tiistai 28. tammikuuta 2014

Kukkasia minulle

 Terassin porrasmatto?
 No ei vaineskaan, vaan uuden kässytuolini päällinen, afrikankukat.
 Päällisen virkkaaminen olikin pitkästä aikaa ihanaa. Kuukauden päivät kului aikaa, tuskaisen hidasta kaikkine töineni, mutta jokainen langanpää on nyt piilossa, työ pestynä ja höyrytettynä.
 Valkoinen lanka, Lidl Gablé, vaaleanpunainen SvartaFåret Tilda ja vihreä Novitan Tennesee. Kaikki puuvillaa tai puuvillan sekoitetta.
 Päällisen koko 0, 68 x 1, 81 m. Tällä työllä aloitin tämän vuoden langankulutussaldonikin, 1. 220 kg.
 Uuden päällisen vihreä lanka on samaa sävyä jalkarahin päällisessä olevien hyrräkierteiden kanssa.

torstai 23. tammikuuta 2014

Vitosen taulu

Taas muokataan!
Ostin taulun ystävän kirpparikuormasta vitosella, ajatuksella tehdä tästä peili leveällä kehyksellä.
Ei tullut peiliä ei, mutta taulu kuitenkin.
Vanha maalattu kangas kupruili sen verran, että sen saattoi surutta poistaa kehyksistään. Ja sitten miäs avuksi.
Pojan huoneessa ollut itse duunattu ilmoitustaulu ei kelvannut enään poitsulle, joten pyysin saada sen itselleni tämän työn taustaa varten.
Päällikankaana ollut pellava oli hyvässä kunnossa ja se sai jäädä palvelemaan vielä uusissa kehyksissä. Miäs pienensi kuitulevyn sopivaan mittaan ja taustapala naputeltiin paikalleen.
Ainoa haitta oli, että kangas oli leikattu liian pieneksi, kun selkäni käänsin, jolloin levy jäi ikävästi näkyviin.
Hetken mietin, että laitanko levyn reunoihin koristenauhan. Se olisi ollut liian tavanomainen. Hyödynsin epäkäytännölliset mittanauhani, jotka olivat sen sadalla eri rutulla, eikä koskaan pysyneet käytössä suorina.
Liimaa levyn reunaan ja mittanauhat paikoilleen.
Taulu kiinnitettiin työpöydän päässä olevaan kaapin päätyyn, jolla saatiin peitettyä kaapissa näkyvät epäsiistit jäljet.
Tähän sopii hyvin ihana Tilda- vuosikalenteri, pinssit ja rintaneulat. Nauhat ja kivat koristukset.
Taulun kehyksissä näkyy ajanpatina, jota ensin mietin maalailla. Olkoon näin, sopii hyvin vieraskammarin muiden tavaroiden ja esineiden kanssa.
Tämän työn myötä saa valssaaminen loppua, on nimittäin viime aikoina mööbleerattu ihan hetken tarpeisiin.
 

tiistai 21. tammikuuta 2014

Vanhan Singerin avaus

Voisipa tämä kone kertoa sen tikkien määrän, minkä se on käyttövuosinaan kankaiden saumoja yhteen ommellut. Se on paljon.
"Tämä on maailman ensimmäinen automaattikone, jossa on hammaspyörävoimansiirto ja viistossa asennossa työskentelevä neula. Tämä on Singer 401, viistoneula - automaatti - alansa valio"
Sain kun sainkin sopimaan tämän vierashuoneeseen, jossa yhdessä kulmassa oli juurikin tämän koneen menevä kolonen vapaana.
Voi miten minä mietin, istuin ja mietin, että miten siitä pienestä kompaktista laatikosta tehdään ompelupöytä, jota olen katsellut koko ikäni. 
Katsellut, mutta en opetellut. Kone oli aina ollut käyttövalmiina omalla paikallaan.

