maanantai 6. joulukuuta 2021

Ohjelmistopäälliköt

Taidan tarvita parin päivän loman tämän pitkän viikonlopun jälkeen! Toden totta, suunnittelen tiiviin listan asiasta, kuin asiasta. Lauantaina ei kauaa aikailtu, kun olimme jo työn touhussa. Koti oli saatava lopultakin järjestykseen ja tavarat omille paikoilleen. Aamusta puuron voimalla teimme pirttipalveluksen, josta pikaisen pikkujouluaterian jälkeen pihalle ja työhuoneelle fiksaamaan lasitöitä. Olin siellä, kun humun perhe tuli tuomaan Miljaa viikonlopun viettoon mummilaan. Saimme pitkästä aikaa tytön luoksemme. Heiluttelimme vanhemmilla ja vietimme yhdessä mukavan saunaillan. Kuvassa Milja kirjoittaa kirjettä joulupukille ja vaari vie kirjeen kasvarille, jossa on kirjelaatikko "postia joulupukille". Myöhään illalla seuraamme liittyi myös tyttären perhe niin, että kannoimme tytöt suoraan autosta jatkamaan uniaan Miljan viereen. Tytöt olivat heränneen seuraavana aamuna jo puol4 😃, mut vaari sai bimut uudestaan uneen muutamaksi tunniksi. Itse bongasin tytöt kuusen juurelta sunnuntaiaamuna.
Sunnuntai valkeni jäätävän kylmänä! - 18' järvenpinta hiukan jäässä, mutta ei Tampereella. Ihan ensimmäiseksi kävimme porukalla nuorimman perheen luona, josta lähdimme liikkeelle suurella porukalla kohti Pikku kakkosen leikkipuistoa.
Varasimme tänne aikaa tunnin verran, jona aikana miähet jäätyivät, kun lapset leikkivät ja naiset shoppaili Stockan jouluosastolla. 
Puistossa oli monta kivaa leikkipaikkaa joissa sai ajan kulumaan.

Kaupunkikierroksen tarkoitus oli näyttää tyttären perheelle kuinka Tampere on muuttunut muutaman vuoden aikana. Emme kuitenkaan ehtineet ratikkakerrokselle, emmekä suureeen lelukauppaan. 
Sitä vastoin näimme uuden Nokia Arenan, monta uutta korttelia, kauniit jouluvalot ja monet tutut ja muuttuneet kaupungin nähtävyydet.
Emme tehneet mitään tarkkaa aikataulua, joten yksi sisäleikkipaikkakin ehdittiin käymään läpi.
Leikkiminen vaati energiatankkauksen, kun naisissa olimme käyneet vielä vaatekaupoillakin. Kävimme syömässä Tampereen Kylpylässä, jossa ryhmityimme kahteen eri pöytään, kun emme saaneet yhtä tarpeeksi suurta. Tytöt olivat omassa pöydässä ja me aikuiset toisessa. Tarjoilivat olivat katselleet tyttöjen ruokailun ajan heidän käytöstään, vaikka tässä kuvassa näyttää siltä, ettei ollut pöytätapoja. 
Ruoka maistui kaikille ja pian olimme taas liikkeellä.
Seuraavaksi suuntasimme Tallipihalle, jossa idylliset vanhat rakennukset huokuivat jouluista tunnelmaa. Pihalle viritetyt pienet valosarjat tuikkivat kilvan tyttöjen silmien kanssa.
Ensimmäiseksi kävimme suklaapuodissa, koska niin kuuluu tehdä! 
Valinnanvaikeus, no ei ollut, joten kauaa ei aikailtu, kun koreissa oli jokaiselle jotain.

Yksi viittilöi yhtä ja toinen toista. 
Joulutunnelmaa oli saatu myös Tampereen Joulutorille, jonne kävelimme naisissa, kun miähet siirsi autot toriparkkiin.
Tytöt kuluttivat loputkin energiansa juoksemalla vesialtaan pohjalla.
Joulutonttu kurkki pienten mökkien takana ja siitähän tämä kolmikko vasta innostui niin, että minunkin piti reippailla tyttöjen peräään =)
Teatterin kulmalla on poro reen kanssa. Malttoivat olla hetken paikoillaan, että sain kuvan. Näpit oli kyllä niin jäässä, että sattui.
Olimme aamusta pukeutuneet sellaisiin kerroksiin, että kaupoissa tuli hiki, mutta ulkoillessa ilman liikettä vilu.
Lisää pakkasen hyhmettämiä
Päivän ulkoilu, jatkuvan liikkeelläolon ja saunan jälkeen pirtissä hiljennyttiin nuorimmasta alkaen aika nopeasti.
Itsenäisyyspäivä valkeni hiukan vähemmällä pakkasella, kuin edellinen päivä. Lumi  leijaili hiljaksiin lähes koko aamupäivän. Meillä oli piparitalkoot. Saimme hyvin järkättyä kaikki tapahtumat samaan viikonloppuun ja tähän juhlapäivään. 
Montaa vapaata viikonloppua ei kalenterista löydy ja kun se sama vapaa viikonloppu pitää sopia vielä niin monen eri perheen kalenteriin, niin otetaan heti ensimmäinen sopiva ja se oli nyt tämä.
Minä kaulin taikinat, tytöt valitsi muotit ja tyär nosteli valmiit pellille, miäs paistoi.
Näin saatiin pian tehtyä 1,5 kg valmistaikina ja yksi pala gluteenitonta. 

Paistoin vielä kranssitortun, muutaman yksittäisen joulutortun ja gluteenittoman luumupiirakan.

Jokainen keskittyi leipomiseen.

