tiistai 31. lokakuuta 2017

Lehtivalikoima valloillaan

 Ihanaa, kun jo lokakuussa ilmestyy ensimmäiset jouluiset lehdet. Pääsee hyvin fiilikseen, suunnittelemaan ja jopa kokeilemaan kivoja ideoita. Olin kirjoittaa uusia ideoita, mutta ei näissä ihan hirveesti ole mitään uutta. Kaikkea ihanaa, kotoisaa ja helposti toteutettavaa.
 Kauniita koteja, herkullisia ruokia ja haaveita.
 Nopeita toteutuksia ja toisaalta niitä töitä, joidenka parissa aikaa kuluu kuin huomaamatta. Ei kaiken täydy valmistua samana päivänä.
 Pienin askelin kohti omaa joulua. Jokaisen tarpeen, voimien ja halun mukaan.
Minä innostuin kaikista!

maanantai 30. lokakuuta 2017

Kotitekoinen askartelumassa

 Ohjaustoiminnan kurssit ovat ilahduttaneet monipuolisuudellaan ja erilaisuudellaan. Jokaisella kurssinvetäjällä on ollut toisestaan poikkeava materiaali ja mikä minulle parasta, ihan uusi.
 Ennen syyslomaa pääsimme kokeilemaan askartelumassaa, jonka jokainen voi tehdä myös itse. Joskus on tullut tehtyä taikataikinaa, mutta onhan siitä jo aikaa. 
 Tähän massaan on käytetty liimaa, etikkaa, vauva-öljyä, maissitärkkelystä ja vettä. Seos on lämmitetty mikrossa. Tämän vaiheen on ohjaaja tehnyt jo edellisenä päivänä kaikkien käytettäväksi.
Elintarvikevärin saa lisättyä myös tekeillä olevaan työhön.

Tarkempi ohje löytyy Taika 2012-lehdestä.
 Kaulin massan ohueksi levyksi, josta otin piparkakkumuoteilla pieniä kuvioita. Kokeilin tehdä myös kirpparilta löytämiini silikonimuotteihin muutaman lehden. Kuviot lähtivät hyvin irti ja toistuivat kauniisti.
Valmis kuvio kutistuu kuivuessaan, joten mahdolliset reiät on hyvä tehdä valmiiksi hiukan suuriksi.
 Otin työt koululta mukaani ja kääntelin niitä illan aikana, mutta silti näissä on hiukan kipristelyä kulmissa.
Testaan näiden ulkoilmaan soveltuvuttaa syksyn aikana kuistin kuusessa.

torstai 26. lokakuuta 2017

Tervetuloa takaisin

 Poika muutti omilleen v.2007, kun silloinen tyttöystävä soitti minulle ja kysyi, että saako hän ottaa asuinkumppanikseen meidän vanhemman pojan.
Ky y llä se sopii. 
Aina olen sanonut, että ovi on auki, jos ei ole paikkaa mihin mennä tai maailma survoo. Otan vastaan.
 No. Nythän on sitten käynyt niin, että poika on muuttanut takaisin kotiin ja tuonut mukanaan entisen tyttöystävänsä, nykyisen vaimonsa ja heidän ihanan Milja-tytön.
Nuoret ovat kiivaasti etsineet uutta kotia, muutamaa mekin pääsimme alkusyksystä katsomaan, mutta ne ovat jo myyty. Uuden kodin oston ehtona on, että oma koti piti saada ensinnä myytyä ja nyt siinä asuu jo uusi omistaja. 
Joten, meillä asuu nyt kolmatta sukupolvea samassa taloudessa, sekä peräkammarinpoika, joka väläytteli omilleen muuttoa, minun kuitenkaan ymmärtämättä, että mitä lajia!!!
 Nuorten kodin irtaimisto on hajautettuna pitkin poikin Pirkanmaata ja meillä on vain välttämättömimmät. 
Uuttahan tässä yhdessä asumisessa ei ole mikään, kun erilaisten juhlien ja tapahtumisen aikaan muutenkin olemme paljon yhdessä. Mutta aikataulut, autojen lähtöjärjestys ja kotiinpaluuajat pitää jokaisen opetella.
Minä en pysy paikallani kuin hetken, samoin nuorimmainen. Muut ovatkin enemmän läsnä.
Nuorten uusi koti on jo löytynyt, mutta muuttopäivästä ei voi vielä puhua mitään.
Ehkä tästä järjestelystä on jotain hyötyäkin tai ainakin siitä on otettava kaikki hyöty irti. Ainakin tänään, kun pihaa kuorruttaa nilkan yli menevä lumipatja.
 Kuvissa näkyvä liina on uusin kirppislöytöni.

