lauantai 30. syyskuuta 2017

Huovutus

Tämän syksyn opinnoista olen odottanut eniten huovutuksen alkua. Intoa piukassa olen kantanut laatikkokaupalla materiaaliani koulun varastoihin. 
Onnekseni kukaan ei liiemmin kiinnitä huomiotaan materiaalilaatikoihin, joita näkee lähes kaikilla aloille kuljetettavan.
Vuosien aikana olen ostanut materiaalia huovutukseen milloin mistäkin. Kesällä tein oikean WAU-löydön joltain kirppikseltä, kun sain ostettua monta nyttystä edulliseen hintaan. Tiesin tämän opinjakson tulevan syksyn aikana vuoroon.
 Ensimmäisellä viikolla, kurssimitta neljä viikkoa, tehtiin tasohuovutusta. Tätä lajia olen tehnyt kauan, kauan sitten. Mieltynyt materiaaliin ja tuntuma huopaa oli kotoinen. 
Olen käyttänyt tässä työssä pohjavillana tummaa vihreää ja tavoitellut valmista työtä syksyn lehden sävyssä.
 Koneompelin valmiin työn pintaan syksyisiä elementtejä, muuttolintuja,
 hämähäkinseitin ja pamppuja.
Lehtiruotiin ompelin helmiä kastepisaroiksi.
Näkyvät kivasti pieninä pisaroina.
Sikaa säkissä? Ei vaan kurpista.
Tein hankintoja opiskelun toista ainetta varten vaahtomuovikaupassa, josta sain palan superlonia kaupanpäälliseksi huovutustöihini.
Kiepautin valkoisen superlonin päälle peittävän kerroksen paksua huopuvaa lankaa, jota en tykkää yhtään neuloa. Tumma vihreä tuo kivan sävyn valmiin huovan pintaan.
Samalla langalla tein kurpitsan päälle lankakierteetkin.
Jokaiseen palleroon laitoin erisävyisen pinnan.
Ne vain lisääntyivät
ja lisääntyivät,
kunnes kaikki viisi oli valmiina.
 Kolmatta päivää olen odottanut näiden kuivuvan, odotan varmaan vielä seuraavatkin kolme päivää. Huopa on niin tiivistä, että pallero sisällä ei pääse kuivumaan, vaikka ovat olleet saunan jälkilämmössäkin ritilän päällä.
 Tasohuovutin vihreän palan, josta leikkasin lehtiparin yhtenäisenä. Neulahuovutin leikkauspinnan pehmeämmäksi ja kiinnitin neulaamalla lehden. 
Puun kanta on laitettu kurpitsan pintaan leikattuun aukkoon liimaamalla.
 Kurpitsajuhlat voivat alkaa.
 Olen täysin koukuttunut tähän materiaaliin, jota aion hiukan ennakkoon työstään kotona viikonloppuna.
 

perjantai 29. syyskuuta 2017

Himmelit

Ohjaustoiminnan-päivät jatkuvat noin kerran viikossa. Viime viikon ohjaaja oli ottanut kurssin aiheeksi himmelit.
Olen joskus kauan, kauan sitten kokeillut tehdä himmeliä mummuni kanssa, mutta minulla ei ole jäänyt mielikuvaa, että valmistuiko se, vai ei.
Sen muistan, että olki halkeili helposti, vaikka kuinka varovasti neulaa ja lankaa kuljetti.
Miäs kyysi naapurin isännältä lupaa poiketa ruispellosta sänkeä keräämään, kun olivat saaneet puinnit alkuun, mutta sateen vuoksi ne toppasivat pitkäksi aikaa. 
Oma olkeni olikin niin tuoretta, etten sitä alkanut kastelemaan ennen käsittelyä, vaikka oli pari yötä oljet pirtillä.
Mallityöt
Ohjaajan neuvomana saimme aikaan ensimmäiset tahokkaat. Se on tuo kuutio. 
Ennen tahokasta aikaa kului yllättävän kauan olkien määrämittaan leikkaamiseen ja langan pujottamiseen mitättömään neulansilmään.
Olin ensinnä hiukan arvuutellut, että mahdanko saada himmelistä vain hommelin, mutta olikin yllättävän helppoa askarrella pieni koriste.
Käyttämäni olki oli hyvinkin vihertävää, kun oli tuoretta.
Toisen himmelin teimme hiukan eri mallisena ja materiaali oli lasia.
 Tämän osat sain tehtyä ohjaustuokion aikana, mutta koristeiden laittamisen jätin kotitöikseni ja pelkästään aloittamiseen meni viikko aikaa. 
Himmelin on ollut ajankohtainen tälläkin viikolla.
 

