keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Lucian päivä

Kaikella tavalla sitä yrittää pitää kulkuväylät ja porraspielet turvallisina, ettei sattuisi mitään vahinkoa kulkijalle.
Päädyn sisäänkäynnin valaistus hoituu kauniilla ja hyvin valaisevalla valohimmelillä, jota on myynnissä Taitokeskuksissa. Ihan itse osasin koota himmelin, mutta valosarjan pujottelussa toinenkin käsipari oli hyvä olla apuna. Pitkän valonauhan oikominen ja läpivedot sujuivat näppärämmin kahdestaan.
Laitoin valmiin himmelin sisälle pitkän kristallinauhan. Kulmiin hieman lyhyemmät, samoin alakulmaan. Lankalenkit todennäköisesti ruostuvat talven aikana, mutta vaihdetaan uusiin tarvittaessa.
Katseenvangitsija!
 Kuvasin lyhdyn marraskuun lopulla, kun maa on ollut ihan musta. Nyt on toisin, lunta on satanut, mutta kuinka kauan se pysyy =)
 Kävin syksyn viimeiset kuukaudet työssäoppimassa Sastamalan Taitokeskuksessa, jossa pääsin mukaan monipuoliseen tekemiseen. 
Viimeisenä työpäivänä aukesi kynttiläpaja. Ennätin ohjauksen ja töideni lomassa valamaan omat palakynttiläni.


tiistai 12. joulukuuta 2017

Pieni ele

 Pöytä on raivattu tyhjäksi, epämääräiset materiaalipinot selvitetty. Nyt on aika tehdä joulukortit!
Joka vuosi päätän, että nyt, nyt minä satsaan aikaa ja materiaalia, että voin tehdä runsaita ja mahtipontisia joulukortteja, jotka erottuvat korttirivistöistä. Sellaisia joita itse säästän vuosi toisena jälkeen, kun olemme saaneet itse tehtyjä, kauniita ja ajatuksella valittuja.
No. Sitä saa odotella vielä tovin. Tavallisilla mennään tämäkin joulu.
Ensimmäiset 24 korttia, laskin värikkäisen paperiarkkien mukaan, valmistuivat joutuin. Kaksipuolista teippiä ja teippityynyjä on helppo ja nopea käyttää, kun liima ei sotke kortin pintaa, mikään ei kupruile, eikä kuivumiseen mene aikaa. Vain akryylitimantit olen liimannut.
Paperilehtiön sivut olivat minusta tosi kauniita, aina kolme samaa väriä ja kuviota. Hieman perinteistä poiketen aika tummia ja täyteläisiä pintoja. 
Valmiit tekstit ja tähdet kiinnitin teippityynyillä.
Tänään on ennätettävä laittamaan viimeisetkin merkit kiinni, että ehtivät postin matkaan.







maanantai 11. joulukuuta 2017

Ristikko

Yksinkertaisesti kaunista. Tein sulattamalla muutaman ristikkovadin, joissa voi pitää vaikka karkkia, kukka-astian tai kynttilän.
Vihreä väri tuli kivasti aiemmin maalatusta ja uudelleen sulatetusta lasista.

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Eetamin polku

Kodinhoitohuoneen mosaiikkipöytä on viimeinkin kannettu valmiina pirtille. Pöydän jalka, joka on ostettu muistaakseni 2014, oli työhuoneella ihan liikaa. Sitä siirreltiin ja soviteltiin jos mihinkä kulmaan, mutta ei se löytänyt omaa koloaan, johon olisi voinut pienesti piiloutua.
Nyt se on saanut virka-asemansa takaisin, ei ulkona, mihin se tehty. Meillä on nimittäin entuudestaan aivan samanlainen jalka kivipintaisen pihapöydän alla. 
Tästä tehtiin astetta fiinimpi ja pinta sai valkoisen metallille tarkoitetun maalin ylleen.
Pöydänpinnan mosaiikki on tehty osittain Eetamissa käyttämistäni pullolaseista.
Passaa tässä nyt istuskella saunan jälkeen, jos tilaa ei peitä lattialle siirrettävä pyykinkuivausteline.

lauantai 9. joulukuuta 2017

Etappi

 Perjantaina oli taas yksi etappi avoimen yliopiston opinnoissa, ryhmäesseen palautus. Maanantaina alkaa uusi jakso, joka pitää ottaa heti haltuun, lukea kirja joululomalla ja olla valmiina tenttimään tammikuussa.
 Viikko sitten lauantaina oli päiväopinnoissa avointen ovien päivä, mikä työllisti myyntipöydän luona. Tosin itse en ollut myymässä tuotteitani, vaan huovuttamassa, mutta edeltävät illat ja viikonloput olin usein myöhäänkin työhuoneellani tekemässä myyntituotteita sekä kouluun, että oman kylän myyjäisiin.
Miäs oli puolestani myymässä toisaalla, kun paikka oli varattu jo vuotta aiemmin, enkä silloin tiennyt aloittavani opintoja.
Se oli yksi etappi.
Palautettavan materiaalin pino kasvaa kasvamistaan työpöydällä. Tekstiilinopettajalle kirjoitettava työohje kuvineen ja pohdinta syksyllä tekemistäni töistä pitää olla valmiina torstaihin mennessä, että voin esittää ne sekä opettajalle, että kurssilaisille.
Etappi.
 Opiskeluystäväni tietävät viikkotahtini. Sanoinkin, että jos en tule kipeäksi, kun etappi toisensa jälkeen on saavutettu, olen rautakanki. 
Ja mitäs? Tsädäm, vuoden ensimmäinen flunssahan sieltä tulla jolkotteli minua vaivaamaan. Jotenkin niin arvasin tulevan. 
Atsuijaa!!
 

perjantai 8. joulukuuta 2017

Kesän kukkia

 Turkoosi lasi on kiva väripohja lautaselle. Neljäsosassa valkoiset terälehdet ja syvä oranssi keskellä.
 Näitä voisi tehdä vaikka pari lisää, saisi kivan asetelman pöydälle tai tarjottaville isomman astian.
 Turkooosi meri ja simpukat, aurinkoa ja lämpöä.

