sunnuntai 20. elokuuta 2017

Kesäkauden päätös

Taas on se aika vuodesta, kun perhe Saksa kerää lapsensa kasaan ja vietetään viikonloppu yhdessä syöden ja saunoen.
Pääsimme testaamaan kuinka tekemäni loimulauta toimi käytännössä.
Rosvopaistimonttu jäi tällä kertaa laittamatta, mutta samaisessa montussa paistettu lohi onnistui hyvin.
Kalan pintaan siveltiin voisulaa. Nuotiovahtina toimi miäs.
Tarjoilupöydässä oli keräämäni kukkakimppu pihan jäljellä olevista kukista.
Kuunliljan kukintoja, keijunkukkaa, malvaa, sormustinkukkaa ja hortensiaa.
Luhdin valaistus saatiin pallovalonauhasta, sekä nurkkiin kiinnitetyistä työvaloista.
Pöydille laitoin ledikynttilät, vaahteranlehtiä ja pihlajanmarjoja.
Ledit ovat tässä tilassa kaikkein turvallisimmat, kun mukana illanvietossa on monta liikkuvaa osaa.
Kun pöydät alkoivat täyttymään astioista ja ruoka-aineista, oli minun aika käydä saunassa rentoutumassa, että pääsin takaisin huseeraamaan.
Miäs otti paikan grillin äärestä, samoin humu.
Tytöt nauttivat alku-, väli-, jälki- ja monen muunkin pääruuan kera viinimarjojen.
Venlalla ja Miljalla oli koko viikonloppu aikaa touhuta, kun tyttären perhe pääsi tulemaan jo perjantai-iltana ja me haimme Miljan meille samana päivänä.
Lauantai-iltapäivän melkoisen kovat sateet väistyivät illan aikana toisaalle jolloin ulkoilu helpottui huomattavasti.
Leikit ja pelit pihamaalla.

Tytöt saivat kieputukset yhtä aikaa. Välillä oloa selvitettiin konttaamalla.



Nuorin tyttöystävän kanssa.
Vävy ja Vanessa.

Vanessa ja kummisedän kieputuksessa.

Oikea pieni karhunpentu.
Olemme päätyneet viettämään iltaa luhdin paksujen seinien suojaan. Tänne eivät tuulet ole haitaksi. 
Alakerrassa on kolme pirttikalustoa, tilaa on istua väljemminkin.
Jokainen tuo evästyksensä, mitä itse haluaa syödä. Salaatti ja lisukkeet otetaan yhteisestä astiasta.
Vasemmassa reunassa tyttären perhe, oikeassa vanhemman pojan.
Meitä on jo 11 henkilöä, jokaisella on omat mieltymykset ja makuelämykset.
Muuten, tällä kertaa kukaan ei kertonut mitään ylläriä, eli kukaan ei ole raskaana =D
Venlakin malttoi istua hetken ruokailemassa. Mieluisinta olisi ollut leikkiä pimenevässä illassa.
Olen ostanut syksyn rompekirpparilta suuren emaliastia, jossa on punaisia syklaameja, lankakukkaa ja ledikynttilöitä.
Mitäkö me syötiin jälkkäriksi?
Tein päivällä tyttären kanssa Norjalaisen juustokakun, joka valmistuu täytteineen monessa eri vaiheessa.
Mehevyys oli parhain vasta sunnuntaina, kun kakku oli vetäytynyt yön yli.
Mummin nuorimmainen, Vanessa, oli jäädä huomaamatta, kun Milja oli meidän hoidossamme ennen vanhempien tuloa lauantaina. 
Kun vanhemmat tytöt menivät omia menojaan, sain halattavakseni iloisen pienen palleron.
Tytöllä on ikää reilun puoli vuotta.
Ennen ruokailua ennätti useampi saunomaan ja loput menivät uudelleen lämmitettyyn saunaan.
Oi kuinka olinkaan mielissäni, kun kaikki jäivät yöksi Kintukseen. Kun väki alkoi väsymään nuorimmasta alkaen, vaarin kanssa huseerattiin loputkin petipaikat valmiiksi.
Näin suuren väkimäärän kanssa osa joutuu aina laskemaan jousipatjan mutkia selässään, osa tietysti nukkuu paremmin.
Tytöillä oli matkasänkyjä, joita viriteltiin sängyn vieriin.
Kello taisi lähestyä yön yhtä, kun loputkin kaatuivat napansa viereen nukkumaan.
Näihin kokoontumisiin liittyy aina jokin työtehtävä. Se siirtyi sateisen lauantain vuoksi sunnuntaille, jolloin aurinko paistoi lähes koko päivän.
Ainakin oli kuivaa koko päivän ja minä hyödynsin sen pesemällä koko päivän liinavaatepyykkiä.
Miäs siirtyi poikien kanssa vanhan pirtin aidannetta ja puustoa raivaamaan. Aitapuska oli kasvanut liian korkeaksi ja se kaatuili tielle. Kun miähen kädessä ei näy paranemisen merkkejä, tai näkyy, mutta todella hitaasti, pyysin poikia apuun.
Vanhempi kaatoi, nuorin kantoi oksaa isänsä kanssa lavalle. Minulle jäi tien siistiminen.
Muutama vahvempikin runko saatiin pois rumentamasta näkymää. Hetken kestää, että taas tottuu näkemäänsä.
Vanhempi tauolla.
Kuten myös nuorempi.
Olen minä onnellinen, kun saimme viettää yhdessä kauniin sunnuntain ja vatsantäyteisen viikonlopun kaikkien lasten, lastenlasten, miähen ja nuorten puolisoiden kanssa.