Kun kaikki oli paistettu alkoi piparien koristelu.
Pienet sormet nosteli näppärästi koristeet. Jossain vaiheessa huomasimme tyttären kanssa, että homma jäi kesken muilta ja me koristelimme sitten loput piparit.
Jokainen sai kotiinviemisinä suuret pussilliset pipareita. 
Meirän omat pikkuapinat 💗

lauantai 4. joulukuuta 2021

Syksyn värit

Tämän syksyn iltakurssit lasin osalta on saatu päätökseen. Kurssien loppua kohden tuntui alkavan pitkä kiri, kun korona-luvut nousee nousemistaan. Saimme kuitenkin pitää tunnit, eikä meitä vaadittu esittämään passiakaan. Uusien kurssien alkuun ei ole kuin reilu kuukausi ja toiselle kurssille voi alkaa ilmottautumaan jo tänään netin kautta, toisen aika on parin viikon kuluttua.

Oma pyrkimykseni on, että ehtisin käydä kerran viikossa omalla työhuoneella ja tekisin jotain. Tekemistä riittää tai ainakin järjestelemistä huoneessa. Kun pääsen työpöytäni ääreen, aloitan heti. 
Sulattamalla tehtyyn työhön olen tehnyt ensin pohjan kahdesta lasista, sinisen ja oliivinvihreä. Toiseen sulatukseen puut, oksat ja pieni maalisutaisu, linnut.
Kun iltatyö on tauolla, lähdimme heti liikkeelle 😃 No, ei vaineskaan. Mutta sain vihiä edullisista lasimateriaaleista, joista tein netin kautta varauksen ja kävimme hätsysti noutamassa ne eilen töiden jälkeen Hämeenlinnasta. Samalla ajolla kävin katsomassa myös toisen lasiliikkeen tarjonnan ja tein hankintoja. Ihan kaikkea en saanut mitä listallani oli.
Koska nälkä, ajoimme idylliseen Tiirinkosken kahvilaan, jossa söimme maukkaan lämminsavulohivohvelisalaatin. Kuvakollaasi Tiirinkoskelta. 
Vielä ehdimme Toijalan Pellavatehtaaseen ennen sulkeutumista ja sieltä Lahdesjärvelle Pirilän kukkataloon. 
Ihanaa viikonloppua teille kaikille, 

torstai 2. joulukuuta 2021

Katosta lattiaan

Nyt se on loppu! Viimeiset kuusi vuotta olemme tehneet kotia sellaisella meiningillä, että huone ja tila kerrallaan aina, kun tilanne on otollinen ja tili suotuisa. Jokainen huone on käyty läpi katosta lattiaan. Maalattu pinnat, seinät, ovet ja paperoitu seinät. Miäs on ollut tässä hommassa mestari! Sisätiloissa ei ole muutettu huonejärjestystä, mutta tiloista on poistettu kaapistoja reilulla kädellä. Tässä on taas olleet pojat suurena apuna, kun suuret kaapit on ulkoistettu.

 

Suurin ja näkyvä muutos tehtiin keväällä, kun pääsimme lopultakin purkamaan keittiön. Olin jo ihan kypsä aloittamaan jälleen kaiken mylläämisen, mutta olen niin onnellinen, että se tehtiin. Vielä kerran oli pakko rykästä, kun makuuhuoneiden lattiat, kaikki 4, pinnoitettiin. Etenimme suunnitelmallisesti tila kerrallaan. Tämä vaihe oli päällä isänpäivänä, kun mainitsin tehneemme tilaa istuimille. Olimme näet jälleen raivonneet yhden huoneen tavarat ympäri kämppää. Vähitellen olen ehtinyt järjestelemään kaiken paikoilleen ja luomaan samalla jouluisen tunnelman.

Viimeisenä neljästä huoneesta, nykyinen tv-huone sai saman vinyylilankun, kuin muutkin huoneet. Tässä huoneessa suurin haaste oli kirjahyllyjen tyhjentäminen. Itse hyllyköt on yllättävän kevyet, vaikka ovatkin umpipuuta. Sain viikonloppuna kannettua loputkin kirjat hyllyyn ja kulunut viikko on mennyt lukemattomien käsityölehtien selaamiseen ja omiin koloihinsa palauttamiseen. 

Kirjastohiiret 💕

tiistai 30. marraskuuta 2021

Joulun odotukseen

 Huomenna on jo joulukuu! Oo, saa avata joulukalenterin ensimmäisen luukun. Ennakoin hiukan ja avasin tänään kaksi luukkua iki-ihanasta kirjajoulukalenterista, jossa on kokoa ja näköä. Kalenteri on suuri ja se on kaksipuolinen niin, että molemmin puolin löytyy luukkuja avattavaksi.

Jokaisessa luukussa on pieni satukirja ponien seikkailuista. Ponien seikkailu on alkanut jo vuonna 1981, eli menossa on neljäs ponisukupolvi. Pastellisävyiset söpöläiset ovat vedonneet lapsiin useamman vuosikymmenen ajan.
Pienet kirjat ovat värikylläisiä. Ne ovat itsenäisiä kirjasia, lyhyitä tarinoita yhteisiin lukuhetkiin tai iltasaduksi.
Vaikka avasin jo kaksi luukkua, odotan malttamattomana mitä tytöt tuumaa, kun avaamme yhdessä loput luukut. 
Tässä kalenterissa on kaikille kolmelle omia satuhetkiä, vaikka vaihtareiksi. Jokaisen luukun avaaminen tuo joulunodotuksen perheen pienimmille hiukan jännemmäksi, ainakin satujen muodossa.

Arvostelukappale