4.adventti

Joulukuun päivät lipuvat ohitse kuin huomaamatta. Perjantaina oli vuoden viimeinen työpäivä ja nyt edessä on kahden viikon loma josta aion nauttia täysillä. Ensinnä siihen kuuluu viikonloppu, jolloin voin olla taas hetken 17v. Sisareni kävi eilen onnittelemassa, nuorin laittoi onnet seiskatoistalle, tytär soitti puhelun niin, että nähtiin pikkubimut ja humu tulee iltapäivällä perheineen. Kutsuin tälle päivälle perinteisesti ystäväni syntymäpäiväglögille, että saamme vaihtaa kuulumiset. Kiva tavata pienimuotoisesti ja väljästi.

Vuosi on lyhyt aika, mutta toisaalta niin pitkä. On otettu tuhansia ja taas tuhansia kiireisiä askelia.

Katoin eilen kolmelle ja kukitin pöydän.

Asettelin hillitysti koristeita.

Hyödynsin oman pakasteen tarjontaa, josta täytekakku. Pienin koristeluin se maistui. Tein pellillisen Toffifee-täytteisiä torttuja ja suolaisena karjalanpiirakoita. Vähän sitä, tätä ja tota.

Peilistä heijastuu muutakin, kuin sormenjäljet.

Puutarha on yksi musta sateinen möykky. Eilen oli vesisateinen ilma. Edellisen aamun lumet oli taas sulaneet, tienpinnat jäätyneet ja ilma harmaa kosteudesta. Ja senhän en anna pilata tunnelmaa, vaan sytyttelen kynttilöitä. Nakkaan katajanokaan tähden tuikkimaan ja tunnelmoin, kuin kuin metrisessä hangessa konsanaan.

Vaaleanpunainen  pyörä on tuotu "nojailemaan" etupihan valaisintolppaa vasten. Sen etukoriin ja tarakalle on katkaistu katajanoksat syksyn myrskyssä kaatuneesta suuresta puusta.