Tulihan Tehtyä

Tuoksulyhty

2012-01-28T08:09:00.007+02:00

Pidin kotonamme tammikuun puolivälissä PartyLite - kutsut. Kuluneella viikolla sain suuren paketin, josta riittikin jaettavaa moneen pussiin. Tuoksu on vallan huumaava, kun avaa suuren laatikon, oikea tuoksujen sekamelska.
Uuden kuvaston nähdessäni ihastuin tähän valkoiseen tuoksulyhtyyn, joka toimii sähköllä. Pieni pala ranskalaista vanillaa ja huoneeseen leviää kepeä tuoksu. Ah, ihanuus.Pikkuinen kannu on snufferi, kynttilän sammutin, jonka aluslautasen päällä voi polttaa tuikkivaa.
Omaan tilaukseeni kuului lisäksi paljon kynttilöitä, joita poltan ympäri vuoden.

Reipasta ja raikasta lauantaita sinulle. Ulkona kipristelee reilun - 12 ' pakkanen,

Nämä oli saatava

2012-01-27T15:17:00.006+02:00

Kirppis, tuo kaiken ihanuuden arreaitta, tarjosi minulle edullisen ostomahdollisuuden tähän virkkauskirjaan.
Peruin kirjakerhotarjouksen ja heti sen jälkeen kaduin.
Monessa kirjakaupassa selailin kirjaa, mutta aina jätin ostamatta, kunnes sen oli tarkoitus päätyä ostoskoriini kirpparin pöydältä.
Värikästä todella ja kaunista. Ihana kirja.Prisman kirjapuolelta löytää joskus edullisia poistokirjoja, kun vain malttaa käydä ruokaostoksillaan penkomassa tarjontaa.
Mosaiikkia eri tekniikoilla onkin tullut opiskeltua ihan viime vuosina opinnoissaan, mutta vapaa - ajalla en ole tehnyt montakaan työtä itsenäisesti. Josko tämän kirjan ajoittainen selailu vaikka innostaisi suunnittelemaan jatkuvasti kasvavista värilasinpaloista jotain kivaa.

Tähän neulekirjaan päädyin, kun kävin vaihtamassa nuorilta saamani joululahjakirjan. Kirjahyllyssäni oli entuudestaan sama Tilda - kirja joka kuoriutui lahjapaperista. Sain ostokuitin ja tein kirjan kanssa oman valintani. Välirahan kanssa päädyin tähän uutuuteen jota olen selannut ja selannut. Huokaus miten ihania neuleita.

Rrraitaa

2012-01-26T15:19:00.007+02:00

Laitoin maanantai aamuna pehmeän paketin postiin ja osoitteeksi tyttären ovinumeron. Paketin sisälle pakkasin pitkät, yli polven sukat Novitan Tico Ticosta neulotut.
Vielä en ole saanut kuulla, että oliko ne sopivat, kun mittailin valmiit neulomukset omiin venkuroihin kinttuihini.Ajatus neuloa pitkät sukat tuli, kun tiedän tytsin liikkuvan pyörällä koulumatkansa. Kylmiin päiviin hiukan lisälämmikettä. Tytsin pyörä ei tosin ole näin lumen peitossa, kun miniän pyörä oli sunnuntaina =)

Näin ihanan värisiä sukkia ei täydy piilottaa pitkien housujenkaan alle koko päiväksi, vaan voi jättää näkösälle pidemmän tunikan kaveriksi.
Sukat neuloin aloittaen kärjestä ja kantapäihin väänsin tiimalasit.
Raidottuvien lankojen ikävyys piilee siinä saman raidan etsimisessä. Lankaa joutuu hiukan katkomaan ja hukkapätkiä jää aina.

Tulppaanit kukkivat

2012-01-24T20:10:00.014+02:00

Iltapäivän sininen hetki.
Puutarha on täynnä ihastuttavia lumitorneja.
Kaiken tasaisen päälle on kasaantunut kunnon kuorrute valkoista mössöä, kuten poika itsensä ilmaisi lähtiessään jälleen kerran tuuppaamaan lumikolaa.Kummitätini kysyi, että onko meillä lumilinkoa? Ei ole. Traktorikaan ei lähde käyntiin ennen kesää, se kun viettää jo ansaittuja eläkepäiviä näin talvisaikaan.

Minun piti päästä tänään käymään huvimajalla. Polven korkuisessa hangessa oli kiva tallata, tosin jalka upposi nurmeen saakka ja saapas hörppäsi lunta joka askeleella.

Kävimme viikonloppuna kirppiksellä ja mielessäni arvoin, että ostanko, enkö osta lautasta.

Olin ihan varma, että meillä olisi jo ollut samanlainen, mutta eipä ollutkaan. Onneksi ostin pois kulkeksimasta.Tulppaanilutanen sopii täydellisesti aiemmin ostettujen joukkoon.

Keväinen kuva ja ihanan värinen. Tykkään näistä lautasista aina vaan enemmän ja enemmän.
Sopivat täydellisesti huvimajamme tyyliin.

Silkkiperhoset

2012-01-19T18:48:00.008+02:00

Hupsista keikkaa, kun viikko on mennyt kuin pehosen lento.
Koulussa on tehty pitkää päivää silkkipainon parissa. Aikasin aamusta ajelin takaisin kouluun pienessä lumituiskeessa, vaikka tuntui että juurihan minä sieltä vasta lähdin.
Silkkipainanta oli minulle ihan uusi juttu, jossa en laisinkaan pystynyt ennakoimaan mitä seuraavaksi tehdään. Oli siinä miettimistä monella muullakin, mutta saatiin me jotain valmiiksikin. Ainakin kunnolliset painoseulat. Seulakangas (100) oli ensinnä viedä meistä työvoiton, mutta kunhan saatiin oppia oikeasta tekniikasta, onnistui kankaan pingottaminen leikiten. Muutamalla hikikarpalolla.
Emulsioaineen laittaminen vaikutti kerholaisen räpellykseltä, sormivärimaalauksen ensimmäinen oppitunti. Töhnää valui kaukalosta hiukan liikaa. Uusi yritys ja taas pääsi jatkamaan seuraavaan vaiheeseen.
Koska koululla ei ole pimiötä, tehtiin sellainen yhdestä luokasta. Siellä sai kuivattua seulan valotusta varten.
Valottamisestakaan ei ollut mitään aiempaa kokemusta, jokin hämärä muisto lapsuudesta, kun isä teki kotona valokuvia.
Seulan valottamiseen otettiin yksi vessa viikoksi käyttöön =)
Siellä oli ajoittain kovin ruuhkaista, kun jokainen vuorollaan teki oman seulansa valotusta.
Ensimmäinen kokeiluni kalvolla ei onnistunut, työ jäi alivalottuneeksi. Jouduin aloittamaan homman alusta, eli pesemään emulsion pois. Uusi yritys filmityspaperilla ja -nesteellä antoi toivotun tuloksen ja näin pääsin jatkamaan työtäni paino vaiheeseen.

Ensimmäiset painot tehtiin ikkunalasille ja illan aikana innostutiin asiasta ajattelematta sen enempää. Syntyi sitten lisää perhosia eri laseille.
Maali oli matalapolttoista mustaa pigmenttiä, joka sekoitettiin balsamiölyyn ( tärpättiohenteinen).
Kun muokkasin kuvaa Photoshopilla ei liiemmin ollut mitään mielikuvaa mihin nämäkin taas lennähtävät.

Ehkä ne ajan kanssa löytävät paikkansa ja luulen, että lisääkin on tulossa, kunhan ensi viikolla päästään oikein vauhtiin.
Lisää tekniikasta ja materiaaleista kannattaa katsoa Seriväri.fi tai Emotuotanto.fi.

Viime päivinä on iskenyt suunnaton ahdistus, koska opintoni ovat loppusuoralla ja työpaikan haku edessä.
Olen katsellut tarjontaa, joka on todella ankeaa katseltavaa. Kävinpä kuitenkin ilmoittamassa halukkuuteni työmarkkinoille, jossa en ole ollutkaan viimeiseen viiteen vuoteen. No sekin ahdistaa.
Minulla pitäisi olla valmiiksi "nuotitettu" kalenteri missä ei ole mitään ennalta arvaamatonta.
Onneksi on tuota lunta pihassa monta kolallista, miäs kaukana, saan puskea hiki päässä kulkureittejä auki.

Katselin tämän blogini tilastoja. Olette jättäneet paljon mukavia kommentteja, 6 925 kpl. Se on paljon.
Rentoa oloa ja mukavaa torsantaita teille kaikille tämän musiikin parissa,

Kolmannet

2012-01-16T07:52:00.006+02:00

Kun alkuperäisiin langankäyttösuunnitelmiin tulee muutos, joutuu toistamaan itseään jatkuvasti. Tässä on tulos, kolmannet sukat samasta langasta.
Regian Hand dye Effect lankaa on jäljellä vielä tämänkin parin jälkeen ainakin kahteen sukkapariin. Mielenkiintoni sukkien neulomiseen ei ole suuren suuri, mutta siihen auttaa, kun ottaa uuden langan käyttöönsä ja laittaa tämän kerän välillä kapsäkkiin.Pojan sukat pidentyivät edellisestä parista reilusti. Lämmittävät kunnolla sääriä. Tällaisina pakkasaamuina, kun on pakko pukea tykitkin päälleen, lämmin sukkapari valmistui sopivasti puntin päälle vedettäviksi.

Erittäin pätevä

2012-01-14T17:23:00.015+02:00

Tytsi värjäsi tänään ripseni ja kulmani.

Ensimmäisen kerran työtehtävässä oli mukana
melko pätevä assistentti, Pirpana,

joka tarkisti veden lämmön,

maun, sekä viihdytti söpöydellään paneuduttuaan

työtehtäväänsä niin suurella innolla ja tarkkuudella.

Lopulta uni voitti.

Sukkapari

2012-01-11T18:55:00.007+02:00

Pitkään aikaan en ole kirppareita kierrellyt, mutta viikonloppuna ennen pojan pelin alkua ennätin yhdellä poikkeamaan. Ostokseni olivat vähäiset, mutta hauskat.
Löysin nimittäin ihastuttavan peltilaatikon, Disneyn keksilootan, jossa Aku on kuvattu eestäja takkaa.
Tämä kahvallinen laatikko on juuri sopiva sukkaneuleen kantamiseen. Puikot ja kerä lankaa sujahtaa sopivasti laatikkoon matkaneuleeksi.

