lauantai 30. kesäkuuta 2018

Täsmäostoksilla

Suomen kasarmin aarteet Hämeenlinnassa on paikka, jossa tulisi käytyä enemmänkin, jos se olisi himppasen lähempänä. Hyvä tie, eihän tänne paljon tuntia kauemmin aja, mutta ees-taas menee tovi.
Tein syksyllä varauksen maha-altaasta, jos sellainen joskus tulee myyntiin, olisin kovasti kiinnostunut ostamaan.
Pitkin kevättä tein välihuhuiluja, onko vielä muistissa pyyntöni ja pidin näin itsestäni ääntä, ettenkö olisi enää kiinnostunut.
Kun sitten eräänä sunnuntaiaamuna, pari viikkoa sitten, sain viestin, että joko olen altaani löytänyt, lähdimme tunnissa liikenteeseen.
Nopeat liikkeet ovat näyttäviä!
Matkaan lähti allas, että mahakelkka. Jälkimmäinen onkin varsin tarpeellinen näillä keleillä. Mutta syksyllä saan siitä kivan lisäkoristeen syksyn ja talven asetelmiin.
Terassin tuulensuojaseinään aikomani ostos oli täysi kymppi. Väri on passeli, koko on hyvä ja muoto silmää miellyttävä. 
Poikkesin kukkatarhalla ja ostin pari kerrattua miljoonakellon tainta, sekä hopeaputouksen.
Nopeasti ja näyttävästi astia on alkanut täyttymään. Vuorasin astian muovilla, ettei vesi valu pois. Multatilaa on yllättävän paljon, että ravinteet pysyvät tallessa.
Mitähän sitä seuraavaksi alkaisi etsimään? Tällainen kierrätysharrastus vaatii lehmänhermot, että löytää oikeat asiat mistä tykkää.

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Avoimet puutarhat

Puutarhamme on ilahduttanut tänä kesänä niin monin eri tavoin. Silmäänpistävin muutos on ollut palanut nurmikko. Laikukas, ruskea ja eloton, entinen vihreä nurmimatto pyörtyi jo ensimmäisen kuivan kuukauden aikana.
Vaikka vettä ei ole satanut, ovat rikkakasvit rehottaneet komeasti päät pystyssä, aivan kuin olisivat päättäneet olla viimeiset mohikaanit, joiden runko ei ole moksiskaan pitkästä kuivasta jaksosta.
Ovat imeneet jalosukuisten lähteet ja laajentaneet reviiriään vallaten heikompien osan itselleen. Pahukset ovat jatkaneet kasvuaan yhtä syvemmälle maan sisään ja näin saaneet yliotteen kasvustossa.
Kukkamaiden herruus on ollut koetuksella!
Puurunkoiset kasvit eivät ole vehreytyneet, eikä näin ollen ole jäljellä muuta vaihtoehtoa kuin leikata ja leikata. Ruskistuneet havut näyttävät nuhjuisilta muutoin niin kauniin vihreässä nutussaan.
Koska toukokuu puski kaiken pintaan, alkoi kasvua näkymään myös kukkamailla. Ihan en varmaksi voi mennä vannomaan, että olisin ennättänyt näkemään ihan kaikki kukkivat. Joitakin ennätin jo kitkemään poiskin ennen kuin varmistin, että oliko tää? Voi ei! Ja äkkiä takaisin.
Koska olimme päättäneet, lue minä olin, ettei hötkyillä, niin niinhän siinä on käynyt, ettei kumpainenkaan ole panostanut yhtään mihinkään.
Vain nurmikko on ajettu säännöllisesti. Ja pitkästä aikaa minä ajoin isolla leikkurilla suu messingillä. Jestas miten nopeasti sillä saa valmista pintaa ja tuhoa aikaiseksi.
Onneksi ei mitään peruuttamatonta.
Siinä ajellessani tein monenlaisia havaintoja joista miäs aina ajaessaan tulee maininneeksi. Kuten.
- Voisiko nuo puiden alaoksat poistaa?
- Miksi?
- Olisi paljon helpompi ajella nurmikkoa.
- Noup!
Toiseen ajokertaan viikolla varauduin paksun takin kanssa, ettei tarvinnut missään selitellä kissamaisen terävien raapaleiden ja mustelmien jälkiä, kun ne pahuksen puiden alaoksat raapii ja piiskaa jatkuvasti nurmea ajettaessa.
Aina puutarha jaksaa kuitenkin ilahduttaa ja yllättää. Kuten tämä keltainen pioni, jonka olen istuttanut joko viime kesänä tai sitä edellisenä. Ei ny jaksa muistaa, kun en muistanut muutenkaan.
Kolmatta päivää sitten katselin pirtin ikkunasta takapihalle, että mikä siinä ny pystyyn kuolee kuin noin kellastuu. No mikäs siinä!
Kaksi kukkaa kolmesta olivat jo kukkineen ennenko tajusin sen olevan pioni. Sittemmin olen aamulla ensimmäisenä ja heti kotiin tultuamme pongassut takapihalle kuvaamaan niin siemenkotia, kuin sitä yhtä kukkivaa kaunotarta.
Lajikkeen nimeä en muista, enkä sitä mistä olen taimen ostanut. 
Edit, tämä on Pionien Kodista, itoh Bartzella.
Koska nämä puutarhurin huilailee tämän kesän, ei meillä avata pihan portteja sunnuntaina 1.7. Jos ennätämme niin lähdemme katsastamaan muutaman puutarhan toisaalle.
Käykää tekin! Täältä löytyy valtavasti valikoimaa.

