lauantai 9. marraskuuta 2019

Kurpitsakarnevaalit

Miksi aina ei voi olla perjantai? Tai onhan se! Viikot menevät ihan hurjaa vauhtia ja taas huomaa matkanneensa viikonloppuun. Kun on paljon mielekästä tekemistä, aika menee joutuin. Paljon ei ennätä kotona olla, mutta pienin liikkein olen laittanut eteisen lipastolle syksyn.
Kurpitsajuhla ei näy meillä oranssina. Kurpitsan muoto, väri outo. Tai siis minun silmääni sopiva väri, valkoinen ja turkoosi.
Taustan kanervat, aitoa muovia. Niin simppeliä, siistiä ja helppohoitoista.
Kuten arjen pitää olla. Ei mitään liian koukeroista, vaativaa, eikä ahdistavaa.
Paitsi, että. Minua ahdisti eteisen tapetoitu pinta. Ahdisti niin paljon, että olihan ne paperit laitettava vaihtoon. Ne oli jo nähty. Ennättivät olemaan reilun kolme vuotta.
Puheenlahjat, ne ovat melkoiset, kun päätin, että keittiöön varatut paprut sopivat paljon paremmin eteisen seinään ja niitä on ostettu tarpeeksi. Mieli muuttuu, mutta kaikkea voi hyödyntää.
Niinpä viime viikonlopun kurpitsajuhlista, pyhäinpäivästä tuli miähen tapetointipäivä.
 Päädyimme monista eri vaihtoehdoista tähän moniväriseen, punainen, turkoosi ja keltaisen eri sävyt. Lähikuvasta erottaa hyvin puunrungot ja värikkäät lehvästöt.
 Kauempaa katsoen suuressa pinnassa värit sekoittuvat. Ensimmäisestä vuodasta emme olleet kumpainenkaan kovin vakuuttuneita, mutta työn edetessä olimme varmoja, valinta on ollut osaava. Rohkeutta ei kyllä puutu, mutta mielessämme tämä oli hiukan erilainen. Onhan tämän valinnasta kulunut aikaa vuoden verran.
 Kun värit nappaa seinästä, lisää muutaman tehostevärin, väripaletti on pastellinen edelleen.
 Turkoosi penkki oli pakko saada sovittaa hetimiten paikoilleen. Joulun sävyt tyynyissä ja penkin päälle talvisemmat kuosit. Kesän keltaiset saivat siirtyä talvivarastoon.
 Samalla siivoamisella lattia vahattiin niin, että nukkumaan mennessä mopattiin makuuhuonetta kohden ja aamulla töihin lähtiessämme ulko-ovea kohden. Nurkassa odottanut lattiapeili nostettiin omaan nurkkaan heijastamaan näkymää.
 Aiemmin maalattu vaaleanpunainen seinä sopii nyt paremmin tämän uuden tapetin sävyihin. On ihana tulla kotiin ja huomata muutos, joka näkyy monesta eri huoneesta.
 Ujuttelin mosaiikkimaljakkoon pitkän valosarjan. Pienet valonlähteet tekevät kulusta turvallista, kun pimeys on vallannut tienoot.

tiistai 5. marraskuuta 2019

Näyttelyt

Olemme taas rampanneet kulttuurin perässä, kun siihen on ollut oiva mahdollisuus. Molemmat näyttelyt ovat tältä erää ohitse, mutta on kiva tallentaa kohteet muistiin. Käydään ensinnä Jaatsilla, joka on kultturitalo Sastamalassa. Tämä on aivan iltatyöpaikkani lähellä, jossa ehdimme käymään ennen kurssi-illan alkua. 
Kulttuurista yleistietoa, koska tämä talo on Akseli Gallen-Kallelan lapsuuden koti. No wau! Talohan on upea puitteiltaan ja täällä olemme siksi, että näyttely Sekaisin Sevotetusta, eli Kiikkalainen räsymatto on vallannut koko talon!
Mattojen kutominen on ollut kautta aikain opistojen varmasti suosituin harrastepiiri. Monissa pirteissä kangaspuut oli sijoitettu helposti lähestyttäviksi. Aina kun oli aikaa, mattopuut paukkui.
Sevottaa on murresana, joka tarkoittaa sekoittaa. Sekoitetaan kuteet ja kuvat kertokoon, kuinka onnistuneita sekoitukset ovatkaan!
Itselläni oli aikoinaan tilaisuus seurata sevotusta ihan vierestä, kun olin työssäoppimassa Sastamalan Taitokeskuksessa.
Osa matoista oli nostettu seinille, ovathan ne taidetta. Käyttötaidetta.
Jokaisen näkemäni maton kohdalla, tää on paras-lausahdus. En osannut lopulta valita sitä mieluisinta, olivat niin kauniita kaikki.
Hienoa, että oppi siirretään seuraavalle sukupolvelle ja materiaalin voi kierrättää.
Huomaa, jokaisen maton suorat reunat!!



