perjantai 18. elokuuta 2017

Vallataan Kyröskoski

Kyröskoski sijaitsee Hämeenkyrön kunnassa ja näin ollen on kunnan toinen taajama.
Ensimmäiset käyntini Kyröskoskelle ovat  70-luvun puolivälin kohdilla ja silloin keskus oli elävä.
Ruoka-, vaate-, kone-, pyörä-, kukka-, maatalouskauppoja oli pitkin poikin kylän raitteja. Kultasepänliikkeitäkin.
Vähitellen liikehuoneistot toisensa jälkeen tyhjenivät ja suurin menetys taajamalle oli oman postin loppuminen.
Kauppojen sulkeminen, jopa apteekin palvelut lopetettiin, oli vanhenevalle väestölle paha juttu, vaikka Hämeenkyrön taajama on vain muutaman kilometrin päässä.
Omalla ajoneuvollahan pääsee joutuin, mutta sitähän ei kaikilla ole. Palveluliikenne, taksi tai linja-auto kuljettaa väkeä asioille päivittäin.
Tänä päivänä vilkkainta liikennöinti taitaa olla koululaisten siirtyessä koululle ja takaisin kotiin.
Kylää yritetään elvyttää ja hankkeen vetäjä on Margit Kortteisto, joka ajaa Kyröskoski-hanketta, jolla elävöitettäisi Kyröskoskea.
Osa tätä hanketta on nämä puutaideteokset.
Neljä kookasta sahataidetyötä on ollut hetken näytillä Kyrösken taajamassa, jossa kävimme miähen kanssa kuvaamassa nämä Pinsiössä  puunveistotapahtumassa tehdyt taideteokset.
Materiaalina on käytetty sahatavaran klassikkoa, kakkosnelosta.
Pop-up-taide on kirvoittanut vilkkaan keskustelun paikallisessa pulinaloorassa, eli puskaradiossa.
Puolesta ja vastaan.
Neljä suurta teosta ovat mielestäni kiinnostavia, vain vähän huomiota herättäviä.
Jokaisella olkoon oma mielipide ja kun sinulla on taiteesta mielipide, on taide tehnyt tehtävänsä.
Sen pitääkin puhuttaa.
Jokainen näistä töistä on helposti löydettävissä piskuisen kylän raitilta.
Perinteisen lauantaisen aamutorin jälkeen paikan valtasivat paikalliset yrittäjät, jotka esittäytyivät omine palveluineen. Pyörähdimme torin ohitse autolla, eikä silloin liiemmin ollut kiinnostunutta väkeä tustustumassa tapahtumaan.
Viikkolehdessä ollut kirjoitus kertoi jotain muuta. Kiinnostuneita on ollut.
Olisiko sinulla ideaa, millä kylälle saataisiin vilskettä?
Meitä hauskuutti mielikuva joka varmasi syntyi ohiajavien tuttujen tunnistaessa meidät poukkoilemassa kameran kanssa näitä tuttuja raitteja, tallomassa vihreää nurmea ja etsimässä kivoja kuvakulmia taideteosten kuvaamiseen.
Harvoin, tuskin koskaan olen ottanut yhtäkään kuvaa omalta kylältä, jos sitten ei lasketa kohta kuvissa näkyvää jäähallia, joka oli merkittävä osa meidän perheen harrastustoiminnassa yli 2 vuosikymmenen ajan.
Näihin suuriin kukka-astioihin on istutettu paljon kesäkukkia.
Valkoinen marketta, punainen pelakka, huovinkukka, heinää.
Taka-alalla näkyy jäähallin päädyn kaari ja pikkaisen puiden takaa vasemmalla pilkottaa tapahtuma-ja juhlapaikka, Koskilinna.
Tässä vielä yksi taideteos, kulkukissa. Miauuu!
Maalamattomalla pinnallaan se erottuu hyvin viheralueella.
Jokaiseen työhön on kiinnitetty lappu tietoineen.


Kyröskoskelle kaartavassa kiertoliittymässä on näyttävä paperitehtaan väriruiskulaite.


