maanantai 29. huhtikuuta 2013

Kissantassuja

 Veimme miähen kanssa sunnuntaina tytsin kissat kotiin. Viikon loma tai hoitopakko loppui, kun emo palasi Ranskasta.
 Kissat olivat aivan väsyksissään, kun pääsivät takaisin kotiin. Viisi x suurempi neliömäärä piilopaikkoja ja juoksualaa väsyttää kovimmankin menijän.
 Omat kolot, lelut ja tytsin sänky oli pitkän välimatkan jälkeen ihana nähdä. Pientä apeutta ja ikävääkin taisi olla puolin ja toisin.
 Tysti oli leiponut tarjolle maukkaan juustokakun, jota saimme mukaankin. Oi nams.
 Neuloin mennessä tunikani hihan loppuun ja yhdistelin kappaleet Pariisin matkan ja kuvakavalkaadin aikana. Pikainen höyrytys ei oikonut ihan kaikkia neuleen ryppyjä, mutta eihän se haitannut neuleen kuvaamista. Siis hissin varaamista kuvauspaikaksi =)
Vihreän langan sain valmistujaislahjaksi, Anchor Style Magicline. Ruskea on Lidlin "Spring" Crochet Assortment.
Minulle jäi vielä puolen kiloa vihreää lankaa, josta voisi neuloa vaikka jakun tälle tunikalle kaveriksi.
 Tytsi, paras tyttömme, hoiti hiusvärini kuntoon samalla reissulla.
Saimme tullukset, joita jokainen nauttii tavallaan.
Miähen.
Ja minun.
 Poitsu sai sellaiset hajusteet, että jestas sentään! 
Kaunis kiitos sinulle,

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Kurki

  
Pilvet tummina taivasta sousi,
toisten aurana lähtevän näit.
Usva huuruna suosta jo nousi,
siipirikkona rannalle jäit.
Sinut jäiseltä suolta mä löysin
ja taistelun jälkeen köysin
sinut suojaan talveksi sain.

Pari pihlajan oksaa mä taitoin,
niistä lastan siipeesi tein.
Latoon lämpimän paikan mä laitoin;
Sinne päivittäin ruokaa mä vein.
Luottamuksesi ehkä mä voitin,
jos kädestä syöttää koitin
sinä katsoit ylpeesti vain.
 
Ei vapaata vangita voi.
Me kumpikin tiesimme sen.
Sinitaivaalla korkeuksista
sinun laulusi vapaana soi.
Ei vapaata vangita voi.
Me kumpikin tiesimme sen.
Sama kaipuu mun kaupungista
tänne korpien kätköön toi.

Kevään aurinko lämpönsä antoi
hauraat kinokset sulattaen.
Olit terve ja siipesi kantoi.
Kevään vaistosit, ymmärsin sen.
Hetken siivillä iskien sousit
ja tuntien voiman nousit,
kevättaivaan sineä päin.


Huusit lähteissä kiitokseks kerran,
minä pisteen vain taivaalla näin.
Kauan katselin usvaista rantaa,
sun siipesi kauas kantaa,
minä maahan vangiksi jäin.

Ei vapaata vangita voi.
Me kumpikin tiesimme sen.
Sinitaivaalla korkeuksista
sinun laulusi vapaana soi.
Ei vapaata vangita voi.
Me kumpikin tiesimme sen.
Sama kaipuu mun kaupungista
tänne korpien kätköön toi.



lauantai 27. huhtikuuta 2013

Käviksä?

 Huomennakin vielä ehtii. Nimittäin sisutus- ja antiikkiostoksille Tampereen Näsilinnaan Milavida tapahtumaan.
Ulkona on jo paljon nähtävää ja sisällä lisää. Kuvailin hetken ja sitten suuntasin ostoksille.


