Kerroksittain historiaa ja pölyä

Ilta pimeni ja ajoi minut lopultakin pirtille.
Ai kuinka onnellinen ihminen voikaan olla, kun toinen toistaan kauniimpia tavaroita saa kantaa luhdin ovista sisälle.
Museomme tyhjenee ja luhdin huoneet täyttyvät.
Minulla ei ole mitään muistikuvaa tästä kaapista, talopoikaistyylinen ( ? ), ollut vanhan isännän työkalukaappina suulissa.
Toisenkin kerran tätä kottareilla kärrätessäni olin pysähtyä pirtin ovelle ja kantaa sen sisälle.
Taidan sen kuitenkin luhtiin sijoittaa, toistaiseksi.
Saanhan sitä sielläkin käydä ihailemassa. Kunhan ensin löydän sille sopivan paikan.
Monta kivaa työkaluakin illan aikana siivottiin pölyistä, mutta tälle vekottimelle ei tytön kanssa keksitty mitään käyttöä.
Miäs kertoi isänsä laittaneen sahanterät kiinni viilausta varten. Mutta ei hänkään tiennyt työkalun oikeaa merkitystä.
Tuo vanha työkalun varsi, takana, on ollut niittovarsi, kun on niitetty olan yli vuoroin vasemmalta, vuoroin oikealta. Terästä ei vielä ainakaan ollut näköhavaintoa.

Taskulampun valossa tuikittiin museon nurkkia, jatketaan päivänvalolla uudestaan.


Sen verran katsottiin tiinujen kuntoa ja määrää, että kyllä ne kaikki taidetaan kantaa luhtiin. Astioita oli paljon, suurin osa on sahtitiinuja =0}



Huoneet tulevat aika täyteen, ei tarvitse ostaa mitään täydentääkseen, kun vielä olen saamassa jonkin verran huonekaluja myöhemmässä vaiheessa.



Vanhan ompelukoneen sisuksetkin ovat tallessa, jalat ovat jo vuosia olleet lasipöytänä.
Voi kuinka paljon muuta vielä löytyykään.
Leppoisaa viikonloppua sinulle,