Jos kylän raitti on hiljentynyt, niin sitä se ei todellakaan ollut tänään perjantaina, kun Porin Prikaatin valatilaisuus oli Kyröskosken urheilukentällä.
Noin 500 alokasta vannoivat sotilasvalansa tai antoivat juhlavan lupauksen.

torstai 17. elokuuta 2017

Elokuun hämyt

Illan tullen valot syttyvät, jos kennot ovat päivällä lataantuneet. Vielä aamullakin osassa lyhtyjä valot hohtavat, kun vielä on pimeää.
Terassin lyhdyt ovat vaappuneet kesän tuulissa tyhjillään, mutta niin ei ole tarkoitettu, vaan kyllähän valolla on aina tunnelma luotu ja niin näihinkin ostettiin kynttilöitä turvallisempi vaihtoehto.
Valokennovalaisimet ovat huolettomia ja näissä kun ei ole mitenkään kirkas tuo lamppu, vaan se antaa juurikin suuntaa, niin ei olla valoinemme kirkkaudessa.
Puutarhan lyhtyihin laitettiin myös valot. Miäs sanoi, ettei ne sieltä puskista mihinkään näy. 
Mistä puskista??!!
Kukkiahan siellä on. Ne nyt vaan on hieman suuremmiksi venyneet, reilusti yli kahteen metriin, mutta ei ne sentään puskia ole.
Tästä päivityksestä saa käsityksen mistä lyhdyistä on kyse.
Kivasti pilkahtelevat jaloritarinkannusten takaa =D

tiistai 15. elokuuta 2017

Back to school

 Mihin meni se kesä jota ei tullutkaan? Missä loma, jota hektisen kevään jälkeen kroppa suorastaan huusi?
Miten jaksaa herätä pimeisiin aamuihin, kun aurinko ei suonut valoaan? 
Miksi, miten, kuinka?
 Opinnot jatkuvat tänään tuoden mukanaan uudet haasteet ja aikataulun. Itsensä kurittamisen ja sopeutumisen jatkuvaan muutokseen. 
Odotan innolla, mutta keväästä selviydyttyäni minun täytyy jakaa voimavarani ja työni huomioiden enemmän itseäni.
 Kodin huoltotoimet, ikkunoiden pesut ja siivot on aloitettu. Nurkka ja pöytä kerrallaan käyn taas kaikki lävitse ja huomaan innostuvani aina vaan uudestaan.
 Vaeltaville kirjoille uusi laatikko ja
 lehdille pyörillä varustettu yksiö. Tyhjät valokuvakehykset kirpparilta.
 

maanantai 14. elokuuta 2017

Kesän teatterit

 Tätä kesää voisi sanoa kulttuurikesäksi! Niin paljon olemme kiertäneet ja katsoneet kaikkea Suomen suvessa.
Kesäteattereissa on ollut hyvä tarjonta, ihan tässä lähiseudullakin.
 Heinäkuu 8. Pyynikin kesäteatteri, Niskavuoren nuori emäntä.
 Piknikillä Pyynikin rannassa ennen näytöksen alkua.
Esitys oli vaikuttava, hyvät roolitukset ja musiikki minun makuuni.
Mukaeltu, mutta ei kopioitu alkuperäisestä. Tästä iso plussa!

 16.7. Nokia, Kulkurinvalssi.
Puoliaikaan mennessä olin aivan tylsistynyt, mutta toisen puolikkaan olisin halunnut nähdä uudestaan!
Musiikkiesitykset, viulu ja haitari kulkivat esiintyjien mukana.
Laskin, että näytöksessä oli yli 30 esiintyjää. Huh!

3.8. Lempäälän kesäteatteri, Tukkijoella.
Tuttuakin tutumpi esitys, joka oli kauden viimeinen. 
Järvimaisema, laulut, musiikki ja mukavaa iloittelua. Heikki Tolarille iso peukku. Ja Jepulle heipat vielä tätäkin kautta!
Näytelmään sopiva maisema, tai maisemaan sopiva näytelmä.

Hämeenkyrö 8.8. Viimeinen laulu. 
Nämä elämänkerralliset saavat minut aina kyynelehtimään, vaikka en Irwinin kappaleista pidäkkään. 
Tarina kulki musiikin siivin.
En koskaan nähnyt kyseistä taiteilijaa, vaikka samassa pitäjässä ehdimme asumaan 7- vuotta.
Upea Heiskan ympäristö.

10.8. Tampere tapahtumien yö, Sudenmorsian kinoesitys, tallenne vuodelta 2012.
Teatterin pihalle, sisääntuloväylälle oli aseteltu penkkejä riviin ja mehän sitten siinä etupenkissä niskat jäykkinä katselimme pari tuntisen esityksen yhdellä väliajalla loppuun.
Ilta ennätti jo pimentyä ja näimme sen valtavan ihmismassan valuvan Robbie Williamsin konsertista pois.
Tapahtumiin osallistui valtavasti väkeä. Ennen teatterille menoa kävimme ensimmäisen kerran Aleksanterin kirkossa, Hämeenpuiston laidassa.


Ehkäpä tulemme kuuntelemaan näihin puitteisiin joulun alla lauluja.
  Kirkkopuistossa on Väinö Richard Rautalinin vuonna 1937 valmistunut, tanssivia poikia kuvaava Kevät-patsas.