keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Satukirja 2/2

 Kangas inspiroi ompelemaan sammakon. Kurnu lipuu veden pinnassa jättäen jälkeensä vain kevyen veden virtaaman, jota vahvistin lisäämällä paljetteja, kuin lämpimän kesäpäivän veden välke.
Näin jatkuu satukirjan neljän sivun tarinat. Näyttööni kirjoitin jokaiselle sivulle pienen tarinan tai laulunsanat, muistaen tekijänoikeudet.
Huomaa leikattavan kappaleen muoto, josta on ollut aikomus tehdä miehusta, mutta siihen tarkoitukseen se ei koskaan päätynyt. Olen saanut kankaan, joka oli omiaan sammakon reunakaitaleiksi.
 Muovikuulat antavat vihiä, mikä sammakko on kysessä. No, sehän on rupisammakko.
 Ompelin työn taustapuolelle vuorin samalla, kun tikkasin sammakon vartalon muodot. Jätin pienen aukon täyttöä varten ja lisäsin muovikuulat tunnustelua varten. Kun kirjaa liikuttaa, kuuluun kuulien ääni ja tuntu tulee sammakon pintaa sivelemällä.
 Reunoille tikkasin vapaatikkauksella heiniä ja kaisloja kolmella eri värillä. Osaan kasvillisuutta lisäsin vielä pieniä kangassuikaleita.
 Silmiksi ompelin helmet.
 Lämpimistä kesäpäivistä nauttiva mehiläinen lentelee vihreän nurmikentän yllä.
 Reunakaitaleiksi valitsin pilkullisen puuvillan. Kuusikulmainen muoto vaati ympärilleen leveät kaitaleet, että sain leikattua valmiina muihin sivuihin sopivan koon. Tälle sivulle tein koneen valikosta kukkaköynnöstikkauksen.
Mehiläisen taustalle leikkasin ohuen vuorikankaan, tikkasin työn oikealta puolelta ja jätin toisen siiven kärkeen aukon, josta lisäsin 1/4 kinkkupussinpalan. Kun mehiläisen pintaa koskee, kuuluu suhinaa.
 Kesäisellä kedolla kukkivat monet kauniit ja värikkäät kukinnot. Kukkien varret tein neulelangasta, sisksakilla päälle ommellen.
 Kukintoina värikkäät huopapallot ja napit. Lisäsin taustalle kimaltavat paljettilinnut. Mehiläisen tuntosarvet virkkasin ohuesta ommellangasta.
 Tämän sivun inspiraatio lähti metsäisestä kankaasta, tämäkin on valmis pala. Sarjatuotantona valmistuneet kuuset, Mielikissä on samoja, ompelin sivun yläreunaan.
Tikkauslangoiksi valikoitui oranssin sävyt.
 Piirsin ja leikkasin ketun pään, ompelin koneella kuonon päältä valkoisella langalla. 
Lisäsin ilmettä käsinompelemillani korvatupsuilla. Silmissä ja nenässä helmet.
 Vaihdoin vetoketjupaininjalan, että sain ommeltua mahdollisimman reunasta valmiit kasvot.
 Tiukkailmeiset pöllöt huhuilevat kuusimetsässä ja kärpässienet punoittavat sivun alareunassa.
 Lintupöntön taustalla kesäpäivä helakoi. Valitsin pöntön reunoille vihreän nurmikankaan, joka vaati muutaman uudelleen asennuksen. Miten voi nurmensuunta olla niin myrsykyisä, ettei kerrasta, eikä toisesta suostunut kasvamaan ylöspäin =)
Asettelin kankaan monta kertaa nuppineuloin kohdilleen, mukamas, ja vasta kolmannella keralla se suostui suoristumaan. Sama molemmilla puolin.
 Tämän sivun tikkasin muita sivuja tiiviimmin ja sen huomasi heti, kuinka sivu napakoitui. Tässä työssä siitä oli vain hyötyä. En pitänyt yhtään ajatuksesta, että näinkin suuri sivu, 23 x 23, kaatuilee ja on vetelä.
 Oikeaan yläkulmaan piirsin ja leikkasin askarteluhuovasta sudenkorennon limestä ja turkoosista. Kirjoin käsin etupistoilla uloimman päällikierroksen ja koneella tein loput tikkaukset.
Kiinnitin korennon helmivartalosta käsinommellen.
 Viheliäisellä nurmella laiduntavat huopalampaat.
 Valmis sivu täynnä kesäistä lämpöä.
 Sain ommeltua omalla koneella kaiken tämän, mutta kirjan sidonta ei enää kotikoneella onnistunutkaan. Siirryin viimeistelemään työn kouluun teollisuuskoneen ääreen. Taittelin, kääntelin ja ompelin verhojen leveän rypytysnauhan kirjan selkämykseen. 
Kevyt höyrytys ja työ oli valmis.
 

