sunnuntai 30. elokuuta 2009

Lisää kerrostumaa


Huh hulinaa ja vauhdikasta menoa. Sitähän tämä mennyt viikonloppu on pitänyt sisällään. Menoa, ettei ehdi tai malta syömässä käydä.
Älkää nyt vain hermostuko jatkuvista luhtikuvista, tämä asia vain on meillä niin päällänsä, että muutaman kuvan aion taas vilauttaa, vaikka loputkin lukijat katoaisi!
Perjantain jälkeen on tapahtunut suuri muutos huoneissa, ne ovat täyttyneet. Niihin on raahattu, roudattu, hikeä puskien siirretty, mittailtu ja taas käännetty jos vaikka minkälaista tavaraa.

Ei romua, kuten minulle sanottiin, vaan suurella tunteella kerättyjä ja säästettyä historiaa.
Tänään laitettiin useita työkaluja kiinni seiniin, kyllä siinä mieli oli nöyrä, kun mietti millaisilla työkaluilla tätäkin tilaa aikanaan on hoidettu.
Ei ollut sähköisiä vempaimia, puuntyöstöön käytetyt käsityökalut ovat hienosti ja harkiten tehty.
Justeerit oli pitkiä ja voin vain kuvitella ne kylmät talvet, kun lunta oli kainaloon saakka ja metsähommiin lähdettiin silavaa leivän päällä.

Hevosta "valjastettiin" pihamaalla ja kyllä minulta nauru pääsi, kun monta käsiparia pyöritti länkiä ja suitsia, olisi siinä nopeampi hevonen ehtinyt pitkälle ennen valjastustamme.
Rekiä on tällä hetkellä kaksi, molemmat saivat oman valjastuksen.
Kottikärrykaupalla on siirretty varastoistamme pesua varten tavaraa, jopa tytön poikaystävä ehätti kysymään mistä me niitä niin paljon oikein löydetään kaiken aikaa.
Hyvät varastot, melko suojaisat ja tilavat.

Onneksi meillä on miähen kanssa molemmilla ollut yhteinen haave tässä projektissa. Ilman toistamme, ei näin isoon työhön olisi kumpikaan ryhtynyt. Siinä on pitänyt pönkätä toinen toistaan, kannustaa ja olla hiukan hirren päässä jelppinäkin.
Tämä kaikki on tehty kunnioituksesta mennyttä sukupolvea kohtaan, ja tämä kaikki jää jälkeen meidän omille lapsillemme.

Tämä kauniin pyyheliinapeiton voitin Vuokon jo lopetusta blogista.
Hänen kauniisti kirjoma liina pääsi koristamaan luhdin alakerran seinää.
Uutta historiaa vanhan rinnalle.





perjantai 28. elokuuta 2009

Kerroksittain historiaa ja pölyä

Ilta pimeni ja ajoi minut lopultakin pirtille.
Ai kuinka onnellinen ihminen voikaan olla, kun toinen toistaan kauniimpia tavaroita saa kantaa luhdin ovista sisälle.
Museomme tyhjenee ja luhdin huoneet täyttyvät.
Minulla ei ole mitään muistikuvaa tästä kaapista, talopoikaistyylinen ( ? ), ollut vanhan isännän työkalukaappina suulissa.
Toisenkin kerran tätä kottareilla kärrätessäni olin pysähtyä pirtin ovelle ja kantaa sen sisälle.
Taidan sen kuitenkin luhtiin sijoittaa, toistaiseksi.
Saanhan sitä sielläkin käydä ihailemassa. Kunhan ensin löydän sille sopivan paikan.
Monta kivaa työkaluakin illan aikana siivottiin pölyistä, mutta tälle vekottimelle ei tytön kanssa keksitty mitään käyttöä.
Miäs kertoi isänsä laittaneen sahanterät kiinni viilausta varten. Mutta ei hänkään tiennyt työkalun oikeaa merkitystä.
Tuo vanha työkalun varsi, takana, on ollut niittovarsi, kun on niitetty olan yli vuoroin vasemmalta, vuoroin oikealta. Terästä ei vielä ainakaan ollut näköhavaintoa.

Taskulampun valossa tuikittiin museon nurkkia, jatketaan päivänvalolla uudestaan.