torstai 28. syyskuuta 2017

Syksyiset pihatyöt

 Vielä piisaa intoa, mutta aikaa ei ole liiemmin tehdä ja laittaa pihamaalle kukkia ja istutuksia.
Kuivat, kauniit ilmat innosti yhden illan puurtamiseen, hyttysten tappamiseen ja pimeässä työskentelyyn toden teolla.
Pudonneet omenat, pitkä nurmi ja muutamat taimet piti päivittää. Vielä jäi yhden puun taimi, sekä kaksi puskaa istuttamatta.
 Kasvarille on kerääntynyt n.130 sipulin kokoelma, joka koostuu pääasiassa laukoista.
 Nämä saavat jäädä vielä odottamaan viilentyviä kelejä ennen istutusten alkua. Paljon lilan/sinisen sävyjä, mutta mukavasti myös valkoisia ja punertaviakin.
 Tomaatti tuottaa edelleen satoa, vaikka näitä on jätetty jo kastelematta, lyhennetty monta kertaa kasvustoa, niin kiitollisna palkitsevat meitä maukkaalla sadollaan.
 Suuret verenpisarat on tuupattu väliaikaiskasvuun kasvarin suojiin, josta seuraavaksi ne kärrätään kellariin talvehtimaan.
 Patiopetunia ja lobelia näyttävät jo väsähtämisen merkkejä, mutta jätin vielä heittämättä pois.
 Pelakat olen suunnitellut vieväni työhuoneeseen, jos siellä pidetään vähäinen lämmitys. Pirtin ikkunalaudat pursuilevat jo viherkasveista. Innostus kaikkeen vihertävään on taas voimissaan.
 Toki tämä ja viisi muuta pelakkaa on aika solkakoita, kun katkon kukinnot ja typistän kasvua sisälle vietäessä.

 Miähen kanssa on ideoitu joustinpatjoille uusi elämä. Työhuoneelle menevä ajotien alkuun tehdyt kukkalaatikot ja köynnöstelineet saavat vielä kaaren.
  Puretut joustimet ovat saaneet yllensä jo pientä patinaa, eivätkä kiiltele ilta-auringon kanssa kilpaa.
 Isteuttelin molempiin laatikoihin hitaasti kasvavan köynnöshortensian, jonka toivon juurtuvan ja lähtevän hyvään kasvuun.
Lisäilen suuriin laatikoihin ensi kesänä lisää kukkasia, jääköön asia hautumaan.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Värit haalenee

 Syksyn edetessä värit haalistuu niin luonnossa, kuin liinassakin. Kangaspuiden kalske luhdissa on tuottanut tulosta, toinenkin liina on valmiina.
 Liinan mitta 40 x 270.

maanantai 25. syyskuuta 2017

Kiakkoo

Viikonloppuna tuli istuttua jäähallissa kahden pelin verran. Poitsu jatkoi kiakkoa, puolentoista vuoden tauon jälkeen, kun tuli kyselyä maalivahdista. 
Täytyy sanoa, että taukoa edeltävän pelin olin jo ahdistunut, mitä me nyt tehdään talviviikonloppuina, kun ei lähdetä katsomoon, kuten edeltävät 20-vuotta.
Nautin. Nautin ihan suunnattomasti, kun kiakko putoaa keskiympyrään ja peli kulkee kulkuaan.
Lauantain pelit pelattiin Loimaalla, lähellä tyttären perhettä, jotka tulivat myös katsomoon. Sain taas halailla ja höpsötellä Venlan kanssa ja pyörittää Vanessan pyörryksiin.
Vanessa oli ensimmäistä kertaa katsomassa. Nuorimmaisemme oli kolme kk:tta nuorempi, puolivuotias, ensimmäisellä kertaa.
Mukana oli myös poitsun tyttöystävä, naapurikylän kasvatti, oman ystävänsä kanssa.
Vävy, joka missasi yhden maalin, kun anoppi hääräsi kameransa ja tyttöjen kanssa =D
Venlan kanssa katseltiin erätauoilla jääkoneen liikkumista ja kuinka maalit siirreltiin paikoilleen.
Pelin edetessä 2.erän alkuun jäimme käytävälle ottamaan muutaman kuvan, kun kummisetä liikkui kuten aikoinaan. Sujuvaa työskentelyä.
Hiljaa tyttö kuiskasi, setä. Kyllä, sinun kummisetäsi.
Pelistä en osaa sanoa mitään, missasin itsekin monta hetkeä, mutta tyttöjen kanssa touhuaminen oli niin kivaa.




Vaikka Vanessaa väsytti, ei hän kuitenkaan malttanut nukkua. Tosin musiikki on aina älyttömän kovalla kädellä väännetty, ettei ihan normi puhekkaan kuulu.
Ja päivän väri on...pinkki!
Seurasin Venlan touhuja koko pelin ajan. Hyvin tyttö viihtyi katsomossa. Mitä nyt viimeisen kymmenminuuttisen aikana nosti katsomopenkin toppauksineen käytävävälle ja istuskeli siinä.
Meillä oli hyvät kannustusjoukot ja äänemme kuulemma kuului. Hyvä!
Nuppunen!
Pelin jälkeen oli kiva mennä pihalle lämmittelemään ja riisumaan toppaukset. Outo lämpöaalto, + 16' helli vielä auringon laskiessa.

Auton takakontissa oli hyvä tehdä vaipanvaihto, ruokailu suoritettiin katsomossa.
Vaari hassutteli Venlan kanssa, kun odoteltiin porukan kasaantumista.
Sieltä se pelaaja saapuikin varsin nopeasti suihkun raikkaana. Ennen kuin erkaannuimme, kävimme vielä syömässä porukalla. Poitsu jäi tyttöystävän luokse, josta ajoi sunnuntai-illaksi seuraavaan peliin. 
Tytön perhe oli kotona, kun me vasta olimme tehneet kolmasosan matkastamme.