torstai 30. kesäkuuta 2011

Pionien aika

















Pionien kukinta on puutarhakesäni kohokohta. Silloin kiertelen eniten katselemassa kukkasiani joista todella pidän.Kukkamaani sijoittuvat talon ympärille, samoin pionit.
Niitä löytyy lähes joka kukkapenkistä. Useampia.


















Pionien pääkukinta - aika ajoittuu yleensä heinäkuun puolelle, mutta aiemmat helteiset ilmat jouduttivat kukinnan kesäkuun loppuun.
Keväisin nämä taimet ovat ainoita, joita suojataan hallaharsoin kylmiltä öiltä, mutta sitä ei tarvinnut tänä vuonna tehdä.

















Sen sijaan sateelta teimme suojaukset suurilla muovisaaveilla juhannuksen alla luvatulle myrskyisälle päivälle, kun osa suurista kukinnoista olisi mennyt rikki sadevesien mukana.
Muutama vuosi sitten, aikaisin sunnuntaiaamuna ovikello soi. Naapurin isäntä oli ovella ja kainosti kysyi saada valokuvata osan pioneistani. Annoin luvan kuvaamiselle, kun hän halusi ilahduttaa vanhainkodilla asuvaa äitiään kesäisillä kukkakuvilla.
















Olemme saanut ihailla pionien kukintaa lähes koko kesän, kun aikaisimmat kukkijat aukeavat jo alkukesästä.
















Taimia minulla on useita, joka vuosi olen ostanut 1 - 2. Aina en edes muista mihin minäkin vuonna taimet on istutettu, lähinnä sitä istutuksen jälkeistä kastelua aina mietin. Mutta kaikki ovat hyvin omin voimin lähteneet kasvuun.Jos taimessa ei kesän aikana ole nupun alkua, käyn hiukan ottamassa juurelta multaa pois.

















Samoin olen huoletta siirrellyt taimia uusiin kasvupaikkoihin, jolleivat ole viihtyneet omilla kasvupaikoillaan. Tosin parhaimmat kukinnot ja suuren ilon saa, kun malttaa antaa taimen kasvaa omalla paikallaan vuosikaudet.
















Olen aika suurpiirteinen puutarhuri. Pionien juurella saattaa kasvaa kaikenlaista kukkijaa, helposti leviäviä lajeja en yritä kitkeä, enkä estää leviämästä.
Tähän on saanut pionitkin tottua. Eikä pioni ole kukinnan loputtu mitenkään kaunis näky, on hyvä että siinä on sitten silmälle jotain iloa kukinnankin jälkeen.













Näin meillä eilen, kun auringonvaloa oli ihan liikaa. Kamerani ei saa tallennettua näitä syvänpunaisia kukintoja oikean sävyisinä.



Ah, mikä ihanuuksien kukkameri!

tiistai 28. kesäkuuta 2011

Ribbiä


















Ei kesää ilman neulottua kesäpaitaa.

Tällainen valmistui jo ennen juhannusta, mutta viimeistelyssä, eli yhden langan päättelyssä ja nyörin punomisessa viivähti aikaa.
Sillä samalla omalla ohjeellani tekaisin joka päivä käyttöön otettavan neulepaidan ihan itselleni.
Lanka on Shachenmayr Punto Color, jota kului 0. 470 kg. Koostumus 55 % pv, 45 % pa.
Lanka on aivan ihanaa neuloa, miten lie sitten käytössä kestää, se jää nähtäväksi.
Miehustan nyöritys on Novitan Tennesee.Näin jälkeenpäin taas mietin, että helmaan olisin voinut neuloa hieman lisää pituutta. Mutta kesäpaijun kanssa ei ole niin väliä.

















Istutettu lyhyt hiha on siisti, en piittaa alaslaskeutuvasta hartialinjasta, kun ryhti ei muutenkaan ole niin hyvä.
Seuraava neulepaitakin oli jo valmistua, mutta laskelmani langan riittävyydestä meni vähän mönkään. Kyllä sekin sitten aikaan on valmis kuvattavaksi.