Vissiin sitten opin sen pojankin sukan kantapään kohdentamisen.

Lumiukko

2012-01-10T17:15:00.014+02:00

Voi luoja kuinka kaunis luonto onkaan, kun lumi peittää maan ja puiden oksilla on kerros kuuraa.
Silmä lepää maisemassa matkalla kouluun, eikä sitä tylsää ajomatkaa jaksa miettiä laisinkaan. Kunhan vain malttaa keskittyä ajamiseen, edes ajoittain.Kyllä lumi kuuluu talveen, mutta ei ehkä niin paljon kuin Alaskassa on viime aikoina satanut.
Viime viikon nuoskakelissä rakennettu lumiukko tönöttää kuistin edessä. Hiukan tuo on anteeksipyytävän oloinen, ujo köriläs. Tukka pystyssä ja harvassa hiilihampaita.

Kukka - amppelikin sai kuuran pintaansa huvimajan nurkalla.

Takapihalla on vielä niin vähän lunta, että siellä on helppo tarpoa kameran kanssa kohti pojan rakentamaa hyppypaikkaa.Isänsä avustuksella paikalle kannetut telineet odottavat lisää lunta.

Minä en tiedä haluanko nähdä, saatika tietää, kuinka tässä mäenlaskussa oikein käy. Alhaalla odottaa hyppypaikka.

Vaikka onhan poika hyppinyt ennenkin.

Toisaalta, jos nuorena ja notkeena ei liiku ja harrasta, ei vanhemapana voi kuin huokailla huimapäitä.

Kasvihuoneeseen asennetut valot on aseteltu kukkakoreihin. Kun katolla on kerros lunta, heijastuu valo kauniisti huoneeseen. Ne syttyvät illan hämärässä ajastimella.

Syksy

2012-01-08T12:42:00.019+02:00

Esittelen vielä opinnäytetyöni viimeisenkin varjostimen, Syksy.
Monivaiheinen työ, jossa tekniikoina kuparifolio, maaalaus ja kylmätyöstö.
Kylmätyöstö sisältää itsetehtyjä fasetteja, sekä hiekkapuhalluksen.Ensinnä kiinnitin hiekkapuhalluskalvon 5 mm:n ikkunalasin paloihin. Poistin hiekkapuhallettavan pinnan ja teippasin kaikki palat kunnolla, ettei lasin pinta raapiudu hiekanmurusista.

Fasetit eli viistehiottuja laseja tein kaksi eri sarjaa, kun ensimmäiset eivät onnistuneet. Käsivaraisesti tehdyt viisteet vaativat monta kokeilua, jotta saa itseään miellyttävän lopputuloksen.
Vaikeutena oli osata pitää lasi oikeassa kulmassa hionnan joka vaiheessa, jotta valmiissa työssä viiste on samanlevyinen joka syrjässä ja kaikissa paloissa.

Tein ensinnä kaikki kylmätyöstövaiheet.

Sen jälkeen leikkasin Kokomon 230 LL vihreät lasit ja hioin reunat.

Hiottuja paloja oli mukavampi käsitellä maalatessani tribaalikuvioita työn alareunaan.
Valmiit maalaukset poltettiin, jonka jälkeen pesin palat ennen foliointia.
Folioitujen palojen jälkeen pääsin tinaamaan ja kasaamaan työn.

Tuentavaiheessa kiinnitin työn jokaiseen alakulmaan kaksoisrenkaat helmikoristeita varten.

Valmiissa työssä on myös valokatkaisijan vetonarussa vihreitä helmiä.

Valmis Syksy - varjostin.

Näin minulle valmistui Vuodenajat opinnäytetyöni.
Muut sarjan työt näkyvät aiemmissa päivityksissäni.
Kevät, Kesä, ja Talvi.

Vielä hetki

2012-01-07T11:54:00.011+02:00

En tahdo joulun vielä loppuvan!
Pyysin kuuselle jatkoaikaa, ei vielä viedä sitä pois. Poika totesi, että pidetään vaikka kesään. Sellainen Uuno Turhapuron kuusi, jossa ei ole neulastakaan ei liiemmin kiehdo. Ihaillaan vielä hetki vihreää puuta.
Jonkin verran laitoin joulukoristeita eilen pois, siirtelin joulukukkia samalla pöydälle ja poltin paljon kynttilöitä.

Nyt, kun ulkonakin alkaa näyttämään talviselta, tuntuu kuin joulu olisi vasta tulossa.
Tai onhan se. Vuoden lopussa uudestaan.
Sitähän voisi aloittaa vaikka joululahjojen teon, kerrankin hyvissä ajoin.

Tosin, haaveitahan ne on.

Hyvää viikonloppua teille kaikille,

Pirpanan pallot

2012-01-06T12:35:00.013+02:00

Kävimme eilen illalla katsomassa tyttären piskuista kissanpentua, Pirpanaa.
11 vk ikäinen pentu oli kyllä lutuinen, ehkä hiukan aktiivinen, se kun ehti hyppäämään vessanpönttöönkin kertaalleen, juoksemaan kämpän ympäriinsä sen kymmenet eri kerrat ja maistelemaan kaikkien talvisaappaiden nauhat moneen eri kertaan.Jotain pientä ehdin tehdä pennulle tuliaiseksi, kun vasta edellisenä iltana matkastamme päätimme. Neulottu pallo Käspaikan helpolla ohjeella ja Novitan Huopasesta kaksinkertaisella langalla.

Vasta toisen huovutuskerran jälkeen lopputulos oli onnistunut. Liekö syy pallon täytteen, jota ehkä oli ihan liian vähän pallon kokoon nähden.

Yritin kuvata pentua, mutta kamerani ei montaa hyvää kuvaa ehtinyt tallentamaan, kun kohta jossa Pirpana oli, ei hetken kuluttua ollut kuin tyhjä paikka.
Jossain vaiheessahan pennutkin nukkuvat, ainakin pienen hetken.

Sinne ne jäivät ikkunaan heiluttamaan, niin tytär kuin Pirpanakin, kun iltamyöhällä lähdimme ajamaan kotia kohden.

Kirjava syksy

2012-01-04T16:17:00.006+02:00

Käsityövuoteni valmistuneiden osalta alkoikin miähen sukilla (lanka on Regia, Hand - dye Effect), eikä niin mitään minulle.
Toisaalta, miäs sai sukkansa "vahingossa", kun tekijä ei osannut hahmottaa tiimalasikantapään oikeaa aloituskohtaa.
Kova työ oli aloittaa sukka kärjestäkin. Nyt oli kyllä taito ihan hukassa! Edellisten sukkien valmistumisesta on aikaa 8 kk:tta, ei ihme.
Hain tietoa netistä, tulostin oikein värikuvatkin, mutta ei saanut nuorin vielä lämpöisiä sukkia itselleen. Ehkä sitten se toinen pari osuu paremmin kohdilleen. Vai olisiko parempi, että neuloisin ihan perinteiset sukat?Olihan minulle tuota sukallista materiaalia kantaantunut viime syksynä ihan laatikkoon saakka useampi opus, enkä löytänyt sitä kaipaamaani tietoa, mikä on se oikea kohta aloittaa tiimalasikantapää?

Tuossa alimmassa oppaassa on minun kirjoittamana yksi ohje, mutta ei siinäkään ollut mainintaa terän pituuden mittaamisesta.
Ehkä minä sen taas opin, koska päätin pitää tämän sukkalankalaukkuni koko ajan näkösällä ja neuloa heti perään sukkaparin toisen valmistuttua tämän vuoden ajan.

Alkaa olla niin paljon tekemättömiä sukkia, että ihan hävettää.

Kevät

2012-01-02T19:21:00.022+02:00

Selaan tänään samoja kuvia tunnista toiseen.
Lomani loppui jo ja opinnot jatkuivat. Sain heti korjattavakseni kirjallisen osuuden, eli raporttini. Saan tehtyä siihen tarvittavat muutokset ja lisäykset. Osa näistä kuvista on raportin sivuilla, mutta vielä pitää ottaa paljon lisäkuvia, että saan onnistuneita ja selkeitä otoksia lisättyä kirjan sivuille.

Tämä on opinnäytetyöni Kevät - varjostin, tekniikkana lyijykisko.
Varjostin valmistui sarjan viimeisenä, jolloin työpöytäni piti olla tyhjä kiskotyöskentelyyn.
Kiskoina käytin 4 mm: n U - kiskoa ja 5 mm: n H - kiskoa.
Laseina Wichmac ja Spectrum.

Jos on oikein taitava lasinleikkaaja, työ sujuu joutuin. Laseja ei tarvitse hioa, eikä folioida.
No, minun täytyi kyllä hioa, oli niin koukkunokkaisia muotoja osassa paloja, että en saanut sopimaan niitä kiskoihin.

Varjostin on tehty viidestä palasta, jotka tein sarjatyönä.
En kitannut kiskoja, vaan laitoin saniteettisilikonia kiskon ja lasin väliin, jolloin työn saumat eivät vuosienkaan kuluttua aukea. Sormet joutuvat koville kiskoja sovitellessa. Monta kertaa pitää mitata samaa kiskon kaarta, ottaa pieni pala pois jostain kiskonkulmasta ja taas suunnitella seuraavan palan sopivuutta edelliseen kaareen.
Käden ulottuvilla on tärkeimmät työkalut, jotka oikeaoppisina tässä tekniikkassa jouduttavat työn tekemistä.

Tinasin kaikki kiskot ja sen jälkeen "muumioin" varjostimen, eli teippasin palat kiinni saumojen tinaamista varten.Kolvaaminen vasarakolvilla olisi tässä työssä ollut paras vaihtoehto suuren lämpöpinta - alansa vuoksi, mutta kyllä se onnistui pienelläkin kolvilla ihan mallikkaasti.

Tämänkin työn lampunjalka on kirpparilöytöjäni. Kuvassa yksityiskohta lampunjalasta.

Valmis työ sopii väreiltään tyttären huoneeseen. Vaalea roosa, harmaa ja lila ovat kuin suunniteltu tätä huonetta varten. Ehkä se onkin.

Tähän huoneeseen siirrettiin keväällä tekemäni Suojelusenkeli, kun keittiön ikkunassa alkoi olla jo tunkua.

Valmis Kevät - varjostin.

