torstai 31. joulukuuta 2009

Katsaus loppuvaan vuoteen



















Tervetuloa uusi vuosikymmen, sen uudet tuulet ja haasteet. Olen avoin kaikelle, en sano enää - en koskaan.

Loppuva vuosi on ollut yksi elämäni vaikeimpia. Se on jättänyt ison möykyn sisälleni, yritän sulatella sitä pois hiljaksiin. Tai sitten opettelen elämään sen kanssa.

















Alkuvuodesta olo tuntui musertavalta, olin pihalla kuin lumiukko. Työpaikka meni alta, ja vasta olin pääsemässä aloittamaan työtäni pitkän sairasloman jälkeen.
Vaikka olenkin kovan kuoren saanut ympärilleni, olin sisältä ihan turta. Sitä oppi äkkiä, että mihinkään ei voi luottaa. Ei edes hyvään tulokseen tehneeseen firmaan.

Kun tuo vyöry lähti purkautumaan, olimme valmistautumassa tyttären suureen iltaan, Wanhat tanssii.
Muistan, kuinka eteisen lattialla konttasin ja tasasin tytön päällä olevaa hameen helmaa, itkin ja leikkasin, ja se tunne sattuu vieläkin.
Mutta tuo puku onnistui yli odotusteni, kokonaisuus oli upea, olin tai olen vieläkin sitä mieltä, että tuo asukokonaisuus on tämän vuoden merkittävin käsityösaavutukseni.

Onneksi sain heti uuden työn edellisen loputtua. Työ on parasta lääkettä, ei ehdi liikaa miettimään mitä jos, ja kun.
Aika kasvihuoneella kului nopeasti, sain sieltä mukaani paljon kannustusta ihanilta työkavereilta.
Salaattien ja kukkien keskellä, sain koko vuoden maanmöyrintätarpeeni tyydytettyä. Kotipihalla en sitten kesän aikana ehtinyt tekemään oikeastaan yhtään mitään.

Minulla alkoi kesäkuun alussa ruuhkavuoteni uudestaan. Luulin jo eläneeni sen ajan, mutta nyt onkin kyse jatkuvista autojonoista. Ruuhkaa aamuin illoin. Inhoa autoilua, en aja yhtään enempää kuin on pakko.

Kun uutta työtä en saanut mistään, minulle tarjoutui mahdollisuus päästä aloittamaan opiskelu. Ihan pakko sanoa, se oli kyllä ajatuksissani se viimeinen paikka mitä haen.
Mutta koulupenkille en lähtenyt, vaan paikka löytyi oppisopimuksella lasin parista.
Lasi, tuo hieno materiaali, kaiken uuden oppiminen antaa nyt minulle joka päiväisen leivän.
Takana on jo reilu puoli vuotta tätä elämänjaksoa. Syksy meni nopeasti, joka päivä opin jotain. No, jollei muuta, niin itsehillintää...

Koti on paikka, jonne haluan tulla. Pitkä työmatka uuvuttaa, en kiellä.
Paljoakaan en ole jaksanut töiden jälkeen mitään touhuta, mutta miäs otti ja rykäisi pystyyn kesällä ison urakan. Siitä halaus ja kiitos!
Odotan tulevaa kevättä ja tämän paikan laittamista. Minulla on suunnitelmia, ollut jo kauan.

















Monenlaisia käsitöitä on valmistunut tänäkin vuonna. Hitaanlaisesti ovat isot työt kirjaantuneet valmistuneisiin.

Lankaa kului 14. 725 kg, mihin lie kaikki nuo metrimäärät ovat riittäneetkään.
Iloitsen jokaisesta käsityöstäni, myös tästä pienestä pussukasta, jolla sain ihanan palkinnon ja teiltä onnitteluja.

Tulevasta emme tiedä mitään, otetaan uusi päivä vastaan iloisin mielin.
Haluan kiittää teitä kaikkia, jotka olette kulkeneet tänä vuonna rinnallani, olemalla ja kannustamalla minua eteenpäin. Iso kiitos teille!