Sen verran katsottiin tiinujen kuntoa ja määrää, että kyllä ne kaikki taidetaan kantaa luhtiin. Astioita oli paljon, suurin osa on sahtitiinuja =0}



Huoneet tulevat aika täyteen, ei tarvitse ostaa mitään täydentääkseen, kun vielä olen saamassa jonkin verran huonekaluja myöhemmässä vaiheessa.



Vanhan ompelukoneen sisuksetkin ovat tallessa, jalat ovat jo vuosia olleet lasipöytänä.

Voi kuinka paljon muuta vielä löytyykään.
Leppoisaa viikonloppua sinulle,

torstai 27. elokuuta 2009

Kuin lunta

Syyshortensiat kukkivat isoin ryppäin. Pensaat notkuvat kukkien painosta, keväinen leikkaus on tuottanut tulosta.
Minulla on kyllä aina sakset taskussani, kun kiertelen kukkapenkkejäni. Leikkelen mitä milloinkin, nypin ja koulin.
Muutaman oksan kävin nyppäämässä, että sain kukintoja uuteen ihanuuteeni, kahvikannuuni.
Kirppareita en ole harmikseni ehtinyt oikein kiertelelemään.

Viikonlopun pikainen käynti paikallisessa tuotti hyvän mielen. Olin katsellut tätä kannua jo kerran aiemminkin, jättäen sen muille löydettäväksi.
Se jäi kyllä harmittamaan, nyt sen ostin. Kolmannella kerralla sitä ei varmasti olisi enään ollutkaan.
Tämän kuvaaminen olikin vaikeaa. Miten kuvata pinta, joka peilaa kaiken takaisin?
Otan lähestulkoon kaikki kuvat ilman salamaa, tämä olisi epäonnistunut täysin salaman kanssa.
Automaattinen laukaisusydeemi on keksitty varmasti just tällaisia tilanteita varten.
Itse saa kontata pöydän alla, kun on ensin viritellyt kaikki kaukosäätimet, mallilehdet ja pitsinauhat kameran alle. Säätänyt kameran ottamaan kuvan 10 s kuluttua, oikaissut vielä kerran kameran kohdalleen ja piiloontunut takaisin pöydän alle.
Aika hyvä kuva, ensikertalaiselta.

Jotain muutakin olen onnistunut löytämään. Nämä ovat jo kotiutuneet meille, sen verran on pölyä ehtinyt kerääntymään lasien pintaan.
Lasilautanen, kauniisti koristeellinen oli ypöyksin kaiken sekalaisen tavaran joukossa. Ostin pois kuleksimasta, vaikka kynttiläaluseksi.


Kunnes kesän lopulla löysin tämän pienen maljan, kuvuksi lautaselle.
Malja on varmaan ollut jalallinen jälkiruoka - astia, siltä tämä vaikuttaa. Katkenneen jalan pintaa on hiukan hiottu, saatu nuppi kuvulle.
Kaunis pari yhdessä.
Hion tuon nupin uudestaan, kunhan virittelen hiomakoneeni seuraavan kerran työpöydälle.





maanantai 24. elokuuta 2009

Think pink!

Juju -pussi matkalla pihalle.
Ehdin aamulla napsimaan kissoista hyviä kuvia. Pienestä sateen tihuuttelusta ei ollut yhtään haittaa, valoisuus oli hyvä.

Neulottuja kissoja tein pyynnöstä. Tosin minulta pyydettiin vain yksi kissa, mutta hommani lähtevät aina vähän rönsyilemään, siksipä niitä sitten tulikin neulottua enemmän.
Pitää kokeilla eri versuksia, tietää vastaisuuden varalle, mikä on mukavin toteuttaa.

Ensin oli tää.
Tää sai päällensä oikein Havaiji -paidan. Lanka on Novitan tikapuulanka. Oli se ensinnä ihan kamalaa neulottavaa. Tein työn kaksinkertaisella langalla. Puikot sotkeentuivat työhön kaiken aikaa, mutta periksi en antanut.
Valkoiset langat ovat jämäkorini pohjalta.
Korkeutta kissalle tuli hyvän matkaa 35 cm.

Sitten tuli tää.
Koska kissat on kovia lisääntymään, vai ovatko, mutta pentuhan tästä tuli.
Vaivaiset 25 cm. Pinkki lanka on Novitan Tennessee. Sinne Havaijin lähettyville, ainakin samalle lämpöiselle mantereelle, on langat nimetty.
Ihan kuin kissalla olisi pientä vääntöä massussa, kun seisoo niin kierosti.