perjantai 18. elokuuta 2017

Vallataan Kyröskoski

Kyröskoski sijaitsee Hämeenkyrön kunnassa ja näin ollen on kunnan toinen taajama.
Ensimmäiset käyntini Kyröskoskelle ovat  70-luvun puolivälin kohdilla ja silloin keskus oli elävä.
Ruoka-, vaate-, kone-, pyörä-, kukka-, maatalouskauppoja oli pitkin poikin kylän raitteja. Kultasepänliikkeitäkin.
Vähitellen liikehuoneistot toisensa jälkeen tyhjenivät ja suurin menetys taajamalle oli oman postin loppuminen.
Kauppojen sulkeminen, jopa apteekin palvelut lopetettiin, oli vanhenevalle väestölle paha juttu, vaikka Hämeenkyrön taajama on vain muutaman kilometrin päässä.
Omalla ajoneuvollahan pääsee joutuin, mutta sitähän ei kaikilla ole. Palveluliikenne, taksi tai linja-auto kuljettaa väkeä asioille päivittäin.
Tänä päivänä vilkkainta liikennöinti taitaa olla koululaisten siirtyessä koululle ja takaisin kotiin.
Kylää yritetään elvyttää ja hankkeen vetäjä on Margit Kortteisto, joka ajaa Kyröskoski-hanketta, jolla elävöitettäisi Kyröskoskea.
Osa tätä hanketta on nämä puutaideteokset.
Neljä kookasta sahataidetyötä on ollut hetken näytillä Kyrösken taajamassa, jossa kävimme miähen kanssa kuvaamassa nämä Pinsiössä  puunveistotapahtumassa tehdyt taideteokset.
Materiaalina on käytetty sahatavaran klassikkoa, kakkosnelosta.
Pop-up-taide on kirvoittanut vilkkaan keskustelun paikallisessa pulinaloorassa, eli puskaradiossa.
Puolesta ja vastaan.
Neljä suurta teosta ovat mielestäni kiinnostavia, vain vähän huomiota herättäviä.
Jokaisella olkoon oma mielipide ja kun sinulla on taiteesta mielipide, on taide tehnyt tehtävänsä.
Sen pitääkin puhuttaa.
Jokainen näistä töistä on helposti löydettävissä piskuisen kylän raitilta.
Perinteisen lauantaisen aamutorin jälkeen paikan valtasivat paikalliset yrittäjät, jotka esittäytyivät omine palveluineen. Pyörähdimme torin ohitse autolla, eikä silloin liiemmin ollut kiinnostunutta väkeä tustustumassa tapahtumaan.
Viikkolehdessä ollut kirjoitus kertoi jotain muuta. Kiinnostuneita on ollut.
Olisiko sinulla ideaa, millä kylälle saataisiin vilskettä?
Meitä hauskuutti mielikuva joka varmasi syntyi ohiajavien tuttujen tunnistaessa meidät poukkoilemassa kameran kanssa näitä tuttuja raitteja, tallomassa vihreää nurmea ja etsimässä kivoja kuvakulmia taideteosten kuvaamiseen.
Harvoin, tuskin koskaan olen ottanut yhtäkään kuvaa omalta kylältä, jos sitten ei lasketa kohta kuvissa näkyvää jäähallia, joka oli merkittävä osa meidän perheen harrastustoiminnassa yli 2 vuosikymmenen ajan.
Näihin suuriin kukka-astioihin on istutettu paljon kesäkukkia.
Valkoinen marketta, punainen pelakka, huovinkukka, heinää.
Taka-alalla näkyy jäähallin päädyn kaari ja pikkaisen puiden takaa vasemmalla pilkottaa tapahtuma-ja juhlapaikka, Koskilinna.
Tässä vielä yksi taideteos, kulkukissa. Miauuu!
Maalamattomalla pinnallaan se erottuu hyvin viheralueella.
Jokaiseen työhön on kiinnitetty lappu tietoineen.


Kyröskoskelle kaartavassa kiertoliittymässä on näyttävä paperitehtaan väriruiskulaite.


Jos kylän raitti on hiljentynyt, niin sitä se ei todellakaan ollut tänään perjantaina, kun Porin Prikaatin valatilaisuus oli Kyröskosken urheilukentällä.
Noin 500 alokasta vannoivat sotilasvalansa tai antoivat juhlavan lupauksen.