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Puutarhaunelmia

 Joko kylmä tuuli alkaa tuntua luissa ja ytimissä? Parina iltana on kerätty puutarhasta loput kesäiset elementit ja kasvarilta on kannettu kukat talvehtimaan kellariin ja työhuoneelle.
Vielä ennen ennustettua lumisadetta on istutettu reilun 100 kukkasipulia navakassa tuulessa enempiä miettimättä miten päin ne pitikään laittaa maahan =) Kyllä ne sieltä kesän korvalla nousevat, kun aika on.
 Ennen syyslomaa kävi humu jelppaamassa nurmenajossa himppasen suuremmalla koneella.
 Pidemmän aikaa suunnitelmissani on ollut, että talon päätyyn olisi jo aika tehdä jotain. Aikanaan lapset pyysivät, että kaksi kohtaa pihasta jäisi laittamatta kukkamaille, ja näin tehtiin.
 Olen selannut Pinterestiä ja ensimmäinen kuva on ollut inspiraationi, kun harpoin kaivettavan nurmen mittaa ees ja taas vesisateessa. Katettu pergola, köynnöstuennat ja ainakin osittain katettu alue.
 Erilaiset katetut käytävät, myös uusimmassa Viherpiha-lehdessä oli kivoja ideoita. 
Kuinka yhdistää uusi ja vanha alue toisiinsa, saaden hoidettavaa nurmialaa pienemmäksi. 
Kesäajossa menee päältäajettavalla melkein neljä tuntia. Tuupattavalla meni muinoin reilun kolme tuntia ja se tuntui ikuisuudelta ja pitkiltä askelilta.
 Ilmavuus, vehreys ja aurinko. Ja varsinkin aurinko näillä ilmoilla, kun tuuli puhaltaa navakasti ja lunta on luvassa seuraavan vuorokauden aikana reilun 10 cm.
 Pienellä harjoittelulla poitsu otti koneen haltuun. Onhanhan ollut lapiomiähenä isomman koneen vieressä jonkin aikaa.
 Nurmialueen poiston jälkeen istutimme muutaman syreenin valeistutukseen alueen reunamalle, saattavat jäädäkin paikoilleenkin. 
Talven aikana on aikaa suunnitella ja keväällä päästään aloittamaan ja korjaamaan nurmivauriot.
 Vesialtaista otettiin pumput kellarin suojiin. Koskaan aiemmin ei ole jääpuikot kiinnittyneet kiinni kaloihin.
 

tiistai 24. lokakuuta 2017

Kivijärvi, osa 3/3

 Jokilaakson matkailupuutarha aivan Lapuan keskustassa on kaunis ja viihtyisä näin syksylläkin. Miäs ja tytär etsivät lisää käyntikohteita, joissa voidaan poiketa ja Venla pääsee myös leikkimään.
 Kiva, mielenkiintoinen paikka, jossa siisti hyötypuutarha ja nimikyltit kasvustoissa helpottaa tunnistamista.
 Komeita kaalinpäitä. Samaisella alueella oli kiva leikkipuisto, jossa pääsi liukumäkeen, keinuun ja hiekkakakkuja leipomaan. 
Kävimme myös vierailemassa Lapuan Kulttuurikeskuksessa, jossa teimme lyhyen kierroksen. Pääsimme myös käymään Pajakappelissa, jonka jälkeen aikataulumme vei meitä jo toisaalle iltaa viettämään.
 Yhtenä iltana kävimme leirintäalueen laavulla lämmittelemässä makkarat ja vaahtikset.
 Mukava pieni iltakävely, jossa saadaan vatsanpohjaan tilaa ja sen jälkeen lepytellään makuhermoja.
 Nuorin vyllättynä pussiin.
 Laavun vieressä on pieni lampi, jonka laituria minun oli käytävä testaamassa pimeässä illassa.
 Taustan valot tulevat läheisistä mökeistä.