Opinnäytetyöni aiemmat päivitykset Talvi ja Kesä löytyvät klikkaamalla vuodenajan päältä.

Yhteenveto

2011-12-31T09:44:00.013+02:00

Taas on se päivä vuodesta, kun kalenterista käännettiin viimeinen lehti auki ja mietitään kulunutta vuotta. Jestas mitä kaikkea tuon päiväkirjan sisältä löytyykään, mitä kaikkea en tänne ole pystynyt koskaan kirjoittamaan. Eikä ole tarkoituskaan, mutta kun katselin kuukausittain kulunutta vuottani, on se ollut vaihtelevaa aikaa.Käsittämättömän paljon tapahtumia tavallisessa elämässä, vaikka välillä tuntuu, että elämä junnaa paikallaan ilman että minulle ei koskaan tapahdu mitään - ajatuksia.
En mieti aina ailahtelevaa säätä, en jaarittele sateen ja pakkasen pahoista keleistä. Senhän näkee jokainen sääkarttaan katsomalla.
Päivän politiikka kiinnostaa, mutta ei niin paljon, että mukaan lähtisin. Kunhan seuraan kiivasta keskustelua.

Tulevaan pitäisi olla kiinnostusta, ainakin opintojen jälkeen, mutta ei vielä liiemmin ole ajatus siihen suuntaan nytkähtänyt. Kesään on vielä aikaa ja nyt vain nautin opiskelun ilosta.
Onnellinen olo, kun ennen joulua sain kaikki työni hyvään malliin. Pientä säätöä tulossa, mutta se ei pitäisi liiemmin srtessata.

Jos vuoden aikana valmistuneista töistäni taas poimisin yhden ylitse muiden, niin se on ehdottomasti klassinen mosaiikki. Tämän työn kanssa tein iltapuhteita monta tuntia, menetin kynteni, kokeilin pitkäjänteisyyttäni ja onnistuin. Arvosanaksi sain 3 ++.
Lasilla on viimeisen 2 1/ 2 vuoden aikana ollut suuri merkitys elämässäni.
Tätä ensimmäistä työtäni katsoessani, eteisen väliovi, tuntuu että aikaa tämän ja opinnäytetyöni välissä olisi kulunut paljon. Ja onhan sitä, 10 - vuotta. Aloitin harrastukseni 2002 menemällä kansalaisopiston iltatunneille ja innostuin.
Mutta on aina niin ihana palata takaisin omaan kässytuoliin ja nauttia silmukoiden siirtymisestä puikolta toiselle ja olla varma, että ainakin tämän minä osaan.

Olen kantanut kuluneen vuoden aikana lankaa ovesta sisälle varmasti ennätysmäärän, koska miäskin huomautti jälkeen joulun, että kuinka paljon sitä voikaan yksi ihminen tarvita lankaa.
Öh.
Huomautus huomioitu.

No, olen minä sitä varmasti saman verran kuluttanutkin, kun ostanut. Vuoden aikana kului 20 kg 800 g. Se onkin paljon enemmän kuin viime vuonna.
Ja nyt olen sitten jäänyt miettimään tätäkin, kun välillä tuntuu, ettei mitään valmista tule.
Mutta kyllä näitä pehmeitä aikaansaannoksia valmistuu pitkin vuotta, kun ottaa oman aikansa.
Suurin muutos vuoden aikana oli tyttären lähdettyä opiskelemaan. Uuden paikkakunnan jutut oli aika pian tutut ja oma oloni on helpottunut, kun toisellakin menee asiat hyvin.
Ulkohyyskan valmistumista oli odottettu ja nyt jo käytössä hyväksi havaittu.

Uusi vuosi tuo uudet kujeet.
Kiitos teille kaikille blogini lukijoille ja kommentoijille tästä kuluneesta vuodesta
ja hyvää uutta vuotta 2012,

Pientä viimeistelyä vaille

2011-12-30T17:39:00.010+02:00

Eilen uhosin aloittavani jonkin neuleen ihan itselleni, mutta päädyinkin ensin viimeistelemään muutaman keskeneräisen, jotka oli jäänyt koriini mietintään. Monista töistäni jääneet langanjämät neuloin näihin rannikkeisiini, että saisin lämpimät, mutta ohuet lisälämmittimet kylmänaroille ranteilleni.Lanka on Viking Frøya yksinkertaisena.
Autolla ajaessani tai koneella kirjoittaessani ei lisälämmitys ole koskaan liikaa.
Tylsä helmineule kaipasi jotain lisuketta, joten ompelin ohuen pitsinauhan ja napin koristeeksi.

Jostain syystä tämä pussukka ei ole koskaan nähnyt kunnolla päivänvaloa, vaikka on ollut valmiina iät ja ajat. Olen tehnyt tytsille ET - kassin ja niistä langanlopuista virkkasin peruspussukan, jonka päähän tein napinläven.
Miksi sitten monta nappia?

Siksi, että pussin voi sulkea juurikin siltä kohtaa, miten paljon sen sisällä kulloinkin on tavaraa.
Aina naisilla on jotain kuljetettavaa mukanaan. Eihän tuo ET ole kovin tiiviskään kuvioltaan, joten pienempiä tavaroita voi pakata tähän pussukkaan.Tämä tyyny on ollut lähes valmiina alkusyksystä saakka. Siitä piti tulla toinen tyyny heti ensimmäisen valmistuttua, mutta lanka loppui kesken.

Aikani sitä eilen katseltuani tein pikaisen päätöksen ja jatkoin työn loppuun valkoisella Novitan Tennesseellä. Vihreän kirjava on Marks & Kattens Bianca. Samaisella valkoisella neuloin tyynylle taustapuolen, johon tein 4 napinläpeä.

Nyt kun kaikki keskeneräiset on viimeistelty, voisinkin sitten mennä penkomaan uusia töitäni varten lankoja varastoistani.

2 x kroko

2011-12-29T17:23:00.012+02:00

Hämärän hyssyssä virkattu huivi valmistui ja sopivasti tuli sähkötkin, että sain tämän huivin viimeisteltyä ja tyttären mukaan eilen eteenpäin vietäväksi. Tyttärellekin riitti muutaman päivän exterme pimeydessä, kun oma koti on kuitenkin lämmin ja valoisa.
Punaisen huivin lanka on Schachenmayr nomotta, Micro Bamboo, 50 % viskoosi, 50 % akryyli, joka ensi alkuun oli ikävää virkata löysän kierteensä vuoksi.Malli on krokotiili, aika tylsää virkattavaa, kun saman toistossa ei muutu kuin huivin koko.
Lankaa kului 530 g, eli huivista tuli aika painava.

Tämäkin on sama malli, lanka vain on eri. "Sirmione" sock, Lidln sukkalanka, jossa on 75 % villaa, 25 % polyamidia.
200 grammasta ei suuren suurta huivia virkkaa, mutta kyllä tälläkin saa kaulansa peitettyä. Tämäkin matkaa aikanaan samaan paikkaan, kuin punainen huivi.

Tänään olen siivoillut paikkoja järjestykseen, pessyt viimeisetkin tiskivuoret. Päätin, että en ala käsin lutraamaan sen enempää tiskiä, kuin pyykkiäkään. Ja lopultakin pääsen neulomaan jotain ihan itselleni. Koko joulukuu on mennyt lähes " talkoillessa " neuleita muille.

Ei ihan motissa

2011-12-28T15:22:00.020+02:00

Miten sen nyt ottaa, ottiko pannuun vai laittoiko järjen koetukselle? Mutta kun tietää, ettei se ole jatkuvaa, vaan väliaikaista, sen kesti.
53 tunnin sähkönjakeluhäiriö ei sinällään ollut koettelemus, kun ei ole enään karjanhoitovastuussa, kunhan saa pirttinsä pysymään lämpimänä ja ruuan syömäkelpoisena, sitä pärjää nyky - yhteiskunnassa ihan mainiosti.

Siskoni luokse, vajaan 5 km päähän tuli sähkö ja pääsimme sinne lämpimään suihkuun. Kotiimme tuli kyllä vettä lähes koko ajan, mutta kylmä suihku ei houkutellut.Sisareni koirat olivat ihmeissään jatkuvista iltavierailuistamme.

Sain hetken aikaa tehdä kässyjä kunnollisessa valossa, mutta en antanut heikon valon haitata, vaan jatkoin työtäni kotonakin. Sitkeyttä, peräksiantamattomuutta ja paljon kynttilöitä.
Kynttilöistä sainkin virikkeen, teen lopultakin itse saamastani parafiinistä kynttilöitä, kunhan vain sähköt toimivat moitteettomasti.
Kävinkin eilen ostamassa Harrasteesta steariiniä ja sydänlankaa samalla reissulla, kun veimme nuorimmaisen saamaan valohoitoa kaupungin katuvaloihin.

Nuorimmaisemme ei jaksanut enää hetkeäkään tätä valottomuutta, peittojen lisäämistä sänkyyn, netittömyyttä, pelikavereiden hiljaisuutta, eikä tietoisuutta siitä, että tilanne saattaa jatkua vielä monta päivää tällaisenaan.

Kerrankin olen ollut kaukonäköinen ja tehnyt hyviä töitä suurien virkattujen ja neulottujen peittojeni kanssa. Ne lämmittivät suloisesti, kun illalla piti kömpiä kylmään petiin.
Talomme lämpiää pääsääntöisesti sähköllä. Hyvän lisälämmön saamme puuhellasta ja leivinuunista, mutta ne eivät riitä pelkästään lämmittämään kotiamme.Jos mitkä, niin kukkaset viihtyivät viileässä. Pakko paahtaa uunia, käpristeli osan kukintojen lehdistä kipparaan. Joka asiassa on aina häviäjiä. Mikä on toiselle hyvä, on toiselle huono asia.
Suurin huolenaihe olikin koko ajan arkkupakastin. Vaikka jääkaapista meni ruoka pilalle, ei edes kellarin viileys pystynyt pelastamaan kuin osan, ei pakastinta olisi saatu tyhjennettyä mihinkään.
Agregaatti huristeli omaa elämäänsä pihanurmella ja syötti virtaa kylmälaatikkoon. Vieläkään en ole arvannut mennä kantta avaamaan, suuret matot ovat peittäneet koko komeuden alleen parin päivän ajan.