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Oivalluksia

















Ennen sadejakson alkua kannoin puutarhan pöydälle sähkötoplan eristiminen. Aikani sitä katselin ja annoin jäädä peittämään sähkökelan keskiötä, eristin pysyy hyvin paikoillaan.
Tänään luotin sääennusteeseen ja kannoin kesäkukka - astioitani jälleen taivasalle huomaten eristimen pitäneen hyvin veden sisuksissaan. Ei muuta kuin kesäistä kukkakimppua kerämään.
Jos on ahkera kukkien kerääjä, saa tehtyä kivan asetelman kolmeen kerrokseen.
Suuri kela on mainio puutarhapöytä. Sitä ei ole tuulet eivätkä tuiskut aikojen saatossa riepotelleet.
Tälle kesälle en ole suuremmin suunnitellut puutarhan laajennusta, enkä mitään muutoksia.















Pieniä oivalluksia ja olemassa olevien tavaroiden uudelleenjärjestelyt ovat saaneet riittää.
Maitolaiturin kissa oli jo möllöttänyt omalla paikallaan useamman vuoden, joten sen oli jo aika vaihtaa paikkansa toisaalle.
















Puutarhaan pari kesää sitten tehty kukkamaan laajennusosa sai sähkötolpat katseenvangitsijoikseen ja tänä kesänä yhden tolpan päähän laitettiin tähystäjä.
Tyttären kanssa naureskeltiin, että nythän me saatiin ukkosenjohdatin. Toivottavasti tästä ei kuitenkaan tullut sellaista.

















Lämmintä lupaileva sääkartta on ilo, se innostaa jälleen pihatöitä jatkamaan.
Uimavesien uudelleen lämpiämistä odotellessa taidan aloittaa mattojen kutomisen.

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Juhannus kuvina


















Ei vettä rantaa rakkaampaa, niin ihanan tyyntä, ennen ensimmäistä hyppääjää...ja minä kun luulin, etten saisi kuvaa kokosta tallennettua.












Olimme tapamme mukaan juhannustulilla Heiskalla, jossa pääsimme näkemään museovintin ihanuuksia menneiltä vuosilta.













Kauniita tekstiilejä ja arkisia tavaroita.
Täällä olisin viipynyt pidempäänkin kuin sateen ajan.
Kyläseuran matonkudontapaikalla oli 2. 26 m leveä loimi. Näin suuria kangaspuita en ole koskaan nähnyt, polkusimiakin oli kaksi paria. Siinä ei yksin viriöö avata, eikä kaidetta paukuteta.
Juttelin nuorimman kanssa maton kutomisesta, katsoi minua, ja totesi ettei ymmärtänyt viriöistä, ei kaiteesta, eikä tukeista yhtään mitään.

















Illan mielenkiintoisimman keskustelun kävin kesälomaansa viettävän joulupukin kanssa. Miten tullaan joulupukiksi ja vietetään joulua ympäri vuoden. Pakko oli kysyä itse joulupukilta, tuleeko aito joulupukki Suomesta vai Ruotsista. Arvatkaa te.













Juhannuspäiväkin meillä vietettiin perinteisesti Särkänniemessä. Näsinneulasta näkymä, josta huomaa, ettei liikkeellä ollut paljon väkeä.
Nuoriso siirtyi sujuvasti laitteelta toiselle, ilman minkäänlaista jonotusta.
Suosittelen juhannusta, jonottamatonta hurvittelua.
En ollutkaan noussut neulan torniin moniin vuosiin, järks sitä hissin vauhtia. Korvat paukkuivat.
Minun vanhempani, hei vaan äiti, ovat viisaudessaan istuttaneet meitä sisareni kanssa näköalatornin kaiteella aikana, jolloin siinä ei ollut suojalaseja. Vain kaiteet. Todisteena valokuvia lapsuudenalbumeissa.












Vietin oman rauhallisen julkineulontapäiväni Särkänniemessä, katsellen ohikulkevia perheitä, uhkaavaa vesisadetta ja ihastuttavaa, puolen tunnin mittaista teatteriesitystä Peter Panista.













Seuranani miäs jonka kanssa kiertelimme aluetta koko päivän ajan.
Ja sitten huomenna juodaan pojan synttärikahvit, ei laisinkaan hiljaiset keskikesän juhlat.

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Hyvää juhannusta kaikille



















Makeaa kuin mansikka, tosin nämä ovat vain koristeita.


















