maanantai 29. huhtikuuta 2019

Kevät ja minä

Jossain tuolla lumen ja jään alla uinui muheva multa ja hyväjuuriset kukantaimet vain odottaen aurinkoa ja pitkien, lämpimien päivien paluuta. Jossain tuolla odottaa kukkapenkki talventörröttäjineen ja kottikärry joutilaana. Ihan vielä ei olla aloitettu kevätpuuhia puutarhassa. Muutama haravanveto tehtiin koemielessä, siitä juttua lopussa. Nyt on nautittu kauniista keväästä, kulttuurista ja auringosta.
 Omenapuiden leikkuu on jäänyt tänä keväänä myöhäiseen, mutta näiden kasvaria suojaavien puiden kohtalon päätin tänään. Leikataan vielä kerran ja kaadetaan loput talvella. Molemmat puut ovat tulleet tiensä päähän ja jos ei voi luopua mistään, ei saa mitään uuttakaan. 
Puiden kasvusto on entisestään kallistunut kasvarin ylle, vaikka kuinka yritämme joka vuosi harventaa. Rungostaan haljennut punainen kaneli on sinnitellyt vuosia. Yllättävän paljon se jaksoi kantaa satoa vielä viime syksynä. Molemmista puista tulee paljon muumiotautista satoa, joka kärrätään suoraan jätteeseen. 
Pitänee keksiä uusi varjostuskasvi huoneen eteen tai asentaa huoneseen varjostuskangas.
 Vähäseltään on kevään kasvusto jo näkösällä. Eikä millään ole vielä mikään kiire. Jos muutaman päivän helteisessä säässä kaikki pihatyöt tuntuu kaatuvan päälle, otan leppoisamman asennon ja annan linnunlaulun viheltää. Olen vuosien aikana oppinut odottamaan. Maa on vielä vaiheessa, eikä tämän aamun -4' pakkanen ilahduttanut laisinkaan. 
Kun kasvu on lähtenyt hyvään vauhtiin, kukkamailla vihertää kauniisti, käyn silppuamassa osan talventörröttäjistä sijoillensa ja osan kärrään kompostiin. Tänä vuonna on tavoitteena tehdä uusi avokomposti. Vanhan sijainti on haasteellinen ja sen käyttö on minulle hankalaa.
 Yhdellä istumalla sain sanottua, että voitais mekin ostaa kunnon kuorma multaa, kun sen tuominen onnistuu vielä ennen kelimerkkien asettamista tien päähän. Puheesta tekoihin, kuorma olisi saatu heti seuraavana päivänä soitosta, mutta siirsimme sen tuonnin viikolla. 
Omien kompostien tuotto ei ole niin runsasta, kuin olisi tarpeen. Kaivetun osan kohdalle ei tehty viime kesänä vielä yhtään mitään, joten sitäkin silmällä pitäen multavuus on tarpeen.
Paljoltahan tuo määrä tuntuu lapioida, 15 mottia. Kun sillä korjataan miljoonat myyränkolot ja- polut, kohotetaan parit kukkapenkit, paikataan yhden kukkapenkin jämät, niin eiköhän kasa ole aika lailla kaluttu loppuun.
 Jatketaan piha-asioilla. Sain hetkittäin soiton töihin, tai olin saanut useamman kerran puhelun samasta numerosta. Kun pääsin tauolle, soitin tavoistani poiketen vastapuhelun tuntemattomaan numeroon jonka toisessa päässä oli toimittaja, joka tiedusteli, olisiko minulla halukkuuta ja mahdollisuutta antaa haastattelu paikallislehteen. Miten puutarha voi kunnollisen lumitalven jälkeen ja millä töitä ensimmäiseksi puutarhassa aloitellaan. 
Minä siinä kyselemään, että mistä hän on saanut juttuvinkin tehdä jutun meidän puutarhasta, kun ei aikaakaan edellisestä haastattelusta. Avoimet puutarhat on hyvä linkkivinkki, jonka mukaan hänkin oli löytänyt yhteystietomme aiemmista lehtijutuista. Aikaa kului kolmatta tuntia, kun juttelimme, kiersimme puutarhan ja muut tilukset. Haastattelu on luettavissa viime viikolla, vk 17, ilmestyneessä UutisOivassa.
 Sen verran saimme aikaa valmistautua haastatteluun, että heti seuraavan päivänä töiden jälkeen toimittaja saapui kameroineen.
Siinä sitten jälkeenpäin mietin, että mitä minä taas mokasin, mutta kyllä tuo nyt melko selväpäiseltä tuntui lukea. Lehti jaetaan näin keväällä laajalevikkisenä mökkiläisille. 
Tästä on taas hyvä jatkaa kesää kohden. Olen enemmän kuin innoissani aloittamaan puutarhuroinnin muutaman vaiherikkaan ja erittäin työntäyteisen vuoden jälkeen. Voimani, intoni ja motivaationi on ollut välillä koetuksella. Pihatyöt tuo kuitenkin selkeän vaihtelun nykyisen työni kanssa, eikä tunnu siltä, että jatkan kotona siitä mihin töissä jäin.
Kulttuuri ilahduttaa ja pärrä siirtää. Kävimme miähen kanssa kahden päivän välein teatterissa. Kihluupäivän illaksi olimme varanneet paikkamme Parasta ennen- näytökseen, jossa Ilmari Saarelainen viihdytti. Esitys oli niin hulvaton, että en saanut pidettyä nauruani millään kurissa. Silmät märkinä tirskuin, kun en voinut ääneen kikattaa. Osui ja upposi.
Lauantai-iltapäivänä koimme elämyksen, kun kävimme toistamiseen katsomassa Tolstoin Anna Kareninan.
Mahtipontinen, vaikuttava, ilmeikäs ja tunteisiin kolahtava näytelmä on henkeäsalpaavan kauniisti ohjattu teos, joka vie menneen ajan glamouriin ja kohtalokkaisiin käänteisiin. Musiikki, kun se ei pauhaa taustalla, vaan rytmittää liikkeen ja kulkee tarinan mukana on kuin sitä ei olisikaan ja kuitenkin se kuljettaa tarinaa hypnoottisesti. Oih, kuinka pidinkään tästä esityksestä ja naisesta, Pia Piltz, jonka häikäisevä hento olemus oli kuin luotu tähän rooliin.
Olimme nähneet saman esityksen musikaalina v. 2000 Lahden Kaupunginteatterissa. Pääosan esittäjä oli muistaakseni Maria Ylipää.
Kevään lämpimien myötä olemme siirtyneet kaksipyöräisen päälle, kun vain on ollut mahdollista. Kävimme kuvaamassa pärrän (Viljakkalassa) Ylöjärvellä, Inkulan vanhalla sillalla. 
Viime päivien auringonnousut ja - laskut ovat olleet purppuran punaisia. Tämän mahdollisti Saharasta saapuneen hiekanjyväset. Huhtikuun viimeisiä viedään, hyvää valpuria teille ja kiitos kaikista viesteistänne, 

