Äitienpäivä

 Pitkät tikkaat, moottorisaha ja kuormaliinat hollille. Humu, vanhin lapsista kiipesi tikkaat ylös, sitoi itsensä puuhun ja tikkaisiin, hurautti koneen käyntiin ja näin saatiin vaaralliset, isot kuivat oksantyngät pudotettua pois leikkimökin läheltä. Talven aikana olemme keränneet jo kahdesti kunnon kuormat pudonneita oksia, mutta aina vaan pitää siistiä lisää. Porukalla keräsimme kaikki pois ja nuorin kantoi tukin poltinpuupinoon pienittäväksi. 

Sen jälkeen kokoonnuimme lipputangon viereen. Tangosta otettiin lippu pois, kaadettiin tanko ja minä pesin. Sen jälkeen alkoi lipputangon nupin kiinnitys. Tanko oli päästään haperoitunut, nuppi irronnut, mutta löytyi joskus talvella hangesta. Melkoista aherrusta, lisämaterian etsintää ja pian oli sekin homma valmis. Miniät saivat nostaa lipun yhdessä takaisin tankoon. 

Sillä välin nuorimmainen irrotti pergolasta yhden pitkän toimimattoman valosarjan ja Milja keräsi johdonpätkät roskiin. Tämäkin kävi nopeasti!

Kasvareiden luo piti viedä kylpyammeet sadeveden talteenottoa varten. Tässä hommassa pojat nostivat, miäs kärräsi. Minä olin läsnä paikan näyttäjänä. Tänään onkin saatu hiukan vettä altaanpohjiin. Kun olimme kasvarilla, oli seuraavaksi kellarin tyhjennys ja talvehtimassa olleet kasvit kannettiin kasvarin suojiin. Painavat ruukut siirtyivät nopeasti kukkatasoille ja illan aikana kävimme miähen kanssa laittamassa vielä alulautaset paikoilleen ja kastelemassa kaikki.

Nyt oli jo nälkä! Olimme edellisenä iltana tehneet esivalmisteluja päivän ruokaa, tortilloja, varten. Ei mennyt kauaakaan, kun nälkäinen porukka oli syönyt ja vyörynyt takaisin pihalle. 

Tytöt ottivat leikkimökin haltuunsa ja Eemeli sitten kävi isoon ääneen ilmoittamassa, ettei noi leiki mun kaa! Tytöt kyllä kertoivat, ettei Eemeli halunnut leikkiä niiden kaa. 😁

Näiden nuppusten äitienpäivälounaat ovat aina yhtä herkullisia ja leikit heti valmiina. 

Tämä pieni ihanuus, kaksivuotiaan pontevuudella, oli mukana kaikkien touhuissa. Vaarin puutarhajyrsin kiinnosti, mutta yksin ei uskallettu kyytiin. Onneksi humu on niin rohkea, että Eemelikin pääsi mukaan. 

Tästä pojasta on ollut monesti puhe, että hän jatkaa tässä meidän jälkeen. On siinä pienelle pojalle laitettu jo isot saappaat.

Ruuan jälkeen se vihdoin laitettiin, trampoliini kesäkuntoon. Tramppa siirrettiin taas luhdin taakse ja sieltä kuului päivän aikana sellaisia kiljahduksia, että Kintuksen kesä on alkanut!

Santtu, Möömeli ja Tiia

Niko ja Sami

Ennen kahvia päätettiin taas etsiä vanhoja leluja. Homma alkoi työhuoneestani, jossa on vielä kahden nuorimmaisen lapsuus. Soitin tyttärelle pirtille, että tule penkomaan. Hän ei kyllä ollut asiasta yhtään innoissaan, mutta minä olin. Sain neljä isoa laatikkoa pois kaapeista, kun sanoin, että tytöt saavat kivoja kirjoja luettavakseen ja penkoa äitinsä lapsuuden aarteita. 

Koska kaikkea vielä löytyy, lähdimme välillä kakkukahveille. Olin illalla tehnyt gluteenittomista valmispohjista pari kakkua, jotka tekivät hyvin kauppansa. Onneksi nuo valmiit tarjottavat eivät tee minusta laiskaa ihmistä, mutta en nyt vaan yksinkertaisesti ehdi leipomaan mitään.

Glut.

Muut

Nutella, mansikka ja vadelma, kerma, mansikka

Juuri niitä herkkuja, joista suu napsuu ja tiedetään, että maittaa. 

Meidän Sonja

Vanutsi ja Milja. Sami pöydän vieressä Eemelin kanssa.

Venlakin tuli kuviin ja vaari näkyy takaa. 

Tiia ja takana Niko

Toinen Sonja 

Ai mitäkö kutsussani äitienpäivälle luki? Ota työhousselit, turvakengät ja hanskat. Miäs kulkee kahden kepin kanssa, enkä yksin pysty pyörittämään näitä fyysisesti raskaita töitä. Onneksi on nämä 💖💖💖 ja heidän joukot, jotka auttavat. Loppupäivä menikin vintin tyhjennyksessä, jota en ollut merkinnyt muistilappuuni. Nyt on vintiltä otettu pois kaikki muut, paisti yksi pöytä. Ihan kaikki lelut, tärkeät paperit ja jääkiekkovarusteet. Piha oli hetken aikaa pahvilaatikoita, muovipussia ja kiakkovarusteita pullollaan. Jokainen otti jotain mukaansa ja osa tavaroista siirrettiin myöhempään ajankohtaan katsovaksi. Jos olen joskus maininnut, että meidän porukassa on voima ja yhdessä tekemisen meininkiä, niin se nähtiin jälleen viikonloppuna. Ei meillä sievistellä, kun laitetaan tuulemaan!

Terhi