maanantai 24. huhtikuuta 2017

Höttipömpiäinen

 Kamera kiertää pirtillä ja tallentaa opintoihin liittyvää materiaalia. Alkuvuoden jaksolla oli kuvaamataitoa, joka ei saanut taaskaan minua hyppimään ihastuksesta. Olo oli suorastaan vaivaantunut, kun tiesin ryhmässämme olevan niitä, jotka oli jo lapsena laitettu kuvisryhmiin ilmaisemaan itseään. 
Lisäksi muissa opintoryhmissä oli niitä, jotka ovat tehneet tatuointeja vuosia, vuosia. Jotkut vain osaavat ja minä kuulun ehdottomasti niihin, joiden kynä, eikä ranne lämpene koko asiaan!
Aloitimme pyörremyrskyistä, päädyimme perspektiiviin, joka meni menojaan kolmostietä koden merta!
Jostain syystä juurikin nämä työt hävisivät kuin sattumalta, enkä edes muista jäikö ne koulun paperiroskikseen, vai päätyivätkö kotona pesässä poltettavien joukkoon.
 Enkä sitten löytänyt enää mistään alkuperäistä piirrosta, joka tehtiin mustekynällä jostain olemattomasta ötökästä. Ihme! Hukkasin seuraavaksi liimaspraypurkin kannen, kun laskin sen hetkeksi kädestäni.
Jokainen sai valita oman eläinhahmonsa ja minä päädyin tähän pömpiäiseen.
Ensimmäinen vedos oli mustekynätyö, joka kopioitiin, näkyy ylimmäisenä. 
Tästä leikattu kehys oli seuraavan työn reunus, joka jaettiin haluamiin pintoihin, muotoihin ja taas väritettiin.
Tein oman työni puukynillä, jotka tasailin vesitäytteisellä kynällä.
 Seuraavaksi taas kopioitiin ja mietittiin tuote, jonka voisi itse toteuttaa. Minähän valitsin lasin, ullatus, jota varten suunnittelin vadin. Maalasin työn akryyliväreillä ja kiinnitin kulmiin pienet kopiot, jotka voisin toteuttaa esim.lasijauheilla ja murskeella. 
Tuskin koskaan edes kokeilen, mutta jätänpähän asian hautumaan.
 Lopuista mallinteista ja maalatuista suikaleista tein kolme nopeaa ja helppoa askartelua, kun ope kantoi pöydälleni surrilankoja. 
Taivuttelin maalatut palat lankaa pitkin, toisen pyöräytin renkaaksi ja kolmannen mansetiksi.
Jätän nämä odottamaan syksyä, josko voisin hyödyntää kuvioita kankaanpainannassakin.
 Väriympyrän muodon sai valita itse. Tämä oli ainoa väripilkku, joka innosti todenteolla.
 Pientä vapinaa havaittavissa värien rajakohdissa. Jos olisi viitseliäs, voisi väripinnat leikata irti toisistaan ja liimata palat vaikka mustalle kartongille. 
Arvaa leikkaanko?
 Jollain lailla kuvaamataito on aina ollut kaukana minusta, mutta kaikki muu värien käyttö ja näprääminen mieluisaa. 
Ostin muutaman sivellinsetin Lidlistä, kun olivat keväällä myynnissä.
 Samaten erilaisia värituubeja on tullut hommattua. Odottavat korkkaamista.
 Kävimme opintoryhmämme kanssa koulupäivän jälkeen paikallisessa Nannan paperi ja helmi-kaupassa, jossa meille esiteltiin kaupan tarjontaa. 
Itselleni kyseinen kauppa on jo hyvinkin tuttu. Siellä on helppo poiketa koulusta lähteissään ja samassa paikassa kävin askartelukurssilla taannoin. 
Tällä käynnillä pääsimme kokeilemaan embossausta, paperi- ja kulmaleikkuria, vesivärejä, hilekynää ja, ja...
Oli kyllä kiva käynti ja taas tarvii poiketa, vaikka en muista mitä tarvii ostaa =)
 

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Super(messut) viikko

 Pääsiäistä edeltävä viikko oli melkoisen uuvuttava, mutta ajattelin kuittaavani univelkaa sen jälkeisellä viikolla, kun pääsen töistä tai koulusta ajoissa. 
Ihan ei mennyt suunnitelmat kohdilleen, kun tyttären perheessä isä alkoi sairastamaan ja tytär keräsi lapsukaiset mukaansa ja tuli mummilaan.
No, mikäs siinä. Ovet ovat avoinna ja syli vastassa, kun suloiset pallerot saapuivat. Vauva-arki, uhmaikäinen ja opiskelu sujuivat melkoisen hyvin. Paisti yhtenä päivänä, kun vanhat vammani muistuttivat olemassaolostaan ikävällä kivulla.
 Tytär hoiti arjen, vaarin kanssa meille jäi sylittely ja leikit. Näppärä neiti ennätti katsomaan jokaisen paikan ja kiirettä piti, että mukana pysyimme. 
Ikävähän näitä tuli, kun viidennen päivän jälkeen eilen lähtivät kotiinsa.
 Lähdimme miähen kanssa myös samalla ovenaukaisulla. En ole käynyt pitkään aikaan messuilla, jos sitten ei lasketa, että olin myymässä viime kesänä kaverin tuotteita.
Pirkkahallissa viikonloppuna pidettävät Supermessut oli mukavan kokoiset, mutta kyllä sielläkin sai itsensä ryytyneeksi tepastellessa hallista toiseen.
 Nähtävää oli todella paljon, kun mukana on puutarha, sisustus, keräily, askartelu ja käsityöt, matkailu, syötävää, vaatetta, liikuntaa...
 Hankintani tein harkitusti =) askarteluun ja tulevaan näyttöön. Kirjat olivat edullisia, 5 €/kpl.

