Pientä palmikkoa

Jotain uutta näytettäväksi.
Söpö haalari valmistui iltasella, napit ja kaikki paikoillaan.
Vaikka ei tämä ihan helposti valmistunut.

Kaiken tämän tein.
Aiemmin postattu neulekuva takakappaleesta, jossa käännän palmikot kiertämään oikeaan suuntaan, kuten neuleen alussa.
Etukappaleen ruudutuksen purkasin kertaallen, kun laistoin jonkun kuviokerran, eikä kuvio täsmännyt ollenkaan.

Nappilistojen kanssa tuli ensinnä laskuvirhe, toiseen listaan olin saanut yhden napinreiän enemmän kuin toiseen.
Nappien ompelu tössäsi ihan perusjuttuun, en saanut lankaa neulansilmään!

Minä, joka olen jo tottunut kaksiteholaseihin, en nähnyt sitä pienen pientä silmää neulassa. Pyysin tytärtä apuun, eikä hänkään saanut lankaa pujotettua!
Pyysi, josko minulta löytyisi lankaa suurempi silmäneula.
No, siihen sain itsekkin langan paikoilleen;)
Yritin ensin tilkkutyön tikkausneulaan, neula kun on niin mukavan pieni käteeni.

Työ on tilaus, jonka lupasin saada valmiiksi ennen joulua. Haalari tulee nyt 2 kk:n ikäiselle tyttövauvalle.
Valmis neule on 70 cm, iso vielä tuon ikäiselle, mutta neuleen käyttöikä onkin sitten pitkä.
Haalari kestää käytössä monet kylmät kuukaudet.

Neuleesta olisin toivonut hiukan parempaa kuvaa, oletin kappaleiden olevan samanlaiset molemmilta puolilta. Takakappaleella ei olekkaan ruudustusta. Varmaankin käytännönsyistä.


Lanka on Novitan Wool ( 504). Malli löytyy Novitan muksu - lehdestä, 2008.
Kiva, että edes yksi malli tuli hyödynnettyä tästäkin lehdestä.

Isompaa, tai ei tämä nyt niin iso neule ollut, mutta isompi kuin parin kk: n aikana tehdyt neulesukkani, oli mukava tehdä. Vielä jäi nöttönen lankaa jäljelle, siitähän voisin tehdä...sukat.

Keräilen pahvirullia

Voisin kohta kirjoittaa yhden katergorian lisää, haaveilen.
Niin paljon kaikkea ihanaa ja kaunista voisi tehdä, mutta nyt ei vaan ehdi ja jaksa. Uusi Novitan muhkea lehti oli mukavaa selattavaa. Paljon kauniita ja toteuttamiskelpoisia malleja. Siis, haaveilen.

Aika tuntuu valuvan liian nopeasti.
Otin yhden pienen tilaustyön tehtäväkseni, nyt se on enään viimeistelyä vailla.
Olin eilen työviikostani niin uupunut, etten jaksanut lukea ohjetta, vaan kaivoin keskeneräisen verhonvirkkuuni ja jatkoin sen tekemistä.
Virkkaan pirtin ikkunaan 6 metrin verhoa, ajan kanssa. Verholle tulee korkeutta n. 62 / 72 cm.
Keristä jääneet pahvirullat kerään talteen ja toimitan nuoremman mukana kouluun askartelua varten.




Sunnuntai kuluu leppoisasti, katselen ikkunasta pihalle. Sataa räntää. Iltapäivällä mennään jäähallille, pojan kotipeli. Jos olen oikein nopea, ehdin tekemään kirpparikierroksenkin vielä ennen pelin alkua.
Mukavaa sunnuntaita sinulle,

Aistit

Kulunut viikko on lasten syyslomaviikko. Onneksi mukelot ovat jo isoja ja omatoimisia, eivätkä paljon tarvitse apuja, kun minulla ei ole kuin tämä päivä vapaata töistä.Vaikka mieluusti minä lasten kanssa kotona olisin, niin on lyhyt aika lapsuuden.
Vuokko antoi plakaatin, kiitosta vaan, samalla sain haasteen kertoa aisteistani.
Vaikka viidelle tämä pitäsi lopuksi jakaa, en sitä nyt tee.
Ota sinä se mukaasi halutessasi.

1. Laita tunnustus Blogiisi.

2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.

3. Linkitä blogiin,josta sait tunnustuksen.

4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.

5. Haasta viisi blogia jättämällä niihin kommentti.

1.Kuulo

Sillä on minulle suuri merkitys.
Pitkä työjakso tehdasympyröissä pakotti käyttämään kuulosuojaimia.

