lauantai 24. elokuuta 2019

Ensin oli...

...ovi.
Ja taas mennään. Jos ei ole mitään projekteja, niin pian minä niitä lisää suunnittelen =)
Tämän projekti lähti liikkeelle tämän jatkuvan mylläämisen myötä ja ideasta, jonka näin Pinterstistä.
Haluan ompelikonekaapin. Alkujaan suunnittelin niin, että kaapista tehdään ompelupiste, mutta ei se toimi. Suuret kankaat ja vahvat kuosit täytyy saada tilavalle pöydälle. Kaappi tulee olemaan vain säilytystä varten.
Olin ostanut paikalliselta muuton alta tosi kauniin, vanhan ja painavan oven kolme vuotta sitten.  Ehkä ulko-ovi menneisyyteen. Siirtelin, sommittelin ja sisustin sitä huoneesta toiseen, enkä saanut sopimaan mihinkään. Tarkoin en muista, kumpi oli ensin, tarve vai idea, mutta kun ne kohtaa, syntyy valmista. Viiveellä.
Materianhankintaa on tehty pitkin matkaa. Ostettiin, kun halvalla saatiin. Liimapuulevyt oli tarjouksessa. Paljonko tarvitaan? Öh, ostetaan nyt jonkin verran. Ei ihan riittänyt. Haettiin vielä hyllyjä varten lisää. Sarananippu oli tarjolla roskalavalla. Minulle!
Sitten tuli kesä 2019. Alkoi hiukan seesteisempi vaihe, aikaa kaapille.
Mitattiin, suunniteltiin, laskettiin ja miäs rakensi. Sahasi, höyläsi, tapitti ja kasasi. Runkoa varten tarvittiin suurempi levy mitä oli valmiina. Kysyttiin puutavaraliikkeestä onko jollain myynnissä, mutta lomat. Miäs rakensi kaiken itse, mittojen mukaan. Ovi mittana ja korkeutta sen verran, että minä yletyn.
Kun runko oli valmis, sekoitettiin maali luottokaupassa. Sävy Kamee, F480. Loppui rohkeus väriin, joka oli punaisena lankana koko projektille. Kaapin pitää kestää aikaa ja jos minä en kestä jotain, se lähtee.
Runko on maalattu kolmeen kertaan, mänty peittyy. Sävy on hyvin hennon punertava, kuin kuulas iho. Kameekorun sävy on tätä samaa.
Kaappi sai kuivua rauhassa jokaisen käsittelyn jälkeen. Työhuoneen toinen puoli oli varattu jatkuvasti maalaamoksi. Ainoa kuiva ja lähes pölytön paikka pinnan käsittelyyn.
Hyllyihin käytettiin loput levyt ja vähän lisää. Mitattiin oven vahvuus, se on paljon normiovea vahvempi peilipaneeleineen. Ovi painuu kaapin sisään niin, että hyllyt on syvyydestään kavennettu. Tässä on otettu myös huomioon kaapin sijoittelu huoneessa, ettei kaappi hyökkää paikallaan liikaa eteen, eli kaappia ei rakennettu liian suureksi.
Kun hyllyt olivat valmiit maalattaviksi, ja jokaisen edellä kirjoitetun välissä, oli ovi käsittelyssä. Ja sovituksessa.
Oven kuunnostaminen vei aikaa. Maalipinta hilseili ja yksi ikkunaruutu oli jo rikki ostaessani oven.
  Miäs hioi, hioi ja hioi. Ovi oli maalattu ainakin kahteen kertaan. Maalin irrottaminen oli todella hidasta ja vaikeaa. Ei yksin oven ulkonevien muotojen vuoksi, vaan maalipinta oli tehty kestäväksi!
Naapuri lainasi omaa hiomakonettaan ahtaampia nurkkia varten, kun oma kone ei riittänyt.
 Hankalimmat nurkat sai soodakäsittelyn. Lukkopesä ja avain on myös hiottu.
Kuumailmapuhallin ja lasta. Onneksi kesä oli lämmin ulkona työskentelyyn.
Suulissa on nyt ihan mahdoton pöly, jonka siivoaminen on tehtävä seuraavaksi.
Takaisin oveen. Kun jokainen nurkka ja kulma oli hiottu ja putsattu, pyyhitty ja puunattu, ovi vietiin "maalaamoon", eli työhuoneelle.
Sain ovesta väliaikatietoja ja kävin itse toteamassa, näin suunnittelijana, että puhdistetusta pinnasta on pohja näkyvissä. Päätin, että tätä pintaa ei peitä maali, vaan siihen laitetaan vaha. Oveen riitti yksi vahakerros.
Sama vaha on kukkatolpassakin pintaa suojaamassa.
Kun nuorin kävi viikolla kotona, oli ensimmäinen kysymys, mitä tänään kannetaan. No, ensin kannettiin  uusi ikkunalasi huvimajalle entisen rikkoonnuttua. Sitten kannettiin kaapinrunko työhuoneelta eteiseen viimeistelyyn.
 Pirtillä mitattiin hyllyjen välit kohdilleen. Koneet pitää mahtua ottamaan ja laittamaan takaisin niin, ettei kädet jumi. Valaisin asennettiin rungon yläosaan ja töissä leikattiin metallinen reikälevy kaapin seinään sopiviin mittoihin.
Led-valaisin on ollut Lidl myynnissä.
 Ovi laitettiin paikoilleen, lukkopesä puuttuu vielä.
 Oven sisäpinnassa näkyy vähäiset vauriot.
 Saranat uustuotantoa, saatu paikalliselta roskalavalta. Kaapin alle on asennettu 360' pyörät helpottamaan siirtelyä.
 Koska ovi on todella painava, on kaappi kiinnitetty tällaisella hakasella kiinni seinään. Nyt testataan pysyykö kaappi paikoillaan yhdellä koukulla, vai tarvitaanko toiselle reunalle lisäkoukku.
 Nyt alkaa minun osa, eli kaapin täyttö. Tämä aiheuttaa suuren lumipalloefektin, kun ompelikonekaappiin tulee muutakin, kuin koneet. Oven lasit ovat vielä mietinnässä, sileät vai kuviot? Sen aika näyttää.

