sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Vauvakortti ja sukkia

Huh tätä päivien kulkua! Viikko sitten tein onnittelukortin samalla, kun kortteilutarvikkeet olivat esillä. Vaaleanpunaista paperia, kuvioita ja hopeareunusnauhaa vastasyntyneelle.
Kortin sisäsivulla leimasintekstit tyttövauvalle.
 Olen pyrkinyt monipuolisuuteen kirjatessani valmiita töitä näkyviin. Tästä blogista ei ole tulossa sukkablogi, vaikka viimeaikaisista kässyistä niin voisi päätellä.
Käden ulottuvilla on ollut pieniin jalkoihin sopivaa villalankaa, josta olen neulonut muutamat sukat tyttösille.
 Työhuoneen hyllykaaos on loppusuoralla. Sieltä kaiken ulkoistettavan ja vähäisen säästettävän välistä löytyi aikoinaan tyttärelleni neulomani puuvillainen välihaalari. Neulekone oli silloin eniten käyttämäni käsityöväline, jolla tein lähes kaikki neuleet. Hyvä lanka on pysynyt kuosissaan parin lapsen käytöt. Konepesunkestävä materiaali on parasta lapsiperheessä.
Lähteköön haalari uusintakierrokselle.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Eläke

 Olin varannut sunnuntain aamupäivän kortteiluun, kun miäs kysyi haluaisinko tehdä eläköityvälle työkaverille kortin.
No minähän halusin. Nappasin radion soimaan ja keräilin askarteluvälineeni hollille. 
Öh. Idea?
Olin liikekannalla hyvän tovin, kun selasin nettiä, että mitä laitetaan. Millaisia kortteiluja eläköityville tehdään? Minulla ei ollut yhden ainoaa sopivaa leimasinta, saati kuvapohjaa miäshenkilölle. Lupasinko siis liian helposti suorituvani tästä hommasta? 
Laatikostani löytyy kyllä seuraavan kymmenen vuoden tarpeet joulukortteiluun. Joo lähtenyt lapasesta tämäkin homma.
Lapsellisia, söpöjä, imeliä ja kiiltäviä paperiarkkeja lukuisia lehtiöitä, mutta ei mitään miehekästä.
Sain päänsäryn.
Päätin rauhoittua. Ilmassa leijailee ihana tuoksu, joka on ostamani muisto taannoiselta Madeidan matkalta. Kuuntelen edelleen musiikkia ja selaan vielä uudestaan paperilehtiöni.
Jostain vaaleanpunaisten ja joulutähtien välistä pilkottaa nippu musta-valkoisia papereita, joista innostun niin etten kuule, enkä välitä yhä kovenevasta päänsärystä.
Otan esille kolme värikynälaatikkoani ja aloitan keskittyneen värittämisen.
 Punainen ruusu on aina helppo valinta. Jos en tiedä toisen lempiväriä, niin punainen on hyvä. Taustalle jotain poikkeavaa. Keltaista, oranssia ja ruskeaa. Lehtiin vihreää ja sitten vettä peliin.
Käytin pienen pientä posliinivärisivellintä ja tasoittelin värin.
 Pyyhkäisin pensselin puhtaaksi paperin valkoiselle taustalle ja annoin työn kuivua.
Leikkasin kuvan sopivaksi ja valitsin kuvalle kaksiosaisen pohjan. Taustan tyhjään tilaan leikkasin pastellisävyisen raidotetun arkin ja leimailin tekstin eläkeläiselle.
 Kiepautin vielä narun kukan ympärille ja liimasin napit päällekkäin. Kortin sisään laitoin muutaman tyhjän arkin työkavereiden tervehdyksiä varten.
 Siinäpä se. Kuulemma kelpaa.
 

perjantai 10. helmikuuta 2017

Valoisaa

Viikoittain saa säädellä näitä ajastimia, sekä ulko-, että sisävalaistukseen. Valon määrä on lisääntynyt huimasti muutamassa viikossa! Se piristää mieltä ja kehoa. 
Nyt viimeistään pitää kömpiä ulos talvipesästä ja nauttia. Itsellä tuntuu olevan energiaa vaikka kuinka, riippuen tietysti asiasta. 
Aamuisin herään iloisin mielin ja mietin hetkessä päivän tapahtumat iltaan asti.
Olen luonut vihreyttä keittiön ikkunan eteen hiukan eri tavalla kuin ennen. Löysin nettikirpulta kivan kukkatason, jonka vien todennäköisesti keväällä kasvarille, mutta näin talvella saan sillä lisää valotilaa kukkasille, kun osan voi nostaa ylös pödänpinnalta.
Samalla suora yhteys keittiöstä pihalle peittyy, kun on hiukan näkösuojaa ikkunan edessä.
Koukeroiset muodot ovat kauniita, varsinkin pölyjä pyyhittäessä =D
Kukkateline ei ollut hinnalla pilattu, 15 €, ja sen nouto onnistui vielä omalta kylältä. 
Tämä lasihurrikaani on myös "kerätty" kirppisajatuksella. Lasikupu on jo vanha ostos, mutta tuo metallinen painava valkoinen jalka on viime syksyn kirppulöytöjä. Näin ne palaset loksahtavat kohdilleen.
Päätin jo luopua jouluisesta "valoverhosta", eli pitkistä ledinauhoista. Ripustin ikkunaan virkkaamani verhot, kun talviaurinko ei vielä polttele pitsiin omia jälkiään.
Ilmojen lämmettyä siirryn kangasverhoihin, ja näin säästän näitä vain talviaikaan.
Tänään rötväilen kotona tekemässä omatoimista opiskelua. Yhtäkään ajatusta siihen suuntaan en ole vielä suonut, mutta kunhan olen siivonnut ja puleerannut nurkan jos toisenkin, on aika paneutua kotitehtäviin.
Kaunista viikonloppua teille kaikille, 