Tänään päivällä ohiajaneet sähkömiehet, mönkijä peräkärryssään, olivat riemunkiljahduksen arvoinen näky. Kaikki sympatia heille, uurastus jatkuu vielä tämänkin jälkeen, kun suurimmat viat on korjattu. Kunhan vielä puhelinlinjat alkaisivat toimimaan moitteettomasti, olisi elämä palannut omiin uomiinsa jälleen.

Huomenissa pitää mennä siivoamaan pihaan lentäneet puunoksat ja risut. Näky on aika lohduton, kun lumikaan ei peitä pihanurmea laisinkaan.
Toisaalta, jouluruusuni on mahtava puska, se jaksaa kukkia suurin valkoisin kukin keittiön ikkunan edessä aina vaan.
Tämän vuoden joulutervehdykset, joita tuli vielä tänäänkin, kiinnitin keittiön suureen liesikupuun. Kaukaisin kortti tuli Austaraliasta, ihana yllätys.

Talvi

2011-12-25T12:49:00.015+02:00

Jotta päästään tähän asti, aloitetaan alusta.

Opinnäytetyö, osa 2. Kuparifoliotekniikka, sekä kylmätyöstö.
Innostun väreistä, niin lasissa kuin pehmeämpien materiaalien, kuten lankojen ja kankaiden kohdalla. Tässä varjostimessa punaisen ja vihreän lasin kaksivärisyys, sekä aaltoileva pinta innostivat suunnittelemaan Talvi - varjostimen, joka sopii väreiltään myös jouluun.Aloitin työni leikkaamalla ensinnä tavallista ikkunalasia, että sain tehtyä kuulaimella tähtikuvioita.

Leikkasin tarpeeksi monta palaa, että sain valita onnistuneimmat varjostimeen. Käsivaraisesti tehdyt kuviot vaativat vakaata kättä ja tarkkuutta. Minulla on nyt monta epäonnista palaa, eli harjoituskappaleita, mutta on minulla 12 hyvääkin tähteä.

Kun tähdet oli tehty, pääsin leikkaamaan värilaseja. Punaisen lasin kapeat 7 mm:n soirot mittailin työntömitalla ja loput kaavat piirtelin laseihin.
Sovitushionnan jälkeen pesin lasit ja folioin palat.
Tinasin kaikki neljä seinämää ja kasasin työn.

Kasausvaiheessa sain miähen avukseni, että sain käänneltyä keskeneräistä työtäni parempaan tinauskulmaan.

Lampunjalka on kirpparilöytöjäni, joka vaati hiukan putsausta ja uudet sähköosat.

Katkaisijanarun tein punaisista helmistäni.Lähikuva tähdestä valmiissa varjostimessa.

Valmis Talvi - varjostin.
Vieressä kurkkii Kesä.

X - MAS

2011-12-24T10:56:00.010+02:00

Enkelin siivin tahdon teille kaikille toivottaa oikein hyvää ja rauhallista joulun aikaa.

Huopuvaa lankaa ja ohje Novitalta.

Pitsiä ja helmiä.

Viettäkää itsenne oloinen joulu, rentoutuen ja nauttien.

Havuja

2011-12-23T16:06:00.015+02:00

Jouluvalmistelut ovat hyvällä mallilla, kun kuusikin on jo pirtillä ja koristeltuna. Jouluruuat melkein tehtynä, pernatuuvinki imeltymässä ja fudge koemaistettuna.
Jouluinen musiikki soi aina, kun joku muistaa laittaa cd:n uudestaan soimaan.

Se mitä ei huomaa tehdä, ei ole niin väliäkään. Täydellistä joulua ei olekaan, vaikka siihen niin pyrkisi. Muistan yhden joulun monta vuotta sitten, kun tein piparitaloa lapsille. Olin unohtanut tehdä seinään oviaukon, josta vanhin poika sitten keskusteli netissä toisen pojan kanssa. Sen toisen perheen äidilläkään mennyt niin hyvin, kun oli unohtanut leikata ikkuna - aukot taikinaan.Voi meitä tekijöitä, kun osaisimme nauttia ja puuhailla vain omien voimiemme mukaan.

Tämän illan sunnitelmissamme oli lähteä kuuntelemaan joulurauhanjulistusta, mutta ketään ei innosta kuitenkaan mennä vesisateeseen. Viimeistelen yhden joulujutun huomiseen päivitykseen valmiiksi.
Kävin hetken valossa hiukan ulkoilemassa kaiken koemaistelun ja keittiöpuuhailujen jälkeen, kun halamoin kuistille mäntypalloja. Täytyihän joulupukin saada vähän vehreyttä ympärilleen.
Aiemmin syksyllä poistettiin turvallisuussyistä isosta männystä muutama oksa, joista tahdoin kerätä omiin juttuihini hyviä latvuksia. Miäs raahasi painavat oksat puuliiterin suojiin, jossa minä kävin katkomassa latvoista pieniä tupsuja monta ämpärillistä. Hain varastostani sinkkiämpärit, joihin sahasin paksun haavanoksan rungoksi ja laitoin kukkasienen paikoilleen. Haavanoksaan laitoin "pannan" rautalangasta, ettei kukkasieni valuisi alas männyntupsujen painosta.

Ämpärit täytin kivillä joita on kasvihuoneella aina tarpeitani varten varattuna tarpeeksi. Kivet päällystin jäkälällä ja vot, kuisti sai mäntypallonsa.

Toistoa

2011-12-22T22:55:00.008+02:00

Vietän yksikseni joululahjavalvojaisia, ainakin niitä lahjoja tehden, muut vain valvoen.
Viimeistellyt neulomukset sujahtavat lahjapaketteihin vielä illan aikana, jää sitten aikaa huomenna muulle touhuilulle.
Järjestyksessään 2. epäsymmetrinen huivi on Novitan Puron Luumupuuta. Juu- u. Puuta, tai ainakin sen niminen lanka.
Samasta langasta neuloin lapaset kaksinkertaisena, ovat sitten lämpöiset käyttää, jos talvi vaikka näyttäisi kylmemmänkin puolensa.
Lapasten varren viimeistelin virkkaamalla kiinteitä silmukoita pitkin pistoin ja selkämyksiin virkkasin lopuista tämän ja edellisten neuleiden jämistä lehdyköitä, jotka ompelin harsinpistoin kiinni.

3. epäsymmetrinen neuloontui myös Novitan langasta, mutta nyt Munakoisosta, joka on Polku - lankaa. Koostumukseltaan 75 % villaa, 24 % polyamidi, 3 % polyesteri.

Samasta Munakoisosta neuloin lapaset kaksinkertaisena ja virkkauksella viimeistelin varret. Ompelin tampit kiinni harsinpistoin kiinnitin napit.
Olin ostanut kaksi kerää tätä lankaa ja sitä vain tuntui riittävän, joten otin koukun ja virkkasin vielä hatunkin. Tai baskerin. Tai mikätämä on.Reunaan kiinnitin virkkaamalla kapean neulotun kaitaleen ja päähän ompelin napin. Reunalanka on jotain eri lankaa.
Nämäkin langat tuli käytettyä viimeistä pätkää myöden loppuun.

Kiitos teille kaikille kivoista viesteistänne.

Huivi ja lapaset

2011-12-21T19:30:00.006+02:00

Kylläpä sitä on puikot kilkanneet, että saisin jotain pientä neulomusta valmiiksi pakettiin. Epäsymmetrinen huivi on mielenkiintoinen aina oikein neulottuna. Helppo ja nopea toteuttaa, kun muutamasta kerästä saa ihan mukavan kokoisen huivin. Neuloin langan yksinkertaisena, värisävyt pysyvät näin raikkaampana.
Lankana on Novitan Puron Kanervikko, 100 % käsinpestävä villa.Lapaset ovat myös Novitan Puroa, Juolukka, josta otin pois tumman vihreän sävyn ja käytin koristekukan alalehtiin.
Lapasiin käytin langan kaksinkertaisena, kerän päältä ja sisältä tulevan lilan sävyn.
Virkattu kukkanen lapasten selkämyksessä on liioitellun suuri, mutta päälle ommeltu nappikin oli suuri. Siis se alempi. Isomman napin päälle ompelin vielä pienemmän napin.

Punapipa x 2

2011-12-20T08:46:00.009+02:00

Kuinka hassusti jäikään tonttupipa kahvipöyälle, kun kuvailin edellisen päivityksen kattausta. Se on tuo muisti kun pätkii, niin kaikki pitää nykyään olla käden ulottuvilla ja silmän alla, että ei unohda.

Sain viestin jossa tiedusteltiin, että onko minulla yhtään valmista huopaspipaa. No eihän minulla ollut, mutta lupasin tehdä heti kun käteni vapautuvat. Piankos minä sellaisen neuloa sujautan.
Edellisestä pipasta olikin jo kulunut aikaa, ohje ihan hukassa. Onneksi tämä blogi muistaa nuo kirjoitukset ja lehdet mistä tarkistaa tarvittavat tiedot.
Neuloin pipan ja huovutin pyykkikoneessa, mutta en alkuunkaan tykännyt valmiista tuloksesta. Se ei vaan ollut malliltaan minun mieleinen, joten päätin antaa sen kummilapselle ja tein toisen pipan hiukan erilaisin kavennuksin.Siksi olin pipan laittanut kahvipöytään, että muistaisin sen myös antaa pois.
Toisen pipan kanssa tein kavennukset hiukan maltillisemmin ja huovutuksen kevyemmin. Valmis pipa tulee naiselle, jonka enkelinkiharat eivät saa mennä lättänäksi, joten pipa mallikin on hiukan ohjettaan väljempi.

Tupsuksi virkkaisin pallon, jos toisenkin, kun suurin osa näistä lopulta meni miniän kissoille leluiksi.

Osan palloista täytin kirpparilta ostamallani isohkolla kulkusella.
Huovutustuntumaa pitäisi ylläpitää, ettei aina tarvisi tehdä koekappaletta.

Kesä

2011-12-19T11:11:00.019+02:00

Kuinka oivallisesti yksi vieraani eilen ilmaisikaan viime päivieni menon, kun päivitykset ovat jääneet tekemättä. On tainnut olla kiirettä. Kyllä, kyllä vaan.

