keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Arki

 Otin facebookin arkihaasteen vastaan pienin muutoksin. En tee viiden päivän sarjaa viidellä kuvalla. Teen useamman kuvan sarjan omin sovelluksin viidestä päivästäni.
Arki = haaste. Kiireinen, työntäyteinen. Täynnä valoa, lämpöä ja iloa. Suurta ärtymystä ja tuohtumista!

Kaihoa. Isän kuolemasta tuli lauantaina kaksi vuotta. Muistot tulvahtavat mieleen lähes päivittäin, mutta tällaisina päivinä tuntuu kuin se olisi eilinen. Ääni, kasvot, sekä muistot.

Samaisena päivänä olin opiston näyttelyssä esittelemässä lasin erilaisia mahdollisuuksia. Kevätnäyttelyssä pidettiin osaston johtajan eläköitymisjuhlaa. Raili, miten näin nuori voi päästä jo eläkkeelle?
Puhetta pitämässä ja virkaa jatkamassa toinen Raili.
 Juhlan jälkeen koitti jälleen oma arki, työntäyteinen viikonloppu. Siivosimme piharakennukset kesäkuntoon. Olen huomannut, että teemme tämän joka vuosi edellistä aiemmin.
Tänä keväänä tälle oli oma syynsä, kurssilaiseni olivat tulossa vieraaksemme maanantaina.
 Viime vuonna suditut maalit pystyivät huvimajan seinillä, sekä katossa. Nyt saatoin laittaa lähes 30 - vuotta sitten virkkaamani keltaiset verhot kolmelle ikkunalle. Kolmelle siksi, että niitä ei ole enempää. 
Tein nämä vanhan pirtin eteisen ikkunoihin, eli samojen sormipaneelien seuraksi jossa ovat tälläkin kertaa. Nimittäin huvimajan panelointi on oma "maukka perusjätkäni" ottanut moottorisahallaan uudelleen käyttöön tähän rakennukseen.
 Vaaleassa pinnassa keltainen on ihan ok. Auringon haalistamat verhot voi uudelleen värjätä, vaikka radikaalisti mustiksi!
 Kannettuani viimeiset tyynyt ja tuolinpäälliset omille paikoilleen, riisuin turvakenkäni sohvan viereen, nostin jalkani vaakatasoon ja kuuntelin pää pieluksella kärpästen surinaa, linnun laulua ja miähen imurointia luhdilla.
Nukahdin. Heräsin illalla seiskalta, kun miäs toi kupillisen teetä ja kysyi, että pidetäänkö tauko siivouksesta?
Sopii. Heräsin.
 Sunnuntaina leivoin. Aamupalan jälkeen tein sekä porkkana-, että juustokakun. Nämä ja täytteiset kolmioleivät olivat maanantai-illan tarjottavat.
Sunnuntaina suhautimme asioille kohti kaupunkia. Mielikuva haetusta tuotteesta on kovin vahva, mutta tulokset 0. Sain kuitenkin ostettua viime minuuteilla kassillisen lisää lankaa tekeillä olevaan työhöni, joka edistyy tuskallisen hitaasti johtuen tekniikasta.
Ajan salliessa virkkaan kerroksen tai pari. Sen enempää en päivässä ennätä istahtaa paikallani.
Maanantain vieraat toivat ihastuttavan orkidean! Wau mikä väri.
Toivon totisesti, että saamme syksyllä alkavalle kurssille tarpeeksi väkeä. Tekemättömiä lasitöitä on vaikka kuinka paljon. Ja lisää keksitään.
 Suuren tuohtumukseni aiheuttaa kaksi paperia, joidenka saapuminen edesauttaisi huomattavasti raha-asioideni hoitamista! Käsittämätöntä välinpitämättömyyttä.
En anna tämä aiheuttaa enempää mielipahaa, vaan iloitsen vapaapäivästä jolloin käytämme tämän lippuvihon,
 Suomi-venkkupeli.
Kiitän haasteesta, joka pisti miettimään viiden päivän tapahtumia. Arkea, joka vaatii paljon aikataulutusta, itsensä patistamista ja asioiden hyväksymistä.
Samalla kiitän teidän ihanista viesteistänne, Sirkkiksen kanssa sovimme "puhelinajan" jonain päivänä.
Terkut lähtee itä - Suomen diivalle, olisi ollut mukava tavata kasvokkain.
Hyvää valpuria kaikille, älkää olko käkenä!