Vaihekuvat miähen ottamia. Olen saanut onnen; onni on miäs, joka ymmärtää, kun itse en ymmärrä.

perjantai 23. elokuuta 2019

Mosaiikki

Laitoin kuvan aiemmin tällä viikolla pirtinpöydästä ilman kantta. Ei hätää, se on olemassa ja valmistunee jossain vaiheessa, kunhan tässä saan taas vauhdin päälle. Selasin kuvahistoriaa, josta selvisi, että olen viimeksi käynyt istumassa työhuoneessa tämän työn ääressä huhtikuussa. Sen jälkeen on alkanut pihakausi, joka jatkuu edelleen. 
Ostin pöydän nettikirpun kautta tietämättäni mihin sen sijoitan. Ostin tämän kuitenkin tietoisesti mosaiikkityötä varten, jota myyjäkin arvuutteli suunnittelevani. Pöydän runko tuotiin pirtille, kun sain tehtyä päätöksen, että suuri pöytäryhmä ei tule jäämään. Sen käyttö oli vähäinen, enkä milloinkaan edes halamoinut sitä meille. Kun sain laittaa sohvakalustot pois, en halunnut tilalle mitään suurta ja painavaa, niin johan tilan täytti piip! Nyt ei täytä enään!
Käynnistin mööpelivalssin ja silloin ajattelin kokeilla miltä tämä pieni pöytä, tai runko, sopisi rottinkituolien pariksi. Hyvinhän se siihen passasi. Mosaiikkipinnan valmistuttua teen vielä saumauksen ja sitten pääsemme testaamaan kestääkö pöydän runko kahden lasin painon. 
Muksaa viikonloppua teille kaikille,

