keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Kesäkasvari

Kasvari ammottaa tänä kesänä tyhjyyttään. Jokaisena aamuna ovi kuitenkin avataan, kastellaan ne vähäiset taimet ja ootellaan sadon tuottavan tulosta.
Poistin tomaateista enimpiä lehtiä. Amppelitomaatit hörppäävät vettä vuorokaudessa uskomattoman määrän! Sato jää saamatta, jos vain kasvattaa lehtiä. Karsimalla enimpiä lehtiä, ilmakin kulkee kasvustossa. Olen ostanut amppelitomaatintaimet pieninä ruukkutaimina, jotka siirsin kasvusäkkiin, 2 kpl/ säkki.
Pitkä kurkku kasvaa pituutta kohti kattoa ja sen yli. Kieputtelin hyvissä ajoin tukilangat kasvuston koko pituudelle, kestää näin paremmin kantaa painavan sadon, jota jo odotellaan kieli pitkällä.
Tämä pelakka on Mary. Ostin taimen Fiskarssin reissulta. Täytynee vaihtaa suurempaa ruukkuun ja antaa vähän potkua sen kasvuun, niin innostuu kunnolla kukkimaan vielä tänä kesänä.
Keinuva keijuni oottelee esiliinojaan. Olen saanut jonkin verran viimeisteltyä näitä vahavaiheessa kuvattuja töitä kesän aikana.
Kasvari on ollut kaiken säilytyspaikka, eikä mikään siirtynyt toisaalle, kuten muina vuosina.
Istutin talvehtineeet pelakat yhteen suureen astiaan ja jätin kasvarille ilahduttamaan.
Vaikka huoneeseen on lintujen haasteellinen lennähtää, löytää sieltä satunnaisesti aina jonkun pyristelemässä läpi ruudun. Siinä sitä onkin tekemistä, että saa linnun ehjänä pihalle.
Tyhjä istutusastia, takana kasvaa luumutomaatti.
Vielä vihertää. Tästäkin taimesta poistin paljon lehtiä. Yksinäinen taimi leviää valtoimenaan tyhjää tilaa täyttämään.
Hetkeka, on vain heteka. Jos sitten ensi kesänä divaani.
Ikkunoista näkee vielä hyvin lävitse =) Siis ei murhetta.
Tänä kesänä on kastelukannut olleet liikkeellä jatkuvasti.

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Kesäksi lukemista, syksyksi tekemistä

 Nyt on jo hyvä aloittaa neulesuunnitelmat syksyisiin neuleisiin. Toki neuletyöt kuuluvat ympärivuotiseen harrasteisiin, mutta aina voi lisätä vaikeusastetta ja tutustua uusiin malleihin.

Janina Kallion Lumoavat neulehuivit ovat aiemmin julkaistu englanniksi, nyt ensimmäisen kerran suomennettuna. Kirja on jaoteltu neljään vuodenaikaan ja ohjeita löytyy niin ohuille, kuin vahvemmille langoille. Kirja on visuaalisesti hyvin kaunis, sitä on kiinnostava selata. 
15 erilaista ohjetta, joista voisin antaa jokaiselle koko käden. Koukuttavaa.
 Merja Ojanperän Sydämellinen sukkakirja on taatusti sukanneulojien keskuudessa odotettu kirja. Merja Ojanperän kolmannessa kirjassa naisellisuus ja käytännöllisyys kulkevat käsi kädessä. Luulenpa, että moni on jo valinnut oman mieliohjeensa, jonka parissa sukkapuikkojen kilinä on jo alkanut.
Monet ohjeen langat löytyvät markettien valikoimista.
 Joko olet tutustunut Vernada koruihin? Itse ihastuin ensinnä väriin, sitten materiaalin. Rannekoru, jonka sain tilattua omaan ranteeseeni sopivalla mitalla, toimitettiin kirjepostilla muutamassa päivässä.
Kolme kiepautusta ja menoks!

sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Pinkkii

Helteinen heinäkuu antaa nyt parastaan ja meikä pysyy pirtillä paossa hellettä ja huilailen samalla pois kesäflunssaani. Työviikolla naisten taukohuoneessa useampi alkoi valittamaan kurkkukipua. Yksi niistä olin minä. Nokka vuotaa ja yskänpuuskat väsyttävät.
Viikonlopuksi ei oltu suunniteltu mitään minkä väliinjääminen nyt harmittaisi. Kodin remppa on edennyt pinkkeihin pirtinseiniin ja kattolampun asennusvaiheeseen.
Naapuri kävi jelppaamassa miästä, kun siirrettiin pari vuotta sitten ostettu valaisin makkarista pirttiin.
Vuoroin sitä kannateltiin, jopa minä tällaisena persjalkaisena joudin kannattelemaan. Yletin vielä pyyhkimään monet sormenjäljetkin peilipinnasta.
Ihaillen katselin katon valkoista pintaa ja kristallin kimmellystä. Tila on melkein valmis, joitain yksityiskohtia pitää vielä tehdä.
Tässä on uusin valaisinhankinta, jonka miäs nouti eilen lauantaina. Nappasin lähikunnan roskalavaryhmästä messinkisen valaisimen. Tämä taitaa olla seuraava makuuhuoneen valaisin. Tai sitten vaihdetaan se massiivisempi. Nyt en osaa vielä sanoa.
Toinen viikon nouto oli nämä 4 valkoista puusepän valmistamaa tuolia, jotka varasin toisen paikkakunnan roskalavalta. Näissä on todella hyvä istua ja sopivat muotonsa ja värinsä puolesta täydellisesti syksyllä hankkimieni tuolien joukkoon.
Työ on edennyt miähen osalta siihen vaiheeseen, että pääsin pesemään pirtin ikkunat ensimmäisen kerran tänä vuonna. Turhuutta olisi ollut, jos välillä olisin luutunnut. Otti kyllä voimille katsella noen, pölyn ja kärpästen jätösten sotkemia lasipintoja. 
Kaivoin laatikoista esille vanhoja verhoja, jotka laitoin kevytpesuun ja linkosin vain vähäseltään. Saan illan aikana ripustaa puhtaat ja sileät verhot ikkunaan.
Tila näyttää autiolta ja mahdollisuudelta! Harvoin meillä on voinut kulkea pirtissä niin, etteikö siellä olisi jotain.
Lattia pestiin ristiin rastiin useamman kerran. Vahasin pinnan jo kertaalleen, annan kuivua muutaman tunnin ja vahaan vielä toistamiseen.
Pirtin muutos tulee olemaan huomattava verraten entiseen. Tilan 24 m² on tarkoitus täyttää kepeällä kalustuksella ja välttää massiivisen sohvakaluston hankintaa. 
Talvella myymäni kaksi sohvakalustoa saa minut voimaan edelleen pahoin, kun katselen vanhoja valokuviani.
Pihapiiriin on tänä kesänä pesinyt useampi yhdyskunta, jotka on poistatettu sitä mukaan, kun ne on löydetty ja mehiläishoitajat käyvät pesillään. 
Kasvarin lappeelle oli otettu pesäainesta työhuoneen seinältä. Niin on raidat kohdillaan, että joku kysyi kuvan nähdessään, onko minun tekemä?
Miähen päänkokoinen pesä löytyi tonkkahyllystä. Tällainen suuri pesä sai minut varovaiseksi, kun en saisi saada yhtäkään pistosta.
Eilen pudotettiin yhteensä 5 pesää ja tiedossamme on ainakin kolme lisää, mutta niihin on hankala päästä käsiksi, eivätkä ole suoranaisesti kulkutiellämme.

