Neulo poika, neulo

Marjukka Vuorisalo, tekstiilitaiteilija ja taiteen tohtori, on siirtänyt taidokkaasti Touko Laaksosen piirtämien kuvien estetiikan silmukoiksi ja luonut neulekirjan, joka on ollut haasteellinen työ. Kun selailen kirjaa, piirroskuvia ja valmiita neuleita, huomaan valtaisan yksityiskohtien määrän. 
Valokuvaaja Majo von Bell on saanut tallennettua hetket valokuviksi Tom of Finland henkeen.

Ohjeet on tekstitetty sekä suomeksi, että englanniksi. Ohjekaaviot ovat selkeitä ruutupiirroksia, joita on helppo seurata. 
Kirjasta löytyy lähes 20 erilaista neulemallia erilaisin neuletekniikoin. Vaikka takakannen tekstissä on maininta aloittelijan onnistuvan ohjeilla, en yhtään epäile, on ohjesivut varsinkin kirjoneuleiden osalta niin suuritöisiä, etten ihan näistä lähtisi pitkää takkia neulomaan. Pitkän linjan neulojille tässä riittää haastetta, eli neulojat ulos kaapeistaan!
Vaatekoon valitsemisen helpottamiseksi on tehty kaksi eri istuvuutta.

Ohjeen neuleet on suunniteltu Tekstiiliteollisuuden langoille. Ohjeista ensimmäinen on neulottu merinovillasta. Kuvioiden pitkät lankajuoksut kirjoisin valmiiseen neuleeseen. Muutoin selkeä kuva on kahden värin kirjoneuletta.

Sailorissa miehustan kuvioi merimieskaulus, joka on monissa piiroksissa ja sarjakuvissa. Saman puseron selkäpuolella on kasvoprofiili seilorilakkeineen.

Kauluksen kuvion voisi neuloa omaankin puseroon.

Kun kuulut joukkoon, voi sen myös näyttää. Ihan kaikkea en kuitenkaan kuvannut, jää jotain selattavaksikin. Ohjeita löytyy paidoista, takkiin, sukasta liiviin. On sukkaa ja pipaa, sekä Touko makuupussi pienen ensihetkiin. Ole rohkea ja tutustu kirjan ohjeisiin.

Miehet ovat neuloneet aina, mutta mallineuleet ovat ahkerien naisten tekemiä.

Kuurankukkia

Puhutaanko säästä? Noo, ei taideta. Sen verran voin mainita, että aamulla luin keltaisesta lehdistöstä alijäähtyneestä vesisateesta ja sen haitoista liikenteessä. Miksi kukaan ei maininnut siinä, että rappuralli on ihan jäässä, kun pimeessä suhaa liikenteeseen?
No en kaatunut, mutta meinasin. Nopeet liikkeet on näyttäviä!

Melkein yhtä nopeasti sain valmiiksi yhden lasikranssin, kun tuli ihan valtava tarve tehdä jotain lasista. Suurensin entuudestaan tutun mallin entistä suuremmaksi ja etsin kirkkaita laseja ja irilisoituja nugetteja.

Yhtenä iltana leikkasin ja hioin, toisena folioin ja kolmantena tinasin, tuin ja viimeistelin työn. Taas on niin paljon kevyempi olo, kun sain tehdä jotain.

Valmis työ matkasi heti maailmalle, kun vilautin kuvan kaverille. Tehdään lisää, jos joku kiinnostuu, kun sovitaan ensin hinnasta ;)

Mööpelit valssaa

Olemme laittaneet tänä vuonnakin paljon tavaraa kiertoon, lähinnä suuria huonekaluja. Tarve tyhjentää tiloja on ollut molempien osalta sama, muutosta on tultava, jos mielii jotain uutta hankkia. Eikä oikeastaan uutta, mutta käytettyä.
Jatkuvaan muutokseen ei ole muuta syytä, kuin se, että kodin erilaiset toiminnot ovat muuttuneet suuresti nuorimmankin muutettua pois kotoa. Samalla olemme saaneet päivittää omat tarpeemme ja tehdä pintaremonttia, kattojen maalaus, tapetointi ja listoitukset. Lattiapinnat olisi saanut samalla vaihtaa, mutta. Se arkibudjetti.

