keskiviikko 18. tammikuuta 2017

Kulkuset, kulkuset...

 Tiedättekö tunteen riittämättömyys, kun millään ei saa valmiiksi, vaikka kuinka yrittää ja yrittää?
Tätä on ollut liikkeellä jo pidemmän aikaa, mutta tehdään, tehdään, kun ennätetään.
Kyselin miniältä ennen joulua, että huolitko Miljalle neulotun tonttupipan, kun tahdon tehdän. Kyllä vaan, valkoisena. 
Sopii. Lankakauppaan ja kolmen pipan langat matkaan. Se aika. Mihin se menikään, kun vielä jouluviikolla mukamas ennätin aloittamaan, mutta suunnitelmaksi jäivät. 
Viikossa sain kaikki kolme pipaa tehtyä, kun oikein otin ja istuin neulomaan.
 Näin kuusessa kaksi valkoista kulkusta ja kolmannen etsintään tuli mukaan myös miäs, kun kuusi riisuttiin sunnuntaina. Ei löytynyt, ei. Kultainen löytyi säilytyslaatikosta, joten nappasin sen talteen ennen koristelaatikoiden järjestelyä. 
Kultainen pallo pipoineen kuuluu pikku2, eli piakkoin syntyvälle tulokkaalle.
Lanka tanskalainen Grønhøj Garn, Olivia ja malli löytyy täältä.
Myöhässä tai ei, niin nyt ne ovatkin jo valmiina ajoissa seuraavaan jouluun =D

maanantai 16. tammikuuta 2017

Kierrätetty

 Ensimmäinen viikko opintoja meni nopeasti. Ikatan kampus on ennestään tuttu paikka edellisten opintojen jälkeen, että ei ole ollut mitään vaikeutta oppia liikkumaan koulun alueella. Ryhmässä on 10 aikuisopiskelijaa, joista yksi suorittaa opinnot etänä.
Kolme päivää teoriaa, kaksi työtä. Ensimmäisellä jaksolla työpäivät täyttyvät puusta ja metallista. 
Puutyöt ovat minulla pienellä varauksella, kun olen ihan älyttömän allerginen, enkä terveyden kanssa ala temppuilemaan. Mutta osallistun muiden mukana, jos pystyn.
Metalliluokassa pääsimme jo koekäyttämään työkaluja ja miettimään mitä kukin haluaa tehdä. Tässä kohtaa minulla on suuret suunnitelmat, mutta aika on tietysti rajallinen. 
Mehän emme ohjaajakoulutuksessa pääse tekemään kuin kerran viikossa tai iltatöinä. Odotan mielenkiinnolla mitä kaikkea pääsemmekään tekemään.
 Iltaisin riitti virtaa vielä työhuoneellekin ja sain valmiiksi yhden pitkään keskeneräisenä olleen mosaiikkimaljakon. 
Olen ostanut tämän joskus kirpparilta ja tehnyt sen kylkiin hiekkapuhalluksen, joka ei onnistunutkaan. Sellaista sattuu.

 Maljakko odotti uutta tehtävää työhuoneen hyllyllä muutaman vuoden, kunnes sain kutsun pitämään mosaiikkikurssia puoli vuotta suunnitelua aiemmin. Mitä ihmettä ottaisin malliksi mukaan?
Maljakko! Se ei koskaan valmistunut kurssin aikana, mutta siinä oli jo hyvä alku näyttää.
Saumasin työn valkoisella, kun sauma-ainetta oli valmiina kotona. 
Maljakko on täysin vedenpitävä, joten sitä voi käyttää ja täyttää. Tai pujottaa valonauhan sisälle.
Tästä kuvasta näkee vielä, miltä liimapinta näyttää sisäpuolelta katsottuna.

Tänään alkaa iltatyöt. Kivaa! Olenkin jo odottanut, että kevät olisi niin edennyt, että päästään jatkamaan syksyllä kesken jääneitä töitä. Olen huomannut, että uusiakin kurssilaisia on tulossa. Se on mukavaa.
Pian suunnitellaan jo ensi syksyä ja mietitään mitä sinne tarjotaan.
Mukavaa viikkoa teille kaikille.


sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Toinen

 Siivosin ennen joulua kaikki käsityöni työtuolini takana olevaan vaatekaappiin ja jätin vain muutaman käsityön tai lankakerän tietoisesti käden ulottuville. Pojan pipa sai kaverin. Neuloin pienin muutoksin toisen, kun kerää jäi jäljelle. Tämä on hiukan edellistään korkeampi ja neulottu tavan joustimella. Ensimmäisen neuloin oikean silmukan kiertäen. 
Poika pääsi perjantaina lomille. Olipa ihana nähdä hänet. Tyttöystäväkin oli mukana. Saimme jakaa loput joululahjat. Aiemmin esittelemäni neule oli Solelle juuri oikean kokoinen. Hieman pidennetty helma ja hihat olivat kuin mittojen mukaan tehty.
No pikkasen olin käynyt silmittelemässä tytön vaatteiden kokonumeroa.

