Peltipurkit

 Ohjaustoiminnan opiskelussa opiskellaan niin tekemistä, kuin ohjaamistakin. Tekeminen on kivaa, opitaan uutta ja joissakin kohdin joku pääsee etenemään hiukan helpommalla, eri kertaamalla. 
Ohjaamistuokiot, eli jokainen ohjaa oman ryhmänsä opiskelijoita alkoi tällä viikolla. Alku syksyn olemme käyneet läpi aihetta teoriassa ja jokainen on saanut valita itselleen mieluisan, tutun tai aivan uuden materiaalin, jonka haluaa omalle ryhmälleen ohjata.
Tässä hommassa ei pelkästään ohjata, vaan kaikki alkaa kutsusta kurssille, joka onkin sitten oma lajinsa. 
Tarvikelistat ja työohjeen laatiminen vaatii ensinnä kokeiluja, joita jokainen on omalla tahollaan tehnyt ja tulee vielä tekemään.
Kurssiaika on vain neljä tuntia, joten jaaritteluun ei jää aikaa, että työt saadaan alkuun ja valmiiksi kurssin aikana.
Jokainen saa oman kurssipalautteen, jonka oman ryhmän opiskelijat henkilökohtaisesti kirjoittavat. Palautteessa ei arvioida kurssilla valmiiksi saatuja töitä, vaan ohjaustoimintaa.
Kääk! jo valmiiksi. Olen ryhmän viimeisenä, eli arvioin jokaisen ennen omaa ohjaustuokiotani. Taidan saada melkoisen saateryöpyn. Hyvä, että kaikki saavat sanansa paperilleen mahtumaan =D

 Eipä sitten enempää tästä, vaan katsotaanpa mitä sain valmiiksi. 
En käynyt kaupassa ostamassa ruokaa peltipurkissa, vaan tutkailin kotoa tyhjiä peltipurkkeja ja rasioita mukaani. 
Farkuilla tai tarkemmin, farkunpunteilla päällystämäni suuret kurkkupurkit tein esim.kukkaruukun suojiksi, lankajemmoiksi tai työpöydälle paperirullille.
Molemmat työhousuni olivat ihan vainaat, enkä enää viitsinyt niitä korjata. Kankaat joutivat kierrätykseen. Pitsit leikkasin aivan hinki kuluneista tyynyliinoista, jotka käänsin päärmäämättömän farkun päälle. Ompelin vielä valkoiset napit pitsien päälle ja liimasin kankaat purkkien päälle.

 Tyhjä teepurkki oli jo kulkeutunut miähen matkassa ulkotiloihin, kun purkin etiketti ei lähtenyt millään siististi pois. Liimainen pinta ei aiemmin houkutellut, mutta näin pirteä kynillä ja pitsillä päällystetty purkki saa jäädä sisätiloihin.
Tahmainen kansi peittääntyi parilla korttipaperilla ja napilla.

 Olin saanut vanhemmalta pojalta suuren pullopurkin, jonka alkomahooliteksti ei imarrellut. Fiksu lapsi, kun toi sen äidille, eikä heittänyt pois.
Koulussa ehdin kieputtamaan narun koko matkalle, mutta kotona tein koristelun.

 Liimasin purkin yläosaan kirpparilta ostamani korttiaskartelukukkaset ja ehtymättömästä nappilootasta muutaman syysvärin.
Nyt jo katselen kuin etsien seuraavaa päällystettävää kohdetta.