusta suuntaan jos toiseenkin.
Jotain uutta ja mukavaa on odotettavissa alkavassa vuodessa. Jotta sen hyvyys ja taika ei häviäsi, niin kerron kun on aika.
Bloggaamisen ihanuus on siinä sen vapaus, kirjoitan mitä haluan, kommentoitte, jos siltä tuntuu. Olette hyvä mauste, kirjoittamisen suola.
On aika kiittää teitä kaikkia tästä kuluneesta vuodesta ja toivottaa uusi ja parempi vuosi 2013 alkavaksi!


sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Jalat kuntoon

 Joulunpyhinä virittelin sukat puikoille ja neuloin itselleni perussukat. Langan olen ostanut kirppikseltä Dalegarn Lerke, jossa on 52 % merinovillaa, 48 % pv. 
Perussukkaan voi lisätä mausteita mielin määrin ja lopuksi vetäistä uudet sukat hoidettuihin jalkoihin.
  Kun tytär teki minulle jalkahoidon, otin samalla selkähieronnan syntymäpäivälahjaksi saamallani "tuolinpäällisellä". Ah mikä nautinto.
 Kun kuivattelin glitterikynsiäni, tytär siemaili troppia lentsuunsa. Hei, minähän säteilen!
 Ja vielä niihin sukkiini. Sukan takaosaan neuloin reikärivit nyöreille, jotka ensin ajattelin neuloa. Päädyin helpoimpaan ratkaisuun ja otin valmiin nyörin laatikostani.
Varren sivuihin ompelin virkkaamani tähdet uusimmasta kirjastani, Snowflakes.
 Sukan suut saivat vielä pari kerrosta punaista pitsiä ympärilleen. Perussukka kaikille lisämausteilla, kiitos =)


lauantai 29. joulukuuta 2012

Ruutua ruudun viereen

 Lisää tilkkumattoja. Kaikki nämä kolme tilkkumattoa valmistuivat ennen joulua, eli arvannette varmaan. Monesta paketista löytyi kierrätystuote tänä jouluna, vanhat käsipyyhkeet uusiokäytössä.
Valkoinen hanki oli hyvä pohja kuvaukseen.
 Seuraavat kolme mattoa olivat edellisiä mattoja värikkäämpiä ja kuvan sävy asteen tummempi edellisiä kuvia.
Valon määrä iltapäivällä kolmen aikaan on edelleen vähäinen.
 Kaikissa matoissa on jossain kulmassa lenkki tai kaksi, josta maton voi nostaa käytön jälkeen kuivumaan naulakkoon.
Leikattuja paloja jäi vielä tilkkukassini pohjalle muutaman maton verran. Josko se kadoksissa ollut ompeluinto pääsisi jälleen valloilleen.

perjantai 28. joulukuuta 2012

Naisen logiikkaa =)

 Sain jouluna lahjaksi ihanan sisustuskirjan, tosin samanlainen oli jo hyllyssäni entuudestaan. Joten välipäivän valjettua suuntasimme kaupunkiin, nuoret meni elokuviin ja minä miähen kanssa asioille. Samalla vaihtui yksi kirjani kahteen. Aattele! Sain kaksi kirjaa hintaan 6, 90 €.
Tosin miäs sanoi tämän olevan naisen logiikkaa pahimmillaan. Niin tai näin, valikoin sekä virkkuuta, että neuletta. Sisutuskirjoista olisin tahtonut monta ihanuutta, mutta jätin ne tällä kertaa ostamatta.
Jotain naisen logiikkaa on tässäkin, kun pyysin tytsiä ennen joulunpyhiä olemaan tuubihuiville telineenä, niin huivi jäi sille tielle.
Ehkä se seuraava huivi on sitten minulle, kuvaan sen muovitorson kaulassa =)

torstai 27. joulukuuta 2012

Katzenminze

Koska meillä on joulu, olivat kaikki lapset kotona. Koska lapset olivat kotona, tuli sitten kaikki kissatkin kotiin.
Siinä sitä olikin sopeutumista, koska tämä Karvisen oloinen Molle on kollikunkku, eikä hänen lähelleen menty tekemään tuttavuutta. Hällä on oma reviiri ja suuri sellainen.
Lusifer, tuo yön musta kolli, teki heti tuttavuutta, tosin pienellä varauksella...
Wilma, ei kun Vilma, oli hevosenkenkänä tämän tästä, kun kaikki rapsahduksetkin on vielä niin pelottavia, saati suuri Molle!
En laittanut kissoille yhtään joululahjaa pakettiin, mutta joulupäivänä virkkasin 7 hiirtä langanjämistä. Simppeli malli, vanua ja kissanminttua ja olin saavuttanut kollien suosion =)
Pentu ei moisista hiiristä piitannut.
Ohje hiiriin löytyy täältä.
Lusiferin riemua.
Nämä tekivät kauppansa jo jalkarahiltani, osaa hiiristä oli jo maistettu ennen kuvaamista, siksi hiiriparat näyttävät hiukan ....nuupahtaneilta.
Jossain vaiheessa kissojen luottamus toisiinsa oli hiukan parempi, vaikka etäisyyttä otettiin puolin ja toisin aika nopeasti.
Arvatkaa minkä kissan nimi lausuttiin muita useammin ei - sanan perään?
Wilma!
Taas liki kuusen.
Lusifer on välillä niiiiin väsynyt kaitsemaan Vilman menoa!