Mutta taimet ovat aitoja, omaa satoa odotellessa.





























torstai 23. kesäkuuta 2011

Vuodet vierii



















Ei enää mikään kiharapää
















Varreltaakin miehen mittainen

















Meno on hurjaa, vauhti päällä













Onnea 14 - vuotiaalle!

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Helmeilevää äidilleni














Viikko sitten pääsin käymään ensimmäistä kertaa Helmi Q myymälässä Ylöjärvellä. Edellisestä käyntikerrastani on niinkin paljon aikaa, että myyntitila oli oman kodin alakerrassa.
Myymälässä on valinnanvaraa,vaikeita päätöksiä ja vieressä oli kaiken kiiltävän kyseenalaistava nuorimmainen.
Olin tekemässä ostoksia äitini koruseteille, joiden lähtökohtana oli rasiallinen helmiä. (Joka ei muista koskaan antaneensa näitä, sain viestin sähköpostiini). Muistaakseni jonkin kirjakerhon tilaajalahja.
Väripaletti ei ole ihan minua, turkoosia en koskaan suosinut.
Mietintää, ankaraa pohdintaa ja aikaa kului viikko.


















Aloitin pisimmästä kaulanauhasta, johonka tein yhden nauhan, sovittelin välillä ja mietin jatkoja.


















Siinä on montaa eri materiaalia, tästä tuli ehdottomasti tyttären suosikki, joka oli avuliaasti torsonani aamusta.Settiin kuuluu korvakorutkin, joita voi käyttää myös toisen valko-turkoosinauhan kanssa.


















Samoin rannekoru, josta saan tarvittaessa otettua ketjulenkkejä pois, jos siitä tuli liian pitkä.

















Tähän kaulanauhaan sain idean Indiskasta. Virkattu helminauha, jonka niskalenkin tein ensinnä pylväillä. Mukaan virkkailin korusiima, joihin pujottelin valkoisen ja turkoosin erisävyisiä siemenhelmiä.
Suunnittelin nauhan siten, että helmet asettuisivat hiukan eri korkeudelle.Toiseen reunaan ompelin vielä muutaman erikokoisen helmen.

Valkoista korusettiä mietin pitkään. Pöydälle jäi kasa "mormuskoita" joita en ensinnä osannut sijoittaa mihinkään.

















Aloitin siirtelemällä valkoisia helmiä nauhan muotoon pöydälle, väleihin sijoittelin tummat palat ja pieniä siemenhelmiä. Keräsin helmet kertaalleen nauhaan, mutta se jäi jotenkin tyngäksi koko nauha.

















Otin kaikki pois ja lisäilin särmikkäät helmet tummien viereen ja johan kirkastui. Tästä setistä tuli minun suosikkini.
Korvakorut.
Valkoisesta setistä tuli hyvin hillitty.



















Vielä oli jäljellä kaikki ruskeat helmet. Putkihelmet katkovat langan, joten pujottelin ne siimaan.
















Tein kaksi eripituista kaulanauhaa joita voi käyttää yhdessä tai erikseen. Pitkän nauhan saa kiepautettua kaksi kertaa kaulan ympärille, eikä vieläkään kiristä.
Molemmissa kaulanauhoissa on oma lukko kiinnitykseen. Ruskean korusetin korvakoru(t) näkyy tyttären korvassa.
Melko säännöllisin välein on yksi iso lasihelmi.

















Vielä jäi jäljelle muutama iso helmi joista tein kaksi silmukkamerkkiä neuletöitä varten. Tahi voihan ne laittaa kiinni jonkun väskyn vetoketjuunkin.














Kännykkäkin sai oman pienen korun.
Jäljelle jäi pienet pussilliset turkooseja siemenhelmiä ja suurinpiirtein saman verran ruskeita putkihelmiä, sekä tummia korunosia, joita voi vaikka ommella kinni pieniin neuletöihinsä.

Vielä jäi sen verran intoa päälle helmeilyyn, että korjaan muutaman oman koruni samalla, kun työkaluni ovat käytössäni.

















Tulin eilen siihen pisteeseen blogini kanssa, että kuvatilani loppui. Miten ihmeessä?!
Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyin ostamaan lisätilaa kuviani varten, enkä näin ollen jatka toisaalla.
Neljä vuotta teidän kanssa on pitkä aika, avasin blogini 19.6. 2007.
Kiitos teille kaikille, jatketaan samoissa merkeissä. Muutamin sanoin ja monin kuvin
,