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Kynttilä

Viikko on jo puolessa, vuoroin opiskelua ja työtä. Tietsikalla työskentely on uuvuttavaa ja se vie illoista melkoisen osan. Kässyt eivät moisen näppäilyn jälkeen liiemmin ole kiinnostaneet. Muutama sukkapari pientä kokoa odottaa lankojen päättelyä. 
Alkuviikon nimpparilahjani, kauniit vihreät kynttiläaluset, on tarkoitettu pidettäväksi veden päällä. Kellumalja.
Asettelin nämä kirkkaisiin Mariskooleihin ja etsin kynttilöistäni vielä sävy sävyyn tuikut.
Taustalla pilkistää valkoinen heponen on kirpparilöytö yhdeltä työmatkalta.
Näin alkuvuodesta on jääneet kirpparit, kuin muutkin kaupat poikkeematta. Vähäiset löydöt ilahduttavat sitäkin enemmän.
Joitain löytöjä on kuitenkin lähtenyt mukaani ja niistä myöhemmin muissa postauksissa.
Tämän illan lupauduin hoitamaan Miljaa. Miähet pääsivät kannustamaan omaa kiakkoseuraansa, jonka menestyminen sarjassa ei ole ollut kovin sujuvaa, mutta josko se tästä eilisen omistajavaihdoksen myötä saisi uutta puhtia.
Joko arvaat mistä joukkueesta on kyse?
 No, Ilveshän se on.

sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Kolmas

 Olet aivan pikkuinen
päivän, parin vasta.
Toivon oman enkelin
aina suojelevan tätä lasta!
 Kävimme tänään onnittelemassa vauvaperhettä, kolmatta lastenlasta.
Automatkalla kysyin, mistä näitä oikein tulee? Vajaassa kahdessa vuodessa olemme saaneet kolme suloista prinsessaa.




Isosisko verraton, pikkusiskon saanut on. Pieni on ja kokematon pikkusisko viel’, mut’  isosisko opettaa voi monta asiaa. Onnea isosiskolle!


 Apukädet, nuo pienimmät, on auttavaiset ja nopeat. Vauva-arki on sujunut hyvin ja pienokainen on saavuttanut syntymäpainonsa.
 Mummi on aivan ihastunut virkaansa. Leikiteltiin Venlan kanssa, väriteltiin värikirjaa ja hiukan kutiteltiin toisiamme.
 Miäs otti paikan keittiöstä ja vävy oli apuna. Söimme nyhtöpossulla täytettyä pannaria.
 100-vuotias Suomi ja synnärin lahja pienokaiselle, Suomi sukat ja turvalonkero.
 Sekä pieni tilkkupeitto. Hienot lahjat!

 

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Suomitytöt!

Tyttären perheeseen on tänään syntynyt pikku2, tyttö!
Venlasta tuli isosisko.
Milja sai lisää serkkuja.
Tytöillä on ikäeroa n.10 kk:tta aina seuraavaan.
Neuloin kaikille sukkaparin, melkein kotimaisin värein, pieniä varpaita lämmittämään.


perjantai 27. tammikuuta 2017

Työpäivät

Paljon on opittavaa tälläkin saralla ja niin lyhyt aika jaksossa, että ei tässä kovin syvällisiä ehdi pohtimaan. Haavemaailmasta putoaa nopeasti pakaroilleen, eli kannattaa pitää jalat tukevasti maassa, olla tunnilla läsnä ja ottaa itsensä mittaisia töitä tehtäväkseen, että ei tule kahmineeksi uhkapuuroa.
Oma työni, työtuoli, etenee tappavaan tahtiin. Ruosteen irrottaminen on hidasta puuhaa. Hiekkapuhalluskoneeseen nojaaminen on jo tuttu näky. Lopulta sain laitettua pohjamaalin paukkupullosta ja kannoin vanteen takaisin auton peräluukkuun, josko löytyisi jostain romuttamolta tarvittava levy pintaan pultattavaksi.
Tai toinen vaihtoehto, teen sen itse. 
Istuinosan hommasin hylkyyn menevästä vanhasta heinäharasta tai vastaavasta työkoneesta. Kotoa löytyy vielä kaksi samanlaista, jos niinku intoa piisaa metallin pariin.
Muutamat lisäosat, tuolin korkeus ja sitten pääsen pyörivien terien äärelle.
Puupuolella työni etenee viimeisten joukossa. Hidas luonteeni malttaa odottaa ja jelpata edellä tekeviä. Sainpa sitten oman työni kohdalla kolme käsiparia avukseni, kun tuollaista vahvempaa lankkua tuupattiin ensin oikohöylään sen kymmenet eri kerrat ja saman tasohöylään.
Suunnitelmissa on tehdä loimulauta x 2.
Koska puutavaraa on suoristettu tarvetta enemmän, teen myös leikkuulaudan. Sepä se. Kun en halunnut tehdä piskuista leikkuulautaa, niin nyt teen sen kuitenkin.
Tätä täytyy hetken mutustella ja suunnitella jotain kivaa koukeroa.
Siinäpä ne, lankut, kiiltävät kivasti ja oottavat seuraavaa työviikkoa.
Hyvää viikonloppua teille kaikille,