Kokkojuhla

Juhannustulia on tainnut saada polttaa koko maassa, sen verran on nahkeutta ilmassa ja maassa.
Mekin läksimme iltasella oman pitäjän kokkojuhliin Heiskalle, sinne ne muutkin menivät.
Paikassa on paljon kauneutta ja ihasteltavaa sen jokaisessa rakennuksessa.
Muistan itsekkin ihmetelleeni, kun paikkaa alettiin korjaamaan, kuinka paljon se vaatiikaan työtä ja erikoisosaamista.
Tällä paikalla on oma historiansa.
Rakennuksia on korjattu talkoovoimin. Siinä on moni taitava mies tehnyt useita vuosia töitä, jotta nämä kaikki on meidän ihasteltavina.



Tallituvasta kuului tanssimusiikki. Lattialla pyöri muutama innokas tanssipari.







Kujia ja kauniita rakennuksia on pihaympäristössä useita.

Juhannustaikoja

Toivottelen teille kaikille mukavaa ja turvallista juhannusta. Jokainen suomalainen on tottunut kesän oikutteleviin säihin, toppatakkia päälle kokkojuhlille ;)

Olen tänään töiden jälkeen puuhaillut puutarhassa, sain paljon aikaiseksi pienellä aikaa. Mutta minulla olikin apuna tytär ja miäs. Jälkimmäinen lapionsa kanssa kaivurina.
Tyttären kanssa kitkettiin vesiheinää ja istutettiin ruusupapua köynnöskehikoihin ja siirreltiin taimia.
Kasvihuone on tyhjentynyt useisiin kukkamaihini, toki vieläkin löytyy suuri määrä taimia, mutta ne istutetaan toisella kertaa.
Miten onkaan mukava myllätä ja suunnitella kukkaistutuksia. Upottaa kätensä mullan sekaan ja tuntea maan muhevuus.
Ihastella kukkivia ja nuuskutella kesän tuoksuja. Kaksi pioniani on jo kukkinut, " pääsato " odottaa vielä nuppujen kehitystä.

Joskus olen maininnutkin minulla olevan n. 15 pionia. Näistä riittää ihasteltavaa pitkin kesää. Neljä uutta tainta odottaa vielä sitä oikeaa kasvupaikkaa kasvihuoneella.
Uusien taimien kanssa minulla on menossa mietintä, missä ne kasvaisivat näyttävimmin. Josko perustaisin ihan uuden kukkamaan tai laajentaisin jotain vanhaa maata.

Kun aamuisin istun autoon ja hurautan pienen vihreäni maantielle, ei siellä liikenteen seassa voi paljon omiaan ajatella. Mutta sen verran olen omiakin ajatuksiani päästänyt valloilleen, että päätin pitää edellisen postauksen kommentoijien kesken arvonnan.
Kyselin lukijoideni perään ja sain monen " tutun" huikkaamaan tervehdyksensä.
Ilahduin myös uusien nimien listasta ja tulen lukemaan myös teidän blogeja.
Koska blogini täyttää 19. pv kaksi vuotta, voin ilahduttaa yhtä lukijaani jollain tavalla.
Tulin iltasella pirtille ja huikkasin nuorimmaisen sanomaan jonkin luvun 1 - 19 välistä ja hän sanoi 12.
12 siksi, että hän täyttää kohta tuon verran. 12. kommentoija oli Pirle, onnea sinulle.

Iloista keskikesän juhlaa kaikille lukijoilleni

Ei valmiimpaa

Mistä alottaisin? Voiko siivouksesta blogata?
No, juhannussiivo tehtiin eilen. Pestiin kaikki ikkunat sisältä, ulkoa ja välistä. Vaihdettiin muutamaan huoneeseen verhot ja pyykkikone jauhoi puhdasta jälkeä.
Pöyhittiin kukkien huonot osat, luututtiin lattiat ja pölyrätti touhus. Ilma oli mitä mainioin tuohon touhuun ja illaksi saatiin kaunis aurinkoinen ilma.