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Lasinpalanen

 Tänään lauantaina on Sastamalan opiston, Mouhijärven osaston kevätnäyttely.
Kävimme perjantaina porukalla laittamassa talven aikana valmistuneita töitä ikkunoiden eteen. Paras paikka. Paljon valoa ja lasi näyttää parhaat puolensa.
Valmiista töistä osa on jo annettu eteenpäin. Niinhän se menee, kun harrastaa paljon erilaisia kädentöitä, ei kaikkia saa sopimaan omaan kotiinsa.
Mukana oli myös ensikertalainen, jonka työtä voinette arvailla näistä kuvista.
 Nämä ja paljon muuta itsetehtyä nähtävissä yläasteen tiloissa. Itse olen koko näyttelyajan, 10 - 15, paikalla esittelemässä lasitöitämme. Sitten alkaakin opiston kesätauko. 
Ensi talven kurssitarjonta on tehty jo hyvissä ajoin, osa piti tehdä jo helmikuun loppuun, viimeiset maaliskuun lopussa.
Kausi on ollut "satoisa" ja hyvin antoisa. Kiitos teille ihanaiset!

  Päivityksissäni on usein kuvattu kukkia. Nämä orvokit kuvasin kauniissa väreissään perjantaina töistä lähteissäni. On nää vain ihania kaikki.

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Samassa kelkassa

Vuodet vierii...

torstai 24. huhtikuuta 2014

Pata kiehumaan!

 Arki hurahti liikkeelle pyhien jälkeen ja vauhdilla ollaan mentykin. Kasvari, uusi työ, vanhat kuviot. Vähitellen muistuu mieleeni kaikki viime kesäiset opit, uusin maustein. 
Monta kiireistä askelta, lämpöisiä hikikarpaloita ja niitä molempia on tulossa vielä paljon. 

Kun upottaa kätensä kuivaan kasvuturpeeseen, tuntee sen pehmeyden ja maan läheisyyden, on suuri ilo ja onni saada tehdä tätä työtä. Paljon mielummin, kuin olla kotona lomautettuna.
Suuret kukka-amppelit ovat jo täynnä vihreyttä, pieniä lupauksia kukinnasta. Kohta valmistuu ensimmäiset kukat myyntikuntoon ja se vaikein valinta on taas edessä. Mitä ostaisin?

Tästä kaikesta vehreydestä innostuin kohtaamaan oman pihan haasteen. Yhtäkään kuivaa kortta en ollut poiminut. Harvaakaan ottanut telineestään. Ei vaan jaksanut innostua. Jotenkin nämä työkuviot ovat vieneet minusta kaiken innon tänä keväänä.
Miäs oli tiistain vielä vapaalla, jolloin hän aloitti jo päivällä siivoamaan kukkapenkkejä. Kun pääsin töistä kotiin, jäi minulle vain haravointiosuus, jota vain oli ja oli. 
Kasvihuoneen kohdalla koin jotain vähemmän mukavaa. Omenapuun rungon halkeaman.
 Liekö syy talven, jota nyt sitten ei kunnolla ollut, kuin kalenterikuukausina, vai jonkin elikon (jonka pistän pataan!), mutta omenapuu on tullut nyt tiensä päähän. Ihana, maukas punakaneli.
Rungosta paistaa päivä läpi kahtaalta, eikä se kyllä tiedä hyvää, jos ja kun puu kantaa satoaan kesän loputtua. Puu kaatua rämähtää kasvihuoneen päälle ja sitähän minä en halua!
 Saamme sanoa tälle puuvanhukselle hei, hei. Puun todellista ikää emme tiedä, mutta arvio menee 60- vuoden paremmalle puolelle.
Muistan jostain lukeneeni, että uutta omppupuuta ei suositella istutettavaksi vanhan puun tilalle. No, ei ainakaan tässä tapauksessa, kun tässä puussa on ollut jo vuosia muumio- tauti.
 Kävin työpäivän päätteeksi hakemassa pojan koulusta kotiin. Siinä repiskan paikalla poika katsoi sivupeiliin ja sanoi, että onpas paskanen. No, niinpä onkin.
Juu, seuraan kyllä peileistä liikennettä, en paskaa.
Pihassa sitten löytyi syyllinen näille kasoille. Västärkki kävi keimailemassa peilin edessä, liekö kosinut peilikuvaansa, kun niin kiihkeästi räpisteli päin peiliä ja sotki auton ovenkin samaan töhnään. Pahus!