Hyvää uutta vuotta!


maanantai 28. joulukuuta 2009

Ruusuja ja nuppuja















Tässä ennen vuoden vaihtumista pitää saada valmiit työt päivitettyä.
Tätä verhoa olen virkannut syksyn aikana välitöinäni, aina kun joku toinen kässyni on vaatinut mietintää tai uutta työtä ei ole ollut aloitettuna.
Tämä valmistui jouluaattoiltana, hyvätuloksinen päivä.
Mietin monta kertaa, että teenkö tästä verhosta heti sen 6 metrisen, mikä pirtin ikkunaseinä vaatii. Päädyin kuitenkin toiseen vaihtoehtoon, virkkaan kolme 2 metrin pätkää.
Päätökseeni vaikutti sekin, että minulla on vielä tarpeellinen määrä lankaa, jotta saan kaikista verhoista yhtä pitkiä.

Kolmena eri pätkänä voin vaihtaa verhot vaikka keittiöön tai makuuhuoneisiin. Eikä ne ole häiritsevän näköisiä, vaikka ovat pätkinä samassa ikkunassa.
Niin että, verhosta tuli 2 m pitkä ja korkeutta sillä on 62 / 72 cm.
Ohje on 6 / 1989 ET - lehdestä. Ohjeen löysin jälleen isäni tädin tavaroiden joukosta. Luulen, että tämä lehtinippu oli kuulunut aikanaan ed. mainitun omalle tädille.
Ihanaa hamsterisukua ;)

Lanka on Lidln virkkauslankaa, 50 g keriä. Yhteen verhoon kului 440 g lankaa, 1. 5mm koukku.













Valoisia kesäpäiviä ootellessa, terassi on saanut lumipeitteen.

sunnuntai 27. joulukuuta 2009

Alpakkaa



















Sormeni oikein syyhysi päästä neulomaan jotain.
Jouluiset päivät olen tikuttanut neulesettiä, miähen nimipäivälahjaa.
Päiväähän on vielä jäljellä, ettei ihan loppukiriä pitänyt ottaa.
Ostin syksyn messuilta Novitan Alpaca Luxusta, 100 % alpakka. Harmaan kaunis sävy sopii hyvin monensävyisten takkien pariksi.

Etsin langalle tehtyjä pipan ohjeita, yhtäkään mieluista ei tullut vastaan. Nalle - langan ohjeitakin olisin voinut hyödyntää, mutta tein sitten ihan oman mallin.Loin silmukat, ja neuloin pientä palmikkoa pipan täyteen.
Ensimmäisen kerran pääsin kokeilemaan neliskanttisia sukkapuikkojanikin, 2. 25 mm, ne oli tosi hyvät käteeni.













Pipa sai parikseen huivin.

Jokin kiva simppeli malli, ettei täydy lukea ohjetta, saa vain neuloa ja katsella elokuvia.
Purkasin lankakerän sisältä pitkän pätkän luomislankaa ja neuloin alareunaan tarpeeksi aina oikein neuletta.
Kuviokerran tein korinpohjaneulosta, ja arvatkaa yllätyinkö itsekkin, silmukat täsmäsivät kuvioon! En edes laskenut niitä ennen päättelykerrosta, 330.
Lopuksi aina oikeaa ja löysästi päätellyt silmukat.
Kevyt höyrytys valmiille huiville ja lahja oli kokonaan valmis.

Huiville tuli mittaa 2 metriä ja leveyttä 20 cm. Mukavan mittainen kietaistavaksi kaulan ympärille vaikka kaksinkerroin.


















Kyllä näillä vermeillä tarkenee talven tuiskuissa.


lauantai 26. joulukuuta 2009

Tuokio meidän joulua















Joulu tuo muistoja ja joulu luo muistoja.

Joulu on herkistymisen aikaa, yhdessä oloa ja lepoa.

Kirkko, kylän keskeisellä paikalla, on vaikuttava näky. Minulla oli aikaa kuvata kaunis joulukirkko aattoiltana, kun kirkkokansa ei ollut vielä paikalla.

Kuuntelimme joulurauhanjulistuksen Sikomäen metsäkirkossa.
Haasteellinen, luminen ja jäinen rinne on kiivetty toistamiseen.
Kynttiläkulkue on vaikuttavan näköinen, jokainen tuo oman valon tullessaan. Paikalle oli jälleen saapunut runsaasti väkeä.












Aattoillan perinnettä. Miäs on pukenut jo useampana vuonna päällensä lumipuvun, ja ottanut vartiovuoropaikan sankarihaudalta.
Iltaan tuli lisäjännitystä, kun nuorimmaisemme, 12 - v, halusi ottaa paikan isänsä toiselta puolelta.
Parina iltana oli pienimuotoiset harjoitukset, käännökset ja kunnianteko. Ja puolituntinen sujui mallikkaasti kaikkine vaihtoineen.


















