Minäkuva

 Minäkuva itsestäni on hyvin realistinen. Itseironia, itsekriittisyys ja kun mikään ei tunnu miltään.

 Syksyn opintojen ensimmäinen jakso on takana. Aika on mennyt huisin nopeasti ja koti näytti ajoittain siltä, että meillä muutetaan kassi kerrallaan opinahjoon.
Jokainen koulupäivä vaati oman työkassin, jotka laitoin jo sunnuntaina jonoksi eteiseen lähtöjärjestykseen.
On ollut kiva penkoa kaappeja, lootia ja etsiä omista jemmoistaan materiaalia kursseja varten. Jos olenkin tehnyt uusia hankintoja, ovat ne olleet johonkin toiseen aineeseen liittyviä.

 Uusi jakso tuo uuden päiväjärjestyksen. Lähden taas työssäoppimaan osaksi aikaa viikosta. Pitkiä ajomatkoja, kiirettä joka suuntaan ja tarkkaa aikatauluttamista.

 Kuvissa tanssahteleva tönkkösuolattu on minäkuva, joka saatiin kuvistunnilla tehtäväksemme. Kaikki tuon aineen tunnit ovat melko kankeita. Minä ja kuvis ei puhuta samaa kieltä.
Onneksi on muitakin tapoja ilmaista itseään.

 Tanssahteleva, iloisesti pyörähtelevä ja maailmaa avoimeisesti katsova minä päätyi mansikkamaan tolpan päälle kukka ostallaan.
Työ oli tarkoitus valaa kipsiin. Kipsasin toisen työni sisäkäyttöön ja ulkoistin tämän sateen, tuulen ja tuiskun armoille.

Ettei ahdistukseni määrä olisi ollut jo tuhatkertainen, piti vielä piirtää hiilellä samaisesta rautalankahykerryksestä ....jotain?.
Minun taitoni saivat pyörteet paprulle, vähän väriä pintaansa ja älyvalon hehkumaan!