Niin paljon tekemättömiä töitä, siivoamista, menoja ja valmisteluja, ettei sanojen pyörittämiseen ole jäänyt yhtään aikaa, eikä voimia. Tosin raporttini kirjoittamisen jälkeen ei jäänyt paljon sanottavaakaan, kun istuin koneen ääressä kirjoittamassa tunnista toiseen. Taisi kasvaa juuret takapuolestani koulun tuoliin, olimme niin yhtä ;))Kun kaiken tuon uurastamisen olin saamaisillaan loppusuoralle, päätin pitää glögijuhlat ja kutsua ystäväni kotiimme. Siivosimme, leivoimme, ja teimme kaikkemme, että vieraat viihtyisivät luonamme. Meitä oli paljon, oli touhua ja tohinaa, puheensorinaa ja outoa, yhtään omaa lasta ei ollut läsnä.

Illan aikana kerroin vieraille viikkoja kestäneestä opinnäytetyöstäni ja esittelin työni. Tein piensarjan pöytälampunvarjostimia erilaisilla perustekniikoilla, joista näytän teille ensinnä Kesävarjostimen. Kaikille näille töilleni on yhteistä lampunjalat, jotka olen ostanut aikanaan kirpputoreilta.

Tässä työssä yhdistin sulatuksen ja kuparifoliotekniikan. Hyödynsin mahdollisimman paljon aiemmin ostettuja lasejani, jotka olivat väriluonnosteni lähtökohta. Tosin jouduin ostamaan lähes jokaiseen työhöni jotain, lähinnä tukemiseen ja kiinnitykseen.
Työhön kului tietysti oma aikansa, raporttia kirjoittaessani tein laskelman ja yllätyin kuinka vähän siihen lopultakaan aikaa kului, mutta kaikki se luonnostelu, piirtäminen, väriluonnokset ja valmistelu vie sellaisia "piilotunteja", mitkä eivät näy itse työssä ja on kuitenkin osa koko prosessia. Kaikki kunnia suunnittelijoille, jos kaupassa on pakko ääneen puuskahtaa jonkin tuotteen hintalappua katsoessaan. Mikään ei ole ilmaista, eikä kaikkea ole pakko saada halvalla.

Pienistä paloista kasvaa ensimmäinen varjostimeni, joka oikeasti valmistui sarjassaan ensimmäisenä. Pyrin tekemään kaikki uunitekniikkaa vaativat työt heti pois, koska sulatusuuneja käyttää monta opiskelijaa, eikä kaikille töille sovi sama ohjelma.

Työn tinaamiseen ei mennyt kauaa, saumoja on vähän. Kepeä, keimailevat helmat ja suuret kukkaset, ne kuuluvat kesään.Varjostin on näppärän kokoinen, pienin, mutta ei jää muiden töideni varjoon. Jokaisessa on oma jujunsa. Loput saatte nähdä myöhemmin.

Ennen vieraiden saapumista päästin sisäisen näpertäjäni valloilleen ja koristelin kahvipöydän valmiiksi. Pientä naposteltavaa, itseleivottua, saatua ja uusia reseptejä.

Lainasin nuorimmaiselle Tallinnasta tuomani tuliaisen, sievän piparitalon. Joka joulu olen tehnyt jonkinlaisen pikkumökin, mutta tiesin tämän joulun alusajan kiireellisyyden ja ostin valmiin.
Hiukan vaahtokarkkeja ja pieniä marsipaaneja, kuusenoksa ja vot, tomusokeria pintaan. Tältähän maiseman pitäisi näyttää, makealta ja lumiselta. Paljon kynttilöitä ettei pölypallot näy. Niitä vain on, vaikka kuinka siivoaisi.

Olin illalla niin onnellinen ja väsynyt, että vain istuin ja katselin, kun viimeiset vieraat lähtivät ja miäs haki nuorimmaista kotiin. Monasti mietin syksyn kuukausien kuluessa, että mihin tämä syksy hävisi, kuukausi toisensa perään mennä hujahti ohitseni ja nyt ollaan joulun alla.

Kuuntelin jouluista musiikkia ja jöin lämmintä glögiä hitaasti nautiskellen.
Illalla myöhään saimme kaikki huonekalut omille paikoilleen, puhtaat astiat kaappeihin ja sammutimme loputkin kynttilät.Muu väki vaipui uneen, minä jäin vielä hetkeksi neulomaan. Joka välissä olen yrittänyt neuloa vähän, mutta paino sanalla vähän, on tosi. Nyt joululomalla aion parannella tulehtuneet käteni, nukkua ja kerätä voimia uuteen vuoteen.

Sainkin aamulla nukuttua melko pitkään, enkä ollut kuullut puhelimeeni tulleita viestejä, ennen kuin puhelin pärähti soimaan. Isäni yritti saada kiinni ja onnitella. Olin niin tokkurainen, etten päässyt liikkeelle, vanhuus väsyttää ;)))Rakkaan äitini viesti sai kyynelen silmäkulmaani, kiitos kauniista viestistäsi. "Silloin kun synnyit oli täysi talvi, olin onnellinen pienestä tyttövauvasta. Ne ovat hetkiä mitkä muistaa aina, onnea tälle päivälle".

Kiitos teille kaikille eilen mukana olleille.

Kaikkensa antanut

2011-12-14T19:02:00.003+02:00

Olen tänään klo 15 palauttanut opinnäytetyöni raportin, puuh! Saanut viime sunnuntaina valmiiksi viimeisen työn projektistani, puuh! Ja nyt mietin, m i t ä m i n ä t e e n iltaisin?
Eilen illalla siivosin miähen kanssa suursiivon. Tänään lähdin koulun jälkeen shoppailemaan.
Kuusi tiukkaa viikkoa takana, eikä tullut edes kiirus. Huomisaamuun olisi ollut vielä aikaa työstää. Joulujuhlassa voin hyvillä mielin laulaa Hoosiannaa, tosin sitä ei koulussa lauleta. Juups, olen tyytyväinen! En valmistu vielä huomenna, vasta keväällä.
Tulen näyttäämään valmistamani työt, mutta nyt huilaan hetken, ainakin tämän illan.
Kuvassa yksi sulatustyökokeiluni.

Tilaus

2011-12-11T10:31:00.009+02:00

Etsin Karnaluksista röyhelöhuiviin lankaa ystäväni huivia varten. Eihän sieltä löytynyt keltaista, eikä oranssia. Tekstarivaihtojen jälkeen päädyin ostamaan musta-valkoista, aina niin helppo väri yhdistää muihin asusteisiin.
Edellisen röyhelöhuivivillityksen aikoihin tein itselleni punaisen huivin, mutta siitä on jo vuosia aikaa. En muistanut neulontatekniikkaa, vaikka eihän näitä voi väärin tehdä. Lähinnä silmukkamäärää silmäilin eri blogeista, päätyen alun 7 jälkeen 6 silmukkaan.
100 g Can Can riitti kahteen n. 1, 5 m huiviin. Lanka on ihanan pehmoista, ikävän verkkoista kuivuneissa sormenpäissäni, mutta tykkään neuloksesta.

Samaan tilaukseen neuloin vielä lapaset Viking Frøyan luonnonvalkoisesta langasta.
Nämä lapaset kävivät mukanamme viime viikonloppuna Tallinnassa, osan matkasta kassin täytteenä, kun merenkäynti oli niin kova, että matkustin naama harmaana toivoen maan jo näkyvän.

Molempia neulomuksia tein tuplat, kun neulomaan kerkesin.

Pilkahdus

2011-12-09T07:42:00.010+02:00

Lahjomaton nuorimmaisemme huikkasi kouluun lähteissään kaksi arpanumeroa, kun pyysin lukemat arvontaan osallistuneiden lukijoideni palkitsemiseen.
Kiitos teille kaikille, teitä oli paljon. Ensimmäinen palkittu on Eila, jonka numero on 6.
Jostain syystä meillä aina huikataan 17 oli se sitten Keno, Lotto tai mikä tahansa arpapeli, en tiedä miksi, mutta siihen aina kannattaa tähdätä, jos ja kun pidän arpajaiset. Tällä kertaa numeron seiskatoistan sai Anki. Onnea teille. Joulunpuna näkyy kodissamme pieninä pilkahduksina. Liiemmin en ole mitään valmisteluja vielä aloittanut, aika ja voimat eivät tunnu riittävän. Edessä on hektinen viikko, vaikka vanhaakin on vielä hiukan jäljellä. Opinnäytetyön viimeinen viikko, onneksi saatiin yksi työviikko lisää. Työt pitää olla valmiina, raportit kirjoitettuna, esitelmät pidettynä ja minulla vielä yksi työ ihan levällään.

Olimme eilen illalla kirkossa kuuntelemassa konserttia, jossa esiintyivät kotiseurakuntamme kaikki työntekijät. Tilaisuus oli kaunis, rauhallinen, se hetki kiireen keskellä antoi taas voimaa jatkaa omaa puurtamistani. Hyvää viikonloppua sinulle ja onnea voittajille,

Kimaltaa

2011-12-07T19:23:00.010+02:00

Kaikki mikä kimaltaa... on korissani.
Stokcmannin joulukoristeissa on ollut tänäkin vuonna valinnanvaraa, joskin jonkinlainen itsehillintä olisi taas ollut paikallaan, kun koppani kanssa kiertelin pöytien välissä.Tekemässäni korussa on samaa kimalletta. Kahteen vaijeriin pujotelluissa helmissä ei ole oikeastaan mitään kummallisempaa, paitsi korun alaosan siniset renkaat, jotka olen sulattanut viinipullon kaulaosasta.

Ja se, että nämä siniset renkaat ovat minun nauhassani. Minun, joka ei ole sinisen ystävä laisinkaan.

Nauha on pitkä, saan sen kaksinkerroin kaulalleni tai sitten näin pitkänä.Tai sitten sitä voi pitää koristeideni joukossa.
Jonkinlaista kiiltoa silmissäni taisi olla tukussakin, kun kiertelin maanantaina hyllyjen välissä etsien nappeja.
Lankaakin ostin, mahtuivat sentään kolmeen kassiin.

Jos sinä et tiedä, mitä tehdä seuraavaksi, osallistu vaikka arvontaan.

Itsenäinen

2011-12-06T12:40:00.006+02:00

Hyvää juhlapäivää teille kaikille,

Hyvä Hämeenkyrö!

2011-12-03T10:26:00.007+02:00

Laitetaan hyvä kiertämään ja pidetään arvonta!
Sen voin luvata, että palkintona ei ole mitään itsetekemääni.
Aikaa osallistumiseen sinulla on siihen asti, kun tulen itse kirjoittamaan viestiketjun päähän LOPPU.

