Jäätä!

Tampereella, Ikurin Virelässä, on taas jotain kiehtovaa. Sinne suunnattiin myös me, niin moni muukin. Iltasanomat kirjoitti jutun ja sen luettuaan varmasti moni on innostunut näkemään mitä ne äijät on sinne tehneet.

Paljon ennen jääveistoksia näimme autojonot! Se taas tietää ihmisjonoja. Me jonotetaan metsään 😄

Voi mahoton paikka miten me suomalaiset osataan jonottaa. Metsän hiljaisuus, eikä kukaan pidä kovaa ääntä. Vuorokauden kuluttua alkaa Valtteri-myrsky. Nyt on pieni pakkanen, kevyt tuulenvire ja ilmassa on hiukan lunta. 

Polut ovat liukkaat monista jalkapareista sileytyneet. Minä jyrään kiinni edellä kävelevän pariin ja pyydän anteeksi jo ennen kosketusta. Olin valinnut aamulla rouheisimmat talvisaappaani, mutta eihän ne pitäneet loivassa mäessä. Naurattaa!

Edessä joku muukin hoipertelee. Kuulen, kun joku sanoo ääneen, onko tuokin kännissä? Minä en ollut, tuskin se toinenkaan. Yritän keskittyä näkemääni. 

Tiitiäisen metsäpolku on hiljattain kuolleen Kirsi Kunnaksen lorujen inspiroima jääveistosten näyttely.  

Upeat jääveistokset tulevat hyvin esiin valaistuina. Värivalot, kirkkaat ja taidokkaasti toteutetut hahmot saavat Kunnaksen runot elämään.

Hahmot ilahduttavat olemuksellaan ja näitä voi käydä vapaasti katsomassa ken haluaa. 

Tunteellinen siili

Herra Pii Poo

Poistuimme hissukseen ja nostamme hattua. 

Kiitos!

Terhi

Synttärit

Nuorin lastenlapsistamme täytti viikonloppuna 5-vuotta. Onnittelimme tyttöä puhelimitse ja laulaa luikautimme juurikin, kun kakkupöytä oli koreimmillaan.  

Olimme altistuneet koronaan viikolla useampana päivänä, eikä näin ollen ollut mitään asiaa juhliin. Harmi. Tosi harmi. Tämä aika on niin hektistä, ei koskaan voi tietää mitä huomenna tulee vastaan. 

Altistumisista huolimatta meillä ei ole oireita, onneksi.

Kun viikonlopun suunnitelmiin tuli vapaapäivä, vietimme sen kumpainenkin omissa puuhissamme. Minä neuloin ja miäs kävi pajallaan. Jossain vaiheessa uni otti vallan ja nukuimme hyvät päikyt. Arjen aamurytmi oli taas päällä ja heräsin varmuuden vuoksi aikaisin. 

Neuloin sisaruksille sukat, jotka ujutin lahjapusseihin. 

Varressa joustimen jälkeen rikottu helmineule, broken seeds.

Lankana Novitan Nalle  turkoosi, kirjava Taika ja limenvihreä kaksinkertainen Gjestal Baby ull, 100 % merinovilla. Kestää sen minkä kestää, mutta saan neulottua nämäkin jämät pois. Väriyhdistelmänä nämä on raikkaat. 

Sukat on samanlaiset, mutta tarpeeksi erilaiset, että tytöt erottavat omansa. 

Terhi
 

Kranssit

 Olen siivonnut työpöytääni näihin kransseihin. Hieno, kun voi katsella kättensä jälkiä siivouksen jälkeen. Ei näihin ihan kirjaimellisesti ole siivottu materiaalia, mutta joka kerta, kun käyn työhuoneella niin siivoilen paikkoja ja lajittelen materiaalia. Työhuone on ollut hyvä välivarasto jatkuvassa kodin muutoksessa, mutta nyt on aika laittaa tarpeeton kiertoon. Työ ei tunnu niin ahdistavalta, kun siivoan ensin hetken aikaa ja sen jälkeen pääsen puuhailemaan lasin parissa.

Tein kaksi samanlaista valkoisen ja kirkkaan sävyistä kranssia. Halkaisija on näissä noin 31 cm. 

Yhtenä iltana leikkasin lasit molempiin.

Pian olin jo hionut ja sitten olikin jo aika käydä pirtillä folioimassa palat.

Folioin ja katselen elokuvia. Oli aika palata takaisin työhuoneelle tinaamaan. Teen jokaiseen työhön tuennan, työn luonteen mukaan patinoinnin ja lopuksi puhdistan ja laitan suojavahan.

Laitoin valmiista töistä kuvat nettiin hinnan kera. Molemmat kävi kaupaksi.

Kun olin saanut nämä kaksi pakettiin ja ne oli viety sovittuun noutopaikkaan sain pyynnön tehdä seuraavan kranssin. 

Tästä tuli syntymäpäivälahja, joka vaihtoi omistajaa taas sovitussa paikassa. Nyt on kaikki kolme vaihtanut omistajaa ja minulla on vielä työpöydällä jotain kesken.