Kone on isäni tädin (- 2011) perintö, joka kulkeutui luoksemme jo silloin, kun isotäti joutui vanhainkotiin. Hän vielä kotoaan lähteissään pustasi koneen, öljysi ja laittoi kaiken valmiiksi. Vielä hän siellä vanhainkodissa ompelisi jotain, olihan hän ollut ikänsä ammatiltaan ompelija.
Mutta ei hän nähnyt enään laittaa lankaa neulansilmään, vaikka kädet vielä laskostivat housunpuntista kaiken aikaa siistiä pliseeriä.
 Aivan kuin tuolta jostain kaukaa olisin äänen kuullut, katso sinne alahyllylle, josta sitten löysin huoltokirjan. Minuako varten siihen oli kirjoitettu? Tutustu tähän, voi olla hyötyä.
Saimme kasattua koneen kohdilleen, pöydän tuettua kaikkine liikkuvine osineen tukevasti työasentoon. Nyt voisi laittaa piuhat kiinni ja surauttaa muutaman sauman ihan vain koeajona. Jos minulla ja koneella olisi jonkinlainen toimiva suhde, tekisin sen vaikka heti. 
Nyt vain silmitellään, otetaan tuntumaa toisella kertaa. 
Viimeksi ompelin lapsena tällä koneella tarkasti valvovan silmän alla.
Lisää virikkeitä ompeluun ja käsitöihin yleensä voi lukea tästä syntymävuonnani painetusta opettajan opaskirjasta, löytö kirpulta.
 Ompelupöydän päälle on kiinnitetty pari laatikkohyllyä, joidenka päälle nostin peltilaatikoitani, ihania löytöjä kirpputoreilta ( Singerin laatikko Tilkkutex).
 Puiset lankarullat ovat osittain löytöjä kirpuilta, osittain tädin jäämistöstä.
 Sen minkä olen luhdille vienyt, on sinne yleensä viety jäädäkseen. Poikkeuksiakin tietysti on, kuten tämä valkoinen hylly nyt osoittaa. Uudenvuoden päivänä käppäilin luhdille kesäkengissä pippaloiden. Ensinnäkään, minä en käy talvella luhdissa, koskaan, enkä ainakaan kesäkengissä paljain jaloin. Mutta sekin on nyt koettu. 
Hylly on uudehko, joten siksikin sen jouti hakemaan sieltä pois. Sille oli ikään kuin tilaus tähän samaiseen kulmaan, ompelukoneen läheisyyteen. Hylly kerää todennäköisesti vuosien aikana erilaisia ompelutarpeita koukkuihinsa.
 Pöydälle nostin lummevalaisimen, pihakirpulta, sekä Singerin metallisen merkin, sekin kirpulta.
 Jos sainkin yhden kulman huoneesta taas siistiksi, on se vain pintaa. 
Lemppasin yhden kaapin tyhjäksi tilkkutyökankaistani, jotta kaappi voitiin siirtää ulkorakennukseen muokattavaksi uutta kohdetta varten. Huoh, kun saan yhden paikan siistiksi, vaatii toinenkin kohta heti huomiota osakseen. Eihän työ tekevältä lopu, eikä siivous ainakaan.

 


sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Saunanikkunaan

Lauantai-illan sauna jäi väliin pojan myöhäisen kiakkopelin vuoksi. Sitä vastoin kyllä sauna oli mielessämme, kun kulutimme miähen kanssa aikaamme rakennuskaupassa asioidessamme. Saunarempan valmistuttua on suunniteltu myös pesuhuoneen laittoa, joka vaatii huomiota.
Siksipä emme päässeet millään seinälaattojen ohitse, joista oli hyvä tarjous. Soitto naapurille, käy mittaamassa meidän pesuhuoneen seinäpinta-ala. 
Aikaa ennen pelin alkua ei ollut kuin vajaa tunti, pikainen päätös, laattojen maksu ja sovitusti haku jonain toisena päivänä.
Ehdimme juuri ajoissa pelin alkuun, vauhdikas ja jännä ilta katsomossa. Taisi olla myös jäälläkin, kun vielä tänä aamuna pelattiin jälkipelit aamupalaa syödessämme. Josta sitten kohta taas suuntaamme hallille.
Uusin lasityöni on sijoitettuna pesuhuoneen ikkunan väliin. Tässä ei ole aitajuoksijat, kuten eräs nainen oletti asetellessani paloja uuniin.
Eikä tässä ole omakuva(t).
Lasi on 5 mm:n ikkunalasia, jolla sai ihan kivan sulatuspinnan. Työn koko 0, 67 x 0, 37 m.
Voihan sitä pesuhuoneremppaa aloittaa jo vähitellen, voihan?