Viikonloppu on vietetty kotosalla, mitä lauantaina käytiin hiukan miähen kanssa tekemässä täsmähankintoja. Ihan ei mennyt putkeen ajelut, kun auto levisi silleen mukavasti suuren kauppakeskuksen ulosmenotielle. 
Mukavasti näkösälle, että hinuri löysi kohteen, mutta pientä sumppua saatoimme tehdä lauantai-illan liikenneohjattuun risteykseen.
Minä sain kyydin vanhemmalta pojalta ja miäs pääsi hinurilla. 

Tänään on sitten siistitty joulu pois. Pieni aasinsilta siihen vaadittiin, kun löysin kuusesta kaksi valkoista kulkusta, olisiko kolmas löytynyt koristelaatikoista.
Kuvan lasikoriste oli nuoremman lahja minulle, hokkaripöllö.


maanantai 9. tammikuuta 2017

Kädentaitojen ohjaus

 Huomasin ennen joulua, että Ikatassa on menossa täydennyshaku ja melkein siltä istuimeltani soitin oppilaitokseen ja otin selvää ammattialasta.
Pääsin muutama päivä sen jälkeen haastatteluun, jossa jo hyvissä vaihein kesken haastattelun sain tietää pääseväni mukaan tänään alkavaan 2- vuotiseen opintoon.
 Aloitan artesaaniksi valmistavat opinnot mm. puun, metallin, tekstiilin, lasin ja keramiikan parissa suunnitellen ja toteuttaen erilaisia lyhytkursseja, toimien kurssien ohjaajana.
Minulla on useimmista näistä aloista melko pitkä harrastepohja, mutta ammatitutkinto vain lasista ja puusta. Puusta lähinnä talonrakennuspuoli.
 Aloitan siis päätoimiset opinnot tänään, iltatyöt alkavat seuraavalla viikolla ja kasvari keväällä.
Viihdettä ja vipinää tiedossa!

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Oranssi ja keltainen

 Pirskatti mikä kylmyys työhuoneellani ottikaan vastaan, kun menin duunamaan muutaman enkulan. Loppiaispäivän vastaanotto ei ollut mitenkään riemullinen, varsinkaan tällaisen kylmäsormisen, jonka näppylät jäätyy heti.
Sain kuitenkin huonetta lämmittäessä laitettua mappeihin paperit, siivottua lasilootat ja työpöydän pinnan näkyviin.
Nyt työpöytä on taas kaaoksen vallassa, mutta olkoon. Tekemisen meiniki näkysällä.
 Pengoin lasilaatikoista muutaman sävyn laseja. Oranssi ei ihan ole jokapäiväinen väritoive, mutta sitä lähinnä olevia sävyjä kyllä löytyi joilla sain mieleiset värit kasaan.
Keltaista oli kyllä kylmästä lämpimään sävyyn. Käytin kylmiä sävyjä.
 Lauantaina kävimme ajelemassa toistamiseen pienellä aikaa Porissa. Vielä ei kaupunki tunnu niin tutulta, että osaisimme kulkea ilman navigaattoria.
Sunnuntai on vietetty mukavaa pyjamapäivää katsellen elokuvia, siivoten pois keittiön joulukylä ja järjestellen paikkoja kohti arkea.

perjantai 6. tammikuuta 2017

Sileää

Viimeinenkin joulun lahja putosi puikoilta kuluneella viikolla. Miten tämän nyt selittäisi? Ei kai mitenkään. Auttamattomasti myöhässä, mutta valmiina ennen seuraavaa joulua.
Sain luotua silmukat tähän neuleeseen joulun alla, heti kun kummitytön villatakki valmistui. Hidastahan neulominen on ollut, kun päivät olin töissä ja joulu juhlittiin lyhyesti muutamassa päivässä. Mutta olen kyllä tyytyväinen, neule kahdessa viikossa valmiina kuvattavaksi.
Malli on Novitan 4/16, 23 ja lanka Alize superwash, Tallinnan tuomisia juurikin tähän neuleeseen. Puikot 3 mm.
Koko xs/s.