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Muutama tallennettu silmukka

 Juu-u, neuloo se, vaikka vähän päivässä. 
Ostin viime kesän huojennuksesta itselleni Kellon puolihameen, harmaa-valko-lime. Samaa sarjaa oli ollut jakkujakin, mutta liian pieniä kokoja jäljellä.
Eipä hätiä. Mielessäni oli saada hameen helman kaltainen epäsymmetrinen ja vino helmalinja myös puserooni.
Siinäpä sitä olikin miettiminen. Talvi kului, eikä minulla ollut aikaa suunnitella itselleni puseroa. 
Apuun tuli Novita, joka tarjosi valmiin mallin, kesä 2014, 37 puserollaan.
Minulla oli valmiina neule, jonka väri on ihan kuin tehty hamettani varten. Piankos valmiin käyttämättömän puseron saa purettua.
Lanka on Mandarin Petit,ohjeessa käytettyä lankaa ohuempaa. Ei kun silmukoiden laskuun!

Kädentien kohdalla tuli sitten sellainen mutta, että piti kysellä apuja Novitan suunnittelijalta. Aivokapasiteettini on aivan täynnä, eikä uutta tietoa mahdu mihinkään lokeroon. Käänsin ja väänsin, mittailin ja mietin. 
Ensinnäkin olin tehnyt ensimmäisen kädentien väärälle reunalle. Juu.
No, ei siinä mitään, nyt on sekä etu-, että takakappaleiden reunoissa samanlaiset kavennukset. Vain minä tiedän sen. Niin ja sinä.
Ensimmäisen kappaleen jälkeen olin mielestäni merkannut muistilappuuni tarpeeksi lukemia ja mittoja, mutta sen vain sanon, että jos alat neulomaan jollakin muulla langalla, kuin ohjeessa mainitulla Puro Batikilla, laske montako kerrosta sinun pitää neuloa kädentieltä olkakavennukseen!
Ei sitten auennut oikein minulle, vaikka kuinka mallailin kappaleita päällekkäin. 
Hihat neuloin lopusta langasta omin sovelluksin.
 Lankaa oli tainnut alkujaan olla juurikin 0, 400 kg, kun valmis neule painaa 0, 390 kg. Pienen mytyn verran jouduin heittämään pätkälankoja roskiin.
Tykkään. Ihan passeli väri ja malli hameeseeni. Ja valkoiset kesäpökien.
 Tässä se ryttää tuubihuiviansa kuvauskuntoon leuka rusetilla.
Hätäinen kuvaaja tämä nuorimmaisemme =)
 Takatukastakin oli tulla etutukka, kun kamera jo toimi.
Tämän jakun päivitys piti tulla jo maaliskuussa, jolloin neuleen kappaleet oli valmiina. Tarvittiin vain hiukan pidempi vapaa, pääsiäinen, että sain kiinnitettyä hihat kädenteille.
 Tähänkin sain idean Novitasta. 
Tämän mallin kepeämpi versio, neuleliivi, on kevät 2014, 41.
Laskin jälleen silmukoita ja neuloin hihat pitsireunuksin. Jakun pituuskin on ohjetta pidempi.
Olin ostanut alenusmyynnistä valkoista Novitan Säde-lankaa, pienillä paljeteilla.
Huurteen harmaa sävy taas puhutteli minua. Näillä langoilla sain kivan ja kepeän pikkujakun, josta kyllä puuttuu vielä kiinnitys.
Ajattelin kevyitä hakasia. Ohjeen mukaista nyöriä en halua suin surminkaan. Menee kuitenkin nyörin päät soppalautaselle tai hermo niiden solmuuntumiseen.
 Loppukerästä neuloin tuubihuivin, joka jäi oletettua pienemmäksi. Jatkoin muutaman kerroksen harmaalla Säteellä ja vot. Ensi syksyksi on taas uutta päälle pantavaa.