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Koko päivä yhtä juhlaa!!

Itsenäisyyspäivän juhlinta alkoi 5.päivän iltana klo 18, kun nostimme yhdessä lipun salkoon. Ensinnä kuitenkin laskimme valonauhat omiin kasoihin, että ne on siitä helppo nostaa juhlan jälkeen takaisin.
Noudatimme sisäministeriön ohjeistusta ja valaisimme lipun.
Suomen juhlavuoden kunniaksi itsenäisyyspäivänä voi tänä vuonna poikkeuksellisesti liputtaa jo itsenäisyyspäivän aatosta kello 18.00 alkaen, mikäli lippu valaistaan pimeän ajaksi. Tällöin itsenäisyyspäivän liputus voi alkaa 5.12. kello 18 ja päättyä 6.12. kello 22.00.
Lunta tulla tuprutti ja maisema muuttui hetkessä kauniiksi. Juhlapäivän riensimme tilaisuudesta toiseen. On ihana kulkea vapaasti oman aikataulun mukaan. Voi keskittyä vain olemiseen.
Aamupäivällä suuntasimme Tampereelle Kalevankankaan hautausmaalle, jonne niin moni muukin oli tänään menossa.
Auton joutui jättämään melko kauas, joten reipasta ylämäkiaskellusta pikku pakkasessa, että ennätimme paikalle ennen tilaisuuden alkua. Ihan eturivin paikkoja emme saneet, mutta miäs pitkällä kropallaan venyi kuvaamaan hyvin.
Juhlava tilaisuus ylilentoineen, lippukulkueineen ja muistopuheet. Kuoron esitys sai taas vesikierteet silmiini, niin konkreettisesti koko tilaisuus ja tapahtumat tuntui.
Tilaisuus kesti n.45 minuuttia, jonka jälkeen pyrin vaarini haudalle viemään kynttilää. Ihmismassa ei liikkunut mihinkään. Ei minkäänlaista järjestelmää käytävillä, ei kulkusuunnassa, vaan kaikki yritivät puskea toisistaan lävitse!
Kyllähän siinä jo tuli kiire, miäskin oli lähtenyt hakemaan autoa lähemmäksi, mutta ennätin seitsemän peninkulman saappaillani melkein saavuttaa kuskin. 
Oli jo himppasen kiire seuraavaan paikkaan. Takaisin kotikylille.
Olimme saaneet kutsun saapua ylioppilasjuhliin, jossa lakitettavana oli miähen valmennuksessa ollut nuori.
Valkoisena hohtava ylioppilaslakki, mikä juhlapäivä! ja mitkä tarjoilut. 
Oi nuoruus, nostetaan malja sille.
Tein edellisenä iltana pikaisesti onnittelukortin ja nostin samalla esille joulukortteilumateriaalin. Jos vaikka ehtis.
Kortissa on päivän teema sinivalkoinen, talvi ja ylioppilas.
Eikä aikaakaan, kun olimme taas Tampereella =D
Pitihän sitä päästä vielä katsomaan tavaksi tullut ilotulitus, joka keräsi, sekin, mahdottomasti väkeä tapahtuman ympärille.
Missasimme alun juhlallisuudet, osan raketeista, mutta yhtä kaikki. Otimme taas juoksuaskelia, kun auto jouduttiin jättämään Särkänniemeen parkkiin.
Jos olet autoillut viime aikoina Tampereen keskustassa, olet saattanut huomata ettei se ole kovin luonnikasta, eikä sieltä löydy kunnolla parkkipaikkoja. Eikä ainakaan tällaisissa massatapahtumissa.
Alkujaan suunnitelmissa oli liikkua julkisilla, mutta aikataulu ei antanut myöden, joten pelasimme uhkarohkeaa ja menimme mahdollisimman pitkälle omalla. Tänään on kyllä liikuttu vauhdilla, jos on syötykin hyvin.
Torin tyhjentyminen sujui hitaasti. Kaikki kadut olivat aivan tukossa reilun tunnin tapahtuman loppumisen jälkeenkin.
Pongasimme nuoret torilla ja pyysimme saada heiltä kyydin takaisin autollemme, mutta kävimme ensinnä yhdessä katsomassa joulutoria. 
Niinhän siinä kävi, että he eivät saaneet liikennejumin vuoksi autoaan pois parkkihallista, joten jätimme heidät odottamaan vuoroaan, että kaupungin kadut tyhjentyvät ja kävelimme miähen kanssa kipakassa pakkasessa takaisin autollemme.
Kotimatkalla katselin netin kautta Linnan juhlia ja ehdinpä vielä telkunkin ääreen tanssuloihin.  
Näsinneula oli myös upea juhlavalaistuksessaan.