maanantai 30. syyskuuta 2019

Makkarin nurkat

Makkarin ompelikonekaappi on täyttynyt, mutta ovessa ei ole vieläkään laseja. Etsinnässä on tarpeeksi vanhaa listaa, jonka etsimistäkään ei ole vielä aloitettu. Lasien valintaa on mietitty, tarpeeksi vanhaa, ei mitään itsetehtyä.
Keskeneräistä tai ei, kuvasin makkarin nurkat, paitsi työpöydän, johon on kerääntynyt taas vaikka ja mitä.
Työhuoneessahan on vielä melkoinen kokoelma ihan kaikenlaista käsityötarvetta, jonka sisällepääsyä aion vastustaa edelleen. Ompelikonekaappiin asettelin vain mieluisimmat ja ne mitä eniten käytän ja tarvitsen.
Määräävänä mittana niin syvyyden, kuin hyllyvälien kohdalla oli monta asiaa. Ei ollut ihan sama miten hyllyt asetellaan, vaan mikä on minulle sopiva korkeus ja materiasiirron järkevyys. Kun ovi on kiinni, sen ikkunoista on kiva katsoa keveyttä. Liian täyteen ahdettu hylly oli valmiiksi kauhukuva, joten ensimmäiseksi sijoitettiin alin hylly nappilaatikoita varten ja sitten hylly ompelikonetta varten.
Ai mistä sana ompelikone? Kun etsin itselleni Tori.fi uutta ompelukonetta, oli jonkun koneilmoituksen kohdalla kirjoitusvirhe. Miäs rakensi siten minulle ihan oman ompelikonekaapin =)
Vanha lady, kunnon jykevä Husqvarna. Olen katsellut tänä syksynä muutaman jakson Strömsötä ja siinä Lee ompelee samanlaisella koneella, kuin omani. Olen ihan ihastunut tähän. Sen muotoon ja erityisesti väriin.
Huomaa pieni valaisin. Pidän pienistä yksityiskohdista, joilla saa hymyn huulille. Esineellä ei täydy olla mitää tiettyä käyttöä, mutta sillä voi korostaa tai sen voi helposti siirtää ihan toiseen käyttöön. Tämän ostin Tigeristä.
Ylin hylly on tehty tietoisesti muita hyllyjä kapeammaksi syystä, että kaapin yläreunassa on valolista, josta pääsee valo kulkemaan esteettömästi ompelikoneelle.
Tälle hyllylle keräsin joitain minua ilahduttavia esineitä, kuten tämän pienen nuken, purkkeja, leimasimia ja maalaamani pienen posliiniastiaston.
Nappeja ei voi koskaan olla liikaa! Sain taannoin kahdelta ystävältäni heidän jemmansa, kun muuttivat kirkonkylään. Pienet napit lajittelin lasipurkkeihin, isommat väreittäin omiin rasioihinsa.
Pitsinauhat ovat myös ystävieni jemmoista. Huomaa lankarullatelineessä valokuva. Siinä on vanhin lapsistamme, humu. Asettelin telineeseen vain mustat, valkoiset ja harmaat ompelulangat. Loput väreittäin toisen koneen läheisyydessä. Lankateline oli käytössäni jo edellisen työpöydän luona.
Laama puikkomittari on muisto keväiseltä pärräreissulta Teijon Masuunissa.
Kaapin alimmat hyllyt täyttyivät lähinnä kortteilusta. Kun kaapinovi on kiinni, ei sisältö näy. Erilaiset pelti-, muovi- ja pahvirasiat täyttävät hyllyvälit.
Saumurille ja Big Shotille mitattuun hyllyväliin pitää käden mahtua hyvin väljästi, että saan otettua koneet helposti käyttööni. Jos jossain vaiheessa ehdin askartelemaan, käytäntö sanelee tuleeko hyllyjen täyttöön muutos. 
Ovilasien lisäksi ovesta puuttuu vielä lukkokin. Jospa tämä joskus täydentyy.
Tein loppukesästä hieman kukkasiirtoja huoneesta toiseen. Makkarinpuolelle lisäsin muutaman ruukun, vein runsaammat amppelit pirtin puolelle ja pienemmät tilalle.
 