lauantai 18. tammikuuta 2014

Tilkkupeitto

 Sarjassamme, tällainenkin on olemassa.
Halusin penkoa varastosta tyttären sängyn päälle peiton, jonka olen ommellut hälle 16 - vuotta sitten, tytön ollessa 6 - vuotias.
Harlekiinikankaan ostin Anttilasta. Osa kankaista oli uusia, osa vanhoja.
Samana vuonna ompelin myös vanhimmalle pojalle parisängyn tilkkupeiton, sinisen sävyisenä.
Töiden ollessa valmiita, sanoin että saatte ottaa peitot käyttöönne, kun teillä on tyttö / poikaystävä ja tarve parisängylle. Poika ilmoitti, pidä peittos.
Nyt, kun hän on jo vihitty mies, on peitto edelleen käyttämättä, tosin väärän värinsä vuoksi.
Tytön peittoa tarjosin vain ohimennen, saaden vastaukseksi tuhahduksen, joten otin peiton omaan käyttööni.
Se sopii väreiltään hyvin tilkkutapettiseinää vastaiselle seinälle.
 Pistimme rempan aikana paljon valokuvia ja tauluja kaappien kätköihin, tytär saa aikanaan tarvittaessa hakea omansa pois. Maalaamani posliinitaulun jätin näkösälle, sopii peiton harlekiiniteemaan.
 Tästä kuvasta näkyy valkoisen tapetin kuviot, kiiltävää kiemuraa.
 Vieläkään kaikki tavarat eivät ole paikkaansa löytäneet, kaiuttimetkin vielä liittämättä koneeseen.
Pientä silmittelyä ja pakkailua, työn tekoa ja siivoamista.
 
p.s 1301. postaukseni.....!

maanantai 13. tammikuuta 2014

Pala tapettia, kiitos!

 Viikonloppuna palat napsahtelivat kohdilleen, huonekalut löysivät oman paikkansa, lattialistat lukittiin kohdilleen ja työpiste siistiytyi sen verran, että pääsin nappaamaan muutaman kuvan.
Tapetointi oli iisiä, mallikirjan selailua ja värien sommittelua. Tykkäsin.
 Näitähän on jo nähty. Osa on tapetoinut vanhoilla kuvalehdillä, osa sanomalehdillä, osa postikorteilla, kuka milläkin.
Viimeksi katselin Talo & Koti - lehteä vuodelta 2009, jossa oli samoin hyödynnetty tapettimallikirjojen suuria kuoseja. Tykkäsin.
 Muutoin huoneen seiniin laitettiin valkoinen hillitty kuviotapetti, kuva tullee myöhemmin.
Ikkunaseinä maalattiin samaten valkoisella, jolloin huoneen yhden seinän saattoi hyvin kikkailla kuviolliseksi. Tämä tilkkutapettiseinä ei tule esinnä näkösälle, vaan tämä pitää käydä näkemässä. Tykkään.
 Pöydän virkaa hoitaa edelleen pukkijalat vanhalla ovella. Työpiste on mukavalla korkeudella ja silmäiltävää riittää niin edessä, pöydällä kuin ulkonakin. Tykkään.
Kunhan vielä saadaan vedettyä kuvissa näkyvä tietokoneenjohdon ylimääräinen pituus vintille näkymättömiin. 
Joululahjaksi saamani punainen Pip sai paikkansa kynä / paperilokerikon päältä. Karkkirasiana tämä on ihan turha! Siellä ei ole koskaan mitään, kun avaan kannen. En tykkää!
Tälle seinälle päätyi tytsiltä jäänyt meikki, ei kun ehostuspöytä, suuri lasilevy jonka hyödynsin sellaisenaan.
Jatkuvasti keräilynkohteena oleville peltirasioilleni halusin hiukan erilaiset hyllyköt. 
Neljä valkoista pikkulaatikkoa fiksattiin seinälle sopiviksi, joista kaksi löytyy juurikin työpöydän päältä.
Peltikyltin ostin kaupunkireissulta etsiessäni ovien vetonuppeja. Löysin nekin.
Tykkään.
Ripustin ikkunaan vuosia sitten tytsille virkkaamani verhon, jota en ole tainnut koskaan esitellä päivityksissäni.
Lanka oli rusehtavaa 6-säik.kalalankaa, jonka värjäsin valmiina työnä.
Tykkään.
Pyörähdän jonain toisena päivänä työtuolini kanssa toiseen suuntaan ja kuvailen lisää valmiista tilasta.
Tällä hetkellä huoneen toisen puolen täyttää kirpparille menevä vaatekasa. En tykkää.
Illalla ajelin töistä kotiin, 12 h työpäivä takana. Auton mittari näytti - 21´ lukemaa. Tykkään!