Pähkinät

2011-12-02T07:52:00.009+02:00

Lisää risuja.
Muutama vuosi sitten jäi joulupähkinät syömättä, ei ollut niin hyvää hakkeria millä kuoren olisi saanut rikki ja pähkinän esille. Keräsin kauniin materiaalin talteen ja siitä se ajatus sitten lähti.Teen kranssin.
Pudonneita koivunoksia, tuulen riepottamia notkeita varpuja tiukkaan nippuun ja hetkeksi kuivumaan uunin pankolle.

Pähkinät peliin ja kuumaliima lämpiämään ja pian onkin valmista.

Tässä kohtaa on hyvä olla tarkkaavainen, kuumaliimapistooli yleensä yllättää lämmöllään ;))
Lisäillään vähän koristeita, kokeillaan ja vaihdellaan.

Valmis asetelma.

Hypnoottinen hyrrä

2011-12-01T07:27:00.012+02:00

Aiemmin näyttämäni pikkukuva oli otettu jalkarahini uudesta päällisestä. Olen haaveillut monta vuotta tekeväni helppohoitoisen päällisen rahilleni. Sen pitää kestää aikaa, olla pesunkestävä ja mielellään helposti toteutettavakin.
Kun uusin Sk 11-12/11 ilmestyi päätös syntyi aika nopeasti.
Lehdessä ollut lattiatyyny (3) oli juurikin tämän idean alku.
Sitten vain silmukoita laskemaan. Päällisen neuloin Novitan Tennesseen langoilla. Osan langoista olen ostanut alelaareista, loppuunmyyntivärejä.
Päällisen halkaisija on 50 cm.Koska samaa lankaa ei ollut tarpeeksi rahin helmaa varten, kaivelin jemmoistani sopivan kulutusta hyvin kestävän vaihtoehdon. Marks & Kattens Scilla on 100 % merseroitu pv, joka ohuilla puikoilla neulottuna on aika muovisen tuntuista.

Etsin kivan pintaneulemallin tästä syksyllä ilmestyneestä ja meille kotiutuneesta opuksesta, sitten laskettiin taas silmukoita.
Rahin ympärys on 1,65 m ja korkeus 0,25 m. Lyhyellä pyöröllä oli vaikea arvioida tuleeko helmasta sopiva, enkä missään vaiheessa viitsinyt siirrellä silmukoita toiselle pyörölle, vaan annoin neuleen mennä vaan.
Lopulta pääsin päättelemään yli 300 s ja vot, sehän oli varsin mallikas palanen.

Ompelin palat yhteen vuoropistoin, työtä ei tarvinnut syöttää laisinkaan vaan palat osuivat ihan kohdilleen.
Lopuksi vielä virkkasin pienen pykäreunan työn alareunaan.Kässytuolini sai uudesta rahinpäällisestä kodikkaan ilmeen ja minä sain nuhraantuneen päällisen piilotettua.

Rahi on minun työpöytäni, öh...ruokapöytäni, kun kukaan muu ei ole kotona, jalkojen lepuuttaja, kuvausalustani, istuimeni, aina potkittavana ja niin äärettömän tärkeä.

Olan takana olevan kohdevalon ostin kirpparilta. Kässytarpeisiin kuuluvat sakset, neulat, mitan, kynän yms. säilytän vihreässä pikkupussukassa.
Kässytuolini päälle olen laittanut äitini aloittaman ja minun loppuuntekemäni pienen kalalankapeiton.
Tässä olikin minun kässynurkkani

Repsahdus

2011-11-30T15:22:00.014+02:00

Nyt on havaittavissa pientä kisaväsymystä opinnäytetyön suhteen, kun miähen lentsu tarttui minuun.
Tänään ei löydy oikeaa virettä työntekoon. Pitkä ajomatka kouluun ja takaisin syö kaiken motivaation työskennellä, varsinkin kun nyt pitäisi vielä odottaa työhuoneen lämpiävän tarpeeksi tinaamista varten.
Annoin jo hyvissä ajoin ajomatkalla periksi itselleni, se suotakoon kaikkien näiden jo valmistuneiden töiden ja keskeneräisten kanssa painiskellessa. Istun illan koneella ja aloitan raportin kirjottamisen. Niiskutan liikuttuneena ja yritän saada tekstistä itseni oloista.
Parasta tässä kaikessa työstämisessä on se, että aihe ja tekniikka on vapaa.

Saan tehdä sitä mistä minä tykkään, eikä se ole kenenkään valmiiksi suunnittelema prosessi. Silloin ei tekstinkään työstämisessä pitäisi olla mitään ongelmaa. Ja sitähän meinaan tulee. Jeh!

Työhuoneellani työkalulaatikkoni ovat saaneet kyytiä, kun siivoan aina uuden työvaiheen jälkeen pöytäni puhtaaksi. Mukavampi aloittaa uusi työ puhtaalta pöydältä, vaikkakin teen sarjatyönä kaikki vaiheet.
Yllä oleva uusi ihanuus, pieni sähkölaatikko, löytyi kirpparilta ja sai sisäänsä lyijykiskotyöskentelyyn tarvittavia työkalujani.Tuon kaavion sentään jätin pois matkasta, ei kait minun tarvitse tunnistaa mistä on kyse?

Kaikki työkalupakkini ovat kunnon metallilaatikoita, suuria, tukevia ja osan saan lukittuakin.

Vanha ja kauniisti kulahtaneen lipaston laatikoston ostin 1 €:lla lipastoni päälle. Sen sisältö on nyt juurikin sitä mitä inhoan, sälää joka minun pitäisi ehtiä työstämään lopulliseen muotoonsa joskus.
Olin tuomassa pojalle tuliaisen koululta tullessani, ehta aidon lumipallon, mutta en sitten viitsinyt kastella käsiäni. Meiltä tuo lumi hävisi sen siliän veks. Se vähän mitä sitä oli satanutkaan.

Jouluruusu

2011-11-29T06:51:00.006+02:00

Arvaa mitä näin, kun katsoin ikkunasta ulos?
Ei sieltä tonttu kurkkinut, vaan jouluruusuni aloitti kukintansa.
Jo toisen kerran tänä vuonna saan ihailla tätä kaunotarta, jonka olen istuttanut etupihan pihlajan alle, siihen vuorenkilven lehden viereen muutama vuosi sitten. Vieressä oleva toinen jouluruusuntaimi kyllä vihertää, mutta ei kuki.
Jotain on valmistumassa puikoiltakin. Kunhan saan viimeistelyt tehtyä, saan yhden pitkäaikaisen haaveeni esiteltyä.

Tuubihuivi

2011-11-28T07:49:00.008+02:00

Oma tuubihuivi on osoittautunut käytössä monipuoliseksi. Suuri rinkula jonka voin kiepaista kaulan ympärille monta kierrosta tai jättää kevyesti roikkumaan, kuin suuren kauluksen paidan päälle.Kahden eri työni jämälangoista neulottu huivi on 260 x 40.
Lankaa kului vain 180 gr.
Viking Frøya ja 100 % Navia sopivat hyvin yhteen, lankojen eroavaisuus on lähinnä langan vahvuudessa, mutta tällaisessa työssä sekään ei ole mikään haitta. Tuleehan käytettyä langanjämät loppuun asti.

Kuvailin huivin kasvihuoneella, kun auringonvalo paistoi alakulmasta hetken aikaa.

Nyt ulkona on kaikkea muuta kuin aurinkoa, kova tuuli puhaltaa ja vetää pesään viritetystä praasusta korsteenin kautta tuhkatkin mukanaan.

Nokka kohti uutta viikkoa, myrskytuulessa tai ilman. Mielummin ilman.

Muista paloturvallisuus

2011-11-27T09:08:00.015+02:00

Vuoden aikana itsekkin sytytän kynttilän useammin kuin kalenterivuodessa on päiviä. Siis monta.
Tämä seuraava kuvasarja ei ole tarkoitettu käyttöön. Älä kopioi.

1. adventiaika, harmaa, vihreä ja matalapaineinen.

Josko jo toisena sunnuntaina olisi hiukan enemmän joulufiilistä.

3. adventti, opiskelukiireet helpottaa?

4. adventti, ollaan jo niin lähellä joulua. Saanko jo toivoa lunta?

Tein tikapuille adventtikynttelikön vaaleanpunaisista kynttilöistä.

Pitsilautaset, helminauha, ja huopa ovat kirppislöytöjäni.Numeroidut sydämet olen ostanut viime joulun jälkeen Plantagenista.

Ihanaa adventinaikaa teille kaikille,

Kuistin täytettä

2011-11-26T16:55:00.014+02:00

Kiitos nimpparikahveista siskoseni.
Tyhjin käsin on ikävä mennä, joten vääntelin päivällä pienen risusydämen viemisiksi.
Nämä ei olleetkaan mitään tuulenriepottamia oksia, vaan ihan puusta poimittuja, notkeita ja pitkiä.
Pikkasen kimalletta mukaan, kristallia rautalankaan.
Aiemmin viikolla vein sisarelleni korjattavanani olleen lasilyhdyn. Lyhty oli jo 1, 5- vuotta odottanut uutta lasia.

Kun sillä ei ole ollut mikään kiire, niin en minäkään hoppuillut asian kanssa.
Samalla kun leikkasin omiin töihini 3 mm:n ikkkunalasia, leikkasin rikkoutuneen lyhdynlasin.

Kauniin mallinen lyhty. Sopisi meidänkin kuistille kaiken muun lisäksi ;)
Kuvailin ehjän lyhdyn meidän kuistilla.
Valkoiseen emaliseen kirppisämpäriin olen kerännyt muutaman männynoksan, sekä Peikonpähkinän kippuraoksan.

Pienen valurautapadan täytin maitosiivilällä, kuusenoksilla ja kanervalla, sekä käppyröillä oksilla.

Pojasta polvi paranee

2011-11-25T08:57:00.009+02:00

Keskellä viikkoa, keskiviikkona, nuorimmalla oli jännä päivä.
Taisi siinä vähän vanhempiakin jännittää, kun poika meni leikkaussaliin.
Maski naamalle ja taju kankaalle.
" Mies on niin veltto, että jos sukas olis reikä, niin siitä valuis pois ".

