lauantai 31. lokakuuta 2009

120















Niin on lauantai kääntynyt iltaa, juhlapäivä ja lokakuun viimeinen.
Päivä on kulunut kuin muutkin viikonlopun päivät, katsellen jäähallilla pojan peliä. Ennen pelin alkua istuin autossa, kuuntelin radiota ja neuloin sukkaani.
Ihailin kaunista syyspäivää, aurinko paistoi jo kovin alhaalta.

Autosta on tullut minun neulontapaikkani, jäähallilla odotteluun en ole koskaan alkanut. Siellä on niin kylmä!

Pelin tuoksinnassa en ole vielä koskaan neulonut, eikä taida käteni sitä kestääkkään.

Sukkasatoni oli hyvä, 9 paria. Pääsin omaan tavoitteeseeni, neuloa sukkaparin viikossa ja siihen väliin ehdin tehdä vielä lapsen haalarinkin.


En lopeta sukan tekoa tähän tempaukseen, vaikka niiden teko minua tympäisee, en nyt, kun vihdoinkin maltoin lukea ohjeen kärjestä aloitetusta sukasta.
Ei koskaan enään langanjämiä sukkalangoista!
Ensinnä pääsi kokeiluun Kirjo - Pirkka. Tästä langasta olen neulonut kahdet sukat aiemmin, ihan taviksena.
Ihana lanka, tahtoo lisää, kunhan taas sukkalankakirstuuni mahtuu lisää lankaa.
Tiimalasikantapään muistan jo ulkoa, nyt olisi aika opetella joku uusi juttu tähän kulmaan.
Lanka ihanissa sävyissään ei vaadi mitään kuviota, vieläkään. Olen kahden vaiheilla, pidänkö sukat itselläni vai annanko eteenpäin.
















Viikon kolmas sukkapari on ihan varmasti minulle itselleni, sain langan
syntymäpäivälahjaksi viime vuonna Intsulta. Ihanaa Colinettea kaksi vyyhtiä.
Tämä lahja oli niin ihana, etten tahtonut tuhlata metriäkään pehmeää lankaa hukkaan. Joka metri piti saada käytettyä.
50 g / 120 m ei ole paljon, mutta siitä saa hyvät sukat, kun aloittaa "tyvestä latvaan ".


Kun oli uuden tekniikan oppinut, piti tehdä pieni palmikkorivi molemmin puolin sukanvartta. Näistä sukista tuli pehmeät, 100 % merinovilla ei kutita yhtään.
Kikkailla voi kauniilla kuvioilla, mutta tässä on parasta, että kalliin langan saa käytettyä ihan tarkalleen tekeillä olevaan sukkaan.














Herkän kaunis
ta valontuikkeita löytyy keittiöstämme piirongin päältä, kun kietaisin valonauhan lankaköynnöksen ympärille. Enkeli vadin reunalla, istuu lehtevän kasvin alla, ja näin pimeäkin nurkkaus on huomion arvoinen.

Pyhäinpäivän illasta hyvää viikonlopun jatkoa kaikille ja kiitos kauniista viesteistänne,

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Pikkuisen asiaa















Haalarin loppulangoista väkersin pienen pienet sukat. Ja sukkiin väkersin pienen pienet tupsut varren takaosaa koristamaan.
Viiimeistelyyn, eli tupsujen tekoon sitä aikaa eniten menikin, kun en saanut tytärtäkään innostumaan moisesta puuhasta. Ite sitten tein ja pienin sormin nypin tupsut paikoilleen.
Minusta näistä tuli oikein söpöt.

Muutoin sileää neuletta kuvioi sama pieni palmikko, mikä on haalarissa.
Tiimalasikantapää sopii sukan sileään pintaan, kun vahviketta ei näin pieni sukka vielä tarvitse.
Ai kun olen tyytyväinen koko asuun. Nyt se pitää saada tilaajalle, ja minä saan aloittaa omien joululahjojen suunnittelun. No, ne jää kyllä kovin pieniksi.