sunnuntai 29. syyskuuta 2019

Marttojen parhaat villasukat

Sukkasyksyyn ilmestynyt Marttojen parhaat villasukat-kirja sisältää käsityöperinteen ja modernin marttahengen juhlavuoden sukkakilpailusadon parhaimmiston. Kirjasta löytyy niin aloitteleville, kuin jo taitotasoltaan vaativuutta kaipaaville 30 erilaista villasukkaohjetta. Vuonna 2018 marttajärjestön täyttäessä 120- vuotta, järjesti Novita Marttaliiton kanssa villasukkien  suunnittelukilpailun, jossa perinteet on tuotu tähän päivään. 
Kirja on koottu eripuolilta Suomea tulleista kilpailutöistä. Suunnittelijoiden ikähaarukka on 27-80 vuotta. Muutama sukkamalli on julkaistu jo aiemmin, muut ovat ennen julkaisemattomia.
Marttatoiminnassa saa mahdollisuuden siirtää kädentaitoja sukupolvelta toiselle. Ei aina vanhemmalta nuorelle, vaan päinvastoin. Kädentaidot ovat kasvavaa toimintaa, jossa pääsee kokeilemaan myös itselle uudenlaisia käsitöitä.
Marttatoiminta on vilkasta, monipuolista ja siihen voi liittyä kuka vaan. Itse olen ollut perustamassa yhtä ryhmää omalle kylälle, mutta toiminnassa en ole ehtinyt olemaan koskaan mukana.
Kirjassa on yleisimmät lankalaadut koottu taulukoksi. Näistä voi tarkistaa tarvittavat silmukkamäärät ja pohjan pituuden. Huomioi oma käsialasi, taulukko on suuntaa-antava. Ohjeiden yhteyteen on merkitty palluroilla työn vaativuustaso.
Ohjesivustot alkaa perussukalla, joka ohjeistetaan seiskaveikasta Marttaraidalla. Yritin löytää kauppakäynnilläni kyseistä lankaa, mutta en onnistunut.
Ohjeitahan voi soveltaa, muokata mieleisekseen ja valita minkälaisen kantapään ja kärkikavennuksen haluaa neuloa.
Jos ohje on peritty lähes 100-vuotiaalta, on mielestäni ohje kokeilemisen arvoinen ja taitojen siirtäminen kulttuuriteko.
Meitä neulojia on erilaisia. Toinen neuloo pelkkää sukkaa, toinen mitä tarvitaan ja kolmas pitää aina neuleen käsillä, jos ei muuta niin sen sukankutimen. Sukkia tarvitaan aina! 
Tänä vuonna martoilla on tavoitteena neuloa lahjoitettavaksi 20 000 sukkaparia ensimmäisen lapsensa saaville äideille.
Niin pitsit, palmikot, kuin kirjoneuleet on kuvattu ja ohjeistettu selkeästi. Ohjeet ovat vaivattomia lukea ja hyvä kuva kertoo loput. Pinkeissä sukissa ei voi olla huono päivä.
Oletko koskaan lukenut himmelin historiasta? Mielenkiintoista ja niin nykyaikaista tehdä moderni himmeli. Näissä Himmelisukissa on juurikin tämän päivän aasinsilta, muovipillihimmelit tähän päivää ja silmukoiksi sukkiin. Taituruutta.
Kirjoneulesukasta löytää M-kirjaimen, kuten martta. Lyhyet lankajuoksut eivät takerru kiinni kuiviin kantapäihin, vaan eihän sellaisia olekaan =)
Jälleen jää paljon kauniita sukkia kuvaamatta. On hienoa huomata, kuinka luovasti marttailevat suunnittelevat ja neulovat sukkia. Kirjassa on paljon luettavaa ohjeiden lisäksi.
Marttaruutu, kuten Marttaessu ovat varmasti mieleenpainuvia värejä useamman vuosikymmenen martoille.
Mainittakoon vielä, että marttakangas on ollut käytössä 1930-luvulta, johon kaikki jäsenet pukeutuivat. Mekot, essut ja huivit, ei kukaan huomaa luokkaeroa.
Käsityöt ovat hyväksi aivoille. Ole martta. Liity martaksi. Kysy neuvoa martoilta. Martat tietää.