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Fiskari

 Ex tempore, ilman suunnitelmia lähdettiin aikaisin sunnuntaiaamuna kohti Fiskaria. To-su kestävät Antiikkipäivät Fiskarsin Vanhalla veitsitehtaalla on kiehtonut jo vuosia, mutta tänä kesänä, kun mennään minne mieli halajaa, oli lähdettävä katsomaan tämäkin tapahtuma.
Päivästä oli tulossa pelkkää autossa istumista, mutta pienet tauot ja vaihtelevat maisemat siivittivät matkaa joutuisasti.
Alku matkasta meni hyvinkin tutuissa maisemissa. Laitoin tyttärelle viestin, että ajamme aamusta ohitse, mutta poikkeamme ehtoolla, jos olemme hyvissä ajoin vielä illalla kotona.
 Kiertelimme tapahtuman viipyillen, kuin etsien jotain, mutta ei kuitenkaan mitään erityistä. Emme osanneet aavistaa mitä kaikkea tapahtuma sisälsi, ensikertalaisina erotuimme varmasti joukosta pälyilemässä =)
Näimme kotoisia esineitä, joiden arvoa emme olleet arvottaneet ennen tätä käyntiä. Teimme tiedustelun pöytäryhmän entisöinnistä versus maaseutu /kaupunki. Arvannet kumpi voitti? Tein pienen hankinnan, mutta se pitää ensinnä tuunata omalle paikalleen.
Ilokseni samaisella kävelymatkalla pääsin käymään kynttilätehtaassa. Täällä sain aikani kulumaan helposti tuoksutellen ja värejä valiten.
Desicon kynttilöitä voi ostaa jälleenmyyjiltä ympäri Suomen. Tehtaanmyymälöissä on kiva poiketa, jos osuvat kohdalla. Tästä ei täytynyt kantaa ostoksiaan autolle kuin lyhyen matkaa.
Aivan kynttilätehtaan alapuolella, Desicon harja näkyy kuvassa, oli aivan ihastuttava Puutarha Ruusupapu, jonka portilla oli houkutteleva asetelma. Ostin yhden pelargonian, josta aion ottaa useamman pistokkaan. Kukinnon vaaleanpuna- lime-valkoinen yhdistelmä oli niin houkutteleva, että se sai minut melkein pyörtämään päätökseni ottaa rauhassa tämä kesä kaikesta kasvillisuudesta.
Lähteissämme ajoimme vielä Billnäsiin, jonka idyllisessä ruukkikylässä käynti jäi vain suunnitelmaksi. Poikkesimme tauolla entiseen härkätalliin, jonka alakerta, jossa kahvila, oli ollut ennen paskaruuma. 
Kaiken tämän haluan (me) nähdä uudestaan ajan kanssa, joten onhan se jossain vaiheessa käytävä näkemässä.
Eikä kaksi ilman kolmatta. Aloitimme viikonloppumme perinteisellä RR -eli restaurantapäivillä Teivon ravikeskuksesta. Mobilistien järjestämä tapahtuma kerää moottoriajoneuvoharrastajat etsimään puuttuvaa osaa öljyntuoksuisesta valikoimastaan. Omat kiinnostuksen kohteeni olivat himppasen puhtaampia, ajanpatinaa ja nostalgiannälkää tyydyttäviä esineitä.
Tummanpuhuva pilviröykkiö ei liikuttanut meitä, eikä muitakaan. Olimme jo edellisenä iltana nostaneet autoon kumisaappaat ja muut sadetta suojaavat varusteet. 
Myyntipöydät tutkittuamme, aarteet hyvin pakattuina, kiersimme vielä huomiota herättävän autorivin johonka sai parkkeerata vain museorekisteriin päässeet yksilöt.
Näistä muutamat silmää hivelevät kaunottaret kuvasin.
Nyt täytyy myöntää, että himppasen kintereissä tuntuu viikonlopun kulttuuriannos,ottaen huomioon, että aloitimme miähen kanssa viikonlopun odotuksen perjantai aamuna klo 3.00, kun kello soitti töihin ja sitä rataa ravikeskukseen, Laukon kartano lauantaina ja sunnuntaina 650 km ajoreitti Antiikkipäiville.
Parasta antia oli nähdä kaikki pikkupimut viikonlopun aikana. Hyvä me!
Vielä kuvakulma remppaosuudesta, joka ei sitten ota pirullakaan edistyäkeen! Ei vaikka tapettirullat on ostettu, maalia haettu lisää ja tilaa missä temmeltää.
Täytyisköhän sitä olla välillä hetki kotona?

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Laukon kartano

Tänään on ollut mitä mainioin päivä viettää aimo annos kotimaista kultturia sielunsa sopukoihin. Viikolla on seurattu sääkarttojen muutosta, eikä onneksemme epävakaista säätyyppiä ollut näköpiirissä. Otimme kuitenkin varukseltaan mukaan saappaat ja sadevarjot, mutta ne sai jättää autoon.
Kävimme tutustumassa Laukon kartanoon ja sen keskiaikaiseen viikonloppuun miähen kanssa. Matka taittui reilussa tunnissa, jos ei lasketa sitä kieppiä humun luona, eikä ruokakaupassa oleskelua aletuotteiden läheisyydessä.
Tänne on mahdollista liikennöidä myös vesitse esimerkiksi Hopealinjan laivalla.
Ostimme eväät, kun luin mahdollisuudesta pitää picnic puistoalueella.
Alueella on myös ravintola.
Vesilahden kunta  sijaitsee Pirkanmaalla, Pyhäjärven rannalla ja kuuluu Tampereen seutukuntaan. Maaseudun rikkaus ja läheisyys, kimmaltavat vesistöt luovat idyllin, jota kruunaa juurikin tutustumiskohteemme, suuri kartano.
Laukon kartanon historia yltää paljon kauemmaksi kuin kirjalliset lähteet osoittavat, ja sen merkittävä historia v. 1416 on muuttanut kartanon elinkeinoa ja omistusta vuosisatojen aikana useasti.