Kummityttö, 4 - v, ilahdutti minua Hello Kitty - piirroksellaan. Lähetin hänelle pienen pehmoisen paketin, aiemmin neulomani kissun.
Piirros menee talteen piirongin laatikkoon.
Näitä on mukava katsella myöhemmin vaikka lapsen kanssa yhdessä.

maanantai 26. lokakuuta 2009

Satumainen


















Vuoden pimein aika alkaa kohta olla käsillä. Valoa pitää saada, tunnelmavaloa ainakin, joka nurkkaan.
Aamut alkaa mukavavasti, kun ei ensinnä pläjäytä kirkasta kattovaloa silmiä särkemään.Viikonloppuna palautuminen normaaliin kellonaikaan oli ihana lisä jatkuvaan väsymykseeni. Saa nukkua aamusta ainakin sen yhden tunnin lisää.
Vapaa viikonloppu tasoitti pitkään jatkuneen väsymykseni, nyt taas jaksaa ja ajatuskin kulkee paremmin.















Kaikesta tästä iloiten, sain tehtyä valoisan, satumaisen asetelman keittiön puulieden päälle.
Isohko kasvihuone, ostettu Prismasta viime keväänä, sai sisäänsä sammalta, hentoisen valosarjan ja muutaman hahmon.
Luonnollisen tunnelman lisänä muutama käpy ja koivunoksa.
Joulun läheisyys saa jo näkyä kodissamme.
Tästä astelmasta olisi saanut kehiteltyä kivan tarinankin, mutta aamuinen kielenkanta on vielä hiukan unesssa.
Mukavaa viikon alkua sinulle.

















Suuri kiitos teille kaikille haalarikommenteistanne. Jokaisen viestin olen lukenut ja tulen vastavierailulle.

Kiitos,

tiistai 20. lokakuuta 2009

Pientä palmikkoa




















Jotain uutta näytettäväksi.
Söpö haalari valmistui iltasella, napit ja kaikki paikoillaan.
Vaikka ei tämä ihan helposti valmistunut.

Kaiken tämän tein.
Aiemmin postattu neulekuva takakappaleesta, jossa käännän palmikot kiertämään oikeaan suuntaan, kuten neuleen alussa.
Etukappaleen ruudutuksen purkasin kertaallen, kun laistoin jonkun kuviokerran, eikä kuvio täsmännyt ollenkaan.

Nappilistojen kanssa tuli ensinnä laskuvirhe, toiseen listaan olin saanut yhden napinreiän enemmän kuin toiseen.
Nappien ompelu tössäsi ihan perusjuttuun, en saanut lankaa neulansilmään!

Minä, joka olen jo tottunut kaksiteholaseihin, en nähnyt sitä pienen pientä silmää neulassa. Pyysin tytärtä apuun, eikä hänkään saanut lankaa pujotettua!
Pyysi, josko minulta löytyisi lankaa suurempi silmäneula.
No, siihen sain itsekkin langan paikoilleen;)
Yritin ensin tilkkutyön tikkausneulaan, neula kun on niin mukavan pieni käteeni.

Työ on tilaus, jonka lupasin saada valmiiksi ennen joulua. Haalari tulee nyt 2 kk:n ikäiselle tyttövauvalle.
Valmis neule on 70 cm, iso vielä tuon ikäiselle, mutta neuleen käyttöikä onkin sitten pitkä.
Haalari kestää käytössä monet kylmät kuukaudet.

Neuleesta olisin toivonut hiukan parempaa kuvaa, oletin kappaleiden olevan samanlaiset molemmilta puolilta. Takakappaleella ei olekkaan ruudustusta. Varmaankin käytännönsyistä.


Lanka on Novitan Wool ( 504). Malli löytyy Novitan muksu - lehdestä, 2008.
Kiva, että edes yksi malli tuli hyödynnettyä tästäkin lehdestä.

Isompaa, tai ei tämä nyt niin iso neule ollut, mutta isompi kuin parin kk: n aikana tehdyt neulesukkani, oli mukava tehdä. Vielä jäi nöttönen lankaa jäljelle, siitähän voisin tehdä...sukat.

sunnuntai 18. lokakuuta 2009

Keräilen pahvirullia















Voisin kohta kirjoittaa yhden katergorian lisää, haaveilen.
Niin paljon kaikkea ihanaa ja kaunista voisi tehdä, mutta nyt ei vaan ehdi ja jaksa. Uusi Novitan muhkea lehti oli mukavaa selattavaa. Paljon kauniita ja toteuttamiskelpoisia malleja. Siis, haaveilen.