Uusi työ vie ihan mukanaan. Työaikani ei ole koskaan ollut päivätyö, sen totutteluun menee aikaa. Eli koko päiväaikani menee työhön ja matkoihin.
Pitkä työmatka ja ruuhkissa ajaminen ottaa hiukan voimille. Kotona touhuiluun jää aikaa viikonloppuisin. Hiukan aina päivänpäätteeksi jaksan tehdä kässyjä, mutta kaksimetrisen verhon virkkaaminen ei nyt muutenkaan ole nopeaa puuhaa.
Miäs on puuhaillut omalla työsarallaan luhdin lattian paikoilleen. Haastetta työhön tuo lahonneet hirret. Osa hirsistä pitää vaihtaa, mutta paljon ei ole valinnanvaraa.
Lattiapinnan pesun jälkeen alkaa seinien kasaaminen. Siinä olisi hyvä olla pätevä kaveri apuna, hirret painavat ihan älyttömästi.
Jossain vaiheessa pitää nostella hirsikehikon sisälle osa isoista saaveista, niitä kun ei saa sisälle pienistä oviaukoista millään.

Vähäiset iltavapaani olen vähän touhuillut kukkamailla. Nyppinyt rikkaruohon sieltä, toisen täältä. Tänään olin suunnitellut olevani ulkona koko päivän, mutta vesisade ei oikein houkutellut aloittamaan mitään suurempaa työsarkaa. Jos kohta hiukan piristyisin, voisi vetäistä sadetakin päälleni, mennä sisukkaasti kottareita lykkimään ja istuttamaan loputkin taimet maahan.
Viime syksynä istuttamistani laukoista osa innostui kukkimaan.
Aina on oppimista minullakin, luulin pitkään tätä kasvia perennaksi, ennen kuin huomasin sen olevan sipulikasvi. Joops, syksyllä sipuli maahan, saa kesällä pitkään ihailla ylvästä kukintoa.

Olen saanut tunnustuksen. Ihanainen Intsu on minua muistanut näin kauniilla plakaatilla.

Nyt haluaisin juuri sinun ilmottautuvan, joka olet minun blogini merkannut listallesi ja vinkkaavan katsomaan omaa blogiasi. Tämä on silloin teille kaikille yhteinen.

Moni teistä jättää käynnistään ilahduttavia kommentteja, kiitos.

Tasapainossa?

Singerin polkukonepöytä pääsi ulos kesäksi, sai arvokkaan tehtävän saadessaan kantaa ihanaa löytöäni, kaunista vaakaa.
Tämä vaaka löytyi viikonlopun rompetorilta, 3. tien LA - kirppiksen pihalta.
Vaaka ja punnukset myytiin erikseen, rahastusta, rahastusta.
Laitoin miähen tinkaamaan ja poistuin itse toisaalle tutkimaan muuta tarjontaa. Johan ne kaupat pienen tinkaamisen jälkeen syntyivät ja vanha torivaaka kivan kantotelineen kanssa vaihtoi omistajaa.
Pikkupunnukset ovat ihanat ja kaikissa on ruoste pinnassa. Annan sen ollakkin, ainakin kesänajan. Syksyllä sitten katson uuden paikan, jääkö ulkokäyttöön vai pääseekö pirtin lämpöön.
Pahoja paikkoja nuo rompetorin, vaikka aina sinne kulku suuntaa jotain löytääkseen.

Käsityöt? Mitä ne on? Tänäänkään en ole yhtään silmukkaa laittanut talteen, monta työtä odottaa tekijää.