maanantai 26. helmikuuta 2018

Satukirja 1/2

 Lähtökohta näytölleni oli tuotteen valmistaminen käsityönä, jonka tein Ikaalisten varhaiskasvatuksen käyttöön. 
Kirjoittelen tämän kahdessa eri osassa, sivu kerrallaan näytän mistä kaikki alkoi. En mitenkään pysty tekemään järjestelmällisesti töitä niin, että etenen sivu kerrallaan kansilehdestä alkaen. Sen verran kuitenkin suunnitelmallisesti etenin, että ompelin kaikki pohjatyöt paper piecing-tekniikalla ja tässä tapauksessa jätin kaikki paperit työn taustoille tukevoittamaan sivua. 
Käytin valmismallia, taitoni ei riitä tällaisten kuvioiden kaavoittamiseen, eikä siihen olisi ollut aikaakaan. Edellisestä tilkkuilustani on vuosia, reilusti yli kymmenen. Keräilin kaikki tilkkukirjani silmäiltäväkseni ja jatkoin Pinterestin parissa. Sieltähän löytyi vaikka mitä!
 Sommittelin ja kokeilin erilaisia väriyhdistelmiä ja pidin linjani läpi kirjan hyvin värikkäänä. Leikkasin kuvioiden ympärille leveät kaitaleet joista sain leikata yhteneväiset sivut, kun kaikki olivat valmiita. Leikkasin jokaisen sivun taakse ohuen villavanun, jonka tikkasin kuviosivun kanssa yhteen.
 Leppäkertussa ei ollut kuin neljä palaa, mutta se oli viedä minusta voiton kaarevilla muodoillaan. Haastoin itseni jokaisen sivun kohdalla jollakin tekniikalla. 
Mietin tarkkaan ompelujärjestyksen, koska sivujen yhteenompelun jälkeen en voinut lisätä mitään. 
Leppis sai ympärilleen kukkakedon saunakakkaroista ja pietaryrtistä. Saunakakkaroiden keskusta on huopaa, jonka olen tikannut koneella kiinni työpohjaan.
 Tämän sivun taustaparina on jäljessä kuvattu pääskynen.
 Huomaa leppiksen vaaleat silmät jotka ovat kankaasta aseteltu kohdilleen. Tästä kuvasta näkee laskostetun kankaan siivissä ja vartalossa.
Olen onnistuneesti hukannut kuvia, joissa on pääskysen valmistamisesta vaihekuvia. Tällä sivulla käytin tikkaukseen valkoista lankaa, jolla kehystin pääskysen ja tikkasin vasempaan yläkulmaan kaksi linnunvarjoa. 
Ihastuin työn aikana askarteluhuovasta niin, että enpä laita materiaalia piiloon. Piirtelin perhoset, leikkasin pohjimmaiseksi ruskean ja päälle värikkäämmän palan. Kiinnitin kaikki yhdellä ompeleella niin, että tein tuntosarvet ja kropan tiheällä tikillä. Käytin eri väristä ommellankaa kuin alalanka, ja se tuo työlle kivasti lisää ilmettä.
Värien valinta, teenpä sitten lasista, langasta tai kankaasta on ihan parasta! Tälle sivulle en tehnyt tonttua, vaikka kuva niin saattaa erehdyttävästi viitata. Tästä tuli metsänhengetär Mielikki.
Vältin kaikkea mikä liittyy mihinkään juhlapyhään tai tapahtumaan, vaikka se olikin sallittua.
 Tälle sivulle syntyi kuusimetsä, rehevä köynnöskasvillisuus ja näky, jota ei voi ohittaa, kuumailmapallo!
 Pallon kanssa tein tovin töitä. Tai oikeastaan koko sivun kanssa. Paljon käsinompelua, leikkaamista ja suunnittelua.
Kuvasta näkyy paksu vanu, jonka laitoin jokaisen sivun väliin, vaikka olin jo tikkausvaiheeseen laittanut ohutta villavanua, muutamaan jopa kaksinkertaisena.
Karhusta tuli jotenkin lutuinen hahmo. Kangasvalinta osui kohdilleen koko sivussa, pehmeä nukkapintainen karhu mustikkametsässä.
 Piirsin, leikkasin ja ompelin linnut langoille, jotka tikkasin työn taustalle koneella ja siivet käsin napin kanssa. 
Virkkasin kukkia, lehtiä ja ompelin kukkapaljetteja sivun alareunaan. Kirjoin käsin silmän ja nenän, korvaksi ompelin napin.
Pyrin tuomaan jokaiselle sivulle jotain mitä voi koskea, tunnustella ja tuntea erilaisia materiaaleja. Tunnistaa eläimiä, kukkia, värejä ja muotoja. Toisessa osassa on kahdella sivulla sivujen välissä ääni, kun hahmoon koskettaa.
 

