skip to main |
skip to sidebar
Tiedättekö sen voimattomuuden tunteen, kun jokin on niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana? Silloin on kiva omata ystävä kaukana, jolle kehtaa laittaa ruikutusviestin.
Kristiina on aina valmiina auttamaan, jos on kulmilla ja niin tälläkin kertaa sain avun. Olin itse tekemässä ostoksia Tampereen Stockalla, mutta siellä myytiin eioota.
Facebookin suljetussa nukkisryhmässä alkoi viime viikolla ilmestymään herttaisten kesäkalusteiden kuvia, kun etelän immeiset tekivät hankintojaan. Muu Suomi kuolas kuvaruudut märiksi ja toivoi pääsevänsä apajille.
Onneksi aprikoin vain yhden ajomatkan verran laittaako viestiä, mutta onneksi en epäröinyt, koska Kirstiinan ollessa ostoksilla, hyllyt olivat huvenneet aika tyhjiksi.
Tein hankinnat puhelimessa, siis heräsin päikyltä, kun Kristiina soitti.
Jäljellä oli vain yksi valkoinen huvimaja ja sekin oli somisteena pienessä puutarhassa. Pyysin nappaamaan sen mukaan kassalle. Kyllä myyjä sille hinnan löytää koneelta. Hupsista!
Olisin voinut ostaa toisenkin, mutta onpahan ainakin yksi.
Puutarhakalusteista olin nähnyt monta kuvaa, joidenka perusteella osasin haluta nämä kaksi sarjaa, ruskean ja vihreän.
Jos tumma väri ei miellytä, voi aina suhauttaa paukkumaalia kalusteen pintaan.
Sähäkkä pinkki sai hiukan aprikoimaan, mutta tässäkin sama. Maalilla on saatu moni näyttämään ihan erilaiselta.
Tänään nämä saavat jäädä tällaiseen kuosiin, huominen on ihan eri asia.
Kaiken tämän avattuani, löysin pienen, kauniin pöllön, jonka Kristiina on tehnyt kirjanmerkiksi.
Suuri ja kaunis kiitos avuliaisuudestasi jälleen kerran!
Lopultakin valmistui tämä vuoden ensimmäinen neulesettini, jolla täydennän ostamaani mustaa villakangastakkiani. Marraskuun messuostokseni kutkutti mukavasti kämmenpohjia niin, että olihan sitä päästävä korkkaamaan palleroinen ihanuus. Ei ohjetta, ei mielikuvaa valmiista, mutta kun luo tarpeeksi silmukoita, niin sit voi jo osan pudotella matkalla pois.
Lopulta hyvän tasapainon saavutettuani saatoin sujuvasti sujutella muutaman kerroksen pitsineuletta huolettomasti eteenpäin. Kunnes.
Mun lanka loppui. Sanoisinko plääh?
Luin vyötteen tiedot, Lang Novena - 25 g / kerä. Kuka myy, kuka myy? Moni myi, mutta vuodenvaihteen jälkeen ei kaupat olleet auki ja kun lopulta sain jonkun kiinni, niin ei sitä lankaa ollut hyllyissä.
Juu, oottelen kyllä.
Tein kauppaa kahden eri lankakauppiaan kanssa, kun molempiin oli tulossa kuorma. Varasin ja ootin. Ei tullut mitään.
Ootellaan edelleen.
Lopulta pääsin hakemaan omani talvilomaviikolla Sastamalasta Silmu ja Solmusta ja sujautin huiviin huolettomasti koko kerän. Kunnes tulin uusiin aatoksiin huivin korkeuden suhteen. Ei tähän niin paljon, haluankin pipan.
Lanka on ihanan pehmeää, koostumus: 50 % merinovilla, 30 % babyalpakka, 20 % polyamidi. Eikä kaksinkertaisenakaan tunnu liian paksulta. Huivin neuloin yksinkertaisena, mutta kiepahtaa kaulaan kolminkertaisena.
Huomaa samalla tyttären tekemät ripsenpidennykset. Oolalaa!
Pipan syrjään neuloin vielä tyylitellyn kukan, jota täydensin kolmella timangilla. Napit Karnaluksista.
Parkkeerasin tryykiraudan makkarin oven tukkeeksi, että saan samantein oikoa ommellut saumat.
Tänään ommeltiin! Pitkästä aikaa, syvä huokaus, Singeri sai käskyä, kun survaisin poljinta. Vauvan peittopussit ja lakanat, sekä pari tyynyliinaa valmistuivat.
Tyttären kanssa käytiin valitsemassa kangasta Nokian Kauppahuoneella Sastamalassa. Olin käynyt tässä kangaskaupassa paria päivää aiemmin, joten tiesin, että valikoima on valtaisa. Ja kyllä se valinnanvaikeutta aiheuttikin, kun on mistä valita.
Pyysin tytärtä siirtämään sivuun kaikki ne kankaat, jotka eivät puhuttele laisinkaan. Siitä on aina hyvä aloittaa. Sen jälkeen siirretään sivuun ne, joissa on jokin epämiellyttävä väri tai printti.
Jäljelle jäi, kun oli pakko valita vain ne kaksi, tuo söpönen sydän nallukka ja tähtikuvioinen tumma harmaa.
Kerroin tekeväni jemmoihini jääneistä tyttären kesähameiksi aikoinaan ostetuista puuvillakankaista toiset kaksi pussilakanaa, lila kukallinen ja siniruutuinen.
Kaikkiin pussilakanoihin ompelin valkoisen taustan, jonka revin kierrätyskankaista.