Voikukkia poimin

En laittanut sitten ainuttakaan kukkasta eilen maahan, mutta jotain pientä piti saada touhuta.
Suunnittelin kerääväni kimpun kieloja tuolta läheiseltä mäeltä.
Matkalla sinne poikkesin edesmenneen appeni, vaarin pajalle.
Paja on hyvät aikansa jo nähnyt, mutta sinnittelee pystyssä suurien kuusien suojassa ja kätkee sisäänsä kaikkea ihanaa ja vanhaa tavaraa.
Osa on sinne kannettu ihan hiljattain, kun tarvimme lisää suojapaikkoja luhdin tyhjennyksestä tulleille tavaroille.
Ihan vain pikkasen ensin kurkistin ovesta ja piankos koko nainen änkesi ryminällä peremmälle. En nimittäin muistanut ollenkaan siellä olevan näitä ihania vanhoja vaarin työkalulaatikoita. Huhuilin miästä mukaan nostelemaan ne minulle. Laatikoita on paljon, osa on kyllä aika lahonneieta, mutta kelpaa minulle.
Vanhoja öljylamppujakin oli useampi. Ei kyllä ainutkaan ole käyttökelpoinen, mutta koristearvo on mahtava.
Pesin nuoremman pojan kanssa kevyesti laatikon pinnat puhtaiksi ja sinne ne jäivät kasvihuoneen päätyyn illalla kuivumaan.
Näitä ehjiä laatikoita käytän puutarhatavaroissani, suojaruukkuina kukillani tai ihan vain tyhjiltään asettelen ne eri puolille pihaamme.
Kukakohan meidän taloudessa on se suurin hamsteri?
Illalla kävin vielä keräämässä pienen kimpun kielojakin, samalla laitoin pajan oven eteen pönkän takaisin.

Suojassa

Tänään on ollut käynnistymisvaikeuksia päästä aloittamaan mitään kotipuuhaa. Kun kaikki on kuitenkin jo puhuneet ja kirjoittaneet kylmästä ilmasta, vältän aiheen vain toteamalla. Aurinkoisella ilmalla olisi ollut työlistani ihan selviö.
Kasvihuonetta pitäisi päästä tyhjäämään pihalle.
Viikolla oli ne kaksi sateista päivää, jolloin en muovihuoneella käynyt kuin laittamassa yöksi lämmityksen ajastukselle.
Viime viikonloppuna otin kuvia, aurinko pilkistää omenapuiden takaa. Äskettäin kuvasin vertailun vuoksi muutaman kuva, viikko tekee kasvussa ihmeitä.
Amppelikukat, daaliat ja pikkupetuniat olen käynyt ostamassa työkokeilupaikastani, Kosken Puutarhalta Mouhijärveltä.
Nuo isot kukka - amppelit olivat muutaman päivän etukuistilla haukkaamassa happea, mutta kun happea alkoi tulla ihan vaaterissa, amppelit kannettiin kasvihuoneen suojiin takaisin.

Muovin alla muhimassa, eli itämässä olleet köynnöskasvit, ovat hyvässä kasvussa. Kottikärryt ovatkin minun äitienpäivälahja vuoden takaa.
Kotturien rakentamisesta vastannut miäheni suoritti rengashuollon, puupyörä oli näyttänyt hajoamisen merkkejä.
Näillä kukkakottureilla estetään taas autojen pihaanajo.
Laitoin keväällä ensimmäistä kertaa kasvuun tomaatteja, ja ne pahukset iti kaikki. Minulle olisi hyvin riittänyt 3 - 4 tainta, nyt niitä on 11. Kasvihuoneeseen pitää tehdä jonkinlaista järjestystä, osa taimista täytyy kasvattaa säkeissä.
Tilaahan on paljon ja lisää tulee, kunhan saan nämä pikkutaimet ulos.
Hämähäkkikukkia on runsaasti. Nämäkin on lähtöisin tuolta Kosken Puutarhalta. Koulin keväällä puutarhalta tilatun määrän taimia ja loput oli menossa kompostiin. Pyysin saada hentoiset alut itselleni ja näin hyvään kasvuun ovat päässeet.
Kukka on minulle uusi tuttavuus, mutta kuvahakua käyttämällä löysin hyvät kuvat .

