sunnuntai 31. lokakuuta 2021

Pihapuuhat

 Syystyöt jäi tänä vuonnakin ihan liian myöhäiseksi, vaikkakin aika on vielä hyvin otollinen uusien istutusten suhteen. Näppylät kohmeessa istutin viimeiset taimet ja sipulit, kun vuoroin vesi- tai raesade rummutti hupparinhuppuun. Halusin, että piha on siltä osin valmiina ennen viikonlopun lomareissua, ettei täydy jahkailla mitä vielä pitää tehdä. Töiden jälkeen ei paljon kerkiä pihatöihin ennen pimeän tuloa. 

Tältä osin on kaikki valmiina odottamassa kevättä, jolloin saan jatkaa kivien keräämistä, maanajoa ja viimeistelyä. 
Kukkamaa on pitkä, talon mittainen. Se alkaa tuolta pyykkitelineeltä mukaellen sen muotoja, jatkuen terassin uudisosan reunaan, josta sitten on tämä näkymä uutena kukkamaana. 
Tämä alue nivoutuu ajan kanssa pergolaan, jota maalasin innoissani loppukesästä aina lokakuun alkupäiviin. 
Sadepäivinä savi tarttui kunnolla kiinni saappaanpohjiin, eikä ollut kovin fiksua talsia niillä tilsuilla kivipihan läpi, vaan piti kiertää kaiken tarvitsemansa nurmen kautta. 
Uutta aluetta tulee rajaamaan betonilaatta ihan tuonne kaukaisuuteen, että sen päältä voi ajaa huoletta ajoleikkurilla. 
Betonilaatan ja kukkamaan väliin jää betoninen reunakivi, jolla saatiin kukkamaalle kunnolla multatilaa. Miäs asettelee kivet hiekkapatjan päälle, nostaa pois, asentaa, siirtää ja asentaa. Maapohja on kovaa savea ja se kerää päälleensä ihan kunnon vesialtaan kovilla sateilla. Multaa ajettiin kunnolliset keot ja lisätään keväällä tarpeen mukaan vielä lisää. 
Tuo lohduttoman näköinen multakasa keskellä ei mitään on valtavan kuunliljan juurakko. Mullan ympärille laitetaan reunakivet työn edetessä, mutta saimme siirrettyä juurakon nyt omalle paikalleen näin syystöinä.
Tein kesän aikana perennahankintoja monesta eri paikasta. Ja montaa eri lajia. Onhan tämä pihan laittaminen aina vähän arpapeliä mikä lähtee kasvuun ja mikä ei. Talvi, ainakin vesisateinen, on aina melkoinen huutomerkki kasvustolle. Kuten myös kotimme sijainti, aukealla tontilla, jossa ei ole puustoa suojaamassa. 
Kesä tekee oman haasteensa juurikin tähän kohtaa, kun se on lämpöisimpiä kasvupaikkoja. Täytyy malttaa odottaa ja tehdä järkeviä siirtoja, kun päästään uuteen kasvukauteen.
Vaikka tänä viikonloppuna on lämmin, jopa + 9', on täälläkin saatu jo ensimmäinen lumipeite ja kipakka pakkanen. Siksi pitää mennä kaatamaan vesiastiat tyhjiksi ja nostamaan vesipumput pois altaista. 
Kasvarin edessä suurilehtinen muratti on saanut jo punertavan syysvärin. Tämä oli viime  talven kellarissa ja sinne se pitää kantaa takaisin talvehtimaan. 
Nostin jo daalianjuurakot ja jättiverbenantaimet kellariin ja täytyy nyt toivoa, että ne viihtyy siellä kylmimmän ajan. 
Ihan kaikki kukat eivät ole hoksanneet, että on myöhäinen syksy. 
Osa viinimarjoista jäi poimimatta ja syömättä säilytystilan puututtua. Loput jäi linnuille syötäväksi.
Lämmin ilma tuo vielä lentävät esille. Ainakin niiden ikkunoiden väliin, jotka olen jo ehtinyt pesemään.
Syksyn upeat sävyt ovat näkyneet monissa eri kasvustoissa. Niiden tallentaminen kuviin vuodesta toiseen on kivaa vertailua vuosikasvun suhteen. 

tiistai 26. lokakuuta 2021

Syysloma

 Syysloma mahdollistaa aina pienen irtioton arjesta, kun  iltatyö on viikon tauolla. Päivätyöstä onnisti ottaa vapaata ja mehän lähdimme liikkeelle. Tein hiukan etukäteissuunnitelmia, miäs myös, mutta hänen katsomansa kohde on avoinna vain matkailun ruuhka-aikaan. 