Minulla on todettu huomattava kuulonalennus toisessa korvassa.Meillä oli mahdollisuus ostaa ihan henkilökohtaiset kuulosuojaimet työpaikalta. Korvista otettiin valokset ja tulpat ovat just passelit, mutta kaikkea ei voi pelastaa, vaikka kuinka suojautuu.

2. NÄKÖ

Silmälasien kanssa olen kiukutellut jo vuosikymmeniä. Ne ovat aina kalliit, likaiset, huuruiset, ylimääräiset, mutta niin pakolliset.

Kaikkia epäkohtia ei tarvis nähdä. Mutta minkäs teet, kun silmä huomaa virheen .

3. TUNTO

Kun vasemman käteni peukalosta oli pari viikkoa tunto poissa, tiesin sen olevan merkki jostain ikävästä. Ei, en käynyt lääkärissä, harmittelin vain tunnotonta sormeani.

On ihanaa saada tuntea kylmä ja kuuma, langan pehmeä pinta, mullan kostea ja kuohkea olemus. Syksyisen asetelman elävyys ja sitä korostavat esineet.

Huolehdin jatkossa paremmin itsestäni...

4. HAJU

Syyslentsun aika? Nenä tukossa tuhistelen.

Sytytin heti aamusta ihanan tuoksukynttilän.

Monista tuoksuista tulee muistot mieleen.

5. MAKU

Ruoka, mikä ihana tekosyy syödä.

Pidän miedosta mausta, jokainen lisätköön ruokaansa omat mausteensa. Vähän suolaa, vähän mausteita. Perusaineet ovat mielellään lähiruokaa, kotimaisia, ja vähän pakattuja.

Nostalgiaa ja voittoja

Tein keväällä kameran kanssa kierroksen äidilleni valmistamistani käsitöistä ja lupasin silloin tehdä samanlaisen katselmuksen sisareni luona myöhemmin.
Olisiko nyt se myöhemmin, kun kuvien ostostakin on kohta kuukausi aikaa.
Kiersin kameran linssin kanssa syntymäpäiväkakun syönnin jälkeen paikasta toiseen, mutta neuleita en nyt kuvannut lainkaan.
Tyynyihin olen ostanut valmiiksi painetun kankaan joskus Pirkkahallin käsityömessuilta, Kylämarkkulan Leenalta Humppilasta.
Leenan kangasvalikoima on hulppea, ihan paikanpäälle pitää päästä välillä käymään.
Koiratyynyt sopivat siskoni koiramaiseen elämään.

Lampunvarjostimia kuvailin kaksin kappalein.
Katsosta roikkuva ikkunavalaisin on malliltaan kaunis. Varjostimen reunaan olen liimannut pitkät, 10 cm, hapsut. Niitä on ihana hilppasta ohikulkiessaan. Ei sais, mutta nauhat vain lipuvat kevyesti sormien läpi.

Toinen varjostin, jalkalamppuun, on lähtöisin meiltä. Siis olen tehnyt sen omaan kotiimme, mutta sille ei ollut kokonsa puolesta kunnolla tilaa, laitoin sen kiertoon siskolleni.
Kangas väriltääkään ei sopinut minun makuuni ja vaihtamaankaan en sitä vielä alkanut, kun oli niin hyvässä kuosissa.
Vielä, lampun alla pöydällä on valmistamani keramiikkaenkeli.




















Lopuksi kuva tuohitöistäni. Mitään muuta en ole tuohesta koskaan yrittänytkään vääntää, kuin näitä ruusuja.
Taidon minulle opetti vanhempi mies, kun tahtoi opin siirtyvä nuoremmalle sukupolvelle.
Tuohen kerääminenkin oli ihan uusi taito ja siihenhän pitää olla metsänomistajan lupa.
Niin ja kuivatakin ne piti taiten. Näitäkin tein aikanaan paljon, tiedä osaisinko vielä väännellä, jos tuohen saisin eteeni.
Taitohan ei sinällään varmaan mihinkään ole kadonnut, mutta vauhti vain hidastunut.

Ja vielä lopuksi. Novitan neulomoäänestyksessä on saatu piinallinen ääntenlaskenta valmiiksi.
Sain ääniä kahdessa kategoriassa. Perintöprinsessa vuoden -09 neulojana ja koukuttajana.
Hurreyh!