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Yhtä huonetta kerrallaan

 Kodin pintaremppa on edennyt myös juhannuksena, kiitos myrskyn ja sateiden, emme käyneet missään. 
Nuorimman pojan entinen huone on nyt mummonkammari, tai vieraskammari, mikä se on on ollut alkujaankin ennen lasten syntymää. Sen jälkeen huone on ollut käytössä tyttärellä ja nuorimmalla. Tänään tänne on kerääntynyt erinäinen määrä muistoja, kierrätystä ja valoa!
Suurin muutos tulee olemaan kaikissa huoneissamme valkaisu. Katot, ovet ja listat ovat valkoisia. Vaikka remppa aloitettiin eteisestä, ei se ole kaikilta osin vielä valmis.
Tämän huoneen seiniin on laitettu tammikuussa Tallinnasta ostetut tapetit. Kahdella seinällä kultaa, sängynpäädyssä kuvio.
 Näin hitaalla etenemällä olen ehtinyt miettimään jokaisen huoneen ja näin ollen pirtistä on jo pitänyt poistaa kanavatyöt seiniltä. Niille ja laatikoissa lojuneille suunnittelin paikan yksiväriselle seinälle. Näin ne pääsevät näkymään edukseen. Vuosia sitten pistelin näitä ahkeraan, vain alin vasemmalla, kylväjä, ei ole minun tekemä, vaan mummuni.
 Alkukesästä pongasin nettikirppikseltä ihanan rulokaapin! Ehdin jonon ensimmäiseksi hyvällä tuurillani. Hakumatkakaan ei ollut pitkä, vain muutama kilometri työpaikalta. Sain kaapista lisätilaa askarteluvälineilleni, lähinnä paperiarkeille.
Vastakkaisella seinällä on vuotta aikaisemmin ostamani klahvilipasto, jonne mahtuu suuremmat materiaalit.
 Näyttävin osa huoneesta kuuluu sängynpäädylle, jonka olen myös ostanut nettikirppikseltä. Tein tästä tarjouksen varmaan puoli vuotta aiemmin ennen ostoa, myyjän hyväksymättä, mutta uudelleen upattuaan tuotteen, hyväksyi aiemman tarjoukseni. 
Olen jemmannut tätä melkein vuoden verran työhuoneen uumenissa, ettei se kolhiinnu, eikä väänny. 
Sänky on niin ikään löytö, roskalavalta huudettu. Vain 120 cm leveä, mutta kyllä siinä yksin nukkuu ruhtinaallisesti ja hieman tiiviimmin kahden.
 Suuri matto on laitettu sängyn alle poikittain. Päiväpeiton nappasin meidän parivuoteesta ja jalkopäätyyn taiteltiin koneella neulomani päiväpeite kymmenen vuoden takaa.
Yöpöydän virkaa hoitaa vanha tuoli, kirppulöytö.
 Mangolianoksan ostin Bauhausista vanhaan kirppikseltä löytyneeseen lasipulloon. Tuon huoneeseen lisää viherkasveja, kunhan homma etenee ja näen mikä sopii entiselle paikalle. Muutamia kukkasia olen jo antanut eteenpäin.
 Huone on talon takapihan puolella, aurinkoinen ja lämmin. En kuitenkaan halua varjostaa sitä tummin ja peittävin verhoin, vaan annetaan valon virrata ikkunasta sisään. On ollutkin vaikea olla pesemättä laseja, kun tietää, että milloin tahansa homa etenee ja pöly leijailee puhtaaseen pintaan.
 Sisääntulon viereen astettiin nukkekoti, jota malttamattomana odotan laittavani. Oviaukosta kurkistelee pahvilaatikot tyhjentymistä ootellen. 
Nukkiksen paikka ehti muuttua kolme kertaa ennen tähän asettumistaan. Miten niin päättämätön luonne?
 Nuorin jätti Näpsänsä lähtiessään. Pesin sen koneessa ja asetin sängylle oottamaan.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Juhannus Suomessa

