Kolmannen ja neljännen välissä

Nyt on poltettu jo kolmas adeventtikynttilä. Joulun aluspäivät kuluvat joutuisasti, aivan kuin ei ehtisi mukaan eiliseen, niin tänään onkin jo huominen. Viikonpäivät vilistävät ja ahkerat kädet tekevät.
Kuusi on saatu kasattua ja aiempia vuosia ilahduttanut kuusi on laitettu eteenpäin roskalavaryhmässä. 
 

Pitkästä aikaa olin töissä viikonloppuna. Kiireetön yhteinen aamu aloitettiin riisipuurolla. Pakasteessa on vielä jäljellä keittämääni luumuhilloa. 

Tästä harmaudesta täytyy ottaa kaikki ilo irti tavalla tai toisella. 

Mennään sillä toisella, ei jäädä miettimään sitä, että kuuluuko talvella olla lunta maassa, vaan mennään perinteisin menoin ja laitetaan pukinreki lähtövalmiiksi.

Tänä vuonna reen paikka on kellarinkatolla. Melkoisen ährästämisen teki miäs, yhdessä teimme hienosäätöä.

Tästä on hyvä sujahtaa liikkeelle, kun kutsu käy. 

Tässä sitä mennään jo! Ensimmäinen joulupukkivierailu tehtiin maanantaina paikalliseen päiväkotiin, jossa osa lapsista osasi jo odottaa käyntiämme. Osalle keskusteluhetki pukin kanssa selvisi vasta saliin tullessa.

Meille oli jätetty valmiiksi kaksi suurta lahjapakettia, jotka ensimmäisen ryhmän lapset pääsivät avaamaan. Tässä ryhmässä oli nuorin lapsenlapsemme, Eemeli 💖

Mahtoi hänellä olla himpan miettimistä asiassa, kun äänet oli tuttuja, mutta mikä tässä ei nyt täsmää. Kotona oli keskusteltu, mutta ei hän maininnut meitä, vaan joulupukki ja muori on ollut päiväkodilla ja he tulevat jouluna käymään hänen luonaan. 

Joulupukki sai kiperiä kysymyksiä, joista hän selvisi hyvin. Saimme taas nähdä ja kuulla ihania lauluesityksiä, joista osassa myös leikittiin.

Edellisenä iltana silittäessäni asuani ehdotin, että avataan yhden lämmitettävän kaurapussin kulma ja otetaan mukaan vähän jyviä. Kun miäs kuuli suunnitelmani, niin hän soitti naapuriin. Tuli lupa hakea kauroja kuivurista ja näin saimme Petteri Punakuonosta ja jyvistä kivan tarinan, jossa muori istu reen kyydissä pipa viivana ja hartiahuivi viipottaen 😄

Nämä hetket jäävät niin muistoihin!

Ja niitä muistoja jäi myös lapsille. Tein 100 uutta pientä, 7x10, korttia.

Tänä vuonna korttien taustat oli kuviollisia. Osa ei tarvinnut edes taustapahvia, kun oli niin paksua kartonkia. Tein kaikki sarjatyönä väreittäin. 

Jokaisen osan olen liimannut, tarrankin. Taustakuvaan olen laittanut kaksipuolisen teipin. 

Miäs leimasi kortin taustapuolen ja kirjoitteli joulupukin ja joulumuorin.

Henkäyksen kevyesti, tein jälleen Eemelille spessukortin, jota hän oli kotona esitellyt kaikille. 

Seuraava pukkikeikka on jo lauantaina ja sitä ennen on töitä, jouluvalmisteluja ja ihanaa oleilua.

Terhi

13.-16. luukut

Ei laisinkaan huono valinta ostaa näin ilotteleva joulukuva. Johan tätä tehdessä tulee mietittyä mitä meidän joulussa on tarjolla. 

Mitä teidän?

Terhi

 

3.adventti

Täällä taas liimaa näpeissä ja värit valmiina. Kolmas rasia auki ja Nukkekoti Väinölän ihanat aarteet esiin. 

Olen innoissani! Minulta puuttuukin kapioarkku. Tai on minulla sellainen Kupittaan Saven ja se on isossa talossa. Nyt pääsen kasaamaan ja maalaan ihan oman kapioarkun. Kaitale kimalletta oikeassa kulmassa on heijastinpaperi, eli peilinpinta, jossa on takana tarra.

Siitähän minä aloitin, isosta peilistä. En ole päättänyt nukkislaatikon sisäväriä, mutta haluan sinne myös valkoisia sisustuesineitä.

Minulla on mahdottoman hyvä posliiväripensseli, ergonominen muotoilu ja karvat niin sileät, etteivät hojota yhtään omin nokkinensa. Tällä olen maalaillut kaikki pienet yksityiskohdat, säleiden välit ja esineiden ulkoreunat. 