Kausi alkoi hyvin, mutta pelin tiimellyksessä kiekko pamahti maalivahdin patjan sisään, osuen polvilumpioon ja siitä alkoikin pitkä kipuilu.
" Mies oli kuin ampiainen", eikä toiveitakaan päästä maalille ennen leikkausta.
Nyt odotellaan toipumista, polvi turvoksissa, keppien kanssa köpöttelyä.
" Vesi vanhin voitehista " ja muutama särkylääke.
" Ei omena kauas puusta putoa, jos kyseessä ei ole rinnetontti ". Ei siitä niin kauaa ole kun meillä viimeksi miäs köpötteli keppien kanssa.

Ja onhan se niinkin, ettei " urheija tervettä päivää näe".
Päivän kuvina, poikaa lukuunottamatta, on syksyllä koulussa hiekkapuhaltamani kipot.
Kipon pohjalla hiukan merisuolaa tasaamassa kuperaa pintaa.

Hyvää pikkujouluviikonloppua teille kaikille,

Valkoiset

2011-11-24T08:49:00.007+02:00

Sain tehdäkseni neulesetin, huivin ja sääryleet krokotiilipinnalla.
Huivi oli helppo luvata tuolla pintakuviolla, mutta sääryleiden kohdalla mietin mallin soveltumista kulutuksen kannalta. Miten se kuviopinta tulee pysymään siistinä.
Siksipä päädyin ensin neulomaan sääryleet ja lisäsin saman kuvion vasta neuleen yläreunaan.
Krokon yläreunaan pujottelin neulomani ruloonauhat, niillä saa kiristeltyä sääryleet paikalleen.

Lanka on Viking Frøya, ihanan pehmeä ja ohut 80 % villalanka.
Olin varannut 500g koko työhön, josta sitten tein ensinnä sääryleet ja lopusta huivin.
Huiville tuli kokoa 50 x 150 cm.

Jouluinen metsä

2011-11-22T15:14:00.015+02:00

Hiljaksiin alkaa kotonakin näkymään lähestyvä joulu, vaikkakin opinnot painavat päälle raskasta kuormaa.Siksipä oli saatava välillä tehdä ihan jotain muuta, lisää sistusvaloja.
Valo jossain muualla kuin perinteisessä paikassa on aina mielenkiintoinen ja kiinnittää huomion eri tavalla.Olen tehnyt ennenkin jouluisen asetelman, istuttanut kasveja ja välillä unohtanut koko laatikon olemassaolon.

Kaikki lähti jäkälästä. Ei lapasesta.

Sitten tein Sokoksen koristehyllyltä löydön, tanssijan.

Kätköissäni, eli monta joulua hukassa olleet enkelit löysin kesällä ja laitoin visusti talteen näkyvälle paikalle juurikin tätä työtä silmällä pitäen.
Sitten vain kerroksittain kasailemaan jäkälää, kaurista sovitin moneen eri kohtaan, kun sarvet oli aina kiinni mustikanvarvuissa.
Valosarja taitaa viettää viimeistä jouluaan, mutta hyvin siitä vielä valo loistaa. Ainakin sen johtoihin sain kiinnitettyä enkelit ja tähdet.

Yksi tähtönen putosi maahan "puolukoiden" viereen.

Huurteessa

2011-11-21T07:59:00.010+02:00

Pakkanen kuvioi kauniisti kasvihuoneen ikkunat.

Maa kimmeltää pakkasyön jälkeen.

Lätäköiden pinnat jäätyvät.
Kasvit vaipuvat talvilepoon.
Korjattu sato tuo kesän mieleen.

Talvi olet tervetullut!

Appeni

2011-11-20T10:02:00.013+02:00

Tässä on appivanhempani vihkikuva sotavuosilta.
Valokuvatulostuspaperille tulostettu kuva oli toinen, jonka tein samanaikaisena sulatuksena nuorten kuvan kanssa, mutta kehykset ovatkin sitten kasattu Tiffanytekniikalla erona aiempaan viimeistelyyn.

Sulatuslasi on Bullseyn luonnonvalkoinen ja päällä tektaa.
Kehyslaseina Kokomo 163.
Valmiin työn saumat jätin patinoitamatta, kuulas ja kirkas sauma sopi paremmin kokonaisuuteen.

Jos anoppini eläisi, olisi hälle tullut syksyllä ikää 90- vuotta, apelleni 98.
Valmiin työn ripustin telkkuhuoneen seinälle, vanhan ikkunapokan sisään näkyvälle paikalle.

Kranssit

2011-11-19T11:14:00.009+02:00

Siivoilin pihasta pudonneet koivunoksat kranssiini ja niputin mustikanvarpuja hyvän ryppään pohjaan rautalangalla kiinni.
Miniä näki työni ulko-ovessa viime lauantaina ja tahtoi heille samanlaisen.
Siksipä kävimme miähen kanssa sunnuntaina metsäkeikalla, mustikanvarpuja oli saatava lisää.

Ämpärillisestä varpuja askartelee monta kranssia. Ihanaa vehreyttä.

Maahanpudonneista koivunoksista saa napakan työpohjan, kun kiristelee rautalangan kunnolla.
Tämän askartelin lasipajallani ja sain sotkea mielinmäärin risuja ja varpuja. Ah, terapeuttista!T & S kranssi valmistui noin tunnissa, kun ei lasketa aikaa materiaalinhakumatkalta.
Tähän voi oman mieltymyksen mukaan kiinnittää jonkin koristeen tai nauhan.
Omaani lisäsin ruusun.

Messutunnelmia

2011-11-18T19:59:00.011+02:00

Vuoden kohokohta, Kädentaitomessut Tampereella on huikean suuri massatapahtuma, joka vuodesta toiseen innostaa väkeä liikeelle.
Minä odotan aina marraskuuta, mutta nyt oli jotenkin fiilis vähän kehno, silti mukaan oli mentävä.
Kerjäsin ensinnäkin kyydin itselleni, en jaksanut ajaa. Miäs haki ajoissa pois tuhlaamasta kaikkia euroja.
Vaikka sitä aina tekee itselleen jonkinlaisen budjetin ennen ovien aukeamista, se pettää jossain vaiheessa kuitenkin. Ainakin minun osaltani.
Ostokseni olivat melko maltilliset. En ostanut kuin pienen vyyhdin lankaa ja sitten Novitaa.
Öh, Novitaa saa ruokaostostenkin yhteydessä, siksi tuo pieni vyyhti oli pakko mainita.
Ostoslistallani oli neliskanttiset sukkapuikot, joiden hinta on aika pöyristyttävä, 13 €.
Mutta oli ne ostettava, kun ne ovat minun käsiini paljon ergonomisemmat, kuin tavalliset pyöreät puikot.Toinen listaostos oli suunnittelualunen helmitöilleni, jota pääsin käytännössä kokeilemaan helmityökurssilla.
Hyvä aasinsilta kirjoittaa helmitöistä ja samalla päivittää kurssilla tehdyt ruskeat koruni joihin kuuluu kaulakoru irrotettavalla donitsilla, korvikset ja rannekoru.

Korvikset pujottelin lankaan.

Käsikoruun olen ostanut Helmimerestä joskus nuo kiiltävät ihanuudet, joita on pujotettu kaikkiaan kolme vaijereihin.Pitkään vaijeri kaulakoruuni saan vaihtelua kiepauttamalla korun kaksinkerroin, pitämällä pitkänä donitsin kanssa tai ilman.

Idea kaulakoruun lähti samansävyisestä rintakorusta(ei kuvissa), jonka olen ostanut kirppikseltä.

Ehdottomasti messujen parasta antia oli jälleen ne lukuisat ystävät joita siellä tapasin.
Eihän nuo ostokset ihan tuossa olleet, mutta kaikki muut ostokset olivat tarveaineiden puolelta ja valmistuvat aikanaan...

Ajassa kiinni

2011-11-16T23:09:00.004+02:00

Olen istunut pitkää iltaa ja aikaista aamua.
Oppinut uutta ja palannut takaisin työni ääreen jatkamaan opinnäytetyötäni.
Viime viikon hitauden ja alkukankeuden jälkeen olen kirinyt kiinni aikatauluani ja pysynytkin siinä aika mallikkaasti.
Kiitos 11 tunnin työpäivien.

Sisareni

2011-11-14T20:43:00.009+02:00

Syyskuussa kävimme kahvittelemassa sisareni syntymäpäivillä ja asensimme samalla tekemäni sulatustyön vintinrapun ikkunaan.
Asennus kuului lahjaan ;)

Tein tämän keväällä koulussa ihan mututuntumalla, sen pitää sopia sihen ruutuun, se ei ole liian iso.
Ja olihan se ihan passeli. Kirkas, että valo tulee päivällä, eikä peitä liikaa. Kepeä ja saajalleen mieluinen.
Koirat mennä rymistävät päivittäin ylös ja alas tämän ohi, mutta työ pysyy hyvin suojassa ruutujen välissä.

Sisareni on kiitollinen vastaanottamaan kaikkea itsetehtyä, joten tein hälle hautajaisiin Krokotiilihuivin.
Lämmitti mukavasti, kun olo oli sisältä turta.

Huville tuli kokoa 186 x 60 cm, reilusti harteilla pidettävä tai kaulan ympäri kiepautettava.
Lanka on 100% villaa, navia, Faroe Islands. Jostain messuilta vuosia sitten ostettu.
Lankaa oli ihana virkata, mutta se ei kestänyt purkamista.
Olen tässä miettinyt, että kohta on sisareni nimipäivä ja minä en taida ehtiä tekemään mitään neuletta, voisiko tämä olla ennakkolahja?

Ruusut, kummitädiltään saadut, kuvailin syntymäpäivänä.

Kaikki koolla

2011-11-13T18:31:00.008+02:00

Tuo edellisen päivityksen hymynaama teki meistä aikanaan isän ja äidin.
Esikoinen syntyi kahta päivää ennen isänpäivää.
On ihanaa, että lapset muistavat myös vuoden muinakin päivinä kuin nimettynä juhlapäivänä. Mutta parastahan on, että ollaan kaikki koolla kun juhlitaan.
Syötiin oikeaa äijäruokaa, valtavat itsetehdyt hampparit. Ähkypalleroina vyöryimme ruuan jälkeen.
Tänä vuonna olen iloinnut monista asioista, mutta ehkä parhain asia kaikista on, että olen jälleen saanut puheyhteyden oman isäni kanssa. Vuosikymmen meni hiljaisuudessa puolin ja toisin.
Näin on parempi olla.

Ojennan ruusun myös omalle isälleni, kuten lasteni isälle.

