torstai 30. marraskuuta 2017

Pionien kauneutta syksyn varalle

Vuoden pimein aika on käsillä. Sitä ei voi olla huomaamatta. Eikä sitä, että jonkinlainen turnausväsymys alkaa ottaa voiton. Tosin, periksi ei anneta, vaan ammennetaan valoa ja lämpöä vaikka näistä kesän kukista ja väreistä.
Kesän jatkuvista sateista huolimatta piha kukki ja rönsysi. Tein sen mitä olen monena vuonna unohtanut, laskin pionieni juurakoiden määrän.
En tiedä yllättikö määrä, mutta löysin 32 kasvussa olevaa. Muutama juurakko on vuosien mittaan hukkunut. Liekö joku syönyt tai talvi karsinut. Värikirjoa on vaaleanpunaisesta syvään punaan. Fuksiaa.Valkoisia keltaisilla sisuksilla ja lähes kokonaan valkoisia.
Yhdenkään lajikkeen nimeä en tiedä, mutta hyvinhän nuo kukkivat ilman nimiäkin.
Kesän ikävä tai oikeastaan lepotauko puutarhuroinnista antaa aikaa suunnitella tulevaa kesää.
Ajoittain ahdistaa talon päädyn ensi kesän savotta, mutta en ota mitään ressiä, kun työmaa ei näy sisäänkäynnille, vaan jää katseilta piiloon. Talven aikana on hyvä miettiä mitä sinne voisi rakentaa ja istuttaa.
Olen tehnyt pienen kierroksen päivänvalolla, jota nyt ei liiemmin ole, ja huomannut kuinka osassa kukinnoissa on pulleat lehtisilmut, vaikka pitäisi olla lepoaika.
Runsaina rönsyävät kukinnot ovat enemmän mieleeni, kuin pönöttävät istutusalueet.
Vai huomaako sitä mitenkään?
Vihreää, vihreää, kukintoja ja uuden kasvukauden odotusta.
Nämä ovat heinäkuun kukintoja v.2017.
Huomenna ollaan jo joulukuussa ja aika menee kuin siivillä. Pian päivä pitenee ja siellä se häämöttää, kesä. 
Vielä kaukaisuudessa, mutta kyllä nämä päivät menevät vauhdilla.
Toivottelen hyvää viikonloppua teille kaikille.


keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Kolme kattilan kantta

Tämän päivän materiaalin paljous on huikaisevaa. Joka päivä voi bongata jotain uutta ja tarpeellista. Mutta miten päästä eroon niistä tuotteista, joita ei itse enää tarvita, eikä kukaan muu huoli?
Kierrätyskeskus, kirppu, roskalavat ja muualla nähdyt. 
Siinäpä sitä on miettimistä ihan jokaisen kohdalla. Otanko vai en. Miten loppusijoitan.
Näin vilahduksen kuvasta jossa oli tehty kiva lintulauta kahdesta lasisesta kattilankannesta. Pian sen jälkeen sain varattua yhden lasisen kannen facen roskalavalta, joka toimitettiin minulle opiskelupaikkaani. 
Yhdellä kannella en tee vielä mitään, mutta sitten hokasin kysyä sisareltani olisko jäänyt jotain nurkkiin ylimääräiseksi. Ja olihan sitä, kolme lasikantta.
Miäs asialle, kierretankoa, mutteria ja prikkaa. Pian oli valmiina kaksi lintulautaa, joista toinen vietiin takaisin sisarelleni nimpparilahjana.
Idea ei ole minun, no ei myöskään toteutus. Minun osakseni jäi kierrätys.

