Pitkä neuletakki

Siinä meni syyskuu ja hyvän matkaa lokakuutakin, kun neuloin pitkää takkia. Pituutta tällä on 120 cm, tai ainakin sen verran sitä pyydettiin. Pitkä sen olla piti ja kyllä olikin kivaa neuloa kilpaa langan riittävyyden kanssa. 

Sain paljon lankaa neulottavakseni ja ensimmäisenä oli tarve lämpimälle ja pitkälle takille. Kun tätä väriä oli eniten, päädyin neulomaan lankaa pois. Pikkuisen tähän jouduttiin tilaamaan varukseltaan lisää ja siitä käytin jo osan. Loput kerät löytävät paikkansa jostain toisesta neuleesta. 

Pidän sileästä pinnasta niin neuloessani, kuin käytössä. Toiveena oli, että neuleessa on palmikkoa. Kun aikani tein neulehakua, löysin mielestäni kauniin ja eleettömän ohjeen Novitan omilta sivuilta. 

Käyttämäni lanka on Novitan Iceland Wool, jonka neuletiheys ei mennyt ihan yksiin ohjeen langan kanssa. Pienellä laskutoimituksella sain ohjeen koon xl täsmäämään.

Loppu olikin sitten neulomisen ihanuutta.

Taskun kiinnitys

Viimeistelen neuleen kastelemalla etikkavedessä ja linkoamalla kevyesti liian veden pois. Tasokuivauksen jälkeen höyrytin kevyesti ja kävin auringonpaiseessa kuvaamassa. Helmat eivät pysyneet kovassa tuulessa millään paikoillaan. Ne ovat ihan varmasti yhtä pitkät, mutta tekninen avustajani loisti poissaolollaan. 

Pujottelin hihat taskuun, että ne ei viuhtoneet kuin variksenpelätin. Palmikkokuvio alkaa hihansuusta resoorin välissä.

Miehustan palmikkoreunus jatkuu niskan puolelle.

Taskusta löytyy muutakin kuin hiha, neuloin vielä joustinneuleisen solmupannan. Näkyy myös henkarikuvissa. 

Tällä palmikkokuviolla neuloin tyttöjen pannat. 

Takin langankulutus 1.120 kg

Puikot 4.5 mm

Terhi

Pihatyöpäivät

Vielä viime viikolla pihapuissa oli lehdet, mutta nyt on jo vihreys ja vehreys kadonnut. Viikonloppuna puhalsi navakka tuuli ja sitä myöden hävisi olemattomat lehtikasatkin ties minne. 

Haravointiin tartun aniharvoin, tuskin koskaan. Lehtipuhallinta ei ole käynnistetty vielä kertaakaan syksyn aikana. Vielä on niitä sitkeitä, lähes kiinniliimattuja lehtiä, jotka pitävät otteessa, eikä irtoa kasvustaan.

Koti kuvissa, kun lähden aamusta liikkeelle. Aurinko nousee takaani ja laskee eteen. Koti on suunnassa etelä-pohjoinen. 

Kierrän maakuntia pitkien matkojen takaa ja kun pääsen illasta kotiin, en juurikaan tee kuin pihakierroksen. Valonmäärä alkaa olla vähäinen. Kesällä oli kiva päästä vielä puuhailemaan pihan parissa, mutta nyt ajoitan pihatyöt viikonloppuun.

Viikolle on luvassa kylmiä aamuja. Kuunliljat kasvoivat nopeasti mahtaviksi kasvustoiksi. En muista koskaan nähneeni samanlaista kasvupyrähdystä. Nämä kasvustot ovat ensimmäisiä, joita yleensä poistan perennapenkeistä. Ne eivät ole mitenkään kauniita talventörröttäjiä, vaan kasa vetelää lehtikasaa.

Lehtikuusessa on vielä keltaista. Seuraavassa hetkessä se on varistanut kaiken allensa ja mietin aina, että onko puussa jokin nappi, kun en kiinnitä huomiota se asettumiseen talviteloille. 

Minun puuni

Pylväshaapa ja mongolianvaahtera

Puutarhan tuotos ei ollut tänä vuonna hyvä. Välivuosi.

