Suklaata ja suttupaperia

Kahden viimeisen päivän aikana olen kuullut niin paljon uutta asiaa, että nyt olen pihalla kuin talitintti.

Kolmen vuoden opiskelujaksoni vaikein jakso alkoi eilen. Sain myös lukujärjestyksen ja siihen oli merkitty aihetta käsiteltävän seuraavat 5 vk. Mutta minä, oppisopimuslainen, olen paikalla vain 3 pv.
Tänään on käyty keskusteluja kuinka asia hoidetaan minun osaltani, kun matkani koululle on lähes 90 km per suunta. Ihan pikaisesti en voi käydä kysymässä lisäoppia, mutta etätöitä pitää tehdä.

Nyt olin edellistä kertaa viisaampi, osasin varautua monin eri tavoin. Meinasi ihan pää hajota viimeksi, kun en ottanut yhtään suklaata mukaani, nyt sitä vahinkoa ei päässyt käymään.
Pala valkoista suklaata ja kaikki näytti taas paljon selkeämmältä, nam!Kirjallisuutta, sitä se kulttuuri teettää.
Kun aiheena on arkkitehtooninen työ ja kuttuuri, tunnen olevani ihan väärällä linjalla. Mutta hymy ei hyydy.
Yritän tehdä muistiinpanoja, kuunnella kaikki vihahteet ja miettiä aihettani kuumeisesti.












Sitten se iskee, tyhjän paperin kammo. Tähän vain on saatava vedettyä se ensimmäinen viiva!
Luonnostelen, otan vastaan kritiikin ja taas uuden opin. Aloitan alusta, paperia kyllä riittää.

Eilen illalla asuntolan hämärässä yritin vielä luonnostella aihettani.
Helpommin minulta tuo neule sujui.
Tänään ajelin päivän jo pimetessä kotiin loppiaisen viettoon, mutta torstaiaamuna aikaseen suuntaan auton jälleen kohti koulua, uudet luonnokset kassissani.