Halusin käydä Hollolassa Finnmarin myymälässä, joka on tehtaanmyymälä. Nähtävää ja hypisteltävää oli monessa eri huoneessa. Oli niin syksyä, tulevaa joulua ja somisteita ympärivuotiseen käyttöön. Nähdä kerralla näin paljon oli melko hengästyttävää. Jalottelutauoko ei ollut kovin pitkä, kun olimme jo taas tienpäällä.

Rankkasade siivitti matkaamme, joten pukeutua Myy-mekkoon oli oiva valinta. 
Syksyn myötä asuvalinta on yleensä musta. 
- Täällä pitää mennä käymään. 
Korian ABCn Novitan tehtaanmyymälä ja lähes jokainen nainen tuli lankapussin kanssa ovissa vastaan. Ai, ai, jäikö minulle mitään? No toki jäi. Kotimatkalla käydessämme oli pölytkin imetty 2.laadun korista.
Olimme iltamyöhään perillä kohteessamme Saimaan kylpylässä Lappeenrannassa. Huoneistomme oli Villas, jossa oli kaikki tarpeellinen. Tosin emme paljon ehtineet olla paikoillamme, kun halusimme taas nähdä ja kokea.
Ostimme kylpylärannekkeet koko viikonlopuksi ja heti kun saimme laukut huoneeseen, uikkarit esiin ja altaalle! Voi mikä rentouttava elämys pitkän ajomatkan jälkeen päästä lämpimiin vesiin. 
Ehdimme olla pari tuntia altailla ennen valomerkkiä ja aamusta heti takaisin. Kävimme myös savusaunassa, jossa saimme olla pitkään kahdestaan. 
Huoneiston sauna
Vaikka meillä oli keittiö käytössämme, hyödynsimme valmista ja menimme molempina aamuina aamiaispöytään muiden mukana. Sinne saavuimme heti seitsemältä, kun väkeä oli vielä vähän liikkeellä. 
Näin vältimme suuret ihmismassat, pääsimme ensimmäisten joukossa altaille ja sitten kylille. Kun korona sulki kaiken matkailun, olin niin ryytynyt. Olin halunnu päästä juurikin tänne ja nyt kun se oli turvallista, olin ihan onnesta pyöreänä.
 Puolen tunnin välein keskuspiazzan värivaloin ja suihkulähtein ilahduttava vesidisko on niin riemastuttavaa katsella, että sitä ottaa mielellään hyvän asennon ihmiskeittimessä ja katselee lasten riemua, vesisuihkuja väisteleviä aikuisia ja arvuuttelee, kuka sai eniten vettä nenuunsa =)
Kun ottaa kaiken ilon ostamastaan rannekkeesta, tulee sitä käyttää kahdesti päivässä, kun se on mahdollista. Tai ainakin aikaisin aamusta ja myöhään illasta. Me ehdimme neljästi altaille ja se oli maksimimäärä minkä kroppa kesti kuivumatta rusinaksi.
Joko mennään taas?
Imatra on niin lähellä, että se oli kiva käydä katsomassa. Sade oli tauolla, tai sitä ei ainakaan tullut edellisten päivien tapaan.
Kotikulmilta alkoi tulemaan kuvia lumisista maisemista, ja ne näytti uskomattoman kauniilta. Täällä nautimme kauniista syksystä ja Saimaasta, Suomen suurimman järven läheisyydestä.
Täällä ei lumi maalaillut maisemaa talviseksi, vaan syksyn väripalettiin.
Imatra, Virkkuukoukkunen ja iloinen puheensorina. Kävin, kiersin, katselin ja tein pieniä hankintoja. 
Kaupungin keskustassa on paljon tyhjiä liiketiloja. Näky on harmillinen. Saman huomaa meidän kylillä. Matkailijana sitä etsii ensisijaisesti pieniä liikkeitä, joita voi tukea tekemällä hankintoja.
Säästimme suuren nälän kylpylän buffettiin, josta söimme maittavan ja täyttävän päivällisen. Kuvan patsaalla ei ole mitään tekemistä nauttimaamme annokseen, mutta patsas herätti hilpeyttä, kun se oli välillä käännetty näin päin, välillä noin päin. Joillakin oli ilo sisustaa valmiiksi sisustettuja tiloja =) =)
Kotiin lähtiessämme ilmassa oli pakkasen tuntua ja olihan sitä, kun lähes kaikkien autojen ikkunat ja ovien tiivisteet oli jäässä. Villapaitaa ylle ja pienelle happihyppelylle ennen kotimatkaa. 
En arvannut kokeilla veden lämpötilaa, kun tuuli puhalsi navakasti ja puhelimen näytössä luki tuntuu kuin -5'. Hrrr!!
Matkalla ryytyy aina, vaikka pitäisi olla levollinen ja rentoutunut olo. Loman jälkeen olisi hyvä olla ainakin päivän vapaa, mutta eipä ollut, ei. Tein heti pitkän päivän, kun maanantaina on kurssi-ilta. 