torstai 22. elokuuta 2019

Valot hämärään

Vasta tämän kesän lopussa olen innostunut lisäämään näitä aurikokennovaloja. Koskaan aiemmin en ole liiemmin edes katsonut, mutta tämän vesialtaan päälle laitettu kärhökaari inspiroi etsimään pitkän valonauhan, jossa valot heijastuisivat pimeällä vedenpintaan.
Takapihan terassinnurkalla on ollut yksi valosarja, joka sekin sijoitettiin rennosti valumaan tolpankylkeä pitkin.
Päädyin kuvaamaan valosarjan yöllä, kunhan nyt jotain näkyisi. Kuvaaja ei ole horjunut, vedenpinta ei ole läikkynyt, vaan luovuus, se näkyy kuvakulmissa =D
Täytyy sanoa, että eihän nämä mitään liiemmin valaise, mutta kyllä ne kivasti tuovat eloisuutta alkavaan hämärään. Nämä ovat aasinsilta kausivaloille ja siitä jouluvaloihin. HUOM! Joulu mainittu!
Asensimme valoja päiväsaikaan ja siinä rimpuillessamme kaaren laidasta laitaa putosi muutama lampunpidike altaan mustaan pimeyteen. Löytynee ensi keväänä, kun allas taas tyhjennetään pesua varten.
Jokasään valaisimet kestävät säällä, kuin säällä. Pakkasenkestoa en katsonut, mutta aiemmin ostettu nauha on kyllä ollut paikoillaan ympäri vuoden.
Etupihan suureen lyhtytaloon, jossa lyhty sisällä, ostin kynttilänmallisen valonlähteen. Tässä on kaunis, kirkas valo, joka näkyy suoraan keittiön ikkunasta.
Puutarhan omppopuuhun sijoitettiin useampi valo. Katsoo mistä suunnasta vain, aina näkyy joku pallo.

Kasvarin päädyssä on myös valot.
Samat nurkat kuvattu aamunhämärissä. Aurinkokennoissa riittää virtaa hyvinkin aamutunteihin asti.

Etupihan kivimaahan ostettiin "kivivalot", jotka maastoutuvat hyvin vaaleiden kivien lomaan.
Yllättävän hyvin valojuopa näkyy koneen kylkeen. Vanha kone on hellinrenkaineen hyvin massiivinen suuren kiven päällä ja sen korostaminen, eli esiintulo on kiva näky myös pimeänaikaan.

tiistai 20. elokuuta 2019

Kukkatolppa

Ostin paikallisen kirppiksen tarjonnasta sipposen kukkatolpan, kun olen sellaista jo hyvän aikaa etsinyt. Kaikki tarjolla olleet ovat liian kaukana tai liian jotain. Tässä näin heti mahdollisuuden, mikä ei vaadi mitenkään suuria ponnisteluja niin tehdessä, kuin siirrellessäkään.
Pinta oli kulunut ja tasanne kiero. Silleen kivasti kulunut ja täynnä mahdollisuuksia.
Miäs hioi tämän koneella kauttaaltaan ja minulle jäi maalaus.
Tällä kertaa maaliksi valikoitui kilikalimaali, turkoosi kalkkis, jolla saisin nopeasti valmista pintaa.
Minulle oli tehty puuliiteriin valmiiksi maalauspaikka, suojamuovit, korokkeet ja hyvä tila kiertää. Korkki auki ja maalia pintaan.
Suhuttelin pinnat kahteen kertaan ja annoin välillä hetken kuivua. Valmiista pinnasta tuli silkkimäisen pehmeä ja se mihin ei maalia osunut, on saanut jäädä silleen. Maali on riittoisaa, pulloon jäi vielä ainetta niin, että voin maalata sillä jotain muutakin.
Halusin tasosta kulutusta kestävän, jolloinka tolppa siirtyi takasin miähen pajalle, jossa siihen laitettiin vaha pintaan. Kunnon tuuletus ja kuivaus ja nyt kukkatolppa on valmis.
Turkoosia on edelleen pieninä väriläiskinä ympäri kotia. Sijoitin tämän kukkatolpan pirttiin aivan ikkunan eteen. Sen päälle sijoitin monstera peikonlehden. Kyllä, monstera, tästä kasvaa suuri. Siis, jos kasvaa.
Olen kesän aikana vaihtanut lopuillekin kukille mullat, antanut lisää kasvutilaa ja siirtänyt viherinnostuksen vähitellen sisätiloihin.
Pirtti koki muutoksen, kun myin suuren pöytäryhmän pois. Huomaa, pöydässä ei ole laisinkaan kantta =)