Kehäkukat loistavat auringossa

Tuoksuvatukka kellarin katolla kaadetaan joka toinen vuosi. Tämä ei ole se vuosi. 

Valkolumimarja

Terhi

Lehti-kirjoneulekauluri

Sain neulottavakseni kauniin kaulurin. Tein "testineuleen", eli luin ohjeen ja neuloin. Lopuksi kastelin työn etikkavedessä, mutta nyt en lingonnut, vaan puristelin ylimääräiset vedet pois ja kuivatin neuleen tasolla. Lehti-kauluri on Poltettu Oranssi tarvikepaketti.

Huivi neulotaan suljettuna neuleena, jolloin ei tule nurjan puolen kerroksia. Neuleen alussa ja lopussa on kiva kaksivärinen kirjoneulejoustin, joka napakoittaa kaulurin reunoja. 

Lanka on on ihanan pehmeää 2-säikeistä hahtuvavillaa, jota on miellyttävä neuloa ja käyttää. 

Neuloin aiemmin syksyllä Lehti-kirjoneulelapaset jotka tein tummalla sävyllä. Kaulurista tein settiin vaalean. Tällaiset pienet neuleet valmistuvat joutuin, langankulutus 0, 070 kg.

Terhi

Syystervehdys

Vanessalle

 Pitkästä aikaa sain sarjatyöskentelyn vauhtiin ja tein pikkuihmisille syksyiset kortit valmiilla korttipohjilla ja leikekuvilla. Nostin viimeksi tehdyn kortin valmistuttua askispöydälle kaikki syksyiset materiaalit ja suunnittelin käyttäväni nämä materiaalit pois, kun ehdin seuraavan kerran pöytäni viereen. Ei se kaikki materiaali näihin mennyt, mutta sain tehtyä edes jotain valmiiksi.

Venlalle

On kiva kerätä kaikki materiaalit samaan katsantoon ja valita mieluiset kuvat. Yleensä teen valmiita korttipohjia tuleviin projekteihin ja/tai leikkaan leikekuvia. Niissä menee paljon aikaa, mutta on sitten kiva, kun ovat valmiina käytettäviksi. 

Korttien kasaamiseen käytän vähän liimoja. Yleensä kaksipuolista teippiä ja kohotarroja. Miljan kortissa on kahta eri korkeutta kohoteipeissä, että sain kuvat nousemaan toistensa päälle. 

Miljalle

Näissä kaikissa korttipohjissa oli jokin eläinkuva tai kaunis luontoaihe. Vain Eemelin kortissa käytin eläinaiheen, tyttöjen kortteihin liimasin naisoletetun luontopohjaan. 

Lensiltä kun kysyy niin korteissani on taideteos, syksyisellä ja luontoaiheisella teemalla. Heijastaa syksyistä tunnelmaa kolmiulotteisella vaikutelmalla. Kiitos lens, on ihana, kun joku kertoo välillä jotain positiivista.

Eemelille

Terhi

Neulottu panta

Sain tyttölöiltä pyynnön neuloa uudet pannat, kun aiemmin neulomani ei ole kivat. Solmut painaa, taitaa olla jo hiukan liian pienetkin, mutta piankos minä uudet neulon. 

Näihin ei saa neuloa solmua, ja kuvakin tuli minkä tyylisestä olisi toiveita. Minulla on neulonnassa pitkä takki, jossa on kiva palmikkokuvio. Neuloin sen, kun ensin tuumailin montako oikeaa silmukkaa pitää lisätä työn leveyttä varten reunoille. 

Pyysin tyttären hommaamaan langat ihan itse, kun neidot ovat niin omissa väreissään tarkkoja. Suosittelin ostamaan merinovillaa, että ohta ei kutia. Lanka on Drops Merino extra fine, josta valkoisen setin saa Venla. 

Vanha roosa setti on Vanessalle. Sain molempia pantoja varten kaksi kerää, riittää varmasti. Yksi kerä olisi riittänyt hyvin, mutta kun lankaa on, neuloin sitten molemmille kaksi pantaa. Kun se pää ei ole tässä vieressä, mittailin, venyttelin ja tuumailin, että näillä mennään. Jos neuloin liian pienet, on lankaa vielä jäljellä. 

