lauantai 29. syyskuuta 2018

Kranssi

 Viikolla leikkasin lasit, hioin ja aamulla folioin loppuun. Hetki meni kolvin ääressä ja työ on valmis kuvattavaksi.
 Yritin ennättää ottamaan valon työn taakse, mutta aurinko jäi pilven taakse. Lasit näyttävät niin erilaiselta, kun valonmäärä vähenee.
 Rentouttavaa viikonloppua kaikille,

perjantai 28. syyskuuta 2018

Mielihyväkortit

 En tunnusta hamstraavani yhtään mitään, en edes lankoja! Ne vaan jää odottamaan parempaa aikaa, että ehdin neulomaan niistä jotain.
 En myöskään myönnä, että olisin hamstarannut nämä ihanat kortit kerätäkseni ne, vaan näille on olemassa suunnitelma, jonka toteutumista joudun odottamaan tovin.
 Ilahdun harmoonisesta värimaailmasta, joka näistä kuvista välittyy.
 Teksteistä, joista tulee hyvä mieli.
 Ja siitä, että löysin nämä ja monta muuta samalla käynnillä.

torstai 27. syyskuuta 2018

Punainen syyskuu

 Syyskuu on ollut sukkakuu, niin oli elokuu, heinäkuu ja taisi olla kesäkuukin. Aivot eivät nyt vain taivu mihinkään muuhun. Kesällä työtuolin viereen nostetut lankakerät ovat yksi toisensa jälkeen neuloontuneet mukavan värikkäiksi sukiksi, joille jokaiselle on ottajansa. 
Eilen päättelin valmiista sukista langanpäät. Olin seissyt koko päivän ensinnä töissä ja illan työhuoneella. Ajattelin hetken huilata, nostaa jalat rahille ja neuloa sukkaa, mutta ne olivatkin ihan valmiit. Miksen muista, että neuloin ne jo? Vai kuka ne neuloi? 
Hain neulan ja sain päivitettävää.
 Kaksi paria puuvillasukkia tyttären toiveesta. Ihan en ole varma, että pitikö nämä olla lyhytvartisia, mutta voihan nämä varret rullata tai käännellä.
 Tästä langasta ei tarvinnut etsiä samanlaista aloituskohtaa. Ihana lanka neuloa.
Viimeisestä parista tuli ihanan pehmoiset, mutta lanka meni helposti halki neuloessa, tarkkana sai olla joka silmukan kanssa.
Jokaisessa parissa on kivat värit. Jatkuukohan syksyni sukkaillen?
 

keskiviikko 26. syyskuuta 2018

Loput

 Tampereen Sinooperin loppuunmyynnin viimeisenä päivänä innostuin lähtemään ostoksille, kun kaikesta sai - 70 %, tai joissakin tuotteissa oli jo valmiiksi hyvä nipputarjous. Olin aivan varma, että joudun ottamaan tilani, kuin aholaidan alennusmyynnissä, kyynärpäät edellä kohti värjääviä teeppareita.
Mitä vielä! Väkeä oli liikkeellä tasaiseen tahtiin, hillittyä ostamista.
Pidä siinä sitten pää kylmänä ja mieti mitä mahdollisesti tarvii, vai tarviiko yhtään mitään.
 Onko mitään järkeä ostaa, kun ei ole suunnitelmallista ostoslistaa?
 Miähelle selitin, en siis itselleni, että jokaiselle näistä on kyllä käyttöä.
 Pyrin kartoittamaan jokaisen harrasteeni ja ostamaan vain sellaista materiaalia, joita tulee varmasti käytettyä.
 Ihan kaikelle en pystynyt antamaan suoraa vastausta, mutta luulen näidenkin löytyvän korttien nurkista.
 Vaaleanpunaista nauhaa pitää aina olla muutama tokka varastossa =)
 Ensimmäisellä ostoskierroksella teimme tiedusteluja myyntikalusteiden tai lähinnä näiden taustalevyjen ostomahdollisuudesta. Pesänhoitaja soitti vastapuhelun ja kävimme vielä ennen kaupan sulkemista ostamassa muutaman reikälevyn ja kiinnityskoukun tulevaa työpöytämuutosta varten.
Vaikka konkurssimyynti ilahdutti kevyellä loppusummalla, sitä se ei ole niille, jotka menettivät työpaikan.

