maanantai 24. syyskuuta 2018

Kurssit

Syksyn varma merkki on erilaisten harraste- ja vapaa-ajan kurssien alkaminen. Työviikkoani rytmittää kaksi iltavuoroa, jolloin lasikurssilaiset suunnittelevat ja toteuttavat itselleen mieluisan lasityön.
Toiset ennättävät tekemään syksyn aikana useamman erilaisen, hyödyntäen useampaa eri tekniikkaa, mutta lähinnä kursseilla tehdään tiffany-, sulatus- ja lyijylasitöitä. Mosaiikkitöihin suunnittelin erillisen kurssin, mutta se ei nyt toteutunut.
Auto pakataan aina kurssia edeltävänä iltana, jolloin pääsemme siirtymään suoraan iltatyöpaikkaani käymättä välillä kotona.
Saatan ottaa matkalla pienet torkut, että olen skarppina töissä. Työpäivät venyvät pitkiksi, mutta mukava ja antoisa työ korvaa oman harrasteen puuttumisen.
 Aloittelin kesällä uutta mosaiikkityötä, juurikin tarjoamani mosaiikkikurssin ideaksi. Hitaasti työ etenee, mutta sain työhuoneeni jälleen kerran kaaoksen valtaan, kun innostuin niin työhöni suunnittelemista väreistä, että olihan ne kaikki silppukipot kaivettava esiin ja nähtävä mahdollisuudet. Valmiina tästä tulee entistä ehompi pöytä.
 Pöydän runko ja lasi ovat Ikean tuotantoa. Puutarhapöytä oli viime talvena tarjolla paikallisella roskalavalla, josta pongasin sen. Ilta-ajolla töiden jälkeen noudettu pöytä oli kaikin puolin siisti. Innoissani löydöstä siirsin tämän ajatuksen voimalla valmiina huvimajaan, jossa sille olisi hyvä paikka.
 Milloinkaan en päätä valmistumisen ajankohtaa. Jokaisella työllä on oma aikansa ja sille pitää antaa sen vaatima aika.
Kuten työhuoneessa alkaneella siivouksellakin. Tämä taas liittyy pirtillä tapahtuvaan jatkuvaan remppaamiseen ja muutokseen, joka välillisesti vaikuttaa myös piharakennukseenkin.
Minä laitoin vuorostani roskalavalle tarjolle kaappeja, kuntopyörän ja korkean vaatenaulakon. Se mitä en saa kaupiteltua kotoa haettavaksi, viedään asiallisesti lajitteluun.
Ankkamaista menoa kolmelta vuosikymmeneltä siirrettiin toisaalle työhuoneessa, että saan lasityötarpeeni järjestettyä lähemmäksi työpistettäni.
Tyhjentynyt hylly on uusi mahdollisuus! Mukavaa uutta viikkoa sinulle,

sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Myrskyn jälkeen

 Viikonlopuksi luvattu Mauri myrsky ei tehnyt ainakaan meillä mitään tuhoa. Puista lennelleet oksat ja lehdet tanssahtelivat kovassa tuulessa pitkin pihaa, mutta niinhän ne syksyllä muutoinkin lentelevät.
Vältyimme myös vesisateilta, kun rankimman sateen ajan olimme Tampereen Teatterissa katsoamassa maailmalta tuttua Catsia. Näin pääsimme aloittamaan tämän syksyn kulttuuririennot.
Johan oli esitys! Musiikki, laulut, tanssi, koreografia, puvut ja lavastus. Ah, mitä herkkua. Ja se ROTTA!
Ei turhaan kehuttu. Ruokapaikassamme huomasimme ensi syksylle tulevan jälleen jotain mahtipontista, Walt Disneyn Notre Damen kellonsoittaja, jonne jo ilmoitin haluavani päästä.
 Sunnuntain olen huilannut, tai tehnyt pirtillä kaikkea keskeneräistä ja valmistellut alkavaan viikkoon kuuluvia asioita. Pieni huushollaaminen kuuluu jokaiseen aamuun, mutta yhtenä päivänä viikossa pitää saada laittaa asioita kunnolla järjestykseen, eikä vain pinnasta raapaista.
Keräsin aamusta petivaatteet pyykkiin, mutta en sitten vienytkään pestyjä ulos kuivumaan, kun vesisade härnäsi koko päivän.
 Valmis pyykki kuivuu kyllä sisälläkin, vaikka ulkona paistaa aurinko. Lämmin, kaunis sunnuntai houkutteli puuhailemaan myös pihalle.
 Kasvarin suojissa kesäkukkien loisto jatkuu. Niin vähäisellä hoidolla näin syksyllä pärjäävät kesäkukkijat ilahduttavat ohikulkeissa.
 Kaikkia istutuksia en aio yrittää säilyttää, mutta osa kannetaan kellariin. Kellarissa olisi tilaa säilytykseen, mutta keväällä en saa näitä sopimaan mihinkään, kun tarvisi tuoda valoon. Kasvarilla taas ei riitä lämpö.
 Hopeaputous saavuttaa lattian. Pitkän huiskeat latvat ovat saaneet kasvaa valtoimenaan koko kesän. Pitkään jatkunut lämmin syksy on mahdollistanut monen kesäkukkijan ilakoinnin. Yksi istutusruukku on vielä ihan freesinä takapihan terassilaudotuksessa.
 Tämä pelakka-asetelma vaatii karsimisen, kukkineet pois ja leikkaus. Suuri istutusruukku on tyhjänäkin melko painava, saati multaa täynnä. Jos en ala ahnehtimaan, niin tämä ainoastaan siirretään työhuoneelle.
Suuret verenpisara-astiat kellariin.
Kiitos kaikille edellisen tekstin kommenteistanne. Ilahduttavan moni jätti viestin.
 Poistin ruukuista suuret pallokrysanteemit, jotka varsin nopeasti alkoivat menettämään parhaan kukintonsa. Ostin tilalle pari syklaamia, murattia, koristekaalia ja valkoisia kurpitsoita.
Tuskin näilläkään vielä talveen ylletään.
 Pieni polkupyörä pääsi ulkoilemaan, pyyhkäisin vain pölyt pinnasta.
 Pallovalo ajastettiin pimeyttä torjumaan ja turvaa portaisiin tuomaan.
 Asettelin pienet kärpässienet kultasypressin juurelle tuomaan pilkettä istutusryhmään.
 