Höyrytin valmiit pannat kevyesti, että kuvio aukeaa palmikossa ja joustinpannassa takasauma ei jää koholle. 

Terhi

Kurpitsajuhlaa

Tänä vuonna ei täytynyt harmitella valkoista tekemätöntä päätä, vaan kävin hakemassa sen työhuoneestani hyvin suojattuna. Nostin esille ja laitoin johdon seinään kiinni. Siinä se, nopeasti valmista, kun vielä etsimällä etsin teemaan sopivan pöytäliinan. 

Minun on jäänyt huovutukset vallan ajatuksen tasolle. Näitä tammenterhoja voisi pistellä vaikka telkkaria katsoessa, kunhan ei pistele huomaamattaan sormiinsa. Kaikki muu materiaali on ollut valmiina laatikossa jo useamman vuoden. 

Huomasin jo, että kurpitsaviikot lähestyy. Olisi kiva päästä näkemään tämä tapahtuma ihan livenä.

Huhuu!

Terhi

Kusista villaa

 Tänä talvena kokeillaan luonnonmukaista torjuntaa. Muutamana edellistalvena kauriit tai peurat ovat rohkaistuneet niin paljon, että ovat tulleet ihan pihaan asti. Viime talvena sorkankuvat olivat etukuistin edessä ja siitähän minä en riemastunut laisinkaan. Nyt kokeillaan onko luomulla vaikutusta ja siksi olenkin ollut jo talvella yhteydessä lähialueen lampuriin, jolta sainkin villoja kotiinkuljetuksella.

Kun yöuneni ovat välillä sitä sun tätä, sain yhtenä hetkenä idean, että hyödynnetään kaikki vanhat ja aikaansa nähneet kynttilälyhdyt näihin villojen säilytykseen. Ei tarvitse alkaa nakertamaan mitään, kun tuote kohtaa toisensa. Lyhdyistä on poistettu lasit, miäs leikkasi minkkiverkosta tursuamisesteet ja nyt on piha ympäröity hajuvilloilla. 

Tämä ei ole minun ideani, vaan katselimme Leineperissä, kun villaa käsiteltiin pieniin nyytteihin karkottimiksi. En sitten päässyt koskaan kysymään toimiko kokeilu, mutta nythän se päästään itse kokemaan.

Tälle viikonlopulle ennustettu tuulinen ja sateinen sää on yön aikana saapunut meidän huudeille. Tiirailin eilen tarkkana sääkarttaa, että ehdin suoriutua kotitöistä pihatöihin vielä hyvän sään aikaan. Puin ylleni ensimmäisen kerran tänä syksynä kerroksittain lämmintä. Pelkästään kova tuuli saa minun niskani ärtymään, joten uuden takin huppu on oikein tervetullut lisä. Tarkenin. 

En ole vuosiin ostanut kukkasipuleita, kun olen saanut keväällä ihanalta kukkakauppiaalta myymättä jääneet sipulit. Nyt en voinut vastustaa houkutusta, kun eteeni pongahti mainos Kukkatarhurit.

Heillä on myynnissä todella upeita tulppaaneja, joista oli vaikea, helppo, valita itseäni miellyttävät lajikkeet. 

Kaikki tilaamani lajikkeet ovat kerrannaisia suht korkeita, vain pari lajiketta on matalampaa. 

Ostoskorissani, ruskeat pussit, oli käsin pakattuna

La Belle Epoque

Angelique

Coral Blush

Beachberry

Copper Image

Keisarinpikarililjat ja yhden pussin tulppaania tilasin Bauhausista. Pienet laukat sain äidiltä, vävy avusti narssujen hankinnasta Hankkijalta, kun meidän lähimyymälät myi 0. Loput tulput ostin MrTokmannilta. 
Siistin kuivia kukkavarsia, kitkin rikkoja ja möyhensin maata pistolapion kanssa, että sain sipulit upotettua tarpeeksi syvään. Perennapenkki kuvattuna eilen ja tästä päivityksestä näkee keväällä otetun kuvan. Laitoin kaikki sipulit yhteen penkkiin, saas nähdä miltä se keväällä näyttää. 