Aika tuntuu valuvan liian nopeasti.
Otin yhden pienen tilaustyön tehtäväkseni, nyt se on enään viimeistelyä vailla.
Olin eilen työviikostani niin uupunut, etten jaksanut lukea ohjetta, vaan kaivoin keskeneräisen verhonvirkkuuni ja jatkoin sen tekemistä.
Virkkaan pirtin ikkunaan 6 metrin verhoa, ajan kanssa. Verholle tulee korkeutta n. 62 / 72 cm.
Keristä jääneet pahvirullat kerään talteen ja toimitan nuoremman mukana kouluun askartelua varten.




Sunnuntai kuluu leppoisasti, katselen ikkunasta pihalle. Sataa räntää. Iltapäivällä mennään jäähallille, pojan kotipeli. Jos olen oikein nopea, ehdin tekemään kirpparikierroksenkin vielä ennen pelin alkua.
Mukavaa sunnuntaita sinulle,

torstai 15. lokakuuta 2009

Aistit

Kulunut viikko on lasten syyslomaviikko. Onneksi mukelot ovat jo isoja ja omatoimisia, eivätkä paljon tarvitse apuja, kun minulla ei ole kuin tämä päivä vapaata töistä.Vaikka mieluusti minä lasten kanssa kotona olisin, niin on lyhyt aika lapsuuden.
Vuokko antoi plakaatin, kiitosta vaan, samalla sain haasteen kertoa aisteistani.
Vaikka viidelle tämä pitäsi lopuksi jakaa, en sitä nyt tee.
Ota sinä se mukaasi halutessasi.


1. Laita tunnustus Blogiisi.

2. Kirjaa sinne myös nämä säännöt.

3. Linkitä blogiin,josta sait tunnustuksen.

4. Listaa viisi aistia ja kerro mitä ne merkitsevät sinulle.

5. Haasta viisi blogia jättämällä niihin kommentti.


1.Kuulo

Sillä on minulle suuri merkitys.
Pitkä työjakso tehdasympyröissä pakotti käyttämään kuulosuojaimia.

Minulla on todettu huomattava kuulonalennus toisessa korvassa.Meillä oli mahdollisuus ostaa ihan henkilökohtaiset kuulosuojaimet työpaikalta. Korvista otettiin valokset ja tulpat ovat just passelit, mutta kaikkea ei voi pelastaa, vaikka kuinka suojautuu.












2. NÄKÖ

Silmälasien kanssa olen kiukutellut jo vuosikymmeniä. Ne ovat aina kalliit, likaiset, huuruiset, ylimääräiset, mutta niin pakolliset.

Kaikkia epäkohtia ei tarvis nähdä. Mutta minkäs teet, kun silmä huomaa virheen .

3. TUNTO

Kun vasemman käteni peukalosta oli pari viikkoa tunto poissa, tiesin sen olevan merkki jostain ikävästä. Ei, en käynyt lääkärissä, harmittelin vain tunnotonta sormeani.

On ihanaa saada tuntea kylmä ja kuuma, langan pehmeä pinta, mullan kostea ja kuohkea olemus. Syksyisen asetelman elävyys ja sitä korostavat esineet.

Huolehdin jatkossa paremmin itsestäni...











4. HAJU

Syyslentsun aika? Nenä tukossa tuhistelen.

Sytytin heti aamusta ihanan tuoksukynttilän.

Monista tuoksuista tulee muistot mieleen.












5. MAKU

Ruoka, mikä ihana tekosyy syödä.

Pidän miedosta mausta, jokainen lisätköön ruokaansa omat mausteensa. Vähän suolaa, vähän mausteita. Perusaineet ovat mielellään lähiruokaa, kotimaisia, ja vähän pakattuja.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Nostalgiaa ja voittoja




















Tein keväällä kameran kanssa kierroksen äidilleni valmistamistani käsitöistä ja lupasin silloin tehdä samanlaisen katselmuksen sisareni luona myöhemmin.
Olisiko nyt se myöhemmin, kun kuvien ostostakin on kohta kuukausi aikaa.
Kiersin kameran linssin kanssa syntymäpäiväkakun syönnin jälkeen paikasta toiseen, mutta neuleita en nyt kuvannut lainkaan.
Tyynyihin olen ostanut valmiiksi painetun kankaan joskus Pirkkahallin käsityömessuilta, Kylämarkkulan Leenalta Humppilasta.
Leenan kangasvalikoima on hulppea, ihan paikanpäälle pitää päästä välillä käymään.
Koiratyynyt sopivat siskoni koiramaiseen elämään.