lauantai 19. huhtikuuta 2014

Lankalauantai

 Kiitos kaikille viesteistänne, kiitos!
Hyödynsin jo torstaina lankakaupan alea ja ostin muutamat lankapallerot itseäni ilahduttamaan. Pitkät ajomatkat ei innostanut yhtään tekemään uutta matkaa, vaikka kaikista norm. hintaisista langoista olisi saanut tänään -20 %.
 Ja mitä minulla oli sitten suunnittella?
Lähinnä menin ostamaan sekalaisen kasan ohutta puuvillalankaa, josta saisin virkkauksiini vähän lisää värin vaihtoja.
 Ja mitä minä sitten ostin?
Villalankoja! Neljää eri väriä. Hmpf!?
 Hyvä syy mennä uudestaan lankauppaan? No, syitähän aina löytyy.
 Niin selityksiäkin.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Vastaleikatun ruohon tuoksu

Ote äitelle laittamastani sähköpostista torstaiaamuna ennen töihin lähtöäni.
"Lauantai meni huilatessa ja pikkaisen sain mosaiikkia edistettyä. Nuoret kävivät vaihtamassa molempiin autoihin kesärenkaat.
Sunnuntaina olin melkein koko päivän töissä kasvarilla.
 Maanantaina menin kasvarille kuudeksi. Puoli ysiin keittiölle ja illaksi opistolle. Kotona lämmitin vielä työhuoneen ja sain pellit kiinni kympiltä. Väsytti.
 Tiistaina menin kasvarille kuudeksi, keittiöön kymppiin. Hain pojan koulusta neljältä, kahden kaupan kautta. Kotona odotti kurssilainen, jonka työ tehtiin meillä loppuun. Hän lähti ysiltä, minä suihkuun ja nukkumaan vartin yli. Väsytti.
 Keskiviikkona kello soitti jo neljältä, kasvarille viideksi. Keittiöön puoli kasi. Jalka otti itseensä, ei kantanut ja onnuin koko päivän.
Tänään torstaina on vauhdikas leivontapäivä ja viimeinen keittiöpäivä. Lomautus alkaa huomenna. Paska.
"

Illan istuin jääpussi polvellani monta kertaa.
 Tänään leikkasin pääsiäisruohon, tuoksu oli ihanan kesäinen. Kuvailin kaunista vanhaa puuhevosta, löytö kirpulta. 
Pääsiäiskoristeet löysivät paikkansa jo hyvissä ajoin.
 Pääsiäisen ajan hiljentyminen on kotona työskentelyä, pientä siivousta, pyykinpesua. 
Naapurin isäntä ajoi peräkärrinsä suulille, miäs apuna korjauksessa.
 Juhlaruokailuun ei ole tarvetta, lasange kelpaa kaikille ja siitä saa vatsansa täyteen. Kahvitarjottavien kanssa en ole pitänyt mitään kiirettä, leivon, jos saan inspiksen.
 Ihastelin viikolla saapunutta arvopostia, jonka Kristiina lähetti minulle.
 Valkoinen kukko sai kamun itselleen ja minä kauniin vihreän neulotun liinan. Kaunista käsityötä. Kiitos sinulle.
 Hyvää pääsiäisen aikaa teille kaikille,