Unohduin kuvaamaan

Laitoin nukkiksen joulun kukkineen ja kuusineen itekseni valmiiksi, kun tytsi asuu niin kaukana. 
Oli kyllä kova ikävä hänen vakaata kättä, pinsettejä ja lehmänhermoja, kun yhden otin, niin toisen kaadoin!

Nukkiksessa ei ole mitään uutta mitä en aiemmin olisi jo kuvannut. Mutta uutta on kone jolla otin tämän sarjan.
Ostin nimittäin itselleni etukäteen syntymäpäivälahjaksi kameran. Vanhalla kamerallani sain kyllä hyviä kuvia, mutta korkeintaan viisi peräkkäin. Sen jälkeen jouduin jatkuvasti tekohengittämään laitteen, kerjäämään sen yhteistyötä ja lopulta olin ihan älyttömän turhautunut koko laitteeseen. Rikki mikä rikki.

Vielä kun sain nukkikseen valotkin, olin enemmän kuin onnellinen. 
Toki tässä talossa on aina ollut valaistus, mutta siinäkin on ollut jo pidemmän aikaa jonkinlaista hämyä havaittavissa.

Miähen vapaapäivä oli pakko hyödyntää ja kannustaa koko ajan yrittämään jos vaikka millä konstilla sähköjen palauttamista. Onneksi miähen veli luurimen toisessa päässä antoi hyvät ohjeet ja sähköt toimivat jälleen. 
Valosarja viritettiin toimimaan kännykän laturilla!

Pirtin yksi hämyinen nurkka on näin valaistu, eikä ihan turhankokoisella kokonaisuudella.

Joulupukin ähkyinen olemus kuvaa hyvin jouluntunnelmaa, vähemmälläkin pärjää.

Sinne tänne kaukaisuuteen uudella koneellani tähyilin ja nappailin kuvia.

Jälkkäriksi sekametelisoppaa? Ehkä.