Lampunvarjostimia kuvailin kaksin kappalein.
Katsosta roikkuva ikkunavalaisin on malliltaan kaunis. Varjostimen reunaan olen liimannut pitkät, 10 cm, hapsut. Niitä on ihana hilppasta ohikulkiessaan. Ei sais, mutta nauhat vain lipuvat kevyesti sormien läpi.

Toinen varjostin, jalkalamppuun, on lähtöisin meiltä. Siis olen tehnyt sen omaan kotiimme, mutta sille ei ollut kokonsa puolesta kunnolla tilaa, laitoin sen kiertoon siskolleni.
Kangas väriltääkään ei sopinut minun makuuni ja vaihtamaankaan en sitä vielä alkanut, kun oli niin hyvässä kuosissa.
Vielä, lampun alla pöydällä on valmistamani keramiikkaenkeli.




















Lopuksi kuva tuohitöistäni. Mitään muuta en ole tuohesta koskaan yrittänytkään vääntää, kuin näitä ruusuja.
Taidon minulle opetti vanhempi mies, kun tahtoi opin siirtyvä nuoremmalle sukupolvelle.
Tuohen kerääminenkin oli ihan uusi taito ja siihenhän pitää olla metsänomistajan lupa.
Niin ja kuivatakin ne piti taiten. Näitäkin tein aikanaan paljon, tiedä osaisinko vielä väännellä, jos tuohen saisin eteeni.
Taitohan ei sinällään varmaan mihinkään ole kadonnut, mutta vauhti vain hidastunut.

Ja vielä lopuksi. Novitan neulomoäänestyksessä on saatu piinallinen ääntenlaskenta valmiiksi.
Sain ääniä kahdessa kategoriassa. Perintöprinsessa vuoden -09 neulojana ja koukuttajana.
Hurreyh!


Glitterfy.com - Glitter Graphics






lauantai 10. lokakuuta 2009

Täytettä Reinoille


Hyvinhän tämä menee, sadon kerääminen. Olen pysynyt tavoitteissani.
Tämän viikon valmiit sukat lämmittävät nuorimmaisen jalkaa. Nuorimmainen, mutta ei pieni jalkainen. Ihan miesten sukan kokoa saan jo hälle tikuttaa.
Lanka on Pirkanmaan Kotityön kirjo - pirkka.
Kantapään tein tiimalasilla, kesävyyttä ei tarvitse yösukalla olla niin paljon kuin saapassukalla.
Neuloin kasvunvaraa, eli kerät loppuun. Saa tunkasta sukkansa Reinon täytteeksi, nekin kun ostettiin kasvunvaralla.

Mikä ihme tästä tossunmallista teki niin suositun?!
Arvatkaa vaan, käydäänkö meillä äänekästä keskustelua tossujen käytöstä koulumatkoilla ja kylille lähteissä?

tiistai 6. lokakuuta 2009

Kertomisen arvoisia muistoja




















Osui silmääni tuo otsake tämän päivän lehdestä, ja se sopii nyt kohdalleni mahdottoman hyvin.

Olenko kertonut täällä, että minulla on haltijakummi? Olen ainakin kerran. Kummi, joka välittää ja ymmärtää.
Kannustaa ja on aito, lämmin ihminen. Rakastettava, huolehtivainen. Ihana ihminen.
Minulla on käynyt hyvä tuuri, kun vanhempani valitsivat juuri nämä kummit minulle.
Tosin kummisetäni on jo nukkunut pois, ollessani alle kouluiän.

Minulle tarjottiin keväällä, vai oliko se vasta kesällä, mahdollisuutta lähteä esittelemään omia kätteni töitä Harjun seurakuntaan, Pispalaan.

Kummini, Eeva, oli asian puuhanainen, hän oli ehdottanut minua yhdeksi illan puhujaksi.
Olin ensinnä asiasta kuultuani hiukan hämillään. Mitä, minäkö? Mitä minä siellä puhuisin?
Ai, minun elämästäni. Käsitöistä?
Taikasana, käsityöt!