lauantai 28. syyskuuta 2019

Suuri suomalainen toivesukkakirja

Uusien kirjojen joukossa on myös toivekirja lasten sukkamalleista, joidenka suunnittelussa on ollut mukana kymmenen suunnittelijan joukko, joista jokainen on tehnyt omalla persoonallisella tavallaan innostavia ohjeita vauvasta koululaisiin. 
Suunnittelijat eivät ole mitenkään tuntemattomia nimiä, jos yhtäänkään seuraa somea, sieltä löytyy nimekkäiden tekijöiden omat sivut ja valtavan innostuksen omaavien neulojien valmiit neuleet.
Pirjo Iivonen, Tiina Kaarela, Lumi Karmitsa, Niina Laitinen, Merja Ojanperä, Mervi Pasanen, Piia Maria Pekkanen, Anna-Karoliina Tetri, Saara Toikka ja Marjukka Vuorisalo olivat tekemässä myös Suuri suomalainen sukkakirja-miestensukat (2018). Jokaisella sunnittelijalla on myös aiempia omia kirjajulkaisuja. Olet hyvässä seurassa tämänkin kirjan parissa.
Kirjan alku- eikä loppuosassa ole varsinaista opastusta neuleen saloihin, mutta neulesanasto löytyy, huipputärkeä kokotaulukko ja lisäohjeet löytyvät ohjekohtaisesti selkein lisäkuvin ja kaavioin. Eli pidemmittä puheitta, selataan vähän lisää tätä uutuuttaan tuoksuvaa kovakantista.

Kuten huomaat, värikuva, joka selkeyttää hyvin kirjoneuleohjeen lukemista. Suunnittelijan alkutestissä ohjesivun alussa lyhyen kerronnallisen osan jälkeen on kirjallinen ohje ja kokotaulukko, josta pienellä vilkaisulla näkee minkä kokoiseen jalkaan kyseiset sukat on suunniteltu.
Useamman sivun käsittävä ohje/ sukkapari tarkoittaa selkeitä kaavioita. Helppolukuisia ohjeita ja väreittäin koostettu merkkien selityksen.
Toivesukkakirjasta löytyy niin kevättä, kuin tarua. Yksisarvisten maassa prinsessoilla on suloiset sukat, joiden kuvio muodostuu kahden värin kirjoneuleena, jota voi värittää vielä lisää silmukoimalla osan kuvioista.
Taidan pitää kirjan visusti piilossa pottajengiltä, tai muuten neulon kirjoneulesukkia koko talven =D
Sivuja käännellessä ohi lipuu Vilinät suloiset pitsisukat, kirjoneuleiset Vilskeet, palmikkoiset Vimmat ja monen monta muuta innostavaa sukkaparia.
Untuvasukat on kokoa vastasyntynyt - 12 kk, tai taivasukat enkelivauvoille.
Anna-Karoliina Tetri etsii vanhoja perinteisiä suomalaisia sukkamalleja. Historian havinoissa Perinteiset lapaset-kirjassaan Tetri mainitsee, että tällä mallilla on tehty lapaset 1800-luvulla. Mallia kutsutaan läsirannikolla Puffaksi, itä-Suomessa rokokkaaksi. 
Voi katsoa tästä linkistä hänen uusimman kirjansa saama huomio.
Kirjassa on 30 ihastuttavaa ohjetta uusille sukupolville. Mukana on myös neulekinnastekniikka, jolla on tehty kolme mallia, sekä virkkaamalla tehdyt tossut.
Lankavalinnoissa ei taida ihan markettilangat sopia näihin silmukkatiheyksiin, mutta ainahan kaiken voi muokata itselleen sopivaksi. 
Ällösukat, millaiset ne ovat? Nämä ja monta muuta jäivät nyt kuvaamatta, mutta itse innostuin aivan valtavasti miettimään vaihtoehtoa lasten perusvillasukille.