Miäs siivoili heti alkuvuodesta suulista sinne kerääntyneet ja "unohtuneet" huonekalut, joista sai komean kokon pellolle. Ensimmäinen satsi häipyi kuin tuhka tuuleen, eikä kukaan ole vielä kaivannut mitään. No, sitä kasaa ei tullut minunkaan ikävä.
Seuraan paljon erilaisia somekanavia ja jos jollain on jokin tarve, mietin voinko vastata huutoon. Joskus tärppää. Myyntiin lähti lasten kerrossänky, jonka miäs kävi sovitusti viemässä ihan perille asti.
Jostain meille kulkeutuneet jenkkisängyn patjat laitoin kiertoon kaksin kappalein ja taas tontti hiukan tyhjeni.

Luhtiin kerääntyi nuorimmat kodin huonekalut ja siksi halusin päästä eroon omistamme. Laitoin myyntiin pari vanhaa tuolia jotka ovat olleet kesät huvimajalla. Ne saattoi olla K-tuolit, sitä ikivanhaa versusta, jotka sitten kuljetimme puoliväliin matkaa ja takaisin kulkiessamme ostin tuon sirojalkaisen pöydän tv:n alle. Vie mennessäs, tuo tullessas.
Suurin ja näkyvin muutos pirtillä on ollut ruokakaluston lähtö! Tämänkin kuljetuksen hoidimme ovelta ovelle sovitusti. Onhan siinä aikatauluttamista, mutta kaikella on hintansa ja minulle on ollut tärkeää saada hoidettua asiat heti, eikä vetkuttelemalla.

Nuorimman huoneeseen olin ostanut hänen muuton jälkeen 120 leveän sängyn, joka oli kaikkien makuun ihan liian vetelä rakenne. Etsin ja etsin ja lopulta löysin uuden, käytetyn, rungon jonka haimme. Nyt meillä oli sitten kaksi sänkyä samaan tilaan, mutta ei kauaa. Laitoin aiemmin ostetun myyntiin ja sille tuli ostajia ihan jonoksi. 
Samaten laitoin myyntiin itseäni ihastuttaneen korttiaskartelulaatikon, joka sai melkoisen jonohässäkän ja välistä vetäjien ostoryntäyksen. Edelleen on kysyntää vanhoille huonekaluille.
Kuten keittiön pinnatuoleille, joita myytiin kesän lopussa 2 x 4 tuolin settiä.
Olen ehtinyt liikuttamaan jonkin verran myös astioita ja muuta sälää, mutta niitä ei viedä enään oman paikkakunnan kierrätyskeskukseen, koska myymälän henkilökunta omiin ne itselleen. Asiatonta, siksi kuljetamme ne kaupungin kierrätyskeskukseen, jonne kelpaa myös himpan suuremmat huonekalut.
Poitsun huoneessa on nyt molemmat nukkekodit. Tytöt käyvät kurkkimassa joka kerta molemmat. Tähän pienempään versioon täytyisi laittaa joskus katkaisija, ettei täydy kontata pistoketta seinään.
Olen tekemässä tähän huoneeseen unipiepparia, jonka päivitän vaihe vaiheelta myöhemmin,

Harmaan kaikki sävyt

Viime päivien harmaus on ollut kyllä niin päällekäypä, että väsymys on ottanut vallan. Vähäinen auringonpilkahdus oli merkki siitä, että on se ballo vielä tuolla ylhäällä. Minä niin odotan pakkasia, lunta ja lisää lunta. Valaistukoon maa ja tulkoon pirteys takaisin!