Tänään siihen sataa ainakin vettä. En ole koskaan kastellut sipuli-istutusta. Maa on syvältä kuivaa, mutta onhan tuo kyllä hyvin vettäläpäisevää. Viherryksestä huomaa, ettei pakkanen ole puraissut kasvua. 

Samalla harjasin kaikki perennapenkkejä kiertävät laatoitukset, joidenka reunat trimmeröin viikko sitten. Saatoinpa vielä kontata ja katkoa etupihan yhden pensaankin, joka rönsysi kesän aikana mahtavaan kasvuun.

Komeamaksaruoho alkaa olemaan kauneimmillaan. Sen kasvuun tuli jokin häikkä muutama vuosi sitten ja juurakko hävisi olemattomiin, mutta nyt se taas porskuttaa uutta kasvustoa. Sen vieressä on laajalti kasvualaa vallannut vaalealla lilalla kukinnolla, ehkä, minttu. 

Terhi

Syksy maalaa leveällä pensselillä

Oi että, mitä värejä luonto taas tarjoaa! Olen puuhaillut paljon pihalla, mutta samalla nauttinut syksyn väreistä. Huvimajan entraaminen on ollut menneen kesän parhaita tekoja. 
Tässä näkee kättensä, miähen, jäljen. Huvimaja jäi rempan vuoksi vähäiselle käytölle, mutta tuleehan niitä uusia kesiä ja käyttötarpeita. Ajattelen näin, että ensi kesänä tämä on heti valmis, kun kausi alkaa. 

Tänä kesänä ei kuistin kesäkukkien kasvatus onnistunut laisinkaan. Poistin laatikot ja lopulta kukatkin siirrettiin kompostiin ja vain muutama hyvä taimi siirrettiin jatkamaan kasvuaan uusiin multiin. En panosta paljoa syksyn istutuksiin, mutta muutaman kanervan tähden jouduin leikkaamaan lasiakin 😂

Olen ostanut ja tänä kesänä saanut näitä ruska-aikaan sopivia patoja ja ämpärin. Hain kellarista suuren padan, jonka luulin riittävän asetelman tekoon, mutta eihän se nyt tällaiselle rönsyävälle luonteelle riittänyt alkuunkaan. Hain kaikki loputkin ja joka ainoan jouduin pesemään pölystä ja astioihin kerääntyneistä roskista. Onneksi allasvedet on vielä lämpimiä.

Suuren pajukorin sain myös kesällä ja mietin, ottaisinko sen lankakorikseni vai mitä siihen asettelisin. Asettelin peikonpähkinän oksia, jotka leikkasin lehtivihreinä. Nämä kasvavat jo niin suurina, että haittaavat nurmenajoa. Kävin nappaamassa yhden pitkäksi venähtäneen hortensianoksan, josta karsin lehtivihreän pois. 

Todennäköisesti kori kaatuu seuraavassa syysmyrskyssä, mutta olen nopea ja käyn pudottamassa ison kiven korin pohjalle. 

Tiffanytyö, lepakko, on valmistunut vuosia sitten.

Toiselle puolen asettelin lyhdyn ja kultapalloja. Lyhty on ostettu puoleen hintaan Koiramäen Pajutallista rikkinäisellä lasilla. Vaikka minulla on paljon lasilyhtyjä, ei ollut yhtään sopivankokoista mustaa, että olisin saanut kynttilän sisälle. Leikkasin uuden lasin lyhdyn etuseinää varten. 

Tämä oli muutaman minuutin homma, mutta vei aikaa pari vuotta saada tämäkin tehtyä. Kaikki joutuu ite tekemään 😏

Kyllä tähän vielä jotain mahtuu, mutta täytyy mahtua kulkemaankin. Näin sateettomalla jaksolla astiat voi pitää porraspään edessä, mutta järki-ihminen vetää astiankahvasta askeleen verran taakse, kun sadekausi jatkuu.

Terhi