perjantai 26. huhtikuuta 2013

Sukua ollaan

En ole mitenkään sukurakas ihminen, eikä liioin lapsenikaan. Eikä totta puhuen miäskään ole mitenkään innoissaan sukujuhlista, ihan muutamia lukuun ottamatta.
Sukulaisuus nosti päätään jälleen kerran, kun teimme sisareni kanssa jakoa edesmenneen isotätimme jäämistöstä männä talvena.
Tavarapaljouden joukossa oli paljon sellaisia valokuvia, joista meillä ei ollut mitään käsitystä, keitä tässäkin on. En halunnut pitää itselläni tällaisia tuntemattomien kuvia, jolloin seuraavaksi omat lapseni olisivat aikanaan olleet samojen kysymysten edessä.
Kuvailin kaikki, laitoin sähköpostia ja kyselin josko joku tunnistaisi tai osaisi ohjata minut toisaalle kysymään, kuka ja koska.
Sain aika nopeasti  isäni serkulta kattavan selostuksen ja näin pääsin lähettämään vanhat kuvat niiden oikeille omistajille. Olin tyytyväinen tähän siivoukseen. Toivottavasti oli vastaanottajakin.
Näitä musta-valkokuvia en halua hävittää (ylin kuva on suuri taulu). Niissä on minun isäni lähihistoria. Tai mitenkään niin läheltä, 1800-luvun alusta. Mutta kunhan vielä näistä saan tiedon, kumpi pari näistä on vanhempi, niin voin esittellä lapsilleni heidän juurensa.
Itseäni ei henkilökohtaisesti sukututkimus kiinnosta, mutta joku on sellaisen tästä suvusta tehnyt ( alk. v. 1952 ). Taidan kirjoittaa samalla oman lähihistoriani kirjan tekijälle, korjata oman syntymäaikani ja lisätä nuorimmaisen.
Samalla lisään isäni ja hänen tätinsä kuolinajan. Pientä historiaa, mutta joskus joku saattaa kaivata juurikin näitä tietoja, jotka on sitten helppo tarkistaa Sulkavan suvun historiasta.
Kannan korteni kekoon ja mahdollistan näin kirjan uusintapainoksen, tämä omani on 3.painos, pysyvän kohdaltamme ajantasalla.

torstai 25. huhtikuuta 2013

Äiti aurinkoinen


Olen kevään aikana pyrkinyt neulomaan isomman työn jälkeen aina yhdet sukat, jotta saisin tuon sukkalankavarastoni joskus pienenemään. Hyvin olen tavoitteessani pysynyt, ainakin kahden viimeksi neulotun isomman työn jälkeen olen tarttunut sukkapuikkoihin.
Näihin sukkiin tuli alkusysäys Nallen kirkkaankeltaisesta väristä, jonka lopultakin sain "vapautettua" sukkalankojeni joukkoon reilu vuosi sitten tehtyäni pojan lahjan valmiiksi.
Poimin kukkakedolta kaikki siniset pätkät pois ja neuloin raikkaan väriset aurinkosukat.
Nallen Kukkaketo ja kirkas keltainen Nalle ovat ilovärejä parhaimmillaan.
 

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Mukavia löytöjä

 Siitä on jo aikaa, kun viimeksi kävin kirpparilla. Monen monta kertaa olen menoa suunnitellut, mutta aina tuli jotain muuta menoa. Nyt kun työmatkanikin on ihan eri suunnalla, käyn kylillä tosi harvoin. Jos koskaan olenkin ollut mettäläinen, nyt sitä olen toden teolla. 
Harventuneet kirppiskäynnit eivät ole kuitenkaan vähentäneet hyvää onneani löytöjen suhteen. Kun ei mitään etsi niin kuitenkin aina löytää.
Tällä kertaa korini täyttyi mm. ihanista kartiokeristä joista riittää virkattavaa. Yksi lankakartio painaa 0.540 kg. Lanka on ohutta ja suhteellisen napakkaa. Tälle langalle täytyy tehdä pieni pesukoe ennen suuremman työn aloittamista, ettei valmis työ tuota pettymystä.
Yhdelle lankakartiolle jäi hintaa 2 €.
Kässylehdet ovat aina tervetulleita, varsinkin kun hintaa ei ole kuin muutama euro. Uusimmasta maksoin 3 €, joulukuun numero oli euron. 
Tykkään selata ja inspiroitua kuvista, tekstistä ja suunnitella omia töitäni. Vaikka en koskaan tekisi yhdestäkään ohjeesta samaa mallia, niin idean poikanen on idätetty jostain.

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Santtu

Kukkavarren avautumista on kiva seurata, vaikkakin se on hidasta. Muutamassa viikossa kukinnon taipuisa varsi ojentautuu korkeuksiinsa ja avaa terälehtensä ihailtavaksi. 
Olen joskus aiemminkin kuvannut samaisen Saint Paulian, jolla on jotain samankaltaisuutta Soilikin kukinnon kanssa.
Kaunis valkoinen, lilahtava sävyinen kukka ei ole suuren suuri, mutta sitäkin mielenkiintoisempi monine torvimaisine kukkineen.
 Tyttären kissat ovat etsineet emoaan joka päivä, ei vaan löydy. On kurkittu ikkunasta ja pidetty liikenneseurantaa, ei vaan löydy.
Pieni episodi, natun ensimmäinen kiima, osui hoitopäivien alkuun. Eristimme kissat päivän ajaksi eri huoneisiin.
  Edessä on vielä monta hoitopäivää, eli saunapäiviä.