tiistai 23. huhtikuuta 2019

Linnoitus

Joustava aikataulu mahdollisti käynnin Lappeenrannassa. Kumpikaan ei muista paikkaa mitenkään erityisesti tai mikä meidät tänne olisi aiemmin vetänyt, mutta lähteissämme tiesimme, että tänne tullaan uudestaan!
Paikan mielenkiintoinen historia, maisemanvaihdos ja kulttuuriperintökohde oli vielä sanat suusta. Kiipeilimme harjanteille, vältellen kaikkea tikasaskellusrakennelmia. Tästä vaan, nopeinta reittiä. Kaikesta saisi enemmän irti, jos olisi opas joka kertoilisi mitä tässä tapahtuu. Tai tapahtui. Onhan tämä paikka ollut merkittävä vuosisataisessa historiassaan.
Koska umpioutoina turisteina liikuimme, päädyimme Marjuskan kahvilaan makustelemaan paikallista tarjontaa. Niin vain uppouduimme paikan lumoon, että miäs jätti ison kameran jälkeensä. Onneksi valpas tarjoilja huikkasi meidät noutamaan omamme. 
Samassa rakennuksessa toimii taidokkaiden kädentaitajien myymälät.
Historiaan pääsee tutustumaan monissa eri rakennuksissa.
Luonnon värittömyys ei antanut vielä parasta antiaan, mutta voi vain kuvitella miltä täällä näyttää vehreänä kesäpäivänä.
 Olen suomalainen, on tänä vuonna 2019, esitettävä kesäteatterinäytös Kari Tapion elämästä. Kesän kulttuurikierros on vasta mietinnässä, joten tämäkään vaihtoehto ei ole pois suljettu.