Glitterfy.com - Glitter Graphics

Täytettä Reinoille

Hyvinhän tämä menee, sadon kerääminen. Olen pysynyt tavoitteissani.
Tämän viikon valmiit sukat lämmittävät nuorimmaisen jalkaa. Nuorimmainen, mutta ei pieni jalkainen. Ihan miesten sukan kokoa saan jo hälle tikuttaa.
Lanka on Pirkanmaan Kotityön kirjo - pirkka.
Kantapään tein tiimalasilla, kesävyyttä ei tarvitse yösukalla olla niin paljon kuin saapassukalla.
Neuloin kasvunvaraa, eli kerät loppuun. Saa tunkasta sukkansa Reinon täytteeksi, nekin kun ostettiin kasvunvaralla.

Mikä ihme tästä tossunmallista teki niin suositun?!
Arvatkaa vaan, käydäänkö meillä äänekästä keskustelua tossujen käytöstä koulumatkoilla ja kylille lähteissä?

Kertomisen arvoisia muistoja

Osui silmääni tuo otsake tämän päivän lehdestä, ja se sopii nyt kohdalleni mahdottoman hyvin.

Olenko kertonut täällä, että minulla on haltijakummi? Olen ainakin kerran. Kummi, joka välittää ja ymmärtää.
Kannustaa ja on aito, lämmin ihminen. Rakastettava, huolehtivainen. Ihana ihminen.
Minulla on käynyt hyvä tuuri, kun vanhempani valitsivat juuri nämä kummit minulle.
Tosin kummisetäni on jo nukkunut pois, ollessani alle kouluiän.

Minulle tarjottiin keväällä, vai oliko se vasta kesällä, mahdollisuutta lähteä esittelemään omia kätteni töitä Harjun seurakuntaan, Pispalaan.

Kummini, Eeva, oli asian puuhanainen, hän oli ehdottanut minua yhdeksi illan puhujaksi.
Olin ensinnä asiasta kuultuani hiukan hämillään. Mitä, minäkö? Mitä minä siellä puhuisin?
Ai, minun elämästäni. Käsitöistä?
Taikasana, käsityöt!

En ole näissä KokoNainen - teemailloissa ollut mukana aiemmin, eikä minulla ollut minkäänlaista esimerkkiä, mitä illoissa jutellaan.
Mutta lupasin olla paikalla, jollei minulla ole koulujaksoa Kihniössä.


Ja niin minä, tai oikeastaan koko perhe, pakkasimme sunnuntaina laatikot täyteen töitäni vuosien varrelta. Ihan niitä kaikkia, mitä sivupalkissakin on eriteltynä.

Laatikot kannettiin illalla autoon ja minä matkasin maanantaiaamuna kohti kaupunkia.
Töiden jälkeen pikaisesti kohti Pispalaa, jossa laitoin työni esille.
Minulla on jokin mutu - tuntuma, että olisin ollut tuolla aiemminkin, lastenkerhossa ihan pikkiriikkisenä.














Harjun seurakunnan syysesitteessä on ollut tapahtumasta ilmoitus ja paikalle tulikin väkeä hyvissä ajoin.
Jännittikö minua?














Ei.
Minulla on tämä puheenlahja. Puhe tulla pulppuaa ja aihe oli niin lähellä minua, että puhumista olisi riittänyt vaikka toisellekkin illalle.
Eeva- kummi käytti alussa puheenvuoron ja esitteli minut ja minun taustaani suuhteessa häneen.

Illan aikana kerroin työstämme vanhempina, maataloustuottajina, vuorotyöläisinä, elämän ylä - ja alamäistä.
Ja kaikkea tuota tarinointiani väritti käsityöni.
Moneen käsityöhöni liittyy jokin tarina.


Ymmärrän(kö) monen ääneen huokailun ja kyselyn, missä ihmeen välissä minä olen tehnyt nämä kaikki ja ne mitkä ovat maailmalla ja ne mitä ei mukaan mahtunut.
Ihan joka välissä yritän tallentaa edes yhden silmukan. Mielellään monta.
Minulla on kova tahto kokeilla kaikkea uutta, luoda käsilläni jotain kaunista. Kertoa näin elämäntarinaa. Jättää jälkeni historiaan sukumme ahkerien ja taitavien naisten joukkoon.

Ilta kului nopeasti, joukunen työkin olisi ostettu, mutta ne oli minun omiani.
Oli ihana päästä esittelemään omaa harrastustaan, kiitos siitä mahdollisuudesta kuuluu myös Arjalle.
Ylinnä olevat punaiset ruusut sai kummitätini, minä sain tuon hehkuvan oranssin ruusukimpun kotiani koristamaan.

