keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Viimeistelyyn

 Vilhon veivaaman huopaliinan pinnan ollessa vielä hiukan märkä höyrytin työtä kevyesti.
 Valitsin villan sävyyn sopivat ompelulangat ja ompelin jokaiseen kukintoon ja lehteen suoraommel-tikkauksia.
 Työhön tuli kaunis kolmiulotteinen pinta. Lopuksi vielä neulahuovutin työn ympärillä olevan lankakiemurat etteivät ne lähde purkautumaan käytössä.
 Vien vielä työn mukanani kouluun ompelutunnille, jossa on älyttömän tehokas höyryrauta. Saan nuo liinan reunan liepotukset kuriin. Tosin sitä ennen voin joutua laittaamaan työni pingotukseen ja vasta sen jälkeen höyryttää.
 
 

maanantai 16. lokakuuta 2017

Jokasään sadekassi

Ohjaustoiminnan tunnilla pääsimme ompelemaan kierrättämällä sateenvarjokankaan kassiksi.
Minulla ei varsinaisesti ollut mitään niin puhki pahki kulunutta pintaa, ei ympäri tuulessa kääntynyttä varjoa, mutta melkoinen varasto sateenvarjoja, joita harvemmin tulee käytettyä. Purkasin kahden sateenvarjon kankaat, jotka silittelin kotiraudalla ilman paperia tai kangasta niin sileäksi, kuin pinnan voi saada sileytettyä.
Alkuvalmistelut tein kotona ja kohta kurssiesittelyn jälkeen olin jo leikkuupöydän ääressä sovittamassa kaavaa ensimmäisen kankaan päälle.
Saimme valmiiksi piirretyn ja leikatun kaavan, (nopeutti työskentelyä melkoisesti) jonka avulla pääsin heti aloittamaan työskentelyn.
Leikkasin molemmat kassit ja kädensijat samantein ja valtasin yhden koneen koko päiväksi omaan käyttööni.
Teollisuuskone on jo tullut tutuksi pussukkaompeluiden myötä, mutta teollisuussaumuri on jäänyt ompelukurssin ensimmäisen päivän kokeiluksi ja se piti ottaa taas haltuun.
Sen verran vauhdikkaasti taas työpäivä kului ruokailuineen (käymme linja-autokyydityksellä syömässä toisella koululla), että työvaihekuvat jäivät alun otoksiin.
Valmiit kassit kuvasin ohjaajan tavoin sovitusnuken yllä.
Huomaa kuinka sateenvarjon leikkaus ja kulmat näkyvät kivasti valmiissa työssä.
Kassin yläreunassa näkyvät lenkkirypyt ovat sateenvarjon sulkemiseen tarkoitetut tarrakiinnittimet. Leikkasin kassin niin, että kiinnitin jäi omalle paikalleen. Tyhjän kassin voi sulkea pieneksi mytyksi ja käyttää varakassina tarvittaessa.
Ohjaajalla oli näyttää erilaisia kiinnitystapoja.
Sateenvarjoon painettu kuvio tulee kivasti esille. Kuvio on painettu vain yhdelle puolelle.
Kassin pohjaan jäi tuotemerkki ilman suurempia suunnitelmia.
Kurssi oli innostava ja kivasti erilainen kierrätysteema.

lauantai 14. lokakuuta 2017

Hartsikorut

 Jälleen minulla aivan vieras materiaali, tai aine, josta olen kyllä kuullut, mutta en ole koskaan työstänyt.
 Kerran viikossa jatkuvat ohjaustoiminnan-päivät ovat jokaisen luokkalaisemme omavalintainen materiaali, jonka hän haluaa ottaa ohjattavaksensa. 
Samalla jokainen meistä tekee kirjallisen osuuden ohjattavan työskentelystä, sujuvuudesta ja annamme rakentavaa palautetta.
 On vaikeaa olla innostumatta aiheesta kuin aiheesta, vaikka pääasia on, että seuraamme vuorollamme ohjaajan edistymistä.
Välillä pitää oikein muistuttaa itseään, että vaikka saamme opetella niin monia kivoja asioita, pääpaino on ja tulee olemaan ohjaus.
 Eikö olekin syötäviä?
En voi kuin ihmetellä, miten herrrkullisia nämä ovatkaan.
Hartsi on myrkyllistä, joten työtilan tuuletuksesta on pidetty huoli ja työskellessä nesteen kanssa, käytimme hansikkaita.
 Ostin kirpparilta ihan tätä kurssia ajatellen silikonimuotteja, jotka sopivat niin kooltaan, kuin malliltaan täydellisesti koruiluun.