Aamusta on tullut tehtyä kirppiskierros ja samalla alueella kierreltiin rompetorilla.
Aina löytyy jotain vanhaa ja kaunista, muutama pihataimikin osui ostoskoriini. Näistä ehkä ensi kerralla.

Ikuinen haaveilija

Kesän kuumia päiviä, joutilaita hetkiä vietän huvimajalla. Kuuntelen linnunlaulua, jossain kaukana kukkuu käki.
Vasta pestyissä ikkunoissa surraa kärpänen tahtoen juuri sille lasin toiselle puolelle.
Jostain kaukaisuudesta kuulen traktorin äänen.
Syvennyn mietteisiini ja otan kupillisen teetä, maistan palan tuoreesta pikkupullasta ja jatkan haaveiluani.
Ihailen täyteen ahdettua kasvihuonekuvaa ja suunnittelen mielessäni ihanaa lasihuonetta, jossa on tiililattia, paikka käsityötuolilleni ja paljon valoa.
Vasaran pauke herättää minut haaveistani. Miäs siellä touhuaa rakennuksellaan.
Jatkan haaveiluani. Otan käteeni uuden kirjani. Ihania, inspiroivia kuvia. Mietin, mistä löytäisin vanhan seinäkellon, josta saisin kauniin pienen kaapin haaveilemaani lasitaloon.
Silmäilen ympärilleni ja näen paljon kaunista. Niin vähän istun vain ja kuuntelen mitä ympärilläni tapahtuu.
Jatkan haaveiluani.
Lepuutan jalkojani ja pikkasen mielessäni käy ajatus päiväunista.
En anna sen ajatuksen viedä minua sen pidemmälle.
Olen ottanut istumapaikan niin, että näen ovesta ulos. Näen, kuinka tuuli heiluttaa oven pitsiverhoja ja miten ensimmäinen pioni availee nuppujaan.
Pääsen iloitsemaan monista pioneista kesän aikana.
Huvimajan ympärillä on useita kukkapenkkejä, niissä on kaikissa kukat lähteneet jo kasvuun.
Missään ei ole niin paljoa rikkakasvustoa, että minun pitäisi olla hääräämässä niiden kanssa....
...ja puff!

Haaveilut saa jäädä. Vettä sataa, taivas on harmaana. Ja minun pitäisi istua jo autossa, matkalla töihin.

Rikkis

Netti on täynnä ihania ideoita, pitää vain laittaa muistiin ne kaikki kivat jutut ja kokeilla tehdä itselle sopivimmat. Etsin pitkään vanhaan peltistä rikkalapiota, enkä onnistunut löytämään. Oli pakko kelpuuttaa ihan tällainen uusi versio, mutta se piti sitten saada maalata mustaksi. Ihastellen katselen näitä sivuja, aina jotain uutta ja kaunista. Sieltä tämäkin idea on napattu, tosin teksti on eri. Pääoven kesäkoriste ei tulekkaan olemaan mikään kesäkranssi, vaan rikkalapio, joka ilmaisee näppärästi mistä minut löytää. Tosin taidan jättää maininnan " töissä " vallan kirjoittamatta ja pysyn näissä mukavammissa olotiloissa. Tänään se sitten alkoi, minun kolmivuotinen oppisopimukseni. Liekö huonosti nukutun yön syy pojan kotoa poissaolo, kuuma kesäyö vai pelko herätyskellon soimattomuudesta? Mutta huonosti tuli nukuttua. Plääh! Oli ihana ajella töihin, tosin en nauti autoilusta laisinkaan. Mutta minä pääsin töihin! Aloitushan siirtyi kuukaudella, sen ajan vietin kotona ahkeroimalla omalla työleirillämme. Hyvää kesäkuuta teille kaikille,