Olihan taas päivä!

Me kokoonnuimme juhlistamaan äitienpäivää jo lauantaina, kun osalla oli menoa sunnuntaille. Ihanaa, kun kaikki pääsivät ja tulivat.  

Päivän aikana ei pönötetty, vaan mennä viuhtastiin paikasta toiseen. Omille pojille oli laitettu pyyntö ottaa työkampetta mukaan ja tytär oli liikkeellä omine välineneen.

Pojat jelppasivat isäänsä pihatöissä, kun tytär siisti kynteni, johon en itse vielä kykene.

Miäs hoiti muonituksen ja kaikki jelppasivat tarvittaessa. Olimme päätyneet salaattilounaseen, glillilämpimiin ja uunituoreeseen leipään levitteineen. Aamulla kiehautettu sinappi oli tulista, konjakilla maustettua.

Nuorimmille oli nakkeja, lihapullia ja sormisyötävää.

Salaatteina oli lohi ja vihreä, joihin sai lisättyä oman maun mukaan tuoreita nektariineja, persikoita, ananasta ja rypäleitä.

Upea, suuri begonia siirtyy ulkokukaksi.

Eemelistä saa kaverin lahjomalla 😅

Pikkuisen päikyt olivat lyhyet, mutta hyvin hän jaksoi touhuta muiden mukana. 

Vaari ehti tehdä pienen traktorikierroksen poika kyydissä.

Sonja ja Niko

Tiia, joka oli apuna kahvipöydän kattamisessa. 

Tänä vuonna mentiin aidan matalimmalta kohdalta ja ostettiin kaikki tarjottavat valmiina. 

Ihastuttava amppelipelakka on menossa pihalle

Siin ne on kuin kaksi marjaa

Kädentaitoja ja muistoja säilytettäväksi

Tytöt lähtivät aika nopeasti pihaleikkeihin. Leikkimökin sisustus meni uusiksi, kun ensin lähes kaikki kannettiin heti pihalle. Sanoin vain, että eivät lutraa vesiastioilla. Ei, ei, mutta jostain se kahvikestien vesi oli astioihin otettu. Niin lyhyet piuhat!

Tänä vuonna Pauligilta tuli myyntiin valmis lahjapaketti, jonka ostin miähelle ja itselleni. 

Paketissa oli paketti kahvia, vaaleanpunainen muki ja ovikyltti, Äiti juo nyt kahvia. 

Viimeiset kahvini olen juonut v.2007, enkä pidä kahvista missään sen muodossa. Hyvä tee, mieto haudutettu maku, jossa ei ole sitruunaa, ei ruusunmarjaa 😒, ei mitään kirpeitä punaisia ja happamia, eikä voimakkaita sätkyjä. Teelaatuja on maailma pullollaan, niistä minä pidän. 

Ja näistä kaikista mukeloista, puolisoista ja miähestä 💓

Terhi

Kortit

Korttien teko on vähän vähentynyt, mutta ei suinkaan loppunut. Nämä olen tehnyt heti annettaviksi, ei jäänyt laatikkoon odottamaan. Näissä korteissa olen huomioinut yksilöllisyyden.

Ensimmäisen kortin tein etumiehelleni hänen täytettyään 30. Harrastuksena kalastus.

Seuraavan kortin tein työkaverilleni hänen vaihdettuaan työpaikkaa toisen palvelukseen. Kuvan lehmä liittyy vahvasti uuteen työhön.

 Sisäsivulla leimasimella tervehdys ennen tekstejäni

Syntymäpäiväkortti neulomista harrastavalle ystävälleni

Käsitöitä tekevälle äidilleni äitienpäiväkortti

Terhi

Manserock

 Manserockin ohjemalliset illat ovat olleet suosittuja. Me osallistuimme Vapriikissa yhteen näistä, kun vuorossa oli Popeda. Miähen toive oli päästä tänne, joten täällä oltiin.

Kuvagalleriasta pongattiin monta henkilöä, kokoonpanoa ja edesmennyttä.

Vuosikymmenien takaiset esitykset, levynkannet ja henkilöhahmot on nostettu esille muistojen kätköistä.

Museoituminen on kivaa. Näihin tapahtumailtoihin piti lunastaa erillinen sisäänpääsymaksu, jolla  pääsi katsomaan muutkin näyttelyt. Muihin me emme illan aikana ennättäneet, eikä kyllä jaksettu. Vapaalippumme jäivät vielä käyttämättä, joten uusintakierros pitää tehdä.

Illan ohjelmallisen osuuden kautta saimme paljon uutta tietoa. Museokeskus Vapriikki on tehnyt hyvää työtä tämän näyttelyn koosteessa. 

Lisää kulttuuririentoja

Kävimme uusintaottelussa TT Klubilla Mars vs. Venus 2, jossa Riku Suokas ja Johanna Tohni ottavat kisaa parisuhteesta. Kävimme joskus katsomassa tämän ensimmäisen erän ja sekin on jäänyt hyvin mieleen. 

Omalta osaltani ilta meni hiukan pieleen, kun sain jäätävän päänsäryn alkuillasta. Mutta olihan meillä hauskaa. Esitys oli melkoista menoa ihan loppuun asti!

Terhi

Tämä ei ole mustikkapiirakka, eikä vadelmaa ja mansikkaa

 Tämä on lasiuuninpohjalle kaadettu sulatuslasimursketta, jota kannattaa aina kerätä talteen ja käyttää seuraavissa töissä. Minulla on paljon laatikoita, joihin olen kerännyt kaiken leikkuujämän. Tähän työhön hyödynsin tummat sävyt. Reunoille lisäsin vielä valmiiksi pussitettua lasijauhetta, jolla täydensin murskeen väleihin jäävät tyhjät välit. Ensimmäisen sulatuksen tein tasona.

Valmiin tasotyön nostin muottiin, ohjelmoin uunin uudestaan ja kävin noutamassa valmiin työn vuorokauden kuluttua. 

Vadissa ei ole korkea reunus, mutta juurikin sen verran, ettei tarjottavat putoa pois.

Vadelmaa ja mansikkaa

Tein samalla innolla toisenkin vadin, joka on riemukkaampi kuin edellinen.

Valo saa lasin hehkumaan

Tähän työhön olen jättänyt reunojen yli valuneet lasit sinälleen.

Terhi