Laukon kartano on avannut ovensa matkailu- ja kulttuurikeskuksesi kartanon täytettyä 600- vuotta vuonna 2016.
Monien puheissa esiintynyt "laukonpeura" on tuotu kartanon maille v.1934 ja se on levinnyt laajalti.
Viisituntisen kiertelymme aikana kävimme tutustumassa erilaisiin näyttelyihin, joihin oli vapaapääsy sisäänpääsylipun hinnalla. Vaihtoehtoisesti sisäänpääsyn saattoi kuitata museokortilla.
Ehkäpä kuienkin suurin syy paikallaoloomme oli muinainen Laukko, jossa pääsimme jälleen näkemään erilaiset keskiaikaiset markkinat ja -tapahtumat.
Kartanon puistoalueella oli monessa paikassa opaste, jossa kerrottiin alueen historiasta ja tapahtumista. Tämäkään paikka ei ole välttynyt turmellukselta, vaan uudestaan on jouduttu rakentamaan monta rakennusta.
Historialliset rakennukset ja maalaisidylli loivat upeat puitteet viikonlopun tapahtumille. Autopaikat täyttyivät ääriään myöten. Järjestys, siisteys ja nopea palvelu loivat mielikuvan hyvästä ja asiastaan kiinnostuneesta henkilökunnasta.
Meillä oli mahdollisuus tutustua useampaan rakennukseen myös sisältä käsin.

 Monet viehättävät yksityiskohdat kiehtoivat. Odotin vain, että mamselli itse kulkisi joukossamme avainnippu vyötäisillään kohentaen piikojen essujen helmoja ja kehottaen ylläpitämään yleistä siisteyttä.
 Vaikka ajanhammas näkyi kaikkialla, mitään ei ollut liika, eikä mitään kaivattu lisää. Kesäinen viipyilevä päivä ja kaikki on tässä ja nyt.
 Ehkä hieman ristiriitainen tunnelma syntyi tästä pakanakirkosta, jossa myös kävimme katsomassa Tapani Kokon näyttelyn.
 Jos kuvista välittyy, että rakennus aivan kuin valuisi alamäkeen, oli sen suunta kyllä siihen menossa. Takaseinää kohden piti urheilla.
 Mystinen musiikki ja veistokset herättivät monissa katsojissa voimakkaita tunteita ja uhoa, kyllä minäkin tällaisia osaisin tehdä iltapuhteina.
Jokainen yrittäköön ja laittakoon näyttelyä pystyyn. Muut alueen näyttelyt on kirjattu tähän.
 Kun taide puhuttaa, se on tehnyt tehtävänsä.
 Ei tämä merkki näin vinossa ollut, mutta kuvaaja kikkaili väenpaljouden pois kuvasta. 
Juurikin tässä pehtoorin talossa kävimme katsomassa lukusalia, jossa palvelusväki sai käydä lukemassa lehtiä.
 Sali kauniine kalusteineen ja seinillä olevat opasteet johdattivat meidät vuosikymmenien taa.
 Näyttelyssä kayselimme kartanon salista kuvattuja huoneita vuodelta 1911.
 Kartanon porraspään molemmin puolin oli massiiviset hirvipatsaat.
 Muinainen Laukko näkyi nurmikentällä, jonne osa oli majoittunut jo hyvissä ajoin erillisine majoitustelttoineen ja myyntikojuineen.
 Jostain telttojen väleistä nousi savut ja se kertoi ruuanvalmistuksen olevan käynnissä.
 Yleisö saa kierrellä aluetta ympäriinsä. Missään ei ole yksityisaluetta, eikä suljettua osuutta.
 Tutustuimme käsityöläisten tuotteisiin ja monipuoliseen yrittämiseen. Osa myyjistä kiertää kesän aikana useamman vastaavan tapahtuman.
Esim. ensi viikonloppuna on Pirkkalassa vastaava tapahtuma.
 Tarjolla on värjättyjä lankoja, keramiikkaa, lasia, erilasia elintarvikkeita, valmiita asusteita, nauhoja, aseita ja pienille viikingeille miekkoja ja kilpiä. Prinsessoille lettikampauksia.
 Oletan, että tämä esiintymislava on ollut tässä jo tovin ja palvelee myös muissa tapahtumissa. Kun menimme alueelle oli siellä musiikkiesityksiä, joita saattoi kuunnella katsomosta.
 Jossain vaiheessa lepuutimme jalkojamme ja kuuntelimme muinaispukujen historiaa niin miesten, kuin naistenkin pukuhistoriasta.
 Leirielämä jatkui luonnikkaasti toisaalla, vaikka esiintymislava veti yleisöä puoleensa.
 Tapahtuma oli suunniteltu myös lasten ehdoilla.
 Sinne tänne puistoon oli sijoitettu kuin löydettäväksi kivoja keramiikaesineitä. Yritin etsiä tekijän nimeä, mutta en löytänyt.