 Moni kiinnostava rakennus herätti mielenkiintomme. Alueen kartta kertoi mitä ja missä, mutta tapahtumahetki, nähdä miten täällä vietetään omaa juhlapäivää on vielä kiinnostavampi. Elokuun alussa vietettävä Linnoitusten yö nykyaikaisin menoin, saattaisi sopia aikatauluumme, jos sen nyt sinne merkkaa muistiin.

 Kehruuhuoneella onkin pitkät perinteet, lisää voi lukea täältä.
 Työ- ja ojennuslaitos, eli naisten vankilana toiminut rakennus on pitkän historiansa aikana pitänyt huomassaan naisia koko maasta.

 Alueella oli paljon ulkoilijoita. Pystyn kuvittelemaan peruskoululaiset, joita ei näkynyt missään, jotka ovat lukeneen ABC kirjansa alusta loppuun paikallishistoriaa ihan väsymykseen asti.
 Tykkimiäs vm. - 81.
 Harjanteen kapeilla poluilla oli parempi väistää vastaantulijaa, kuin pyöriä Niisku-neidin tavoin lumipallona pitkin linnoituksen rinteitä.
 Rakennuskohteen mielenkiintoiset yksityiskohdat kiinnostivat.
 Historian havinaan voi tutustua monin eri tavoin.
 Jos yksikin askel harhaantuu, voi huomaamattaan olla alhaalla nopeammin, kuin tajuaa.
Huikean kaunis näkymä. Venesatamassa ei ollut vielä kovin ruuhkaista. Sieltä kuului kyllä ääniä.
Matkailu kotimaassa on ihan huippua