Eteisen pienenä valonlähteenä on ollut tekolumen alle kieputetut ledivalot. Tehotytöt, varsinkin vanhempi, on pitänyt omat kuusenkaatajaiset, mutta muutoin asetelma on pysynyt pystyssä. Kaikkea se mummi on laittanutkin täkyksi.

torstai 5. tammikuuta 2017

Nurkissa paukkuu

 Sormenpäitä nipisteli, kun pikaisesti kävin nappaamassa muutaman pihakuvan aamuseltaan. Ihana, ihana pakkaspäivä ja -ilta. Mittarilukema oli illalla kotiutuessamme jo - 22'.
 Lunta olisi voinut sataa himppasen enemmän ennen kovia pakkasia. Toivottavasti vältytään suurilta kasvi- ja kasvutuhoilta viime vuotiseen tapaan, kun ei ole kunnon pakkassuojaa. 
Eniten aina harmittaa ammattiviljelijöiden puolesta, vaikka kyllä ne omatkin pienet istutukset haluaisi säilyvän.
Varsinkin, kun ollaan jo suunniteltu osallistuvamme Avoimiin puutarhoihin 2.7.
 Lähdin tänään hoitamaan paperiasioitani kuntoon. Tiedän, että toimissa jo ootellessa tulee kuuma, mutta nämä nykyautot kun lämpiää niin hitaasti, niin kotoa lähteissäni mietin, mitä toppatakin alle.
Olen aivan rakastunut ennen joulua ostamaani puolipitkään toppikseeni, joka on kevyt, ohut ja omaa hyvän tuulensuojan. 
Sen alle mahtuu hyvin vaatetta ja liikkuminen on notkeaa. Muutaman päivän kuluttua kovat pakkaset on  muisto vain.
Kaksi toimistoa, muutama kauppakeskus ja kierron kautta illaksi kotiin.
 Meillä pirtti lämpiää suoralla sähköllä, tarkemmin sanottuna, kattolämmöllä. Olemme olleet siihen hyvin tyytyväisiä. Se on huoleton, varma ja toiminut aina moitteetomasti. Liikkuvaisena perheenä koti on aina ollut lämmin, ei täydy muistella ja miettiä onko pannut ja kattilat kondiksessa. 
Meillä ei ole mitään erillistä teknistä tilaa, vaan kaikki asuinpinta-ala on hyötykäytössä. 
Syksyllä heräsin miettimään asunnon lämmitystä siltä kantilta, että meillä on suuri pirtti, jossa jokaisessa huoneessa on lämmitys ja käyttäjiä vain kaksi. 
Ihan joka päivä emme pyörähdä edes nuorimman huoneessa, joten minä laskin kaikkien, jopa käytössä olevien huoneiden lämmöt aika alas.
 Siksipä nokkakärryt ovat päädyn kuistin vieressä oottamassa usein puulootaa, että saadaan lämmitettyä leivinuuni. 
Leivinuunin asema keskellä tupa-keittiötä on sunniteltu hyödyntämään lämmön jakautumista jokaiseen huoneeseen. Lämmön talteenotto ja kattolämmitys, joka mittareilla 'aistii' lisälämmityksen tarpeen on helppoa ja siistiä.
Himppasen on varpaissa tuntunut viileys aamuin illoin, mutta villasukat jalkaan ja nuttua ylle, jos poskipäitä nipistelee. Kaikkeen tottuu.
Ensimmäiset yöt pysyi valppaasti jalat peiton alla ja unet tuntuvat maittavan.
 Toisethan nukkuvat ikkunat auki kesän talven, mutta siihen ei meidän ilmastointijärjestelmä suostu. Enkä minä!
Joku raja arktisella ilmallakin on.
 Tuskin tässä ennättää kaikki villapaitojaan penkomaan edes esille, kun ollaan suojan puolella ja paksummat palttoot koimyrkyssä. Ai kuinka tuntuukaan koimyrkyn tuoksu nenässäni.
 Oltiin suunniteltu ilta-ajo poikaa katsomaan, mutta sinnepä ei ollut nyt menemistä, kun nuha-kuume jytää. 
Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin viikon kuluttua hän on lomilla.
Tehtiin ajomatkalla pieni mutka ja käytiin katsomassa pientä Miljaa. Mummin mieli halasi halaamaan murua.
 Monissa kodeissa siistitään joulu pois loppiaisena. Minäpä pidän vielä joulun, vain osan siistin viikonloppuna omiin koloihinsa oottamaan uutta tulemistaan.
Pirtsakkaa viikonloppua kaikille, ja kiitos viesteistänne.

lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuosi paketissa

 Uuden vuoden kirjoitus on kuin päätös menneelle vuodelle. Vuodelle, jota luonnehtisin jälleen kerran mielenkiitoiseksi ja kiireiseksi. Kummitätini sanoin, sinä koet ja me ihmettelemme.
Vuoden 153. blogiteksti olkoon vapaamuotoinen kooste ilman linkityksiä taakse jäävään hetkeen.
 Alkuvuosihan meni odottaessa uutta tulokasta joka tullessaan oli toinen lapsenlapsemme. Aika meni kuin siivillä ja kuitenkin mateli, kun odottavan aika on pitkä. Suloinen neiti on varttunut konttausikään ja tuonut tullessaan suuren ilon ja kiitollisuuden.
Toinen pikkuneideistä on saanut jo jalat alleen ja on niin touhukas ja uhmäikäinen, että ihmetyttää kuinka paljon sitä puhtia onkaan pienessä paketissa.
 Kotoiluun tuli suuri muutos kesällä, kun nuorimmaisen opiskelutaival päättyi ja valtion palvelus alkoi. Suunnaton ikävä ja hiljaisuus pirtillä on ollut vaikea yhtälö. Kassulla käynnit ovat lievittäneet oloa ja yhteydet pelaavat.
Juurikin ennen joulua poika ylennettiin sotilaspoliisiarvoltaan alikersantiksi.
 Työni kasvarilla loppui yllättäen lyhyeen jaksoon. Vuoden aikana olen kuitenkin allekirjoittanut kuusi eri työsopimusta ja mennyt kuin tuulispää työstä toiseen. 
Kaikenlaiset omat työt lisäksi näihin, niin tyttären sanoin, pää ei kestäis!
Kaikessa tässä menemisen ja olemisen välissä puikot ovat heiluneet pieniä nuttuja, hameita ja haalareita, sekä muutaman ison työn verran. Merkkaan langankulutukseksi 9, 615 kg.
Ikäväkseni huomaan, että käteni eivät enää kestä niin paljon, kiitos kulumien ja kipujen.
 
Lasitöihin tuli mukaan uusi mahdollisuus sulatusuunin myötä. Juurikin tänään olemme siivonneet ja järjestelleet jälleen kerran työhuonettani, studiooni, saaden sinne mahtumaan vielä kaksi hyllykköä lisää.
Muutoksen tuulet ja uudet kuviot.
Pihatöiden kohdalla loppui innostus heti alkukesään. Oli hyvä päätös pitää välivuosi puutarhapäivänä, kun miäs vielä samaisen viikon alussa kaatui ja katkoi kätensä lähteissään lopputarkastukseen leikatusta jalastaan.
Piha eli omaa elämäänsä, kukat voivat hyvin, mutta pienelle kasvimaalle laitetut syötävät hävisivät yksi kerrallaan ilmeisesti mäyrän mukaan.
Kasvihuone tuotti hyvin satoa, huomattavasti enemmän kuin edellisenä vuonna, jolloin söimme kompostiin kannetuista tomaatintaimista kypsän sadon myöhään syksyllä.
 Tämä vuosi on ollut yhtä juhlaa. Päätin jo alkuvuodesta, että tämä on minun vuoteni! Nautin siitä juuri niin kuin itse haluan. Teen sen mitä ennätän ja jaksan. 
50 - vuotta, uusi kymmen ja lapset aikuisia. 
Matkustaminen on aina ollut kiinnostukseni kohde ja matka Madeidalle suuri täyttymys. Se kauneus, lämpö ja uusi ulottuvuus. Minusta jäi pala sille matkalle. Ei kaipuu, mutta iloinen mieli ja kivat rusketusraidat, jotka vieläkin muistuttavat matkastamme.
Ensi vuosi on blogini olemassaolon 10.vuosi. 
Osa teistä on matkannut mukana koko sen ajan, olettekin blogini suola ja sokeri. Kiitän kaikkia kommenteistanne, pyrin käymään aina vastavierailulla ja jättämään merkin käynnistäni.


Toivotan teille kaikille riemukasta uutta vuotta!