Sen verran jäi ompelujalkaa kutkuttamaan, että en heti laittanut konetta piiloon. Josko saisin korjattua kasan koneen viereen kerääntyneitä vaatteita lähipäivinä?
Kaikille ihanille naisille oikein hyvää naistenpäivää. Sain eilen kimpun punaisia tulppaaneja miäheltä ja valkoisen kimpun nuorimmaiselta, kun tulivat töistä kotiin.
Kävin viime viikolla hakemassa tytsin hetkeksi aikaa kotikonnuille viettämään äiti - tytär aikaa. Sopivasti samaan aikaan oli nuorimmalla ja miähellä talviloma.
Pikkuisen lomailun pääaihe oli tuleva pienokainen, jolle teimme joitakin hankintoja. On ihanaa saada olla mukana tässä ajassa, odotuksessa ja valmisteluissa. Miäs rakentelee pinniksen päälle kissanestohäkkiä, minä jatkan edelleen neuleiden ja ompelusten parissa.
Pengoimme lastemme vauvanvaateloorat ja pesimme käyttöönotettavat valmiiksi. Mukaan lähti minunkin vauva-ajan vaatetusta.
Josko päivät menivät paikasta toiseen viipeltäessä, niin illat ja alkuyöt elokuvia katsellen ja jutellen. Juurikin vuosia täyttänyt tytär sai mukaansa neulomani huiviliivin, jolla saa pidettyä itsensä lämpimänä imetysaikana.
Saman pehmoisen huiviliivin sisään saa kiepaistua pienokaisen.
Ajatus neuleesta virisi hetkessä, eikä minulla ollut mieluisaa lankaa eikä väriä kuin 0,500 kg. Purin ensimmäisen aloituksen, kun arvioin langankulutusta ohjeeseen. Vähensin silmukkamäärää, mutta pituudessa en tinkinyt. Näin ollen käden päälle laskeva leveys jäi pieneksi.
Lanka on Merino Superfine Le fibre nobili, Karnaluksin ostoja vuosien takaa.
Kappaleet yhdistetään napilla kädentien alta. Minä laitoin molemmin puolin kaksi nappia. Niitä kun nyt on paljon käyettävissä.
Malli on Veera Välimäen Huivileikki-kirjasta, Aava.
Sonjan omaa blogia voi seurata täältä.
3. sija
Pinsiössä, Pinsiön Taidepuisto /Urkin Piilopirtillä, pidettiin viime viikonloppuna kansainväliset jäänveistokisat, jonka palkintojen jaon kävimme katsomassa miähen kanssa sunnuntaina.
Materiaali, eli jää oli sahattu Näsijärvestä ja kilpailutyön aiheena oli HÄÄT.
Osallistujia oli useammasta maasta, espanjasta, italiasta, venäjältä ja suomesta. Kilpailun ylituomariksi oli kutsuttu läänintaiteilija Vesa Varrela.
Aamulehti kertoo kisasta enemmän hyvän kuvamateriaalin kera.
Parhaimmat kuvat olisin saanut otettua iltahämyssä, kun töiden takaa heijastuu kirkas valo. Työt on nähtävillä Pinsiön puistossa.
1. sija
2.sija
Helmikuun nimpparina sain suuren kimpun vaaleita ruusuja miäheltä. Kestivätkin maljakossa toista viikkoa, kun välillä vaihdoin raikkaan veden ja lyhensin kukinnon vartta.
Helmikuussa nautittiin muutamasta kauniista ja auringonpaisteisesta pakkaspäivästä.
Kuinka oivallinen ilma olikaan kuvata lasia/ lasityö valkealla hangella.
Kylmyyden aistii.
Minulla on ollut pidemmän aikaa ihan mahoton kaipuu kevääseen, valoon ja pastellin sävyihin. Pääsiäinen on ihan nurkan takana, joten eikös sitä voi jo ihan hyvin kattaukseen lisätä pajunkissoja ja pupuja ja sitä pastellia?
En ole vuosiin pitänyt tuppereita, kynttililäkutsuja kylläkin. Ajatus aikansa eläneestä tupperista on ihan huit hait. Tupperi suomessa täyttää tänä vuonna 50 vuotta! Itsekin olen pienestä pitäen ollut kutsuilla.
Kotikutsut olivat hyvinkin suosittuja monia vuosia, mutta sitten kylälle iski kaikki karkuun naiset episodi, jolloin kynnelle kykenevät emännät erosivat tai karkasivat muille maille. Kutsu siinä sitten.
Pienellä aikaa kävin kaksilla kutsuilla ja jälkimmäisestä otin jatkot meille. Talvilomaviikko ja perjantai-ilta sai hiukan mietteliääksi, tuleeko ketään? Mutta olihan meitä 11 naista ja muutama tenavatähti koolla.
Tytsin kanssa leiviomme päivällä feta-pinaattipiirakan. Kiva pikkusuolainen. Perus tiikerikakku, jota höystin tummalla, että valkosuklaalla.
Kermalla täytettyjä pullia, sekä omppupiirakkaa vanilijakastikkeella.
Viikonlopun reissusta ostamani vaaleanpunainen kannu oikein vaati sisuksiinsa vanilijasoosin.
Tiffanypupu valmistui päivällä, kun ennätin pesemään ja patinoimaan viikolla aloittamani työn. Piti jo viime keväänä tehdä muutama tällainen, mutta tekemättä jäi.
Tykkään emännöidä erilaisia kutsuja. Miettiä tarjottavan ja järkkäillä istumapaikat valmiiksi. Katan kaiken valmiiksi, että ennätän aina vaihtaa muutaman sanan jokaisen illan vieraan kanssa.
Onnistunut ilta!
Hyvää viikonloppua teille kaikille,