 Venla söi pikaisesti oman iltapalansa, että pääsi takaisin viereiseen liukumäkeen.
 Uni maittaa, kun päivä on touhuttu erilaisissa puuhissa.
Yksi ilta käytettiin keilaamiseen, tai oikeastaan minä käytin. Muut olivat käyneet jo edellisenä iltana kertaalleen samassa paikassa.
 Otimme vain yhden radan käyttöön, 90 min ajaksi.
 Jokainen vuorollaan piti seuraa Vanessalle, Venlan touhutessa milloin pallojen kanssa tai heittopaikalla jaloissa pyörien. 
Onneksi vain kerran oli läheltä piti-tilanne, vaikka sellaista ei pitänyt tulla laisinkaan.
 Pallojen järjesteleminen on tarkkaa työtä.
 Hyvä etteivät sormet jääneet väliin.
 Pikkupimu konttaili välillä lattialla ja se meno muistutti patterikäyttöistä koiranpentua, jonka tassut luistavat liukkaalla pinnalla. Niin kiiltävä ja liukas oli Täyskaadon lattiat.
 Miähillä oli jonkinlainen kisa sovittu, vävy voitti, mutta panoksesta en tiedä.
 Herttinen, kun on kivaa!
 Mummi täällä, kukkuu.
 Useampi täyskaato.
 Yli astuttu, kato vaikka.
 Tyttären tyyli. Ensin pari reunalta ja toinen ränniin.
 Kuinka äiti onnistuu????
 Hyvä äiti!!!
 Jokainen vuorollaan.
 Mamma oli kiireinen myös heittojen välillä. Puolentoista tuntia meni joutuin. Käsi huusi vuorostaa hoosiannaaaa.
 Olin ottanut mukaani tyttären vanhoja muovihelmiä, että voidaan tehdä Venlan kanssa kaikille tytöille oma helminauha.
 Siinä menikin sitten kolmatta iltaa, tytön ote herpaantui aina yhden nauhan valmistuttua.
 Oli kiva puuhailla tytön kanssa, joka jaksoi kuitenkin nypertää helmiä pitkään nauhaa, jonka minä sitten solmin aina yhden helmen jälkeen.
 Minulla oli välillä kiirekin, kun molemmissa päissä oli helmi odottamassa solmuaan.
 Vanessa halamoi itselleen omaa nauhaa.
 On nämä pikkuiset tarkkoja.
 Viimeisenä iltana saimme kaikki nauhat valmiiksi ja eikös neiti harakka kerännyt kaikki kaulaansa.
 Liukuvärjätyn narun olen ostanut Adlibriksestä.
 Katsokaa pikkuista!
 Oi, oma nauha, ihan oma.
Aloitimme pakkaamisen lähtöä edeltävänä iltana, mutta vielä aamullekin jäi monta tointa ennen matkan jatkumista. 
Seuraava etappi oli Ähtärin eläinpuisto, se miksi matkaan lähdettiin. Viime käynnistämme lasten kanssa on paljon aikaa, tai ainakin reilun 10 vuotta. Paikka oli muuttunut ja toimintaa alueen ympärille oli tullut paljon lisää. 
Lumileopardit olivat ensimmäinen kohde johon reitti meidät vei.
Metsäkauris
 Ensimmäisellä laavulla pysähdyimme syömään, kun aamupalasta oli aikaa jo useampi tunti.
 Jääkaapin tyhjennys kylmälaukkuun ja kyllä maistui hyvälle.
 Paljon ihmeteltävää.
 Saukko kävi keikistelemässä altaassa aivan edessämme, mutta sitä ihaillessa en tajunnut ottaa kameraa esille, vasta kun se poistui toisaalle.
 Ilves - petojen sukua! Näistä on kuvajälkeä naapurin riistakamerassa ja toisen lumisesta pihasta muutama vuosi sitten. Että on näitä meidän lähelläkin.

 Laulujoutsen
 Beawers
 Ylväs korppi.
 Korppi on Hämeenkyrön kunnan nimikkolintu.
 Liekö laulujoutsenen menneen kesän poikanen?


 Tälläinen losahti konepellilleni pari vuotta sitten. Ja reissun aikana paikallinen metsästysseura oli tuonut palan maistiaisia.
 Maakotkat katselivat ylväinä ylhäältä.
 Näätä leikki ruuallaan.
 Sudet kulkivat levottomasti ympäri aitaustaan.
 Ken lie maalannut?
 Tytär odotti eniten nallukoiden näkemistä. Ei kyllä edellisellä käynnillä kiinnostellut yhtään. Pelotti.
Karhu, kansalliseläimemme.
 Myös karhuista on jälki- ja merkkihavaintoja lähistöllämme. Metsässämme on kynsiraapaleen jäljet puunrungossa.
 Näimme kaikki kuusi karhua kierroksemme lopussa. Kello tikitteli jo puoli viisi ja kaikilla alkoi olla kiire kotimatkalle. 
Tyttären perhe ajoi yhden pysähdyksen taktiikalla illaksi kotiin ja minulla oli kiire päästä käymään vielä Helmien talossa, joka oli onnekseni auki, kun pääsimme pihaan.
Ihana viikko, kiitos tyttären pesue!