torstai 15. marraskuuta 2018

Juhlapäivät

Isänpäivää on juhlittu monin eri tavoin, mutta meillä siihen on aina liitetty myös vuosipäivä, kun vanhin lapsistamme, humu, on syntynyt isänpäivän kynnyksellä, perjantain lapsi. Juhlapäivä ja vielä kymppijuhlat, osuivat juurikin tälle samaiselle päivälle. Juhlakalu ei päässyt perheensä kanssa vaaria katsomaan, mutta taisivat juhlia omassa perhepiirissään hillitysti, kun sairastuvallinen kaikenlaista kulkutautia piti kestämän. 
Pojan ja miniän yhteiset juhlat juhlittiin jo elokuussa, kun valoisat ja lämpimät ilmat kietoivat maisemat sumuun. Joskus syssymmällä kyselin, onko kahvitarjoilua, mutta kun mitään ei kuulunut, ei niistä sen enempää. Kimpullinen väriä ja onnentoivotukset välittyivät kuvaviestillä.
Tyttären perhe vieraili. Tässäkin taloudessa kulkutauti jylläsi, mutta ei niin tarttuvana kuin toisaalla. Tytöt touhuilivat omissa leikeissään, kun jo osaavat jemmoista etsiä kaikki lelulaatikot. 
Kaikkein kysytyimmät ovat tyttären vanhat kippakengät, joilla jokainen bimu on vuorollaan kopsutellut. Niitä ei kukaan ole pyytänyt mukaansa omaan kotiin, leluja kylläkin. 
Huomaa, valkoiset kengät lattialla!
Venessa löysi enomiähen ranteen vahvistajan, nyt hällä on silmälasit. Taisivat olla peremminkin kiikarit.
Huomaa punaiset kengät!
Venla käy arkiaamuna kerhossa, jossa hän pääsee askartelemaan, leikkimään ja touhuamaan muiden lasten kanssa. Askartelu jää yleensä äidin tehtäväksi, kun tytöstä on niin paljon mukavampaa touhuilla uusilla leluilla.
Tämä kortti on valmistunut vaarille kotona puuhastellen äidin avustuksella.
Näinkin pienellä porukalla saimme mukavan juhlapäivän. 
Nuorempi poitsu ajeli iltasella kotiin tyttöystävän luota ja teki rehvit matkalle siskonsa kanssa. Näin hekin saivat vaihtaa muutaman sanasen.
Lauantaina kävimme miähen kanssa katsomassa Billy Elliotin, tuon huikean hienon kasvutarinan, jota lämpimästi suosittelen ihan kaikille. Taituruutta, rohkeutta, mahtipontisuutta ja hienoa rytmiikkaa. Olen vieläkin ihan loveeee. Olen nähnyt elokuvan useamman kerran, pidän siitä, mutta onhan tällainen lavaesiintyminen äärettömän hieno kokemus ja mahdollisuus nuorille näyttelijöille, jotka vuorottelevat eri näytännöissä. 
Olemattoman hattuni nostan kaikille, jotka mahdollistavat meille tällaisia upeita hetkiä, luovat tunnelman, jonka ei toivoisi loppuvan. Henkeäsalpaavan ilon ja riemun, joka hetkessä muuttuu haikeudeksi. Sen voi aistia ympärillä istuvasta vierustoverista, joka vaivihkaa pyyhkii alati poskille valuvaa kyyneltä. Ja toisella hetkellä purskahtaa nauruun. 
Sitä teatteri on parhaimmillaan, aitoa elämystä!
Olen kokenut kerran aiemmin näin voimakaan elämyksen samaisessa teatterissa. Olimme katsomassa Amadeusta, 2008. En voinut lähteä ohjelman päätyttyä käytäville kävelemään kyynelten valuessa. 
 Koin niin voimakkaasti sen tyhjyyden Salierin monologin jälkeen, että tarvitsin enemmän aikaa päästäkseni takaisin arkeen. 
Tässä teatterissa on koettu monia elämyksiä!
Teatterin jälkeen maistui kevyt päivällinen Ratinan Momentossa, jossa ruodimme vielä kokemaamme näytöstä.
Saimme laitettua viikonlopun aikana muutaman valosarjan, sekä valaistut paperitähdet. Joka vuosi sarja täydentyy. Nyt ne aseteltiin keittiön seinää vasten.