Töissä paahdetaan loppuvuoden puurtamisella, kaikki ajoissa pakettiin. Samoin iltatöissä, jossa ensi viikolla on vielä merkitty kurssi-illat kalenteriini. Olen syksyn ajan ohjannut kolmena iltana lasikursseja, kuten keväälläkin. On ollut kyllä ihan mahtavaa työskennellä innokkaissa ryhmissä. Hiukan huilia ja jaksetaan taas keväällä jatkaa. Ilmottautumiset netin kautta alkavat joulukuun alussa, joten katso oman paikkakuntasi käytänne ja seuraa ilmottelua, ettet missaa kurssipaikkaasi.

Syksyssä on ollut valtavasti kaikkea työelämään liittyvää muutenkin, kun kuuntelee ja seuraa uutisvirtaa. Toivottavasti neuvottelut tuovat yhteisymmärryksen, eikä oman alan lakkoiluun ole tarvetta. Tällä hetkellä meillä on ylityökielto päällä ja lisää on väläytelty ja sen aika tulee ensi viikolla, jos tulee. Miähen virka pääluottona on moninainen, tiedottava ja asioista selkoa ottava. Kuten viikolla uudelleen valituksi tulleena työsuojeluvaltuutettuna, joka jatkuu kaksivuotisena.
Ihan aina ei työpäivä pääty kahdeksan tunnin jälkeen. Vuoroin odotellaan toista työmaan ovella.

Ikärappeuma, eli kaikkea kivaa iän tuomaa ongelmaa on ollut havaittavissa vuosien saatossa. Kääk! Ei auta, vaikka kuinka vakuutan olevani seitsentoista. Näkyyhän se kaikesta, että lujaa on menty ja vauhti on sokaissut meidät molemmat jo nuorena. Kroppa vaan ei meinaa ottaa vastaan ihan kaikkea. Kävin viikolla sairaalassa, jonne sain pyynnöstäni pikalähetteen. Olisin saattanut joutua puolen vuoden jonoon, mutta onneksi työpaikkalääkärini oli osaava henkilö ja sain kutsun parissa viikossa. Onnekseni en joudu puukkohippasille, eli hyvä niin. Nyt on taas hyvä olla.

Kodin remppa alkoi hyvin, kunnes ei sitten mennytkään enää mikään oikein. Tänään, juuri nyt ja tässä poden sellaista sekameteliä pääni sisällä, että parempi on pysyä poissa kaduilta, kun kaikki tuntuu menevän pieleen. Tilatut tapetit eivät riittäneet. Annettu huonemitta oli oikein, myyjän laskuvirheestä tapetti loppui kesken. Sitä käytiin tilaamaan lisää ja tuontina ihan varmasti jumii lakon vuoksi.
No, tämän vielä jotenkin sain viikolla sulateltua, kaikkine mahdollisine värierä eroineen. Kunnes tänä aamuna miäs laittaa vielä jäljellä olevat tapetit seinään ja voi pieksut! Meillä on nyt jo tulleissa tapeteissa yksi väärän värinen rulla, jossa on selkeä tehdasvirhe. Tapetin reunaa kruunaa likaraita, selkeä sellainen ja loppu vuodasta on ihan eri värinen. Miäs lähti kaupunkiin selvittämään asiaa, minä jäin sensuroimaan sanojani.

Tästä syystä ja kaikesta edellä mainituista seikoista lähestyvä joulu ei näy kodissamme mitenkään. En pääse kiinni mihinkään. Mitään ei mahdu tekemään, eikä liiemmin mikään kiinnosta. Kun hässäkkä on syntymässä sitä ei pysäytä yhtään mikään. 
Miksi meille aina tulee näitä virhepäivän tuotteita? Hyvin on vieläkin muistissa pesuhuoneen katon reklamaatio, joka tehtiin kaksi kuukautta valmistumisen jälkeen.