Kynttilät palavat jokaisella pöydällä, kahvihetki kynttilänvalossa tuo joutilaisuuden tunnun.

Kiireettömyys ja mukava vieras katkaisevat päivän pelihetken. Meillä saa poiketa, kunhan ei ole mikään aikataulutettu jouluvieras.
Itse viihdyn joulun kotona, kyläily on vieras ajatus ja jatkuva arkimeno kaukainen.
Joulu koristellaan lahjoin, kauniit astiat saavat uusia käyttötarkoituksia.
Kaappeihin tehdään tilaa uusille tulokkaille vasta pyhien mentyä ohi.
Lahjoja katsellaan usein ja karamellit siirtyvät jokaisen omiin piiloihin.
Joulu tuntuu joululta vielä pitkään.


Joulu saa näkyä myös pesutiloissa. Pyyhkeisiin ommellut koristenauhat ovat kaunis, pieni lisä. Helppo ja nopea tapa tehdä omat ja persoonalliset pyyhkeet.
Nämä pyyhkeet olen ripustanut käyttöön jo useampana jouluna.


















Lumisade tanssahtelee pihalla, tuuli ulvoo nurkissa ja ah, kuinka ihanan lämmin onkaan pirtillä uunin lämmössä.
Lumiset verhot, lämpöistä villaa ja jäätävää lasia.

Aamupalalla ei maistu enään riisipuuro, jotain muuta on saatava.
Kiireettömät aamut ovat ihania.
Mutta nyt voisi jo raottaa jääkaapinovea, pääsee päivä kunnolla käyntiin, nyt kun viimeinenkin aamutorkku jo heräsi.

torstai 24. joulukuuta 2009

Joulutervehdys















Jouluyö, juhlayö.
Päättynyt kaikk' on työ,
kaks' vain valveill' on puolisoa
lapsen herttaisen nukkuessa
seimikätkyessään,
seimikätkyessään.Jouluyö, juhlayö.
Paimenill' yksin työ.
Enkel' taivaasta ilmoitti heill'.
Suuri koittanut riemu on teill'
Kristus syntynyt on,
Kristus syntynyt on!













Jouluyö, juhlayö

Täytetty nyt on työ.
Olkoon kunnia Jumalalle!
Maassa rauha, myös ihmisille
olkoon suosio suur',
olkoon suosio suur'!

Tein pienen seimikuvaelman kynttilälyhtyyn aiemmin syksyllä. Lyhdyn pohjan peitin sammaleilla.

Oikein hyvää joulua teille kaikille,

keskiviikko 23. joulukuuta 2009

Kahdeksan sakaraa




















Kerrankin aloitan tekstini itsekehulla!
Ai että mä olen hyvä. Sain kun sainkin tekeillä olevan virkatun liinan valmiiksi ja vielä tälle joululle. Epävarmuus liinan valmistumisesta oli suuri vielä viime viikollakin, kun olin koulussa pitkät päivät. Sitkeyttä ja pitkää pinnaa, kyllä siinä yksi liina joulupöytään valmiiksi saadaan.
Onneksi kuvio oli helppoa seurattavaa, ruutuvirkkausta kunnolla suurrennetulta malliarkilta.

Ohje on julkaistu Filethäkeln - lehdessä, 2008.
Oman liinan virkkasin Lidln kultakimalteisesta langasta, samasta kuin jouluverhonikin.
Lankaa kului 400 g, koukku 1. 5 mm.
Liinasta tuli hulppean kokoinen, n. 155 cm.
Yhden enkelisakaran virkkaaminen kesti kolme Mentalistia, ilman mainoksia. Mittasin ajan, kun viimeinen sakara jäi vielä illalla tekemättä ;)

Pidän isoista, valkoisista virkatuista liinoista. Minulla on erikseen kerättynä omalle hyllylle ne liinojen mallit, mitä haluan tehdä. Ehkä on aika käydä vilkaisemassa seuraava ohje valmiiksi, ei ehdi virkkuukoukku kauaa jäähtymään.