torstai 14. lokakuuta 2021

Lujasti lempeä

Pian on aika hankkia uusi vuosikalenteri, joita näkee nyt jo olleen tarjolla. Lujasti Lempeä, on Maaret Kallion kirjoittama pöytäkalenteri vuodelle 2022.
Kalenteri on eleettömän kaunis, eteerinen ja siihen on kirjoitettu paljon ajattelemisen aihetta. Tämä kalenteri on hetki itseensä, tähän aikaan ja pohdiskelua tulevasta. 
Vuoden jokainen kuukauden kohdalla sana mieli pakottaa miettimään omaa sisintään. Pysähdy hetkeksi ja haaveile tammikuu. Uuden vuoden ensimmäisenä kuukautena voisi tavoitella pienin askelin kohti omia haaveitaan.


Päiväkirjassa on suomenkieliset nimipäivät ja hyvä tila tallentaa omat muistiinpanot. 
Mille haaveelle on vaikea antaa sanoja? Kysymykselle on varattu tila sinun vastata.
Päiväkirja on kohtaaminen itsensä kanssa. Kirjoita viesti itsellesi puolen vuoden päähän. On rohkeutta uskaltaa kirjoittaa ylös ne asiat, joista voi olla vaikea puhua tai millasia arvoja, ajankäyttöä tai voimavaroja sinulla on tälle vuodelle.
Oletko voimissasi? Ympyröi viikon alussa oman tuntosi mukaan ja voit seurata miten rivi muuttuu viikkojen aikana.
Hyvä, että joku muistuttaa minua. Avaan radion tosi harvoin. Vanhan putkiradion humina tuo jo hyvän tunnelman.

Voin kuulla tutun Maarte Kallion hiljaa hyrisevän äänen lukemassa näitä tekstejä ja odottavan vastausta kysymyksiinsä. Keskustelen kanssasi hiljaa ja luen uudestaan.
"Kenen kanssa voit olla levollinen itsesi? Oletko itse turvallista seuraa toiselle?
Tukalassa tilanteessa voi mennä mielenmaailmoissa levähtämään turvapaikkaansa."



Kevät! On aika suunnata katse kohti aurinkoa, valoa ja kirkkaita ajatuksia.
"Jokainen mieli on moninainen ja alati myös vaihteleva "
Ennen kuun vaihtumista, kirjaa muistiin mikä oli tässä kuussa tärkeintä. 
" Luonnonyhteyttä ja luonnon hoitavaa vaikutusta kannattaa vaalia läpi vuoden."
"Mieli tarvitsee vaihtelua: lepoa ja unta, mutta myös aktiivisuutta ja työtä."
"Itseään voi halata"
 
" Jarrutetaan vähän. Arjen keskellä suunnan tarkastelu voi tuntua kaukaiselta."

Tässä kohtaa päiväkirjaa tulee viesti sinulta itseltäsi tammikuulta. " Tutkaile nyt vuoden puolivälissä tammikuussa kirjoittamiasi toiveita."
"Vahvalla on varaa joustaa". Paljon viisaita sanoja.
Päiväkirjaa selatessa tulee hyvä tunne, jaksan taas. Palaan aina välillä lukemaan sivun tai toisen. Tämä kirja jää pöydälle luettavaksi. Siihen saa kulua aikaa koko vuosi. 
" Hyvä meillä menee herkästi ohi"
"Suhde omaan itseemme" Yksi pieni lause voi muutta päiväsi, hyvällä tavalla.
"Anna marraskuun pimeän siis olla, mitä se on"
Sitaateissa olevat tekstit kopioitu Maaret Kallion päiväkirjasta.
Tekstit Maaret Kallio
Kuvitus Kati Vuorento
Kannen suunnittelu ja taitto Hannamari Kovanen
"Ettet unohtaisi elämäsi tärkeitä ihmistä
Itseäsi "