keskiviikko 25. syyskuuta 2019

Kurpitsaa

Nyt voi jo päivittää, että tämän kesän sato on syöty! Jonkin verran saadaan vielä omenaa, päärynöitä ja muutamia luumuja. Tomaatit kypsyvät loppuun kasvarissa, jossa autolämppäri huristaa aamuyöntunnit kylmää loitommalle. Kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että olemme olleet erittäin tyytyväisiä tämän kesän kasvuun alkukesän kylmyydestä huolimatta.
Kurpitsasato oli mainio. Viime vuonna rakentamamme kurpitsapenkki terassin reunuksen läheisyyteen sai pyöränvanteesta kiipeilytelineen, joka oli myös katseenvangitsija. Ajastus, että saa paljasjaloin kipittää hakemaan syötävää katetulta alueelta toimi hyvin, kun uusi terassirakenne nuolee kurpitsapenkin reunaa.
Toukokuun puolessavälin teimme pärrämatkan jolta toimme oikean herkkutaimen, spaghettikurpistan alun. Tästä herkusta olemme nauttineet monen monituista ateriaa, emmekä kumpainenkaan keksineet mitään mikä tämän pahentaisi. On se vaan hyvää, kun vain saa kuoren halkeamaan. Maukas ja riittoisa sisältö on maultaan mieto. Siinä ei paljon lisukkeita kaivattu, kun täytteenä oli paistettua kanaa tai lihaa. Kasvisruokaa omasta pihasta ja takuuvarmasti ensi vuoden hankintalistalle merkattu tuote.
Saimme myös hyvin satoa sekä vihreästä, että keltaisesta kurpitsasta. Kurpitsalasangne, oi nams, on hyvää ja maistuvaa. Harmiksemme satokausi päättyi kuluvan viikon yöpakkasiin. Jäljelle jäi mustunut kasvusto ja niiden siirtäminen kompostiin, joka oli myös tämän kesän työlistalla. Oikeastaan se oli jo viime kesän listalla, mutta joitakin asioita on vain siirrettävä seuraavaan kauteen.
Kun kirjoitin, että kesän sato on jo syöty, se tarkoittaa sitä, että en säilönyt, enkä pakastanut yhtään mitään. Emme hakeneet mansikoita pakasteeseen, mutta söimme niitä tuoreena paljon ihan omasta pihastakin. Emme lähteneet syystä niin mustikka- kuin puolukkametsäänkään. 
Jokin raja säilömisellä, ettei ne jää vain säilötyksi. Hyvää tuoreena ja heti käyttöön. Kesä oli kaikkineen erittäin antoisa, mieluisa ja siitä nautimme niin monin eri tavoin kotona puuhastellen. Pihapuuhat jatkuvat edelleen, tosin niistä päivitykset harventuvat.

tiistai 24. syyskuuta 2019

Hupsut tupsut

Rapsakan raikkaat aamut on taas takana. Voi jestas kuinka kylmä tuntuu kylmältä! Olen nyt jo pukeutunut aamuisin niin pitkään, kuin paksuun vaatteeseen, että oikein ihmetyttää kuinka talvella tarkenen! Lisää toppaa ylle.
Sain viikonloppuna hyvän vauhdin päälle kovasta päänsärystä toivuttuani ja tein loppuun pari kässyä, että sain otettua kuvat kirkkaassa auringonpaisteessa.
Olen pysynyt päätöksessäni olla ostamatta yhtään uutta lankaa ja se päätös pysynyt ihan muutamaa kerää huomioon ottamatta, kun on niin nättiä väriä. Jo ostetut langat pitää sopia suunnitelmiin tai langoille luodaan uusi suunnitelma.
Joku varmaan jo tunnistaa langan, vironvillojahan ne. Olen saanut nämä kerät, osasta oli neuletta aloitettu, mutta ei se tässä työssä haitannut.
Tämä työ on ollut pitkäjänteistä, suunnitelmat kantaa lähes vuoden takaisiin kässymessuihin, jolloin ostin ensimmäisen tupsukehikon ihan tätä työtä varten. Piti oikein kuukkelista navikoida miten laitetta käytetään, oli niin paljon liikkuvaa osaa, etten kylmiltään taitanut.
Minulla oli visio, jonka olin nähnyt Pinterestissä, istuinpäällinen tuoliin. Eikä mihin tahansa tuoliin, vaan punotuille metallituoleille, joiden pinta tuntuu jäätävän kylmältä istua. Koska lanka sopii syksyiseen ruska-aikaan, pyöritin ja pyöritin tupsuja niin, että sormet oli kipeät karkeasta langasta. On saatava valmista tälle syksylle.
 Kieputtaessani tupsuja mietin mihin ne kiinnitän. Kangas oli yksi vaihtoehto, toinen oli liukuesteverkko, jota käytetään lentävien mattojen alla. Sen hylkäsin heti, koska minun olisi pitänyt käydä ostamassa verkkoa. Kolmas vaihtoehto oli ainoa oikea, virkkaa se itse! Taas penkomaan lankakasojani, mikä lanka mahtavin. Päädyin 6- säikeiseen kalalankaan, jonka lisäksi otin hieman ohuemman virkkauslangan, joista sain hyvän ja tukevan työpohjan valmiille tupsuille. Ehdin jo kiinnittämään kaikki tupsut ensimmäiseen työpohjaan, mutta minulla on tekeillä vielä toinen päällinen, koska tuoleja on kaksi. Yritän kuvata työpohjan seuraavan päällisen viimeistelyvaiheessa.
 Solmin tupsut harvakseltaan ja asettelin päällisen tuolin istuimelle syksyisen ilta-auringon valoon hehkumaan.