maanantai 24. syyskuuta 2018

Kurssit

Syksyn varma merkki on erilaisten harraste- ja vapaa-ajan kurssien alkaminen. Työviikkoani rytmittää kaksi iltavuoroa, jolloin lasikurssilaiset suunnittelevat ja toteuttavat itselleen mieluisan lasityön.
Toiset ennättävät tekemään syksyn aikana useamman erilaisen, hyödyntäen useampaa eri tekniikkaa, mutta lähinnä kursseilla tehdään tiffany-, sulatus- ja lyijylasitöitä. Mosaiikkitöihin suunnittelin erillisen kurssin, mutta se ei nyt toteutunut.
Auto pakataan aina kurssia edeltävänä iltana, jolloin pääsemme siirtymään suoraan iltatyöpaikkaani käymättä välillä kotona.
Saatan ottaa matkalla pienet torkut, että olen skarppina töissä. Työpäivät venyvät pitkiksi, mutta mukava ja antoisa työ korvaa oman harrasteen puuttumisen.
 Aloittelin kesällä uutta mosaiikkityötä, juurikin tarjoamani mosaiikkikurssin ideaksi. Hitaasti työ etenee, mutta sain työhuoneeni jälleen kerran kaaoksen valtaan, kun innostuin niin työhöni suunnittelemista väreistä, että olihan ne kaikki silppukipot kaivettava esiin ja nähtävä mahdollisuudet. Valmiina tästä tulee entistä ehompi pöytä.
 Pöydän runko ja lasi ovat Ikean tuotantoa. Puutarhapöytä oli viime talvena tarjolla paikallisella roskalavalla, josta pongasin sen. Ilta-ajolla töiden jälkeen noudettu pöytä oli kaikin puolin siisti. Innoissani löydöstä siirsin tämän ajatuksen voimalla valmiina huvimajaan, jossa sille olisi hyvä paikka.
 Milloinkaan en päätä valmistumisen ajankohtaa. Jokaisella työllä on oma aikansa ja sille pitää antaa sen vaatima aika.
Kuten työhuoneessa alkaneella siivouksellakin. Tämä taas liittyy pirtillä tapahtuvaan jatkuvaan remppaamiseen ja muutokseen, joka välillisesti vaikuttaa myös piharakennukseenkin.
Minä laitoin vuorostani roskalavalle tarjolle kaappeja, kuntopyörän ja korkean vaatenaulakon. Se mitä en saa kaupiteltua kotoa haettavaksi, viedään asiallisesti lajitteluun.
Ankkamaista menoa kolmelta vuosikymmeneltä siirrettiin toisaalle työhuoneessa, että saan lasityötarpeeni järjestettyä lähemmäksi työpistettäni.
Tyhjentynyt hylly on uusi mahdollisuus! Mukavaa uutta viikkoa sinulle,

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Myrskyn jälkeen

 Viikonlopuksi luvattu Mauri myrsky ei tehnyt ainakaan meillä mitään tuhoa. Puista lennelleet oksat ja lehdet tanssahtelivat kovassa tuulessa pitkin pihaa, mutta niinhän ne syksyllä muutoinkin lentelevät.
Vältyimme myös vesisateilta, kun rankimman sateen ajan olimme Tampereen Teatterissa katsoamassa maailmalta tuttua Catsia. Näin pääsimme aloittamaan tämän syksyn kulttuuririennot.
Johan oli esitys! Musiikki, laulut, tanssi, koreografia, puvut ja lavastus. Ah, mitä herkkua. Ja se ROTTA!
Ei turhaan kehuttu. Ruokapaikassamme huomasimme ensi syksylle tulevan jälleen jotain mahtipontista, Walt Disneyn Notre Damen kellonsoittaja, jonne jo ilmoitin haluavani päästä.
 Sunnuntain olen huilannut, tai tehnyt pirtillä kaikkea keskeneräistä ja valmistellut alkavaan viikkoon kuuluvia asioita. Pieni huushollaaminen kuuluu jokaiseen aamuun, mutta yhtenä päivänä viikossa pitää saada laittaa asioita kunnolla järjestykseen, eikä vain pinnasta raapaista.
Keräsin aamusta petivaatteet pyykkiin, mutta en sitten vienytkään pestyjä ulos kuivumaan, kun vesisade härnäsi koko päivän.
 Valmis pyykki kuivuu kyllä sisälläkin, vaikka ulkona paistaa aurinko. Lämmin, kaunis sunnuntai houkutteli puuhailemaan myös pihalle.
 Kasvarin suojissa kesäkukkien loisto jatkuu. Niin vähäisellä hoidolla näin syksyllä pärjäävät kesäkukkijat ilahduttavat ohikulkeissa.
 Kaikkia istutuksia en aio yrittää säilyttää, mutta osa kannetaan kellariin. Kellarissa olisi tilaa säilytykseen, mutta keväällä en saa näitä sopimaan mihinkään, kun tarvisi tuoda valoon. Kasvarilla taas ei riitä lämpö.
 Hopeaputous saavuttaa lattian. Pitkän huiskeat latvat ovat saaneet kasvaa valtoimenaan koko kesän. Pitkään jatkunut lämmin syksy on mahdollistanut monen kesäkukkijan ilakoinnin. Yksi istutusruukku on vielä ihan freesinä takapihan terassilaudotuksessa.
 Tämä pelakka-asetelma vaatii karsimisen, kukkineet pois ja leikkaus. Suuri istutusruukku on tyhjänäkin melko painava, saati multaa täynnä. Jos en ala ahnehtimaan, niin tämä ainoastaan siirretään työhuoneelle.
Suuret verenpisara-astiat kellariin.
Kiitos kaikille edellisen tekstin kommenteistanne. Ilahduttavan moni jätti viestin.
 Poistin ruukuista suuret pallokrysanteemit, jotka varsin nopeasti alkoivat menettämään parhaan kukintonsa. Ostin tilalle pari syklaamia, murattia, koristekaalia ja valkoisia kurpitsoita.
Tuskin näilläkään vielä talveen ylletään.
 Pieni polkupyörä pääsi ulkoilemaan, pyyhkäisin vain pölyt pinnasta.
 Pallovalo ajastettiin pimeyttä torjumaan ja turvaa portaisiin tuomaan.
 Asettelin pienet kärpässienet kultasypressin juurelle tuomaan pilkettä istutusryhmään.