 Tytär oli antanut joskus ostamansa kielikorut, jotka ovat kyllä melkoisen suuria. Nämä ovat siis käyttämättömiä, eli juurikin tuon koon vuoksi annettu muuhun käyttöön. Kyllä sä äippä nää johonkin keksit käyttää.
 Kukkamuotti on Ikean vanhaa mallistoa, jääpalamuotti.
 Olen käyttänyt koristeena nukkiksen askarteluissa käytettäviä fimomassatankoja, joista olen leikannut kirurginveitsellä ohuita siivuja ja upottanut ne hartsiin paljettikukkien, lehtien ja hileiden kanssa.
Kun oikein tarkkaan katsoo, voi erottaa stanssatut pienet pehoset, jotka on käsitelty decoupage lakalla kolmeen kertaan/ puoli ennen hartsiin upotusta.
 Kukaset, sitruunat ja lehden fimomassatangosta.
Keltaisessa korussa sulatettuja lasisia millefiorihelmiä.
 Koska hartsin kuivuminen kestää jonkin aikaa, on työn pintojen viimeistely jäänyt vielä tekemättä.
Samoin reiät, jos haluaa tehdä ripustuksen.
 Perhoset tein myös kirpparilta ostettuun silikonimuottiin, josta valmis työ on huomattavasti mukavampi irrottaa, kuin jääpalamuotista. Vaikkakin laitoin molempiin muotteihin ruokaöljyä ennen hartsin kaatoa.
 Näissäkin suurena "timangina" kielikoru.
Medaljongipohjat ostin ohjaajalta kurssilla. Purkasin tyttäreltä saamani rannekorun, josta otin nuo sydämet ja täytin ne valkoisilla pienillä helmillä. Korupohjassa on juuri sen verran korkeutta, että sain valutettu hartsin jäätelötikulla kaikkien helmien päälle ja työn pinta jäi kivasti koholle.
Ai koukutuimmeko? Kyllä! Jatkokurssia odotellessa.
Kuvasarjan ylimmässä kuvassa kolmas sydän, jonka täytin kultaisella hilekynsilakalla.

 


torstai 12. lokakuuta 2017

Vävyn juhlapäivä

 Miten kiire onkaan nuorena vanhentua ja vanhana hidastaa vanhenemistaan?
Nyt, kun tämä nuoriso alkaa vuorollaan täyttämään pyöreitä vuosia, on sitä itsekin alkanut (nyt vasta!) huomaamaan tämän ajan ja vuosien kuluman. 
Hehän menevät kohta ohitsemme, vanhenevat meitä nopeammin ja kuitenkin ovat niin nuoria, osaavia ja tietoisia monista asioista.
Saimme kutsun viime sunnuntaille kahvittelemaan vävyn 30-vuotispäivää, joka on virallisesti vasta tänään.
 Kuvailin lähinnä tyttöjä, suloisia palleroita touhuissaan. Äidin sylissä.
 Tytär

 Vaari sai Venlasta kaverin, kun leikit hiukan taukosivat.
 Vaikka näemme aika harvakseltaan, on kiva ettei kumpainenkaan tyttö liiemmin ujostele tavatessamme.




 Sunnuntaina pikkuinen Vanessa (8 kk)istui vielä itsekseen lattialla, maanantaina saatiin kiva kuvaviesti, jossa näkyi kuinka tyttö oli alkanut konttamaan.
 On näilläkin kiire liikkumaan!
 Paljon onnea Niko!

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Keräpesä

 Lasipaja Sinisiipi Ylöjärveltä on tehnyt loppukesästä ensimmäiset lasiset keräpesät, joista suurin on päässyt omien lankakerieni koekäyttöön.
Kirkas lasi päästää langanvärin ja -sävyt hyvin näkyviin.
Suuaukosta mahtuu hyvin käteni sisään niin, että pystyn pujottamaan langat käyttööni.
 Lasipajan sivulta kopiotu teksti tätä palloa pienemmästä versuksesta:
Tässäpä mallistomme uusi tulokas: Keräpesä! Tämä kaveri on vielä prototyyppi, mutta ensimmäiset valmiit kappaleet ovat hyllyssä pian. Keräpesä pitää lankasi paikallaan, eikä se pääse pyöriskelemään ympäri lattioita ja sohvanalusia.
 Koetäytin lasipallon kahdella 100 gramman kerällä, jotka mahtuivat hyvin palloon ja tilaakin jäi vielä useammalle pallerolle.
Tämän pallon halkaisija on n. 23 cm.

Sinisiiven myyntipisteellä A-hallissa, A 1017,
Suomen Kädentaidot - messuilla, on myynnissä normikokoisia keräpesiä, joidenka halkaisija on 19 cm. Messutarjous 29 €.
Suurempia keräpesiä ja muita lisätiedusteluja Lasipaja Sinisiipi.