Näillä näkymin juhannusta vietetään eri puolilla maata sateisessa säässä. Sataa tai paistaa, villasukilla tarkenee molemmilla säillä.
Olen neulonut kesäkuussa pelkkiä villasukkia, kun en muuhun taivu. Lisääkin on tehtynä kuvattavaksi, kunhan vain joku päättelisi langanpäät.
Sain Moreenilta uuden neulekirjan, Saara Toikan kesäneuleita. Takkeja, puseroita, kivoja pieniä ja nopeasti valmistuvia neuleita ja virkkaustöitä. Malleissa ajattomuutta ja vuodenaikojen vaihtelut huomioiden lähes kaikki voi tehdä ympärivuotiseen käyttöön.
Saara Toikan toinen neulekirja on selkeä, hyvin kirjoitetut ohjeet ja kauniit kuvat innostavat selaamaan kirjaa useamman kerran.
Tiedä vaikka heittäytyisin kässytuoliini, nostaisin jalkani lepoasentoon ja antaisin juhannuksen taikojen soljua ohitseni. Kävin nimittäin Lankamaailman alessa, josta valinnavaraa ei puutu, ei. Monta hyllymetriä toinen toistaan ihanampia palleroita, jotka houkuttelivat väreillään ja koostumuksellaan. 
Jos sääkartta pännii mittumaarina, en suostu hyttysten syötäväksi, enkä ukkosen armoille. Vesisade on toivottu, mutta rajansa silläkin saralla, että astun pirtistä pihalle, jos ei ole pakko.
Viime viikolla nurkilla paukutellut ukkonen uteloitti sen verran, että oli tehtävä ilta-ajo lähiseudulle, kun lööpit antoivat ymmärtää kolmen metsäpalon saaneen alkunsa ukkosesta. Sain paremmin nukuttua, kun näin miten lähellä on, kun puhutaan lähimetsistä.
  Sunnuntaina ajelimme päiväseltään tyttären pimuja katsomaan. Paikallisella torilla oli kansainväliset markkinat, jonne teimme rehvit ja nautimme maukkaat syötävät.
Ilma oli helteisen kuuma. Kuuma oli jo mennessämme, vaikka kuljimme pärrällä.
Tytöt viihtyivät hyvin koko kierroksen ajan.
Kiireettöminä oli kiva kierrellä, rauhassa katsella ja seurata tyttöjen touhuja. Kävimme miähen kanssa jo toistamiseen samaisilla markkinoilla. Tampereella oli himppasen aiemmin kesällä samaiset myyjät Hämeenpuistossa.
Houkutuksiin emme sortuneet, vaan vatsantäytettä saatuamme poistuimme tyytyväisinä. Kotona olimme iltamyöhäisellä. 
Tämä kesä onkin ollut melkoista vapauden tunnetta, kun ei ole kotona vaateita, eikä muu pidä kiireisenä kuin työ.
Vietetään kukin tahollamme turvallinen ja mukava juhannus!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Kesäbaanalle!

