sunnuntai 11. syyskuuta 2022

Mustaa pitsiä

Kuvahaku päälle! Kun piti löytää äkkiä kiva kämmekkäiden neulemalli, ilman suurempia kikkailuja, päädyin rinsessoihin, joiden ohjemallissa tapahtui jotain joka kerroksella. 
Neuloja ei kyllästynyt ja sain valmiiksi yhden parin päivässä.
Neuloin kaksi paria pötkylöitä peukalokiiloineen. Ensin piti neuloa väärin. Luetun ymmärtäminen pää täynnä räkää oli ihan liian haastavaa. Mutta jo toisella yrittämällä peukalo ei ollut keskellä kämmentä, vaan kämmensyrjässä.
En muista neuloneeni valepalmikkoa vuosiin. Näistä tuli kivat ihan paljaalle kädelle, kuin hansikkaiden päälle.
Joko kerroin miten kivaa mustan langan neulominen on? 
Siinä on aina haasteensa, vaikka auringonpaisteessa neuloisi. Kun värejä on kaikesta kauniista mustaan, niin onko se musta vain helpoin vaihtoehto? 
Mustan kuvaaminenkin tuottaa erilaiset sävyvivahteet, vaikka ulkona otettiin sekä auringossa, että puolivarjossa.
Olenkin alkanut säätämään kännykkää huolella saadakseni väreistä oikeat sävyt näkyviin. 
Lanka musta Nalle, puikot 3 mm ja paketti vaihtoi ajoissa omistajaa, 

tiistai 6. syyskuuta 2022

Auringonkukkia!

Kylmät yöt ja aamut on kyllä melkoinen uhka nupuillaan oleville auringonkukille! Ei vielä pakkasia, nouuuuu.

Koska syksy, on kortteilumateriaalit hyvä ottaa esiin. Otin jo joulukorttimateriaalinkin ihan lähietäisyydelle. 15 maanantaita ennen joulua 😉
Olikin kiva puuhailla hetki korttien parissa. Ylimmässä on Nuppu Print esittelykortti työn pohjana. Siihen päälle olen liimannut, tarrannut ja vetänyt Washi-teippiä. 
Järjestelin taas lähes kaiken materiaalin uudestaan. Nyt tiedän miksi saan niin vähän valmiiksi. Siivoan, järjestän ja hukkaan kaiken, kun en muista mihin ne viimeksi siirsin. 
Pidän kaksiosaisista korteista. Päällinen saa olla täynnä. No olisihan tuohon vielä jotain katsottavaa voinut lisätä. 
Tässäkin on tarroja, valmiita kuvia, teippejä ja puukuvioinen onnittelu-teksti. 
Minulla on silpuille, eli kertaalleen leikatulle paperille oma laatikko, jota tyhjennän ja täytän. Se on aina työni vieressä ja sieltä löytyi näihin kortteihin kivat leikkeet. 
Sommittelen, kokeilen ja vaihtelen kuvia. Mietin minkä haluan nostaa ylemmäs ja miten sen kiinnitän kohotarralla. 
Harmaa pohja on hyvä valinta. Käytän liimaa säästeliäästi, mutta näihin puolihelmiin lisään aina, kun tarra ei tahdo pitää kunnolla kiinni. 
Näitä vanhoja "valokuvia" olen joskus ostanut kortteiluaskarteluun alan liikkeestä. Niistä olen nyt valinnut kolmeen korttiin kuvat ja minusta niissä on seesteinen tunnelma. Sitä yritin korostaa tässä kortissa, joka ei ole kihla-, eikä hääkortti. Mutta voisi olla. Pilkettä, huumoria ja erilaisuutta juhlapäiväonnitteluun. 
Tein kolmelle tehotytölle omat kortit, mutta ne kuvailen myöhemmin.


sunnuntai 4. syyskuuta 2022

It's party time

 Tämä vuosi on ollut kyllä perhosvuosi. Niin paljon kevyesti liihottelevia siivekkäitä on pyörähtänyt pihapiirissä lämpiminä ja aurinkoisina päivinä. Perhosten tanssi kukkien päällä, yllämme, on ihanaa seurata.