Sitten tuli tää.
Tää herätti hilpeyttä jo tehdessä.
Sähköisku.
Tällä kissalla ei ole vain omppuvartalo, vaan ongelmavartalo. Jos kissat tykkäisivät uimisesta, tällä ottais maha kiinni rantautuessa ennen jalkoja.
Puff!
Lanka on Novitan Tango. Argentiina, tango, sama ilmansuunta jälleen.
Tukilankana kaksinkertainen kartiolanka.
Sama korkeus kuin 1.

Sitten tuli vielä tää.
Poikkeuksena kakkoseen on tango - kaulus.
Ja vaikka kaikki tein samalla ohjeella, viimeistelin ne ihan samana päivänä, on jokainen ihan oma persoona. Kaikki ovat erinäköisiä.

Vaikka nämä pienet työt ovat kivoja tehdä, menee näiden näpertämiseen ihan uskomattoman paljon aikaa. Ja vanua.
Tuon sähköiskun täyttämiseen vanua kuluikin paljon, kissa on aika elastinen otus.

Näitä töitä varten on se jämälankakori. Sinne koriin uppoaa monista töistäni epämääräinen kasa langanloppuja, mutta kaikki ne ovat tarpeen joskus, jossain.

Keväällä laitettiin lipputangon viereiseen kukkamaahan kukansiemenet itämään. Nyt on aika ihailla näitä ihanuuksia, kun kuvasin kissat näiden vieressä. Kunhan vain muistaisin, mitä silloin tälle paikalle kylvin. Olisiko tuo myskimalva?






lauantai 22. elokuuta 2009

Muuttoliike alkanut


Luhtiin on kannettu ensimmäiset huonekalut viikko sitten.
Lopputohinoissa mennään eli miäs imuroi isolla koneella pölyjä nurkista pois.
Katteeksi tuli huopa, vasta aluskate, mutta myöhemmässä vaiheessa on palahuovan laitto vielä edessä. Yes!

















 
Nyt minun pitää sitten ottaa mittanauha taskuun ja lähteä suunnittelemaan ja iitrailemaan tavaroita paikoilleen.
Ah, pääsen tekemään sitä mistä tykkään, sisustamaan nämä ihanat huoneet vielä tämän syksyn aikana.

Tavaraa meillä on omasta takaa varastoituna aika tavalla ja lisää olen saamassa, kunhan vain kunnolliset kuljeusvälineet osuvat yksiin.
Pientä tavaraa on vielä turha kanniskella sisälle, kunhan nyt suurinpiirtein saan isoimmat paikoilleen.
Oman museon tyhjentäminen on mukavaa puuhaa, sieltä löytyy niin mielenkiintoisa työ- ja tarvekaluja.
Nythän niitä suunnitelmia sitten vasta alkaakin pulpahtelemaan.

Tarvitsen sänkyihin kivoja peittoja, jotain löytyy varastosta. Paljon tyynyjä, niitäkin löytyy, mutta ne ovat ulkoraksalla.
Mattoja, loput pestiin viikolla. Ja vain räsymatot kelpaavat.

Seinävaatteita. Tässä kohtaa mietin, tuleeko tyylirikkoa, kun vanhat ryijyt tulevat tänne. Mutta tänne ne haluan. En pirtille.
Molempiin yläkerran huoneisiin tulee keinutuolit, nekin tämän tontin vanhoja.
Ja mitäs minä sitten keksin niihin tyhjiin kohtiin, joista nämä tavarat poistuvat?
Eiköhän nekin uudestaan täyty. Ihan kuin meissä kaikissa asuisi iso hamsteri ;)

perjantai 21. elokuuta 2009

Isoimmat kukinnot


















Aurinkoista viikonloppua sinulle,

keskiviikko 19. elokuuta 2009

Kireitä siimoja

Ei ole illaksi pannulle kalasaalista tarjolla, vaikka kuinka poika niitä pieniä ahvenia kokeili narrata.

Otin töihin lähteissäni aamulla mattopinon mukaan, muutama riepumatto piti pestä luhdin lattialle vielä syksyksi.
Teimme miähen kanssa rehvit mattolaiturille klo 18 .00, poika pääsisi samalla onkimaan.
Monta hyvää yritystä oli, mutta kun ei nappaa niin ei nappaa.
Pääasia, että pääsee heittelemään.

Pienen pieni sintti, mutta sekin päästettiin vapaaksi.