Tämä mummi sai pienen Miljan hiljaiseksi, kun vetäisin esiin pinkin pyöräni puuliiterin suojasta!
Saatu vanha pyörä on ollut tientukkeena, eli esteenä pihaan ajolle. Tähän oli viime talvena kiepautettu valosarja ja sehän valaisi kauniisti kuistinpieltä.
Tänä kesänä se sai pintaansa pinkin värin kilikali pullosta.
Koreihin istutin ruusuliisaa, ahkeraliisaa, gauran, eli sirokesäkynttilän. Hopeaputousta ja poutapilven.
Mummi kruisailee =D

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Kivenpyörittäjät

Olen istunut terassin reunalla ja todennut, että nyt en tykkää. En pidä näkemästäni, se on nyt loppu!
En halua kitkeä yhtään enempää, kun tulos on vain väliaikainen ja lyhyt sellainen. Se on muutoksen aika ja siihen pitää ryhtyä heti.
Onko tämä nyt jatkumo viime kesänä aloitetulle raivaamiselle kukkamaan toiselta reunalta? Tämä kivikkoinen keskikohta on vanhan terassin pohja, joka peitettiin katteella ja kivillä. Kate suojaa vain hetken. Kukkien ja rikkakasvien siemenet itävät hyvin kuivassa ja laihassa maassa, eikä aikaakaan, kun siistiä pintaa ei näy laisinkaan.
Ensinnä kannettiin pois kaikki rakenteet ja suuret kivet. Poistettiin suurehko pehko pientä särkynyttä sydäntä, joka majailee jo neljättä päivää kellarin viileydessä.
Siristelin silmiäni ja kuumeisesti yritin miettiä miten tästä jatketaan. Ruusun köynnösteline on ollut hallitseva ja ruusukin on yllätyksekseni selvinnyt jo kaksi talvea, ei sitäkään voi alkaa siirtämään toisaalle.
Mietin, että tässähän olisi hyvä paikka kesäkurpitsalle, jonka satoa voi helposti käydä nappaamassa keittiöön. Mutta miten tähän tehdä kurpitsapenkki, kun ei siihen mitään tunkioo aleta kasaamaan.
Samaisella kukka-alueella on itseäni innostava kivikehä, joka on tehty pihlajan ympärille.
Käänsin katseeni takaisin ja mittailin mielessäni kuinka suuri kehä tähän kohtaan olisi mahdollista tehdä. Tovi siinä meni, että kaikki pohjatyöt saatiin tehtyä ja verkot haluttuun mittaan.
Uudet suodatinkankaat pohjalle ja kivikehä tarpeeksi kauaksi taka-alan pioneista. Harjateräkset taivutettiin himppasen verkkoa korkeammaksi ja sisempi verkko vuorattiin kattohuovalla.
Kierrätystaloudessa myös pihakivet kierrätetään. Talon päädyn suunnitelmissa olevan terassin alta täytyy poistaa kivet. Neljä kotturillista pienempiä kiviä roudattiin kivikehään ja sisin osa täytettiin muhevalla komposti- ja säkkimullalla. Ropistelin vielä kanankakkarakeita mullan sekaan.
Tästä sen näkeekin hyvin, miten kivikkokehä on tehty. Kivet keräävät auringosta lämpöä, eikä tämä entisajan tunkiota huonompi ole =)
Kesäkurpitsassa on jo useampi kukinto valmiina. Nyt vain satoa odottamaan.