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Kuivat jutut

 Tänä vuonna en jaksanut panostaa kesään, en kukkasin, pihahoidollisesti, enkä jatkuvan kuumuuden vuoksi oikeastaan mihinkään. Se mitä ollaan tehty, on kuljettu, nähty ja edetty rempparytinöissä.
Oikeastaan nyt, kun ilmat ovat viilenneet, ihanaa, päivät lyhentyneet ja ilmassa on vahvasti syksyn tuntu, olen taas heräämässä eloon.
Miellän itseni syysihmiseksi, nautin hiljaisuudesta, vettä vihmovasta kelistä ja tummuvasta maasta.
Lisään palttoota päälle, vedän villasukat jalkaan ja hyrisen mielihyvästä, minun ei ole hiki! 
 Tyhjennettiin miähen kanssa etukuisti kesän kukkivista. Osa kannettiin suoraan komppariin, osa jatkaa eloaan vielä kasvarissa. Vähitellen työhuoneelle pitää raivata tilaa talvehdittaville. Uusi kesä tuo uudet kukat ja uudet ideat.
 Kasvarista on viety kurkun- ja tomaatintaimet hyvin palveltuaan kompostin täytteeksi. Otin niiden suojuslaatikot, vanhat perunalaatikot pesun kautta kuistille, taustaksi syysistutuksille. Talven tultua, kun ihanasti lumi tuiskuaa kuistin valkoiseen kuorrutukseen, siirrän laatikot syrjään. Siihen asti olkoon näin.
 Vähän kerrallaan olen ostanut erilaisia ilontuojia. Pieninä asetelmina pyrin täyttämään kuistin niin, että katsottavaa on joka suunnassa.
 Voimakkaasti vihertävät mättäät, maksaruohot, nostin yrttitelineeseen. Telineen olen ostanut Tokmannilta. Lanka- ja hopealankaköynnös tuovat hiukan rytmiä ruukkuihin.
 Näitä ei liiemmin täydy kastella. Pärjäävät vähällä hoidolla.
 Oven autetessaan apposelleen, laatikko ei kolahda juuri maalattuun pintaan.
 Tädykkeitä ostin Raumalta, kun ennätimme Kansainvälisille markkinoille. Kertaalleen kukkineet viherrykset maksoivat euron kpl. Kovin olivat kuivan sorttisia kasvustot, mutta elvyttyään kasvarilla, aloittivat uudelleen kukinnan juuri oikeaan aikaan.
 Molemmissa kaidelaatikoissa on kaksi kryssaa ja kaksi tädykettä.
 Keraamiset omenat viime syksyn alelöytöjä, ööö...Hankkijasta?
 Kaidelaatikoiden krysanteemit ovat himppasen pienemmät, kuin tasanteella olevat. Sade pääsi pieksemään kauniit kukinnot. Havaittavissa vähäistä ruskettumista.
 Callunat ovat tänä vuonna puna-valkoisia tai valkoisia. Suuret yksittäiset kukinnot ovat näyttäviä yksinään, että ryhmäistutuksessa.
 Laatikko näytti tyhjältä ensimmäisissä otoksissani. Piti keksiä jotain täydentävää, mutta ei täyttävää.
Kauniisti patinoitunut lintuhäkki oli käden ulottuvilla.
 Kynttilää tässä ei voi polttaa,
 mutta taustan keltaisessa lyhdyssä voi, kun on tyyni ilma. Siis, ei tänään.
Sain miniältä kauniisti patinoituneet pienen pärekorin, josta poistin narusta punotun kädensijan. Callunan ja korin välissä on pieni kattila vettä pitämässä.
 Suurempi yksittäinen istutus tuli tehtyä joskus kirpparilta ostettuun emalikattilaan.
Limenvihreä kultasypressi on hyvä taustakasvi pienemmille kasvustoille.
Samassa astiassa on valkoisena kukkivaa nummikanervaa, yksiväristä valkoista callunaa, sekä puna-valkoinen calluna.
 Istutuksia voi vielä syksyn edetessä täydentää, ainakin suurten krysanteemien lakastuttua ja ilmojen salliessa voisi tilalle ostaa uudet kukkivat.
 Ulko-ovessa on kranssi, jonka ostin viime syksynä alepöydästä muistaakseni kympillä. Ajattelin, että ei tule kestämään kauaakaan, kun kosteus irrottelee osat toisistaan, mutta kuinka ollakkaan, tämä on ja voi hyvin ja saa ilahduttaa tänä syksynäkin sisääntulossa.
 Räsymatto jouti talvisäilöön ja kuisti laastiin kesän pöperöistä. Yhtenä päivänä saa paljon aikaan, kun on kova into päällä ;)
 

torstai 13. syyskuuta 2018

Lehdet putoaa

 Täytän tyhjän sivun kaipauksella ja ikävällä.
 Käsittelen usein surua tekemällä. Käsien kautta välittyy tarve purkaa ikävää, joka puristaa sisintäni. 
Ajan ollen suru muuttuu muistoiksi, kauniiksi teoiksi ja ajatukseksi, näin on hyvä.
Pitkitin ja pitkitin kortin tekoa, kuin kieltäen, että vielä ei ole se hetki. Testasin uutta 3D kohokuviointitaskua, jossa on herkkä lehtikuvio. 
Myös valitsemani vaaleanvihreä paperi on lehtikuvioinen. Kuviosta tule kerrasta selkeä, ei tarvinnut mankeloida montaa kertaa.
 Tietäen epäselvän käsialani, ostin valmiin tekstin. Sulkasato samalla reissulla.
 Pyyhin poskia pitkin valuneet kyyneleet, tunnen kaipauksen.
 Leikkasin vielä kaksi kortinpituutta satiininauhaa, solmin yhteen ja suljen kortin.
 
 On vain hiljaisuus ja suru sanaton.