maanantai 22. huhtikuuta 2019

Pääsiäinen Saimaalla

Saimaan kylpylä otti meidät avosylin vastaan pitkäperjantaina, kun jonouduimme respan eteen muodostuneeseen sisäänkirjaantumisjonoon muiden matkailijoiden tavoin. Siinä ehdimme jo hetken silmitellä paikkaa johonka olimme majoittumassa miähen kanssa. Matkaseurana oli kässy, jota en jaksanut liiemmin tehdä, hyvä kuski, joka navigoi meidät niin syömään kuin turvallisesti perille ja sitten ne halvatun lakut, joiden tuoreus on vienyt karkkilakkoni mennessään.
Majoituspaikka, Hotel Castle huone oli varattu jo tammikuussa. Upeissa puiteissa oli upea kattohuoneisto. Me majoituimme keskiosan kaari-ikkunan luona. En huomannut pitkän viikonlopun aikana, että toisessa huoneistossa olisi majoittunut muita.
Kattoikkunallinen huoneisto oli ihastuttava, sänky erikoisleveä ja muhkea, tyynyt upottavia. Ikkunasta oli kiva katsella ohi lipuvia pilviä ja kuunnella lokkien kirkunaa.
Minkälainen tunnelmanluoja ikkuna onkaan valoisina kesäöinä, tai kunnon ukkosella? Kelmeä aurinko paistoi tulopäivänä, mutta keli selkeentyi lauantaille.
Tilava huoneisto mahdollisti nopeat lähdöt, pikaiset vaatteiden vaihdot ja viipyilyn. Kodikkaasti sisustettu tila oli mieluisa.
Erillinen vaatehuone piti matkalaukut ja vaihtovaatteet poissa tuoleilta ja sängyltä, lattian tyhjänä ja tilan helposti käytettävänä.
Kun linnassa majoituttiin, oli seinälle ripustettu kuva linnasta, jossa Prinsessa Ruusunen on kuvattu. Huoneessa ei ollut ripustettu mitään muuta seinille. Tosin seinät olivat liukuovien peittämät tai muutoin niin matalat ja kaltevat, ettei niitä kannattanutkaan peittää.
Teimme pienen kierroksen asetuttuamme, mitä kaikkea näin suuri tarjoaa. Eniten hämmennystä sai aikaan jäähalli, jonka ovenkahvoissa roikuimme eniten.
Kylpylässä vietimme suurimman osan hereilläoloajastamme. Erillinen saunaosasto, 7 €, jäi kokematta.
Sen sijaan kävimme ottamassa napakat löylyt kylpyläostason katolla olevassa hirsisaunassa. Matalaan majaan piti mennä nöyrästi, muutoin löi päänsä niin kattoon, kuin oven yläkarmiin. 
Kerran koettuani tuollaisen riemukarusellin, eli kierreliukumäen vaaran, löin pääni ja olin tovin aikaa tajuttomana, en uskaltaudu enää tekemään yhtäkään mäenlaskua veden kanssa, enkä ilman vettä, kävelimme aikuismaisesti portaat takaisin allasosastolle.
Poreet, lämpöisen veden syleilyt ja lasten riemunkiljahdusten jälkeen oli keilahallin vuoro. Vai oliko se ennen kylpylää? Anyway!
Hohtokeilaus, tai keilaus yleensä on lomaillessa suosittu laji. Tässä kohtaa pyysin, että saan voittaa, mutta ei. Ei mitenkään. Armottoman kirimisen jälkeen olin jo toisella kierroksella hyvässä johdossa, mutta käteni ei kestänyt heittoja loppuun saakka, hävisin kuudella pisteellä. Dämet!
Sopuisasti siirryimme ruokailemaan. Olikin valinnanvaikeus mihin mennä syömään, tarjontaa oli niin paljon. Kun oma ruokailu vielä ontuu, mentiin hiukan sen mukaan, että molemmille jotain.
Kotimatkalla huomasin, että viikonloppu meni salaattiannoksilla.
Jälkkäristä en sentään suostunut tinkimään, vaan tein tarjoilijan yllätykseksi jälkkäritilauksen ennen lämmintä ruokaa. Huppista.
Tilojen suuruus ja siisteys oli ilo. Viihtyvyyteen ja visuaalisuuteen on satsattu. Yksityiskohtia on täydennetty kauniilla sisustusesineillä hyvän maun mukaan. Mukaan kannattaa pakata hyvät kävelykengät, siirtymämatkat saattavat olla pitkiä, riippuen majoituspisteestä.
Lauantai kului ulkoillessa lähialueella. Paikalla on mielenkiintoinen historia ja se näkyy joka puolella. Vanhojen rakennusten käyttö uuteen tarkoitukseen saa paikasta vieläkin mielenkiintoisemman.
Teimme reippaan kävelyretken rantoja mukailevan reitin varrella. Poukkoilin rannassa, upposin nuoskaan, kuvasin jäiden lähtöä ja assistentti tarjoili vuoroin kameran, vuoroin kännykän tai lämmitti näppejäni jotka paleltuivat kovassa tuulessa.
Jäiden ritinä, veden loiske ja lintujen äänet saivat raittiin ilman tuntumaan ihan KEVÄÄLTÄ!
Saimaan aallot eivät vielä päätä huimanneet, mutta ehkä palaamme tänne vielä sulanveden aikaan, jolloin saamme paikasta vielä enemmän irti. Uusi paikka, uudet nähtävyydet eivät täysin auenneet muutaman päivän aikana.
Muutama muukin vierailija liikkui kanssamme samoissa aikeissa, kuvata rantamaisemat ja jäiden lähtö. Jokaisella yhtä huono kenkävarustus.
Kotimatkalla teimme kierroksen Lappeenrannassa. Siitä oma postaus.
Kuvasarjan ensimmäinen kuva on otettu erikoisen kauniista valaisimesta, joka vei kyllä hyvin huomion pois pitkästä käytävästä.