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Ei lastenjuhlat

Eilen lauantaina käytiin katsomassa Parolan aseman joulumarkkinat. Saimme Miljan mukaamme, kun vanhemmat lähtivät illalla viettämään pikkujoulua. Aikuisten jutut eivät sovi pienen juhlittavaksi, mutta meillehän se sopi. 
Turvaistuin oli asennettu jo illalla vaarin autoon. Rattaat ja muu rekvisiitta oli lähtöä vaille valmiina.
Lähtö viivästyi tunnin, kun kaikkia nukutti.
Kun aikataulumme oli jo valmiiksi sekaisin, sekoitettiin sitä vielä yhden mutkan verran lisää ja perille päästyämme Parolaan, mutkiteltiin jonossa reilun puolen tuntia vuoroamme päästä sisälle.
Milja kiinni vaarin kädessä.
Kävimme ensinnä pop up -kahvilassa, jonka jälkeen minä pääsin tekemään kierrostani, muiden poistuttua ulos rattailemaan. 
Oli ihana viipyillä ja tutustua  lifestyle-putiikkien tarjontaan, vaikka jonoa oli edessä ja takana. Kahtena edellisenä vuonna olen missanut tapahtuman päällekkäisen menon vuoksi. Tänä vuonna en kiirehtinyt, vaan iloitsin näkemästäni.
 Kiersimme myös makasiinirakennuksen, jonka ulkopuolella oli pieni kuusi suuressa saavissa,
sukset ja kelkka seinänvieressä.
Aurinko paistoi kirkkaasti. Oli mitä ihanin ilma olla ulkona.
Ohitse kiitävät junat herätti ihmetystä pienessä tytössä. Muutama ehdittiin katsomaan, kun vihreä-valkoiset vaunut kiisivät ohitse.
Toinen päiväkohde oli ennätettävä katsomaan vielä ennen sulkemistaan. Hämeenlinnassa on ollut neljä varuskuntaa, kun olen asunut kaupungissa. Yksi niistä on lähes keskellä kaupunkia. Ei ole liimmin tullut käytyä kaupungissa mummuni kuoleman jälkeen, mutta kyllä oli kiva käydä kulmilla tutustumassa uudistettuihin rakennuksiin.
Ei tätä kyllä nopeasti näe ja koe, vaan aikaa pitäisi varata enemmänkin. Mutta kello kiirehti ja pikaisesti ennätimme katsastamaan tarjontaa.
Saattaa olla, että saamme asiaa poiketa piankin uudestaan, kun teimme tiedusteluja mahdollisuudesta saada joitain esineitä tätä kautta.
Rakennuksessa on vielä tallella erinäisiä armeijaan liittyviä asioita, kuten silloisen tasavallan presidentin teksti ja asetelineet.
Ennätimme vielä poikkeamaan pihapiirissä olevassa kukkakaupassa ja sisustusmyymälässä ennen kuin poistuimme illan hämäryyteen.
Päivän kierrokselta tuli ostettua Pilkkeitä-blogin ihanat valkoiset paperipussit, joihin sujautan myöhemmin hyasintit.
Ihastuttava kylttikauppa, Diagnoosi SisustusMania, josta ostin pesula-kyltin.
 Aiemmin syksyllä ostin ensimmäiseni Tampereelta.
 Kettukarkki SHOPista ostin Hamam-pyyhkeen, jota aion käyttää kaulahuivina myyjien tapaan.
House Doctorin kassi Suomen kasarmien aarteet pihapiirin sisustusliikeestä, jossa on hyvät alet muuttomyynnin vuoksi.
 Esittelenpä samalla aiemmin syksyllä Tampereella järjestetyn blogikirppisostoni, jalkalampun.
 Älkää huomatko tasaista pölykerrosta lampunjalassa, joka on kauniisti kuvioitu.
 Tassuineen kaikkineen.
 Meillä oli kiva päivä tytön kanssa, joka illalla nukahti helposti syötyään ison lautasellisen puuroa. 
Sain lopultakin valmiiksi tytölle villasukat, jotka sitten laitettiin heti käyttöön. Molemmat pimut muistavat aina sanoa mummin neulomista sukista.
 