Asettelin liinan kauniille pöydälle. Sain tämän pyöreän pöydän itselleni, isäni tädin muutettua vanhainkotiin. Samaan sarjaan kuuluu keinukin, mutta se ei mahdu pirtille.
Molemmat ovat kaunista Virtolaista käsityötä. Ikää näillä on n.100 - vuotta.
Äitini kertoi pöydän olleen minulla ja sisarellani kastepöytänä, ööö, kauan sitten.
Ihana perintö.
Ihailin tuota pöytää aina lapsuudessa ja nyt se on minun oma. Siinä on muistoja.

Jouluvalmistelut ovat hyvällä mallilla, kiitos perheen, joka aloitti joululomansa jo viime viikolla. Koti on siivottu, matot vaihdettu, kuusi koristellaan tänään ja jouluruuat valmistuvat rutiinilla.

Sain tämän päivän töistä vapaaksi, kiitos Hellevi. Minua ihan hirvitti ajatus lähteä omalla autolla kaupunkiliikenteeseen tuollaisessa säässä. Oli yksi auto poissa joululiikenteestä.
Saamme valmistella omaa joulua rauhassa, ilman suurempaa hoppua ja väsymystä.
Lumisade on ollut ajoittain aika sakeaa. Kuva luhdista, jonne kuistilta ei ole pitkä matka.
Nuorimmainen sanoi aamulla, että tälle joululle sataa lunta monen vuoden edestä.

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Paljon kynttilöitä




















Joulu on jo lähellä, sytytin neljännen adventtikynttilän heti aamusta palamaan.
Ennen illan joululaulukirkkoa on leivottu, leivottu ja jälleen leivottu.
Piparitaikina jäi vielä odottamaan uutta päivää, mutta muutoin on pullat, tortut, kakut ja lusikkaleivät valmiina.

Nyt olen kuvanut paljon kynttilöitä. Otin kynttilän mallikseni, kun tein sarjatyönä hiekkapuhallusta.
Sama kuva piti tehdä viidellä eri tavalla, minäpä tein 6 erilaista.

Samaa kuva oli mallinani peililläkin. Näissä hiekkapuhallus tehtiin peiliin etu- ja takapuolelle.
Pidän enemmän peilin taustapuolen hiekkapuhallusjäljestä.
Oikealla puolella olevan kuvio on tehty taustalle.














Näistä viidestä lasista olen poistanut suojamuovia eri kohdista työtä, kaikki näyttävät ihan hauskoilta, mutta eniten taidan pitää liimalla suojatusta kuviosta.

Näkyy alemman kuvan äärimmäisenä oikealla.

Liimajälki on epätasainen, pehmeä ja antaa anteeksi pienetkin lipsahdukset.
Veitsellä poistetussa kuviossa näkyy selkeästi kädenliikkeen epävakaus.















Mietin ennen työhöni ryhtymistä, mitä minä näillä mallineilla tekisin. Saattaa olla, että hyödynnän ne jossain tulevassa työssäni tai sitten kehystän ne. Voi olla, että ne jäävät "pöytälaatikkooni" vain mallineina, olen suorittanut opintoviikkoni.
Vielä on muutaman postauksen verran tulossa valmiita lasitöitä.

Olkaa nyt varovaisia liikenteessä, turha kiire ja hoppu on turhaa.

lauantai 19. joulukuuta 2009

Kyllä minua on muistettu!




















Mitään muuta en tahtonut kuin tyttären tekemän kortin, mutta sainkin paljon enemmän.
Tykkään tyttömme piirroksista, mutta ei niitä saa kuin joskus ja jouluna. Nythän on melkein joulu ja minun syntymäpäiväni, juhlapäivä ilman pyöreitä vuosia.
Minäkö siinä pakettiani puun oksalla alas revin?

Ystäväni palautti tuliaisiksi antamaani lankaa takaisin, valmiina työnä. Voi että kuinka ihana liinan hän on kirjonut ihan minua varten, kiitos sinulle ja iso halaus.
Laitan liinan pirttiin, siinä silmieni edessä se näkyy ja tuo hyvää mieltä jokaisena tulevanakin jouluna.
Kyllä minä sinisestä pidän, jos se näin taitavasti upotetaan työtä kaunistamaan.
















Meillä annetaan syntymäpäivälahjat oman väen keske
n aina päivää ennen juhlapäivää. Niin minäkin sain eilen oman lahjani kotoväeltä, kun miäs tuli töistä kotiin.
Mukanaan hänellä oli ihana iso vanha matkalaukku, joita olen itsekkin katsellut kirppareilta lisää.



















Laukkuihin on niin ihana laittaa lankoja ja pinota laukut päällekkäin siistiin pinoon.