Miniä piti viikolla kotonaan PartyLite kutsut. Oli kiva päästä näkemään tuotteita kutsuttuna, sai paremmin keskityttyä, kun ei tarvinnut hallita kaikkea. Milja oli jo kovin odottanut, että tulemme ja on aina niin ihanaa saada touhuilla tytön kanssa. Saamme hänet tänään viikonloppuvieraaksemme. Loppupäivästä tulee paaaljon parempi, kuin aamupäivän remppasotku häipyy mielestä. 
Hyvää viikonloppua teille kaikille,

Uusi ennätys

 Siellä mekin, missä niin moni muukin kävi viime viikonloppuna, Euroopan suurimmilla kädentaitomessuilla. Reilun 55 t kävijää! Lisäystä viime vuoteen n.4 400. Lauantai oli kaaos mitä luin netistä ja kuulin kurssilaisilta. Messut ovat monipuolistuneet vuosien saatossa. Jos joku harmittelee väentungosta, ei pidä messuille lähteä. Tarjonta on kattavaa, hyvin monipuolista ja aina lähtee mopo käsistä, vaikka kuinka päättäväinen olenkin.

Olin taas kahden vaiheilla lähdenkö ollenkaan, mutta arpaonnen osuttua kohdalleni Taito Shopin pääsylippuarvonnassa, päätös oli helppo. Mennäänhän me.
 Menopäivä valikoutui sunnuntaiksi hetkellisen pähkäilyn päätteeksi ja hyvä niin. Edellisillan pikkujoulut tuli nukuttua pois ja heräsimme vasta silloin, kun piti olla kiinni messuhallin ovirivassa. Teimme rauhassa kierrostamme ja löysin etsimäni. Sen jälkeen olikin vuorossa ostokset rivien välistä 🙃.

Olin kirjoittanut ne tärkeimmät hankinnat oikein ruutupaperille, lähinnä mittoja. Kun sain kaikki yhdestä loosista, vei miäs jo ensimmäistä satsia ostoksia narikan suojaan.
Voi kuinka onkaan helppoa ostosten teko, kun toinen menee valmiiksi jonoon ja minä haalaan maksettavat koriin. Saatiin taas paheksuvaa silmäparia, mutta kokenutta messuilijaa ei kannata mulkoilla. Tämä tehdään taidolla =)

Kävin tapaamassa myös Susun ja ihan vain parin uuden kerän kanssa siirryin takaisin juoksuradalle. Ostokset putkahtelevat vuosien mittaan valmiina töinä blogin puolelle, tai niin minä luulen. Toivon!

Harmaat parit

Tehotyttöjen lapasissa on harmaan päivän sävy. Ja tänäänhän se on, vuoden harmain päivä.
Syksyn aikana olen neulonut jokaiselle kahdet lapaset, jos olen laskenut oikein. Miljalle meni yhdet liian pienillä peukuilla. Ne saikin sitten Vanessa.

Vaikka tytöillä on pieni ikäero, on käden koossa aika suuri kasvuero. Mikään ei ole ikävämpää, kuin liian "jotain" lapaset. 
Olen neulonut töissä ruokatauoilla useammat sukatkin, mutta vielä on yksi pari tekemättä, jota en saanut tyttöjen mukaan isänpäivän käynnillä.

Isänpäivää vietettiin viikko sitten ja kaikki olivat koolla. On aina kiva tavata kerralla kaikki, kun jokaisella arki on kiireistä ja aikataulutettua. Olen suunnattoman kiitollinen, että jokainen käy omasta tahdostaan ja kaikilla on hyvät välit keskenään. Tehotyttöjen leikit alkavat heti, ei ujostelua, eikä kiukuttelua. 

Ihanat pienet hupsut!