23

2011-11-11T12:53:00.002+02:00

Miten nuo lapsetkin vanhenee ihan silmissä, kun itse sitä tuntee olevansa vielä niin nuori.
Korjaan, nuorekas.
Niin ne vuodet vierii, esikoinen, tuo äipän omena viettää tänään 11.11 syntymäpäiväänsä.
Onnea sinulle lapsukainen.
Poimin ruskakimpun pihan kukkamailta.

Mie vain piirtelen

2011-11-10T17:31:00.008+02:00

Kulunut viikko on kuluttanut paperia, kynää ja kopiokonetta ihan kyllästymiseen asti.
Siksi pitänee välillä muistutella itselleen, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.
Kuten tässä työssä.Sain viime viikonloppuna sen verran onnistuneet kuvat, että voin tehdä päivityksen. Ulkoa tuleva valonmäärä on kadonnut jonnekin sumuverhon taakse.
Tämänhän päivittelin keskeneräisenä jo lokakuussa ja sehän antoi hyvän kuvan valmistumassa olevasta työstäni.
Sain tehtyä tämän määräajassa, olin silleen ihan tyytyväinen, mutta...
Aina on se mutta. Se jääköön ihan minun päähäni, pääasia on että työ on valmis.

Valmis työ sai toistaiseksi paikkansa telkkuhuoneen ikkunasta, jonka takaa pilkottaa terassi.
Tyylillisesti työ ei sovi laisinkaan tähän huoneeseen, mutta enhän minä sitä tänne suunnitellutkaan.

Auringonkukka siirretään lämpimien auringonsäteiden jälleen paistaessa huvimajan ikkunoista sisään yhdelle ikkunalle, kaveriksi kesällä valmistuneen työn kanssa.Työn kuvaus, maalausta ja lyijykiskotekniikka. Ei patinaa.

Huomasit varmaan vanhojen laukkujeni pinon.
Kyllä vaan, olen siirtänyt ne aina vaan lähemmäksi kässytuoliani. Langat pysyvät siistissä järjestyksessä ja laukkuihin mahtuu monta ihanan pehmoista lankakerää.
Osa laukuista on käytännön syistä toisaalla. Pino kaatuisi, jos latoisin kaikki päällekkäin.
Virkattu verho ikkunassa on äitini käsialaa.
Lampunvarjostin lohikäärmeruukun päällä on puolestaan minun tekemä.

Aikataulutettu

2011-11-07T19:13:00.009+02:00

Jos tästä hiljenenkin, tuskin kuitenkaan moneksi päiväksi, olen uppotunut työhöni jonka tiesin jonain päivänä tulevan eteeni.
Seuraavan viiden viikon aikana on saatava valmiiksi opinnäytetyö, joka alkoi tänään.
Päivän mitta on 8 tuntia, mutta se ei riitä.
Kirjallinen osuus vie tuntuvasti aikaa vaikka olisin nopea toteuttamaan työni valmiiksi.
Vielä viime viikolla stressasin mieltäni, mutta viikonloppuna päätin, en pähkäile, en jahkaile, en ota minkäänlaista painetta koko asiasta.
Minä osaan sen mitä minulle on opetettu, teen vain ne vaiheet mitä täytyy, suunnittelen itselleni väljän aikataulun,enkä ota liian isoa palaa haukattavakseni.

En ole keksinyt mitään uutta mitä tällä alalla ei olisi jo keksitty, teen sen perinteen taitamisen mukaan, mitä vuosikymmeniä näitä töitä on jo tehty.
Olen tänään käynyt alustavasti suunnitelmani läpi opettajani kanssa. Hän hyväksyi sunnitelmani ja nyt on aika aloittaa varsinainen työ.

Tavataanko huomenna vai ylihuomenna, ei väliä.
En katoa, olen vain kiinni lasissa ;))

Mustat helminauhat

2011-11-06T10:51:00.013+02:00

Taisimme suoriintua hautajaisjärjestelyistä siskoni kanssa melko kiitettävästi, ensimmäiset joita järjestimme.
Kaikki jotka ovat sellaisen työn saaneet osakseen tietävät, että niissä on jonkin verran tekemistä. Ainakin saada sovitettua työ/opiskelu ja asioiden hoitaminen toisella paikkakunnalla.
Onneksi omalta osaltani kaikki muu oli valmiina, tarkoitan vaatetusta.Siksi pääsinkin paneutumaan helmikurssilla mustaan mekkooni sopiviin koruihin.
Halusin näyttävän setin, jota voisin käyttää lähes missä juhlassa vain.
Minulla oli valmiina mustat helmikorvikset joita suunnittelin käyttävänikin, mutta ne jäivätkin toiseen kertaan.
Mutta korvikset antoivat suunnan ja siitä lähdettiin.

Kaadoin helmilautaselle kaikki mustat suuret helmet, särmikkäät ja pyöreät. Keräsin niistä kauneimmat tähän nauhaan.
Pujottelin helmet vaijeriin, kaksi nauhaa vierekkäin.
Pienet 10-koon siemenhelmet ovat hopeisia.

Suuri sydän irtoaa tarvittaessa papukaijalukolla.
Nauha on juurikin sellainen jota halusin, pitkä, näyttävä ja muunneltavissa tarpeen mukaan.
Korvakoruihin ostin suuret koukut joissa on hiukan bling blingiä. Nämä sopivat kepeydellään kaulanauhan ja rannekorun kanssa.

Ihgut, tykkään korvakoruista.
Rannekorun kanssa leikittelin, ettei se jäänyt pelkästään tylsäksi nauhaksi.

Kristallisydän ja avain, sekä samanlainen papukaijalukko kuin kaulanauhassa.
Vaijeriin pujottelin kirkkaita särmikkäitä, sekä mustia litteitä helmiä. Muutaman punertavan helmen ja metallipalloja.

Surukukkia

2011-11-05T08:00:00.006+02:00

Soi holvistossa sävel hiljainen,
on matka päättynyt,
on aika jäähyväisten.
Rakas isotätimme siunattiin eilen.

Siunaus aloitettiin Albiononi Adagio sävelin ja päättyi
kanttorin esittämään Täällä Pohjantähden alla lauluun.

Lämminhenkinen muistotilaisuus, vanhoja valokuvia, muistoja, värssyjä ja kyyneleitä.Rauhaisaa pyhäinpäivää teille kaikille,

Nuoret

2011-11-03T14:49:00.008+02:00

Siirretäänpä valokuva lasille.

Sulatuskokeilussa pääsin kokeilemaan tätäkin mahdollisuutta ja heti oli mielessäni kuva tai kuvat, mistä haluan tehdä kokeilun.
Kuvansiirtotekniikka on samanlainen kuin posliininmaalauksessa. Lähinnä ongelma tulee kohdassa, missä mietitään kuka omistaa vanhimman tulostimen jolla saa sellaisen tulostuksen, että kuva tosissaan siirtyy lasille, eikä jäljelle jää vain kasa tuhkaa sulatuksen jälkeen.
Open kanssa muokattu kuva oli simppeli siirrettävä. Työssäni on valkoinen lasi pohjalla, toiseen sulatukseen lisäsin kirkkaan lasin. Eli kuva on jäänyt kahden lasin väliin.
Ensimmäisen sulatuksen jälkeen kuva oli vielä ihan ok, seepiansävyinen, mutta toisen polton jälkeen kuvan väri muuttui punertavaksi ja kuvioitui.Kokeilukappaleet eivät minua liiemmmin innosta, en kerää laatikoiden pohjalle epämääräisiä kasoja eri tekniikoita, vaan pyrin miettimään jo työtä aloittaessani, miten minä tämän jalostan esim. käyttöesineeksi.
Syksyn aikana oli kurssilistallamme lyijykiskotekniikkaa jota halusin kokeilla kotona muutaman aiemmin tekemäni työn kokemuksella omatoimisesti.
Kehyslasi, Kokomon 11 DX, on sopivan värinen ja sitä oli juurikin sen verran varastossani, että sain leikattua 4 cm kaitaleet.

10 mm H- kisko venyi juuri sopivasti kuvan ympärille, että sain sen siististi kehystämään työtä.
Työn tuennan tein ulkoreunaan ja samalla laitoin ripustusrenkaat yläreunoihin ketjua varten.
Valmiin työn voi ripustaa oman mieltymyksen mukaan joko ikkunaan tai seinälle.

Kuvassa viime syksynä kihlautunut pari.Työlle tuli kokoa 24.7 x 28.7 cm.

Lohikäärme

2011-11-01T17:12:00.010+02:00

Koululla on menossa intensiiviikko, jolloin siirrymme viikoksi toisen aineen pariin.
Oma valintani oli tosi helppo. Sen pitää olla lyhyen ajomatkan päässä ja siihen olisi hyvä olla materiaalikin omasta takaa.
Siis Ikata ja helmikurssi.
Karttusen Tiinan innoittamana aloitin aikanaan helmeilyni ja olen sitä jatkanut ajoittain omatoimisesti.
Nyt on viikko aikaa olla Tiinan opissa ja paneutua asiaan täysillä.
Keräsin sunnuntai-iltana ihan kaiken mitä helmeilyyn olen satsannut. Kaksi isoa matkalaukullista erilaisia helmirasioita ja mahoton määrä alan kirjallisuutta ja lehtiä.Ensimmäiseksi työkseni otin tämän mystisten maiden lohikäärmeen, jonka lupasin tehdä nuorimmaiselle sinä armon vuonna, 2004, kun Beadwork - lehti ilmestyi ja poika huomasi ohjeen lehdessä.
Juu, juu, mä teen sen. En vuotta luvannut. Mutta nythän se on valmis.
Joskus aina kuulin huomauteltavan, että lohikäärme on vieläkin saamatta ja kyllä pojan hymy oli herkässä, kun kärmes tänään kotiutui.

Eilen näytin kuvia vain kamerasta, hämähäkkiäkö teet?
Hiukanhan tuo siltä näyttää, ressukka oli kovassa käsittelyssä, kun käänsin ja väänsin työtäni.

Jalaaton otus odottaa ensimmäistä jalkapariaan.
Hyvin on mallinsa näköinen.

Pienillä jalkojen asennonvaihdoilla lohikäärmeelle saa erilaisen olemuksen.

Rautalankatyö innosti sen verran, että suunnittelin tekeväni itsellenikin samanlaisen lohikäärmeen, mutta minä vuonna?Sitäpä en tiedäkkään.