Nautin alati vaihtuvasta maalaismaisemasta, joka kotipihasta avautuu. Vaikka nyt puhutaan sähköstä ja sähkön hinnasta, en haluaisi tähän maisemaan tuulimyllyjä vispaamaan. Vai kysyttäiskö minun mielipidettäni?
Tulevalla viikolla on varmaan nämäkin pellot puitu. Olemme niin pitkällä syksyssä, että sato on saatava laariin. Aamuisin on ollut todella kylmä. En ole jaksanut paljon ulkoilla, mutta maiseman huurteet ja nurmen harmaus kielii kylmästä kelistä ja näkyy ikkunasta.
Kaikki päivät ei ole aurinkoisia, mutta niitäkin on. Sain kerrankin hyvän kuvan luhdista, kun ei ollut ylimääräisiä esineitä nojailemassa missään. Luhdilla ei ole ollut pariin vuoteen mitään tapahtumia. Olisi ollut kiva järjestää edes kesäkauden päättäjäiset, mutta kaikilla on ollut niin paljon menoja ja tapahtumia, etten kuormita ketään se enempää.
Näillä tikapuilla oli tarkoitus, kun jäivät nojailemaan koivunrunkoon. 
Olen tahtonut, että pihaan lisätään aurinkokennovaloja korostamaan pihan ja polkujen muotoa, ja tuomaan piristystä niin itselle, kuin ohikulkijoille. Takapihalla näitä onkin ollut jo muutaman vuoden, mutta nyt lisäystä tehtiin etupihalle.
Ensin kiipeiltiin, sitten säädettiin. Oikaistiin valosarjat ja piilotettiin loput johdot siistiin nippuun. Olen mukamas tehnyt koko kesän tähän korkeita köynnöstukia, mutta en millään ehtinyt. Nyt valosarjojen toisessa päässä on koivunrungot, jotka pysyvät ainakin hetken lahoamatta. 
Illan hämärtyessä näissä on sellainen partyfiilis!
Valoahan ei voi koskaan olla liikaa. Tosin ei näillä paljon mitään valaista, mutta ne osoittavat omalla paikallaan, että tässä ollaan. 
Terassin lyhtyvalot
Etupihalle lisäsin kuunliljojen väliin pienet valaisintolpat.
Ikkunan alla lyhdyn sisässä on pieni aurinkokennovalaisin ja taustalla köynnöskaaren muotoa on korostettu köydellä, jossa on pienet ledit. 
Etupihan altaan päällä ollut valosarja ei toiminut enää, joten sen tilalle köynnöskaareen hommattiin uudet valot.
Kyllä maalla on mukavaa! Ja loisteliasta.

perjantai 2. syyskuuta 2022

Huvimaja

Kävimme lisäämässä huvimajan ikkunoihin valmistamiani lasitöitä vuosien varrelta. Tämäkin kuuluu siihen työhuoneeni siivoamiseen, ei jätetä hyllyille mitään vain olemaan. 
Lasityöt ovat olleet harrastuksenani vuosituhannen alusta ja osa-aikatyöksi se muuttui opintojeni päätyttyä 10 v. sitten. Siihen väliin mahtuu paljon erilaista tekemistä ja yrittämistä. Ja suurta innostusta. 
Ylin kuva, karhut, olen tehnyt nuorimmalle. 
Lasikranssi, sulatustekniikka. Enkeli on ensimmäinen tikkuenkelini kankaasta. Tämän jalostin virkatulle hameelle, josta Sk-lehti on joskus julkaissut ohjeen jouluiseen numeroonsa. 
Huvimajalta löytyy vuodenaika-sarja, sulattamalla tehty.
Yhdelle ikkunalle laitettiin opintojeni aikainen työ. 
Siinä on kolmiulotteisuutta, lasivalua, tiffanyä.
Hitokseen hankala säädä oikeat värit näkyviin.
Lisää kauniita astioita, tämä oli rompepäivien ihanin ostos. 
Syksyn raikasta viikonloppua teille kaikille, 

torstai 1. syyskuuta 2022

Syksy sarja

Syyskuu ja miten viileää! Ja viikolla viilenee entisestään. Kasvustoa en pysty suojaamaan, mutta kerrattu verenpisara siirrettiin kasvarin suojiin alkuviikosta.
 Töissä on jokin flunssa/koronakiertue jälleen tarjolla. Itse tein kotona testin ja se näytti negatiivisen tuloksen. Kärvistelen päänsärkyisenä, tukkoisena ja matalalla lämmöllä. 
Sain viikonloppuna hyvän vauhdin päälle ja viimeistelin pari keskeneräistä lasityötäni. Pihjalanmarjoja ei tule yhtään tänä syksynä, mutta tässä lasityössä niitä olisi.
Kaikissa töissä olen käyttänyt sulatuslasitekniikkaa, tiffanyä ja kehystänyt lyijykiskolla. 
Syksyn lehdet
Laseina Bullseye ja Kokomo
Töiden koko on n.31 x 46 
Jos olet kiinnostunut ostamaan, niin hinta
220 €/ kpl
Syksyn kukat