Illan päätteeksi jäin yöpymään kummini luokse kaupunkiin. Voi, kuinka meillä olikin paljon juttua. Nukkumaan taisimme päästä vasta tämän vuorokauden puolella...enkä saanut nukuttua kuin muutaman tunnin.
Kaupunki elää yötä päivää, ja se kuului tyynyni alle!

Ah, oma koti, oma peti. Uni maittaa varmasti, kunhan tyhjennän ensin osan mukanani olleista töistä.

p. s Ilokseni huomasin yksittäisten kävijöiden määrän ylittyneen yli 100 000!

Unisukat

Lokakuun sukkasato avautuu unisukilla, jotka tytär tahtoi itselleen.
Syyskuussa tehdyt samanlaiset sukat paketoitui sisareni syntymäpäiväpakettiin, silloin jo tytär kaihoisasti katseli raitalankojen kauniita värejä.

Sukkia pääsin tikuuttelemaan Seinäjoen matkalla, ja eilen illalla sain parin valmiiksi.
Matkaneulomukseeni olisin voinut valita puikkoni viisaammin, Knits Picks -puikoistani yksi kärsi tappion lähteissäni autosta Areenan nähtyäni.
Joillakin vain on kiire messuille ;)
Kotimatkalla neuloin silmukat jaettuna kolmelle neulontapuikolle, varovasti tikuttelin enempiä vahinkoja välttäen.
Harmitti. Onneksi puikkopaketin 6. puikko korvaa menetetyn.
Unisukkien sekaan mahtuu vieläkin monta pehmolelua.
Nämä kaikki ja monta muuta, ovat olleet tyttären leikeissä vuosien aikana.
Alhaalla vasemmalla, pupu, on vanhin pehmolelu. Ostin sen pienelle nyytillemme kotiintumispäivänä sairaalasta.

Messuilla mukana

Syksyn ensimmäiset käsityömessut on katseltu ja ostokset tehty.
Aamusta aikaseen oli lähtö kohti Kauhavaa.
Kangas - Aittaan olen poikennut pari kertaa aiemminkin, mutta nyt se vain tuntui olevan kartalta hukassa.
Pienen seikkailun jälkeen paikka kyllä löytyi.

Ulkorakennuksessa myytiin ale - lankoja, siis ensinnä sinne.
Pihassa oli ennen meitä kolme linja - autollista naisia, ei kun sekaan vaan penkomaan omia ostoksiaan.
Paikalla oli kahvi - ja teetarjoilu. Tein ensin pikaisen silmäyksen tarjonnasta ja siinä teetäni jäähdytellessä, otin yhteyden äitiini, josko edullinen lanka kiinnostaisi häntäkin.
Ja kyllähän me yhteisymmärrykseen päästiin.
Jaetaan säkillinen lankoja puoliksi. Koko säkillinen painoi 23 kg ja hintaa sille tuli 20 €.
Kartiolankaa eri sävyissä. Valkoiset lähinnä värjäämistä varten.

Kangas - Aittaan oli kiva mennä, kun tiesin näkeväni siellä ystäväni.
Hei vaan taas, ethän nyt tosissasi loukkaantunut?

Intsun vierellä ahkeroi toinenkin blogituttu. Oli mukava nähdä livenä sinutkin.
Esillä oli paljon kauniita käsitöitä, käsityöklubilaisten taidonnäytteitä.

Iltapäivästä suuntasimme automme Seinäjoelle, jonne niin moni muukin oli jo itsensä parkkeerannut.
Näytteilleasettajia oli paikalle ilmestynyt mukavasti.
Monta entuudestaan tuttua myyjää omilla paikoillaan.

Pongasin yhden tutunkin Tampereelta, lähiliikkeen taitavan Annukan.
Hänen liikeensä sijaitsee Sammonkadulla.

Näemme työpaikallani noin kerran viikossa lasiostosten parissa ja näemmä messuilla näen hänen tuoksiaan.
Kauniita töitä!

Näin myös monta muutakin tuttua kasvoa hengailijoiden joukossa.

Kotona kuvailin ostokseni, kirjat ja loput langat.
Taas vei langat voiton, siis ostosten määrästä.









Kotimatkalla poikesimme Kihniössä. Kävimme katsomassa Ikatan alaisuudessa toimivaa Käsi - ja Taideteollisen oppilaitoksen sijaintia.
Opintojeni aikana käyn koululla opiskelemassa tiettyjä osa - alueita kolmen vuoden aikana.
Mukava perjantai vapaani on kulunut myöhäiseen iltaan.
Huominen työpäivä pakottaa aikasin nukkumaan,