Tämä 4. on isoin kaikista. Sen uumeniin uppoaa monta pehmeää lankapalleroa.Sisällä oli monenmoista täytettä, koiranpennut - tulevat joskus uuteen nukkekotiini, peltipurkki, jonka täytin teellä, kukkakimppu ja makeisia.
Aah, mikä herkkupaketti.

Pieni pehmoinen kuusi tuli sukulaistytöiltä. Kaunis, sopii vaikka nojailemaan pienen kynttilätaloni seinän viereen.
Tämän mukana sain ihanan kortinkin, siinä oli tainnut pieni ihmisentaimi harjoitella saksien käyttöä.

Olin tänään töissä, joten joimme syntymäpäiväkahvit vasta illalla.
Sain siskoltani kauniit kynttilätuikut ja ihanan amarylliksen, kiitos sinulle. Sitä karkkirasiaa en mainitse, piilotan sen jonnekkin...

Äitini muistaa meitä lapsia kirjeellä ja setelillä. Taisin jo tänään töissä tuhlata rahani styroksiseen lamppumuottiin.
Josko joskus ehtisin tekemään itselleni toisen Tiffanyvalaisimen.






Kiitos kaikille onnitteluja lähettäneille ja mukavaa saunailtaa
sinulle,

perjantai 18. joulukuuta 2009

Kukkivat kielot






























Sain nipun monisteita joissa oli työtehtäväni lueteltu, hiukan taustaa työhistoriasta ja siitä se sitten lähti.
Nappasin kotoa lähteissäni vanhan Ilveksen- logon, ajatuksenani oli alkujaan tehdä siitä peili nuorimmaiselle.
Siihen minun aikani ei riittänyt mitenkään, mutta hyödynsin samaista kuvaa syväpuhalluksessa.

Opettaja oli ensinnä sitä mieltä, että minun pitää pienentää kuvaa. Ihmettelin miksi en saa tehdä kuvaa 1:1, jolloin se olisi ihan alkuperäisen kangaskuvan kokoinen.
Ilmeisesti hänellä oli ajatuksena ettei työ olisi ollut niin suuritöinen, jos olisin hiukan yhdistellyt joitakin viivoja.

Otin työn haasteena itselleni, kun aloitin siirtämään kuvaa paksulle hiekkapuhalluskalvolle.
Nelisen tuntia piirsin ja leikkasin kuviota auki. Etusormeni oli illalla ihan turtana, kun viimeinen viilto oli tehty valmiiksi seuraavaksi päiväksi.
Työtilasta lähteissäni, olin kuin Smurffi, sormet sinisenä kalkeeripaperista. Tapa siirtää kuvia on tuttu vuosien takaa, mutta jäänyt unholaan vähäisen tarpeen vuoksi.

Hiekkapuhalluksesta en saanut yhtään kuvia, olin yksin työskentelemässä, eikä siinä hommassa riitä kädet säätämään kameran kanssa.
Lopputulokseen olen melko tyytyväinen.
Sössin työn ihan loppuvaiheessa, yritin paikkailla mokiani, mutta virhe näkyy vieläkin.
Kokeilen tehdä kuvan uudestaan, ainakin sille peilille.

Syväpuhalluksessa piti miettiä tarkasti, millä saada se etäisyys näyttämään oikealta. Minulla oli 5 mm :n värillinen lasi, vanhoja navettamme ikkunalaseja, mutta vieläkin vahvempaakin se olisi voinut olla.Ilveksen kokokuvat on kuvattu lasin sileältä, eli oikealta puolelta, lähikuva on työpuolelta, josta näkyy ja tuntuu työn syvyys.

Tämän kuvan kanssa sain aikaa turhaantumaan monta tuntia, mutta se kannatti.
Poika piti saamastaan tuliaisesta. Hän jopa soitti minulle koululle ja kysyi, kuinka työni edistyy.

Syksyllä kasvien painuessa talvilepoon, piti käydä iltapimeällä tekemässä myyräntyötä, eli kaivamassa muutama kielonjuurakko talteen.
Puutarhalehdessä ollut pieni kirjoitus itsekasvatetuista joulukieloista sai mielenkiintoni heräämään ja kokeilemaan itse kasvatusta.
Ruukut on kannettu pirtin lämpöön marraskuun viimeisellä viikolla ja nyt on jo näkösällä pienen pienet kukinnot.