Lisäsin pari timangia kehyksen reunoille, liimatippa alla.

Tykkään yksityiskohdista ja näissä henkareissa kruunupäät valloittaa. Lähivärit niin, että itse erottaa ja pienet yksityiskohdat valloittaa. Mitä silmäniloa!

Kuvaustaustana Gepetto pöytäryhmä.

Kerrankin siistiä, että kehtaa kuvata. Siirryn pienellä loikalla vasemmalle, olen syömässä ja ruokatauon jälkeen loikka oikealle, olen askartelemassa.

Tässä setissä on neljä peiliä ja kaksi kampaa. 

Lisäsin kaikkiin peileihin timantit. 

Rukinlapa sai kultaiset yksityiskohdat.

Sitten tuli probleemi. Ei myyjän puolelta, vaan tekijän. 
Pääsin kohtaan kirstu ja en sitten millään saanut mieleisiä kiinnikkeitä kannen ja arkun väliin. Kahdesti laitoin nahkanpalat vanhoista hansikkaistani. Ensimmäiset oli mielestäni liian vahvat, otin pois ja ohensin materiaalin.

Kiinnitin ompeluklipsuilla liiman kuivumisen ajaksi. Ei onnistunut, kansi pullottaa.  

Pidin tuumailutauon ja päätin kokeilla ohuella kangassuikaleella. 

Missäs se vihreä nauha olikaan? Ompeluhuoneessa. 

Otin toistamiseen irti nahkasuikaleet ja siistin maalatut pinnat askarteluveitsellä.

Ohut nauha toimii parhaiten, kansi laskeutuu nätisti laatikon päälle, kun vähän ohjaan "sarana" puolelta. Kohti joulua mennään!

Terhi

9.-12. luukut

 Kalenteri näyttää jo hyvältä, ollaan jo puolessa välissä kohti joulua. Joko on valmistelut aloitettu?

Terhi

Kirja-arvostelu

Tänä syksynä on ilmestynyt paljon kivoja kädentaitokirjoja, joista voisin kirjoittaa ja tehdä vaikka ja mitä. Olen saanut Kustannus-Mäkelän syksyllä ilmestyneet kaksi kirjaa; Sadun säihkettä virkkuukoukulla ja Lotta Lundin Loistavat sukat. Ja olipa näissä selattavaa. Molemmat kirjat omalla tavallaan innostavia ja taidokkaasti tehtyjä.

Jeanette Bøgelund Bentzen tekemässä kirjassa on seesteinen tunnelma, suloiset mallit ja ihastuttavat virkkaustyöt. 13 erilaista ohjetta, taitotasoltaan helposta vaativaan tasoon on ohjeistettu yksityiskohtaisesti.

Oma luovuus tuo töihin sinun kädenjälkesi ja kynnys aloittaa on matala. Virkkaaminen on koukuttavaa.

Leikki on lapsen työ ja näillä virkatuilla töillä lapsen mielikuvitus pääsee lentoon.

Langanvalinta on helppo, glitteriä ja miellyttävän pehmeää pumpulia. Ihokosketuksessa olevat työt ovat pesunkestävää lankaa. 

Työn viimeistelyyn kannattaa käyttää aikaa ja personoida valmis työ. Näissä töissä on käytetty neulaa ja lankaa, helmiä, vanua ja harsokangasta.

Jos et ehdi tehdä työtä valmiiksi joulupukin pussiin, on kirja oiva lahjavalinta itselle tai virkkaavalle läheiselle. 

Huomaa kivat yksityiskohdat.

Lotta Lundin Loistavat sukat on yhtä ilotulitusta!

Kirjan sivut saavat haukkomaan, onko tässä nyt jo vähän liikaa, vai näinkö kerralla kaiken?

Huom! Neulojan swoncho, eli hihallinen poncho on tämänkin neulojan varastossa.

Sisällysluettelosta pääset kurkkaamaan mitä kaikkea tämän kirjan kansien väliin on saatu mahtumaan. 24 upeaa ja erilaista neuletyötä.

Näissä sukissa on sama ohje, eri värit.

Ohjeet ovat tarinnalista kerrontaa, eli minäkin ymmärrän =)

Samassa ohjeessa kivasti yhdistetty kirjoneule ja kohoneule, taidokasta tekemistä.

Kun yksityiskohtaisempiin kuvioihin tarvitaan paljon silmukoita, se tarkoittaa ohutta lankaa, ohuita puikkoja, mutta kirjasta löytyy myös paksummille langoille ohjeet. 

Eikä kaikki ohjeet ole pelkkää kirjoneuletta. Löytyy myös pitsiä ja palmikkoa.  

Tämänkin kirjan paketoisin omalla nimelläni pukinpussiin =)

Yhteistyönä Kustannus-Mäkelä

Arvostelukappaleet

Terhi