Tarjoilu oli helppoa ja nopeaa, muusia, lihapullia ja salaattia. Jälkkärinä jäätelöä. 10 henkilön tarjoilussa on otettava huomioon erilaiset tarpeet ja rajoitteet. Yksi ei syö keitettyä perunaa rauhan aikana =), kaksi ei syö kalaa. Yhden salaatissa ei saa olla suolakurkkua, toisella pitää olla gluteeniton ruokavalio. Suurin osa tarvitsee laktoosittoman vaihtoehdon ja, ja...

Kahvitarjottavien makean Omar-kakun valmisti miniä. Sunnuntai olikin ihanaa yhdessäoloa ja kantoapua. Pojat jelppasivat rempan alta painavien huonekalujen siirrossa. Kämppä on taas kaaoksen vallassa! Samalla saimme juhlistaa vanhemman pojan syntymäpäivää, joka oli heti seuraavana päivänä.

Kurpitsakarnevaalit

Miksi aina ei voi olla perjantai? Tai onhan se! Viikot menevät ihan hurjaa vauhtia ja taas huomaa matkanneensa viikonloppuun. Kun on paljon mielekästä tekemistä, aika menee joutuin. Paljon ei ennätä kotona olla, mutta pienin liikkein olen laittanut eteisen lipastolle syksyn.

Kurpitsajuhla ei näy meillä oranssina. Kurpitsan muoto, väri outo. Tai siis minun silmääni sopiva väri, valkoinen ja turkoosi.

Taustan kanervat, aitoa muovia. Niin simppeliä, siistiä ja helppohoitoista.

Kuten arjen pitää olla. Ei mitään liian koukeroista, vaativaa, eikä ahdistavaa.

Paitsi, että. Minua ahdisti eteisen tapetoitu pinta. Ahdisti niin paljon, että olihan ne paperit laitettava vaihtoon. Ne oli jo nähty. Ennättivät olemaan reilun kolme vuotta.

Puheenlahjat, ne ovat melkoiset, kun päätin, että keittiöön varatut paprut sopivat paljon paremmin eteisen seinään ja niitä on ostettu tarpeeksi. Mieli muuttuu, mutta kaikkea voi hyödyntää.

Niinpä viime viikonlopun kurpitsajuhlista, pyhäinpäivästä tuli miähen tapetointipäivä.

 Päädyimme monista eri vaihtoehdoista tähän moniväriseen, punainen, turkoosi ja keltaisen eri sävyt. Lähikuvasta erottaa hyvin puunrungot ja värikkäät lehvästöt.

 Kauempaa katsoen suuressa pinnassa värit sekoittuvat. Ensimmäisestä vuodasta emme olleet kumpainenkaan kovin vakuuttuneita, mutta työn edetessä olimme varmoja, valinta on ollut osaava. Rohkeutta ei kyllä puutu, mutta mielessämme tämä oli hiukan erilainen. Onhan tämän valinnasta kulunut aikaa vuoden verran.

 Kun värit nappaa seinästä, lisää muutaman tehostevärin, väripaletti on pastellinen edelleen.

 Turkoosi penkki oli pakko saada sovittaa hetimiten paikoilleen. Joulun sävyt tyynyissä ja penkin päälle talvisemmat kuosit. Kesän keltaiset saivat siirtyä talvivarastoon.

 Samalla siivoamisella lattia vahattiin niin, että nukkumaan mennessä mopattiin makuuhuonetta kohden ja aamulla töihin lähtiessämme ulko-ovea kohden. Nurkassa odottanut lattiapeili nostettiin omaan nurkkaan heijastamaan näkymää.

 Aiemmin maalattu vaaleanpunainen seinä sopii nyt paremmin tämän uuden tapetin sävyihin. On ihana tulla kotiin ja huomata muutos, joka näkyy monesta eri huoneesta.

 Ujuttelin mosaiikkimaljakkoon pitkän valosarjan. Pienet valonlähteet tekevät kulusta turvallista, kun pimeys on vallannut tienoot.