Valopolku 2019 on vapaaehtoisin voimin rakennettu valoshow Tampereen Tohlopinrantaan. Valotaiteen tekemiseen ovat osallistuneet yritykset ja opiskelijat. Polku mutkittelee Tampereen illassa 18-22 välillä. Mystinen musiikki, erilaiset teokset herättävät mielenkiintoa. Polun varrelta voi poikkeilla, mutta varovainen saa olla, kun kivet ja kannot, nuo luonnon omat oikut eivät näy, mutta tuntuu, kun kompuroi. 
Meille käynti oli ensimmäinen kerta ja se ajoittui juurikin tuohon ilta 10 ensimmäisenä viikonloppuna. Paikalla oli runsaasti yleisöä, eli hyvin väki liikkuu erilaisissa tapahtumissa.
Kierros oli pitkä, erilaisin elementein toteutettu. 











lauantai 2. marraskuuta 2019

Oranssi kieppi

Marraskuu napsahti päälle niin, ettei perässä meinaa pysyä. Samantien pyhäinpäivä, jota jonkinlaisella hartaudella on pyritty viettämään. Minulla on jäänyt kesäaika päälle. Heräsin viikolla kolmelta vain toteamaan, paska tätä kellonajan renkkaamista! Työpäivän kuljin ihan zombina, mutta niin taidan tehdä tosielämmässäkin. Kun lauantaiaamuna on arkirytmi päällä, voi varmuuden vuoksi herätä ajoissa ja ehtiihän sitä puuhailemaan kaikenlaista ennen auringonnousua. Kävimme viemässä isäni haudalle kynttilälyhdyn ja sytytimme muistokynttilän. Päivän ajolähtöön oli myös syy, sain vaihtaa lasikurssilaisten työt uuniin, kun edellinen satsi oli valmis. Iltatyö ajattaa minua useamman kerran viikossa, vaikka ei ole kurssi-iltakaan. Koska pyhä, poikkesimme syömään kylille. Kumpainenkin sai siten iltapäivän aikaa omille puuhilleen, joista esittelen ensinnä omani.
Usemman kerran täällä vaihekuvina nähty mosaiikkipöydän lasi on taas kiepannut minut valtaansa ja suin päin rynnin töiden jälkeen työtä jatkamaan. Montaakaan riviä en illan aikana ennättänyt tekemään, kun leikkasin laseja aina tarpeen mukaan. Jonkin verran minulla on vielä jäljellä aiemmista töistäni jääneitä valmiita silppuja, mutta niitäkin olen sitten leikannut muotoon tai pienemmiksi paloiksi.
Yhden illan käytin pelkästään keskikuvion hiomiseen ja liimailuun.
Tänään sain pöytälevyn valmiiksi, kun keltainen kaari valmistui. Kun liima on kunnolla kuivunut, voin aloittaa saumaamisen. Keräilin valmiiksi kaikki työvaiheeseen tarvittavan materiaalin ja siivoilin mosaiikkitarvikkeet omiin rasioihinsa. 
Olen käyttänyt tässä työssä paljon värejä ja nugetteja, eli puolihelmiä, sekä millefioreja elävöittämään pintaa. Jokainen pala on lasia.
Lasilevy on osa kokonaisuutta, jonka olen saanut kierrättämällä. Pöytä on ollut Ikean valikoimassa, mutta en muista millä nimellä sitä aikoinaan myytiin.

maanantai 28. lokakuuta 2019

Kiinanruusu

Olemme saaneet ihastella tätä kiinanruusun kukkimista vain kaksi kertaa aiemmin, kun on aukaissut kauniin keltaisen kukintonsa. Viherkasvinahan tämä on hyvinvoipa ja yleensä sen saa helposti kukkimaankin. Lisävaloa se saa näin kaamoksessa kattoon asennetuista kukkavaloista ja multaa olen vaihtanut tai lisännyt tarvittaessa. 
Huomasin kyllä nuppuvaiheen, mutta enpä arvannut, että näin meidät yllättää. Pian kamera tänne!
Kuvasin, ihastelin, varovasti kääntelin ja pyrin saamaan luonnonvalon tuoman sävyn kuviini. Vain yksi auennut kukka, mutta miten se saikaan osakseen huomiota!
Laitoin kuvan näkyviin facen huonekasviryhmään ja muutamassa päivässä kukka sai 2, 8 t tykkäystä, paljon kommentteja osakseen. Eikä syyttä. Onhan tämä todella kaunis, jokin hybridi. Geenimuunnos? Ehkä. Tai sitten pyrkii takaisin alkuperäiseen väriinsä, punaiseen, kuten kommenteissa luki. Mielenkiinnolla odotetaan seuraavaa kukintoa.
Heteissä on myös molemmat sävyt. Kukinta itsessään ei kestänyt montaa päivää. Hyvä, että ehdimme sen syyloman jälkeen näkemään.
Ensimmäiset syystähdet, eli princettiat, on jo tulleet kauppoihin. Pidän enemmän näiden sävyistä, kuin perinteistestä joulunpunaisesta. Valkoinen on taas ihan oma juttunsa. Pienet ja sievän tuuheat kukkaset, jotka eivät vie liikaa huomiota.
Kestävä kukinto, kun pitää mullan tasaisen kosteana, eikä kylmetä kukkaa. Olen joskus saanut putoamaan kaikki joulutähden lehdet, ja se kävi äkkiä!
Kerroksellinen asetelema, jossa alimmaisena kaunis hedelmävati ja sisustuskaupasta ostettu sinkkivati.
Jonain aurinkoisena päivänä kuvasin pirtin viherkasveja, johonka sain ujuteltua lomalta tuodut muitta mutkitta muiden joukkoon.
Kunhan kulku loppuu terassille, saadaan oven edustakin ottaa käyttöön kasveille. Jokin helposti siirrettävä ruukku tai alunen, jonka saa keveästi siirrettyä sivuun.
Hyvää uutta viikkoa kaikille,