torstai 23. marraskuuta 2017

Ruusut

Enhän minä mihinkään kadonnut, vain tämä viikko kadotti minut kaiken työn ja opintojen väliin.
Vietän loppuvuoden perjantait työssäoppimispaikalla, josta olen viime aikoina siirtynyt yhteiseen ryhmätapaamiseen avoimen yliopiston työn pariin, josta siirryn ennen kotiinlähtöä illaksi töihin.
Käyn kaksi kertaa viikossa työssäoppimispaikalla, joidenka perään teen iltatyöt ja kolme päivää olen koulussa.
Pitkästä aikaa tulin työhuoneeltani ajoissa pirtille kirjoittelemaan. Ensi kevään työssäoppimispaikka mielessäni laitan tietoa itsestäni ja pohdin samalla varmuuden vuoksi vara-vara-varapaikan, jos en saa myöntävää vastausta ensisijaiseen paikkaan.
Joulukuu alkaa olla aivan nurkilla ja sehän nyt tiedetään, että kuukausi hujahtaa aivan silmissä ohitse ja yht' äkkiä olemme tammikuussa, joten en ole mitenkään liian aikaisin liikeellä.
Jos olenkin ollut illat kotona, on työhuone vetänyt puoleensa. Joulukuun alussa on koululla avoimien ovien päivä jossa omaa osaamistaan voi hyödyntää laittamalla töitään näytille ja myyntiin. 
Olen jo pidemmän aikaa odottanut pääseväni tekemään lasitöitä. Tässä opintojaksossa on vapaailtoja joita hyödynnän ja nautin lasin työstämisestä radiota kuunnellen.

Kudonnan opettaja tarjosi ryhmällemme mahdollisuutta tehdä esim.kankaanpainantaa ja opastaa tutustujia näin työtiloihin samalla, kun työskentelemme. 
Itse ajattelin huovuttaa, kun villoja jäi vielä vaikka kuinka paljon. Vielä on aikaa viikon verran miettiä ja puuhailla.
Muistatteko, kun kerroin pojan muuttaneen perheensä kanssa takaisin kotiin? 
Uusi koti on jo ostettu, remppatarjouksia kuultu ja muuttokin siellä jossain jo häämöttää. Mutta sitä ennen meille muuttaa vielä yksi aikuinen.
Nuorimman pojan tyttöystävä on saanut töitä tältä suunnalta ja hän tulee myös asumaan kanssamme. 
Meillä on jo kunnon kommuuni, kuusi aikuista ja Milja.
Olisiko vielä halukkaita tulijoita?
Pidin tänään koulusta etäpäivän, opetukseton päivä, jolloin ennätin hoitamaan myös omia asioitani ja ajelin parturiin. Omatoimisesti olin jo leikannut otsatukkani, josta sain kehuja, että kivan epäsymmetrinen. Eli sitä ei leikattu muutamaa hiussuortuvaa enempää. Pakko oli tehdä muutoin siistiminen, kun saimme kutsun ylioppilasjuhliin itsenäisyyspäivälle. Ihanaa juhlia itsenäisyyttä, uutta ylioppilasta ja katkaista kiire.
Tänään on saatu hyvä lumipeite vaakatason lumisateesta. Minun puolestani lumi olisi saanut jäädä maahan, mutta luulen, että illalla alkanut vesisade tekee lumesta selvää aamun mennessä. 
Lumi suojaisi kasvit ja minusta lumi nyt vaan kuuluu pohjoisen talveen.
Joulu alkaa näkymään kodissamme kukkina ja astelemina. Joulumaa on jo laitettu näkyviin, mutta maalisutia en ole ennättänyt liikuttamaan puuosissa, joten sitä aikaa odotellessa.
Kävin muutama viikko sitten lunastamassa kukkakaupan avajaisissa voittamani lahjakortin. Jouluruusu ja lasimalja, Sweet Things.
Hyvää viikonloppua teille kaikille,