perjantai 20. lokakuuta 2017

Pikatikki

Koko syksyn opinnoissa olemme kokoontuneet kerran viikossa ompeluluokkaan. Onko tullut mtn valmista?
Kolme pikkupussukkaa ja sen jälkeen olen vain riistänyt ja riistänyt. Ihan kyllästymiseen asti.
Onneksi väliin tuli trikoo-ompelua, että pääsimme taas koeajamaan saumureita ja tekemään vaikka peitetikkejä.
Kuten ehkä muistatte, olen myynyt lähes kaikki kankaani pois pari vuotta sitten. Jätin vain vähääkään puhuttelevat kankaat itselleni ja se on todella vähän verraten entiseen. Enkä ole tekoani katunut, saati harmitellut.
Aina löytyy jostain kivoja kuoseja, jos tarvitsen.
Tällä kertaa otin kuitenkin kierräytysteeman. Ainakin puolella. Vaatekaapissani oli kiva paitakuosi, mutta puserona se venyi ja paukkui aina pesun jälkeen ihan muodottomaksi.
Ensimmäiseksi leikkasin Molla Millsin Virkkuri-kirjan nro 3 ideoimana tuubikaulurin paitani leveimmästä ja korkeimmasta kohdasta. Sain työlle päällipuolen.
Kangasvalikoimastani löytyi kiva kypsän viljan sävyinen trikookangas, josta leikkasin taustakankaan. 
Ompelin kaitaleet ensinnä yhteen korkeudesta, molemmat erikseen. Yhdistin renkulat toisiinsa, kohdistaen sivusaumat.
Sen jälkeen ompelin työn pussiin ja jätin pienen kääntöaukon, josta pujautin tuubini oikeinpäin ja tikkasin suoraompeleen auki jääneeseen kohtaan.
 Pipaan ei piisannut sama päällikangas vuoria varten, joten leikkasin sisäkankaan yksivärisestä, jättäen kankaan nurjan puolen ihokosketukseen.
Pidensin pipan korkeutta, kaava Paapiin ompelukirjasta, mutta lyhensin vuorikangasta niin, että taite ei tule alareunaan.
Näin vältän vuorin näkymästä.
 Jossain aiemmassa elämässäni olen varmaan tiedostanut aloittavani jälleen opiskelut, koska ihan tällaista pipaompelua varten olen laittanut työpöytäni alle säilöön kasan sopimattomia, mutta siistejä toppeja, jotka leikkasin samalla kertaa valmiiksi ompelua odottamaan.
Ja mitäkö minä olen syksyn riistänyt? Nahkaa.
Minulla on 4 nahkatakkia, jotka olen yhtä vaille saanut auki saumoistaan ja irti vuoristaan.
Näistä valmistuu syksyn aikana jotain uutta. Ja sitä varten ohjeenkirjoittaminen tulee taas ajankohtaiseksi, vaikka teen sitä aika säännöllisesti omien töideni kohdalla muutenkin.

5 kommenttia:

Sartsa kirjoitti...

Kaunis pipo-huivisetti siitä tulikin. Pipot on yllättävän helppoja tehä, mut koko ei aina oo ihan passeli. Kankaan venyvyydestäkin riippuu, miten se oikein päähän istahtaa.

Intsu kirjoitti...

kyllä sä ehdit tekemään niin monenlaista. Tuo pompulakukka tuossa alla on loistoidea.

TeSa kirjoitti...

Kiitos teille. Muutama sauma ja pipa on valmis.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Kauniit asusteet. Kivaa tuo kankaan kuosi.

TeSa kirjoitti...

Siksipä en raaskinut laittaa puseroa pois, kun oli kiva kuosi.