torstai 8. marraskuuta 2018

Lapsille ja nuorille

 Jokainen meistä unelmoi jostain. Ne unelmat voivat olla pieniä tai suuria. Ne voi asettaa kauemmaksi, tavoitteeksi, tai päästää mielikuvituksen valloilleen ja tehdä unelmalinnoja. Sellaisia joiden ei koskaan täydy toteutua, mutta irti päässyt mielikuvitus tuottaa hassun hauskoja ajatuksia, eikä niiden unelmien siipien anneta katketa, vaan ruokitaan sitä. Haavemailmassa on mukava olla, poissa arjesta ja sen kiireestä. Ottaa aikaa itselleen ja laittaa vaikka muistiin omat, hassutkin haaveet, ne voivat joskus vaikka toteutua.
Sanna Wikström on hyvinvointimedia Hidasta elämää perustaja. Hän on tehnyt aikuisille suunnatun suositun Unelmakarttakirjan (2017) ja nyt Minun unelmakarttakirjani (Otava), on suunnattu lapsille, 6-12 - vuotiaille. 
Kirjassa on erilaisia tehtäviä. Sivuille on varattu tilaa piirroksille, kirjoituksille, värityksille ja askartelulle.
 Tarinoita, mietelauseita, ohjausta ja Unski, joka johdattaa tehtävästä toiseen.
 Kovakantinen kirja on harmooninen. Sivut ovat paksua paperia, jota voi täyttää värien sotkematta taustaa. Jos minä olisin lapsena saanut tällaisen oman unelmakarttakirjani, sen sivut olisivat täyttyneet minun unelmistani, eikä niitä ollut edes paljon.
 Toinen ihastuttava kirja on Nemon julkaisema Talven suloisimmat siirtokuvat. Kirjan on tehnyt Emily Beevers ja Mary Cartwright, kuvittanut Bethan Janine. 
Talven ja joulun odotusta voi lievittää värittämällä mustavalkoiset sivut ja täydentää kuvitettuja sivuja siirtokuvilla.
Talven ihmemaa syntyy omin käsin, kun kirjan sivuja täytetään yli tuhannella kuvalla. Kuvien siirtoon on vinkki kirjan lopussa. 
Eihän siitä niin kauaa ole, kun lapset halusivat ostaa kaupasta juuri sitä purukumia, jossa oli siirtokuvia. Kynällä raaputettiin kuvan pintaan niin kauan, että se oli kauttaaltaan käsitelty, jolloin kuva siirtyi haluttuun pintaan.
 Itse haltioiduin kuvituksesta, joka on hyvä tausta erilaisille hahmoille. Tyylistä tulee mieleen slaavilaiset kuvat.
 Vasen sivu väritetään, oikealle sivulle lisätään siirtokuvat. Arkilla on symboli, joka vastaa valitsemani sivun symbolia. Näin etsien ei tule laittaneeksi luistelijaa lumihankeen.
 Tälle aukeamalle lisätään lumihiutaleita, toisella sivulla koristellaan piparkakkutaloja.
 Tässä voi suunnitella kauniita kuusenkoristeita. Mielikuvitus vain rajana!
Nämä kirjat olen saanut kustantajalta arvostelukappaleina.


keskiviikko 7. marraskuuta 2018

Joulu hiipii

Syksyn juhlakausi on käynnistymässä, kun päästiin ohi pyhäinmiestenpäivän. Toiset juhlistivat Halloweenin, mutta meillä se ei näkynyt, kuin kuistin valossa olleesta lasisesta nahkamiehestä. Ihan vielä en miellä karkkia ja kepposta näkyväksi meidän sisustuksessa.
Kävimme työasioissa kaupungilla ja somesta pongaamieni kuvien perusteella raahauduin Stockmannille pää täynnä läkää. 
Vuoden pettymys haipui kuin tuhka tuulee, kun kaukaa jo näin kuinka suuri onkaan joulukoristeosasto. Hyörin, pyörin ja nostelin. Tunnustelin ja makustelin, en kuitenkaan maistanut, lähes jokaisen ihanuuden. Miäs yritti ymmärtää, kantoi ostoskoria. Palautti takaisin ne mitä en halunnutkaan, ja minä lappasin toiselta reunalta lisää. Aika maltilliset kuitenkin olivat ostokseni, mutta päätin mennä paremmalla voinnilla uusintakierrokselle. Minua jäi kaihertamaan ihastuttavat piparkakkutalot, jotka niin kooltaan, kuin väriltään ja tyyliltään sopisivat hyvinkin jouluiseen kylääni. Hinnasta olin kyllä eri mieltä, suurin talo maksoi lähes 60 €, kuva ylhäällä oikealla.
Roosakulta, puuteriroosa, hopea, valkoinen, vaaleanpunainen ja pikkaisen kimalletta. Tein pienen asetelman eteisen lipaston päälle saamaamme Arabialaiseen kastikeastiaan.