 Näistä kankaista teen (joskus) viirit tyttöjen nimillä.
 Aikamme kierreltyämme ja katseltuamme ajoimme kaupunkiin, jossa kävimme katsomassa teatteriesityksen Ei ketään kotona.

torstai 20. huhtikuuta 2017

Avainnauha

Enpä olisi uskonut, että tarvitsen avainnauhaa työelämässä, mutta niin vain kuljen minäkin nauha kaulassa pari kertaa viikossa syystä, että aloitin taannoin työssäoppimisjakson.  Työelämään tutustuminen, sähköiset ovet ja olin aina ulkopuolella =)
Olin ostanut makramesolmeilua ajatellen nuo vihreät helmet, mutta en saanut pujoteltua niitä ostamiini lankoihin, joten käyttämättä jäivät. Kiva vihreän sävy houkutteli kirpparilla, joten en voinut ohittaakkaan.
Samoin kävi ruskeiden helmien kanssa. Tämä oli valmis kaulanauha ja käsikoru, jotka purkasin omaan käyttööni.
 Selailin aikani kuluksi nettiä ja löysin kivan idean, jonka halusin heti päästä kokeilemaan. Olin ostanut akryylivärejä, ihan perussävyjä, joista hyödynsin punaisen sävyn käsittelemättömään puuhelmeen. Tiimarin perjuja. 
Maalasin pohjan punaisella ja valkoisella pilkutin.
Hieman suurempi helmi sai kasvot ja pian olin jo punonut toisenkin avainnauhan.
Turkoosit, samoin punaiset helmet ovat kirpparilta.

Keväät ovat yleensä kohdallani todella kiireisiä, mutta nyt en oikein osaa kuvailla millä sanalla ilmaisen tämän vauhdin, jossa on aikaiset aamut kasvarilla, josta kiirehdin yleensä aina myöhässä joko kouluun tai työssäoppimispaikkaani. Hetki sitten kävin vielä samanaikaisesti iltaisinkin töissä.
Minulla on ensimmäinen näyttö kevään aikana, jota varten olen ottamassa haltuuni uutta materiaalia. 
Pidän tästä kurssin työssäoppimispaikassani ja esitän näytön koululla ennen kauden päätöstä.
Samalla on kaksi uutta tekniikkaa, joita harjoittelemme ja teemme erilaisia kokeiluja joko omatoimisesti tai olemalla läsnä tunneilla. 
Pidän vauhdista ja muuttuvasta lukujärjestyksestä, jossa ei junnata paikallaan kovin pitkää aikaa, vaan kaiken aikaa on hyvä tempo päällä.

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Johan oli markkinat!

Pääsiäisen ajan hulinat, kirjaimellisesti, ovat jäämässä taakse. Useamman päivän vapaat tulivat tarpeeseen, tosin voisin ottaa toiset samanmoiset vapaat lisää, että toennun viikonlopusta.
Miljan vierailu, yö välissä ja tyttären perhe tuli kahdeksi yöksi. 
Peikkotytön, Vanessan, ensimmäinen mummulakäynti. Nukkumajärjestelyt saatiin hoidettua rutiinilla.
Vanhemman pojan perhe haettiin sunnuntaina ensinnä naapuriin, miniän kotiin, josta he sitten kävelivät reippaasti vaunuja rytyyttäen metsäautotien kautta meille.
Serkukset saivat leikkiä yhdessä ja kyllä sitä jokeltamista ja asiaa oli kumpaisellakin.
Nuorempi poitsu oli saapunut lomille jo alkuviikosta, tyttöystävä tuli viikonlopuksi.
Että oli ihanaa saada kaikki kotiin kerralla! 
Kävin miähen kanssa pääsiäisyön messussa kahdestaan. Talvinen sää on ihmetyttänyt monta kertaa. Lunta on satanut useampana päivänä, siksi pojan perhe haettiin, kesärenkailla ajo ei ollut turvallista.
Huhtikuun huimaa neulesatoa on Miljalle valmistuneet lapaset, jotka olivat peukkua vaille valmiina jo pitkän aikaa.
Hän sai osakseen paljon halauksia, pusuja ja sylittelyä. Vanessa.

Niko ja tytär.
Venlan uloslähtölaulut.
Tytär oli jo aiemmin tilannut vaarilta traktorikyydityksen.
Touhu oli niin jännää, että se meni ensinnä huudoksi. Ei tässäkään ihan naurattamaan alkanut, että oli se totista touhua.
Käytiin kurkkaamassa joko leikkimökissä tarkenisi touhuilla. Kyllä siellä olikin lämmin. Mukava tuulensuojainen paikka, jossa kahvileikit alkoivat välittömästi.

Huvimajalle ei päästy vielä, kun oven edusta oli vahvassa jäässä ja lumessa.
Taapero viihtyi ulkona pihaa kierrellen ja tutkien paikkoja. Kompuroiden, kuten serkkunsa, mutta sitkeästi jatkettiin.
Serkkutapaaminen.
Tiia ja Milja. Miljan otsassa kohtaamisia mummulan sohvan kanssa viikko sitten.
Vaarin ostos, Jukka-keinu, jonka kyytiä testattiin.
Sole-Riina, Santtu ja Vanessa.