Ongintatyyli on omaperäinen. Veteen ei saa pudota, laiturin päässä on kova virtauskohta.
Onkiminen on välineurheilua. Kaikki kuvat eivät mahdu tähän isältäni saatuun kuvalaatikkoon.
Voi kun tälläkin kapistuksella on jo ikää. Muistan ne lapsuuden kalastusretket, enkä tainnut kamalasti pitää niistä. Aika kultaa muistot.

Matot tuli pestyä, taukotarjottavat syötyä ja kotiinviemisinä puhtaita mattoja.


maanantai 17. elokuuta 2009

Neuletta pukkaa





Syksy hiipii jääväämättä mieleen, mutta kukat puhuvat vielä kesästä.
Siemenestä kasvattamani kukat ovat vielä hyvässä kasvussa.

Yksi kesäinen puserokin on valmistunut viikko sitten, silloin on kuvatkin napsittu.
Lanka on Novitan Tennessee, ihana vihreä, jota oli saatava ostaa tämän yhden puseron verran. Yksi kerä jäi vielä koriini, se löytänee paikkansa joskus jostain.
Olen hamstrannut erisävyisiä vihreitä lankoja, koskaan ei tiedä jos lanka loppuu ihan kokonaan.
Paree, ettei loppuisi. Tai vielä pahempaa, jos en enään haluaisikaan vihreää missään muodossa. Kääk!
Ohjeentynkää tälle kuviolle otin Modasta 2 / 2007, 35. Pitsikuviota helpoimmalla tavalla. Toimii hyvin sileällä langalla.

Huomasin pihatöitä tehdessäni, että meillä kukkii ja marjoo riippapihlajat samanaikaisesti. Marjoja ei tule paljon, mutta kyllä niistä linnut jonkin verran saavat syödäkseen.






















Ilmoitin itseni mukaan sukkasatoon, toista kertaa mukana.

sunnuntai 16. elokuuta 2009

Taputuksia

Kulunut lauantai oli jatkuvaa taputusta, kun tv -kamerat tallensivat Tampereelle saapunutta ohjelmakiertuetta.
Meille tarjoutui mahdollisuus päästä yleisöksi Musiikkiteatteri Palatsissa tehtyyn ohjelmapätkään, kun kiekkopoikamme joukkueen JOJO- eli joukkueenjohtaja huseerasi paikat Talent- katsomoon.
Näimme kolmituntisen aikana hauskoja ohjelmapätkiä, nauru oli herkässä.
Joukossa oli paljon upeita suorituksia, tosin mukaan mahtui paljon pettyneitä suorittajiakin. Ja aika rohkeitakin. Hmm...
Tänä vuonna ohjelmaa tuomaroi Katja Sthål, Jaana Saarinen ja Sami Saikkonen.
Syksyn aikana näemme ohjeman neloselta.

Kotimatkalla pysähdyimme Frantsilan Kehäkukan pihamaalle Tapahtumien yöhön.
Tapahtuma paisuu joka vuosi, yleisöä on ihan mahdottomasti kerääntynyt vanhalle kansakoululle.

Rohdot ja yrit myydään idyllisestä puodista ja pihamyymälöistä löytyy paljon käsintehtyjä tuotteita.

Päivän aikana on joku ehtinyt jo poikkeamaan usemmassa paikassa, kun ohjelmapisteitä on sijoitettu moniin kiinnostaviin paikkoihin.
On voinut käydä nalleneuvolassa, katsomassa uusia ja vanhoja Zetoreita, Tallituvalla tansseissa, lyömässä voimavasaraa, kierroksella vanhalla hautausmaalla, kirkkovenesoudussa, ajelemassa ponilla...
Herkullisen ruuan tuoksussa ilta pihamaalla kuluu nopeasti ja odotetut esiintyjät aloittavat oman osuutensa.

Ensinnä ohjelmalavalle nousivat J. Karjalainen ja Veli - Matti Järvenpään Paratiisin Pojat.

Väkeä sulloutuu lavan eteen enemmän ja enemmän, kun kello lähestyy 22. 30.
Silloin kajareissa kajahtaa. The Boogie W Kings, aloittaa.

Elokuun ilta on jo viilennyt ja pimeä. Jostain ohjelmalavan takaa nousevat ilotulitusraketit, ne näkyvät, mutta eivät kuulu.
Me lähdemme kohti kotia, kun viimeiset sävelmät soivat vielä ja tytöt kellohameissaan tanssivat.