tiistai 6. marraskuuta 2018

Työpöytä

Sus siunakkoon miten nää mun kässytarpeet tuppaa aina jäämään tälle pöydälle??!! Jokaiselle esineelle, tuotteelle ja asialle on oma paikkansa. Minulta on jäänyt keväästä asti kaikki niille sijoilleen, mihin näyttöni valmistui. Ei ole ollut aikaa, voimia, eikä minkäänlaista motivaatiota siivota jälkiään.
Tosin ei tää nyt niin paha ole, miltä se näyttää. Paperit mappeihin, laatikot kaappeihin ja langat järjestykseen. 
Ei sittenkään!
Siivotaan ihan kaikki pois. Siinä ei mennyt paria tuntia kauempaa, kun banaanilaatikot täyttyivät, miähet kantoivat kaiken pihalle ja minä ihastelin kerrankin tyhjää pöytää. Hyllyä. Kaappia, ja mietin mitäs nyt.
Kodin remppa jatkunee taas jonain päivänä. Oli vain ensinnä tyhjennettävä oma osuus niin, että tiedän mitä meni mihinkäkin laatikkoon.

maanantai 5. marraskuuta 2018

Kanavatyö

Kun joku työ koukuttaa niin, että sen ei haluaisi valmistuvankaan, vaan sitä vain tekisi ja tekisi. Kanavatyöpohjani värittyi kuva kerrallaan. Oletin tylsistyväni yksivärisen pohjan pistelyyn, mutta se osottautuikin ehkä kaikkein mukavimmaksi osuudeksi, jossa sai vain huristella ja leikata lisää lankaa neulansilmään.
Olen säästänyt vuosikymmenien langanjämät tekemistäni kanavatöistä. Jämälootaan on sujahtanut monta muutakin langanpätkää ja kerän loppuja. Sekalaisten jämien määrä mahdollisti värien kirjon, mutta halusin kuitenkin, ettei valmis työ olisi suoranainen ilotulitus, vaan kertoisi kukkaisten kielellä, kuka heistä on kaunein.
 Ostin taustalangaksi Novitan Nallen jäätikön, joka oli lähinnä etsimäni väri. Muut langat löytyi valmiina kotoa. 
Seuraava vaihe on löytää kiva taustakangas ja ommella tästä tyyny eteisen penkille.


sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Ja voittaja on...

Kaunis kiitos vielä kaikille viesteistänne, läsnäolosta ja muistamisista. Juhlien jälkeinen blogitauko venyi kohtuuttoman pitkäksi. 
Ensinnä vietin pää tyhjäksi ja jalat vetreäksi - viikon, jonka aikana ei tullut tehtyä muuta kuin työt. Viikko juhlien jälkeen tuli pikku2 hoitoon flunssaisena. Myös äitinsä sai saman taudin. Joten minä myös jonon hännille. Sinnittelin koko viikon töissä, mutta loppuviikosta, kun ei enää tullut ääntäkään ja voimat alkoivat hupenemaan, ei miäs suostunut ottamaan minua mukaansa töihin, vaan jätti kotiin. 
Täällä minä, sohva selässäni yskin ja köhin itsekseni. Tosiaan yksinäni vietin viikonlopun, kun miäs oli toistamiseen ylitöissä koko viikonlopun.
Olen saanut vähitellen ääneni palautumaan, yskänpuuskat vielä kiusaavat, mutta pirteämpi olo kuin viikolla. Kiitos hyvän sohvan, jonka syleilyyn antauduin sairaslomani aikana. 
Kirja-arvonta päättyi kuun vaihteessa.

Arpaonni suosi viidettä viestin jättänyttä, eli MariaRin. Ota minuun yhteyttä sivupalkissa näkyvään sähköpostiosoitteseen, niin laitan sinulle kirjan matkaan.
Kiitos kaikille osallistuneille!