En ole näissä KokoNainen - teemailloissa ollut mukana aiemmin, eikä minulla ollut minkäänlaista esimerkkiä, mitä illoissa jutellaan.
Mutta lupasin olla paikalla, jollei minulla ole koulujaksoa Kihniössä.


Ja niin minä, tai oikeastaan koko perhe, pakkasimme sunnuntaina laatikot täyteen töitäni vuosien varrelta. Ihan niitä kaikkia, mitä sivupalkissakin on eriteltynä.

Laatikot kannettiin illalla autoon ja minä matkasin maanantaiaamuna kohti kaupunkia.
Töiden jälkeen pikaisesti kohti Pispalaa, jossa laitoin työni esille.
Minulla on jokin mutu - tuntuma, että olisin ollut tuolla aiemminkin, lastenkerhossa ihan pikkiriikkisenä.














Harjun seurakunnan syysesitteessä on ollut tapahtumasta ilmoitus ja paikalle tulikin väkeä hyvissä ajoin.

Jännittikö minua?














Ei.

Minulla on tämä puheenlahja. Puhe tulla pulppuaa ja aihe oli niin lähellä minua, että puhumista olisi riittänyt vaikka toisellekkin illalle.
Eeva- kummi käytti alussa puheenvuoron ja esitteli minut ja minun taustaani suuhteessa häneen.

Illan aikana kerroin työstämme vanhempina, maataloustuottajina, vuorotyöläisinä, elämän ylä - ja alamäistä.
Ja kaikkea tuota tarinointiani väritti käsityöni.
Moneen käsityöhöni liittyy jokin tarina.


Ymmärrän(kö) monen ääneen huokailun ja kyselyn, missä ihmeen välissä minä olen tehnyt nämä kaikki ja ne mitkä ovat maailmalla ja ne mitä ei mukaan mahtunut.
Ihan joka välissä yritän tallentaa edes yhden silmukan. Mielellään monta.
Minulla on kova tahto kokeilla kaikkea uutta, luoda käsilläni jotain kaunista. Kertoa näin elämäntarinaa. Jättää jälkeni historiaan sukumme ahkerien ja taitavien naisten joukkoon.

Ilta kului nopeasti, joukunen työkin olisi ostettu, mutta ne oli minun omiani.
Oli ihana päästä esittelemään omaa harrastustaan, kiitos siitä mahdollisuudesta kuuluu myös Arjalle.
Ylinnä olevat punaiset ruusut sai kummitätini, minä sain tuon hehkuvan oranssin ruusukimpun kotiani koristamaan.

Illan päätteeksi jäin yöpymään kummini luokse kaupunkiin. Voi, kuinka meillä olikin paljon juttua. Nukkumaan taisimme päästä vasta tämän vuorokauden puolella...enkä saanut nukuttua kuin muutaman tunnin.
Kaupunki elää yötä päivää, ja se kuului tyynyni alle!

Ah, oma koti, oma peti. Uni maittaa varmasti, kunhan tyhjennän ensin osan mukanani olleista töistä.

p. s Ilokseni huomasin yksittäisten kävijöiden määrän ylittyneen yli 100 000!

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Unisukat















Lokakuun sukkasato avautuu unisukilla, jotka tytär tahtoi itselleen.
Syyskuussa tehdyt samanlaiset sukat paketoitui sisareni syntymäpäiväpakettiin, silloin jo tytär kaihoisasti katseli raitalankojen kauniita värejä.

Sukkia pääsin tikuuttelemaan Seinäjoen matkalla, ja eilen illalla sain parin valmiiksi.
Matkaneulomukseeni olisin voinut valita puikkoni viisaammin, Knits Picks -puikoistani yksi kärsi tappion lähteissäni autosta Areenan nähtyäni.
Joillakin vain on kiire messuille ;)
Kotimatkalla neuloin silmukat jaettuna kolmelle neulontapuikolle, varovasti tikuttelin enempiä vahinkoja välttäen.
Harmitti. Onneksi puikkopaketin 6. puikko korvaa menetetyn.
Unisukkien sekaan mahtuu vieläkin monta pehmolelua.
Nämä kaikki ja monta muuta, ovat olleet tyttären leikeissä vuosien aikana.
Alhaalla vasemmalla, pupu, on vanhin pehmolelu. Ostin sen pienelle nyytillemme kotiintumispäivänä sairaalasta.