lauantai 24. helmikuuta 2018

Satujen maailma

 Loppiaisesta eiliseen kestänyt työjakso piti kyllä näpit kiinni proggiksessa. Eipä siinä sivuilleen paljon vilkuiltua tullut, vaan aikataulu määritti vauhdin.
Olemme tehneet opintoryhmän kanssa ensimmäisen ja ainoan ryhmätyön, jonka luovutimme eilen asiakkallemme Ikaalisten varhaiskasvatukselle.
Suunnittelu alkoi jo ennen joulua omassa keskusteluryhmässämme jolloin mietimme mitä haluaisimme tehdä tuotteen valmistaminen käsityönä -jaksolla.
Joululomalta palattuamme emme olleet vieläkään päättäneet mitä, missä ja milloin. Alkoiko olla jo vähän kiire?
Lähtökohtaisesti emme halunneet lähteä myymään mitään, eikä näyttelykään kiinnostunut. Hyvän tuottaminen, yhteistoiminta varhaiskasvatuksen kanssa oli monen pohdinnan tulos. Lähtökohtana oli Topeliuksen syntymän 200- vuotispäivä (14.1) ja Pirkanmaan kuntien kulttuuritoimen Pirkkaset lastentapahtuma helmikuussa.
Tammikuussa kokoonnuimme kolme kertaa asiakkaan kanssa saman neuvottelupöydän ääreen. Esittelimme jokainen oman idean, käyttämämme materiaalin ja saimme työllemme budjetin. Tässä oli hyvä lähtökohta, joka tuotti toineen toistaan kauniimpia, innostavia ja taidokkaampia tominnallisia ympäristöjä, joilla päiväkotien ohjaajat ja perhepäivähoitajat voivat vuorollaan ohjata lasten tuokioita.
Kädentaitojen ohjaajien, OHTO17ke, valmiit työt, jotka olivat näytillä Valkean ruusun päiväkodilla. Esitelimme näiden käytön nonstoppina varhaiskasvatuksen parissa työskenteleville, jätimme työmme hyvillä mielin saliin ja poistuimme vielä kerran tällä ryhmällä kahvittelemaan. 
Talviloman jälkeen alkaa työssäoppiminen, osa lähtee ulkomaille, muutama valmistuu keväällä ja näin ollen emme enää työskentele yhtenä ryhmänä.








torstai 22. helmikuuta 2018

Nukkiksen valot

Tästähän on tullut jo tapa, kun Vapriikissa on mineilymarkkinat, olen paikalla, vaikka en edes suunnittele käyväni. Ikään kuin sattui sopivasti työmateriaalihakumatkalle =)
 Markkinoille meno on mutkatonta, ei sisäänpääsyä ja kiireisimmät olivat jo ehtineet poistumaan. Siis ei ruuhkia. Jotain kaunista ja pientä lauantaina kotiutin meidän nukkikseen.
 Kuvasta puuttuu vain Gepettonin ompelukone mikä pitää itse kasata ja maalata.
 Nukkiskaappi on joulun välipäivinä nytkähtänyt valaistuksen verran eteenpäin. Miäs asensi valosarjat jokaiseen hyllyväliin ja maalaili lasiaukkojen listat. Siinä se nyt oottaa, että lasit haettais työhuoneelta, puhdistettais ja laitettais takaisin paikoilleen. 
Sisustus on pakattu hellävaraisesti laatikoihin viereiseen huoneeseen.
 Joulupaketista löytyi terveellistä ja herkullista.
 Kristiina tiedusteli halukkuuttani näihin ihanuuksiin, jo aikaan nähneisiin nukkekotikalusteisiin.
 Mielelläni ne meille otin ja laitoin heti näytille keittiön työtasolle. Kiitos!
 Valaisumestarini siellä puuhailee,