keskiviikko 24. lokakuuta 2018

Viivähdä hetki juhlassamme

 Sunnuntain juhlapäivä oli mielestämme oikein onnistunut, vieraat viihtyivät ja me nautimme kotiimme kutsuttujen vieraiden seurasta.
Viikko on jo puolessa, kun vasta ennätän päivittämään juhlahetken sunnuntaisesta iltapäivästämme. Saimme jo perjantaina seuraksemme tyttären perheen. Olimme lupautuneet hoitamaan pikkubimut viikonloppuna, että nuoret pääsivät juhlimaan yllätys synttäreitä Tampereen yöhön.
 Minulla oli syyslomaviikko iltatöistä, mutta ei päivä. Arki-illat puuhailimme kotia juhlakuntoon, keskiviikkona suunnittelimme tarjottavat, torstaina töiden jälkeen kauppaan ja perjantaina käynnistyi vispauskone.
 Lauantaina viimeiset hankinnat ja temppurataa neitien kanssa. Yöllä peittelin tyttöjä useamman kerran ja kerran herättiin palohälyttimen patterin väsymiseen. Järks!
 Sunnuntaina koristeltiin tarjottavat, laitettiin juhlalookki kuntoon ja käytettiin hyväksemme lapsityövoimaa.
 Koristuksiin ostin vähän uutta, mutta käytin myös vanhoja elementtejä.
 Humu huolehti laulujuomat, kukaan ei kuitenkaan laulanut =)
 Miniä oli alkupäivän tyttöjen kanssa, että sain vapaat kädet. Tytär jumittui keittiöön tosi luontevasti.
Samoin pojat ja miniä täydensivät tarjoilulautasia.
 Pöydät täyttyivät järjestelmällisesti.
 Kynttilät sytyttettiin.
 Valaistuksesta huolehdettiin.
 Kahvipöydät aseteltiin istumapaikkojen läheisyyteen.
 Kulkuväylät tyhjennettiin ja jokaiselle vieraalle varattiin istumapaikka.
 Syksyn väreinä oranssi, vaaleanpunainen
 ja lämmin punainen.
 Tuuli yltyi illan aikana melkoisesti, mutta se ei haitannut juhlintaa laisinkaan.
 Olimme valmiina ottamaan vieraat vastaan.
 Tyttöjä en ennättänyt paljon halailemaan, mutta tulee viikonloppuja, että voin olla heidän kanssaan.
 Kahvipöydässä oli suolaisena kalatäytteiset wrapit, kanamunatäytteiset karjalanpiirakat. Rahkavoitaikinaiset jauhelihapasteijat, feta-pinaattipiirakkaa, kinkku-juustomuffinit. Osa näistä tehtiin myös gluteenittomina.
 Makean puolelta kermakakku vadelma-puolukkahillolla ja valkosuklaa-kermatäytteellä, mansikkarahkainen juustokakku, voitaikina piparihyrrät, suklaamuffini Baileys moussella, sekä matelipitko. Myös osa näistäkin gluteenittomana.
Sivupöydällä valkosuklaata, vaaleaa suklaata, vihreitä kuulia, suola- ja täytekeksejä, marenkeja.
Juomina hapahko alkoholiton alkumalja, kahvi, tee ja mehu.
 Saamamme kukkaset olivat näyttäviä ja niiden asettelussa menikin tovi aikaa.
 Tytöt viihtyivät yhdessä,
 Vanessa vanhempiensa kanssa. Kodinhoitohuoneen pieni pöytäryhmä mahdollisti kahvitteluhetken keittiön läheisyydessä.
 Pieni tyttö oli aivan haltioissaan, kun näki yhden yön jälkeen vanhempansa. Venla oli heti valmis jäämään luoksemme, kun tulivat perjantai-iltana. Voi kumpa voisinkin toteuttaa pienen tytön unelman ja viettää enemmän aikaa hänen kanssaan.
 Tarjottavat eivät päässeet loppumaan, siitä pidin huolen jo valmistamisvaiheessa. Osan laitoimme pakasteeseen vastaisuuden varalle.
 Kun vieraat olivat lähteneet ja lapset perheineen tekivät jo lähtöä, pyysin vielä, että otetaan perinteiset.
 Ihan silleen perinteisesti ne aina pelleilee, poijjaat.
 Oli myös muutama onnistunut otos. Näitä kuvasarjoja on otettu vuosittain, jos olemme kaikki koolla. Kiva katsella myöhemmin, miten kukakin on muuttunut.
 Illan hämärissä kuvasin vielä upeaakin upeammat kukkaset, joiden runsaus sai minut huokailemaan ihastuksesta!
Suuret mahtipontiset ja näyttävät kukkaset saivat vallata päivän päätteeksi pirtin pöydän niin, ettei siihen saanut katettua rääppiästarjottavia.













Alkuviikko on mennyt toentuessa, kahden maanantain osuessa juurikin tälle viikolle ;)
Kiitoksin Terhi & Hannu.