  Rannan tuntumassa oli ihana rantasauna, josta hetken seurasimme Sotkalla tapahtuvaa liikehdintää.
 Pieneen nahisteluun ja nöyryyttämiseen ei tarvittu paljoakaan, kun tanner jo tömisi ja joukkotappelu oli saatu aikaiseksi. 
Historiallinen Matti Kurjen ja Pohdon välinen kaksintaistelu.
Seurasimme myös puhdetöitä, joita tehtiin alkeellisilla välineillä, mutta ah, niin näppärästi.
 Oma mekkokankaani, viime kesänä ostettu pellavakangas viikinkimarkkinoilta on kankaanpainettu, mutta ei sitten muuta. Se ei näille markkinoille ennättänyt, eikä taida ehtiä vielä seuraavillekaan.
 Pitkäjousiammuntakisan seuraaminen kirkkaassa aurinonpaisteessa hukutti nuolet. Jossain tuolla heinäpellon keskellä on valkoinen lippu, jota kohden nuoli lentäköön.
 Oma kokemukseni jousipyssyllä ammunasta on lähinnä nuolen venkoominen päin itseäni. Nämä nuolet sinkoilivat kaukaisuuteen ja osa ohi sen valkoisen lipun.
 Suomalainen rantamaisema, koivu ja vesi, ovat kartanon helmiä.
 Puistossa ja pihamaalla on paljon patsaita. Nekin pitää pongailla.
 Kuten nämä ihanat kastelukannut!
 Komeissa väreissään keimaileva kukko oli rouvansa kanssa aidattu kivaan risuaidanteeseen. Hoitaja kertoi näiden pääsevän pois vähäisestäkin aukosta, joten joutui korjailemaan aitaa useasti.
 Lähetin kuvan kukosta pikkuneideille, Venla oli todennut, ankka!
 Kastelukannu! 
Korkean kiven päällä, eikä pelkästään siellä. Näitä oli ripoteltu pitkin aluetta, enkä minä saanut ajatustakaan pois kannusta.
Kestävä, kierrätetty kastelukannu, 12 ltr, on valmistettu Belgiassa. Xala- tuoteperheen Lungo kastelukannu on teollisten muotoilijoiden suunnittelema. Omani ostin valkoisena, mutta raaskinko käyttää sitä ulkotöissä, jää nähtäväksi.
 Kartanon näyttely on itse nähtävä. Massiiviset huonekalut. Lattiasta kattoon ulottuvat gobeliinit ja kauniisti kaiverretut huonekalut kertovat myös osaltaan kartanon historiasta, jonka omistajilla on juuret niin Venäjälle, Ruotsiin kuin Eurooppaankin.







 1200 vuotta vanha kolmipäinen kotka.
 Myös Elias Lönnrot on mainittu useasti Laukon kartanon historissa.


 Iltapäivän huipennukseksi viikinkilaiva Sotka lipuu Pohdonsaaren takaa. Vaikuttava näky, jota seurasimme rannalta.
Kaukaisuudessa näemme kuinka laiva lipuu purje mastossa, mutta rannan lähestyessä purje lasketaan ja soutajat tarttuvat airoihin.
 Sotka on replika vanhimmasta hylkylöydöstä ja sen saattaa nähdä erilaisissa rautakauden historiallissa tapahtumissa.
 Kumea torven tointonta kertoo laivan lähestyvän rantaa.
 Kiireetön kesäpäivä ja tunnelmallinen kartanomiljöö tarjosi meille elämyksiä koko päiväksi.
 Upeaa, että tällaiset paikat ovat avoinna yleisölle ja antavat mahdollisuuden monenlaisten tapahtuminen ja elämyksien toteuttamiseen.