maanantai 21. toukokuuta 2018

Oi ihana toukokuu

Mennyt viikko oli kyllä koettelemusten koettelemus, kun helle lämmitti niin mukavasti vanhoja luita, että hikikarpalot pirskahtelivat pintaan. Liiemmin ei kättään olisi halunnut nostaa, mutta tein sen silti useasti niin töissä kuin kotona. Tosin kotona paljon ehditty kuin käymään, kun olimme taas menossa.
Olemme etsineet pihaan lasten leikkivälineitä ja löysin kunnollisen ja tukevan liukumäen Torista, josta tein kaupat yhtenä yönä Suomen peliä katsellessa. Sovimme kaupoista ja hakupäivästä. Ehdin onnahtamaan matkalla mutkaisia teitä, mutta pirteänä kaupanteko on mukavampaa, kuin unisena.
Liukkari vaatii pientä huoltoa jonka miäs lupasi tehdä.
Kävin suorittamassa viimeisen näyttöni, oman osaamiseni näytön arviointi peitosta ja lasityöstä. Osaamiseni arviointi on ollut koko puolentoista vuoden ajan sama kolmonen, eli kiitettävä. Olen kyllä ollut melkoisessa ressissä koulun ja uuden työn kuvioissa, mutta nyt on sellainen viitta kuin opiskelun paine pudonnut harteilta.
Joudutin opintojeni päättymistä ja keskityn työhöni. Käyn pokkaamassa paperini kuun lopussa.
Vielä mietin kasvatustieteiden yhden tentin korottamista. Jaksanko? Viitsinkö?
Kodin pintaremppa etenee, kun etenee. Ei mitään suorituspaineita. Tällainen hiljaksiin laittaminen on mahdollistanut kaiken materiaalin rauhallisen tarkastelun. Olemme yhteistuumin laittaneet paljon kiertoon ja tietyt asiat olemme säästäneet edelleen.
Valmistuneesta huoneesta teen erillisen päivityksen myöhemmin.
Meillä asutaan peltojen välissä. Lähellämme on monta isoa suota, joilla pesii kurjet. Tämä yksinäinen on käyskennellyt pelloilla ja onpa uskaltautunut ihan pihaan asti yön aikana. Voi armias, jos se olis rääkäissyt ennen kellon soittoa!!
Viikonloppuna saimme pienen Miljan yökylään. Olemme luvanneet ottaa tytön hoitoon, kun kiireeni helpottuvat. Tyttö on kyllä reipas ja puhetta tulee niin paljon. Ihana paketti.
Aamuisin hän joutuu lähtemään aikaisin hoitoon ja näin ollen herättää viikonloppuisin aikasin. Paitsi meillä!
Herättelin tytön kymmenen aikoihin josko jo aamupalalle. Oli niin sikeästi nukkunut, ettei päiväunia edes suunniteltu.
Sunnuntaina olimmekin sitten koolla kaikki. Tyttären perhe oli parannellut itsensä ja meno oli hurjaa.
Iso trampoliini nostettiin suulin katosta monen vuoden tauon jälkeen. Tytöt riemuitsivat pomppiessaan ja aina välillä kävivät leikkimökissä leikkimässä kotileikkejään.
 Jossain hässäkän ja nopeiden liikkeiden välissä, pojat kiipesivät talon vintille ja nostivat osan vanhoista leluistaan katsottavaksi.
Muistojen määrä, ensimmäiset aapiset ja erilaiset keräilysarjat saivat iloisia huudahduksia aikaan.
 Pyykkitelineemme näytti vilttikirppikseltä, kun kaikki penkoivat vuorollaan. Laatikoista löytyi jokaiselle jotain. Leikkimökille vietiin osa tavaroista. Korut taisi päätyä Venlalle.
 Lehtisilput meni eri laatikkoon, vanhat vaatteet kierrätetään ja osa tavaroista jäi vielä myöhempään tarasteluun. Vintille on kerääntynyt 30-vuoden ajalta paljon juurikin lasten tavaroita ja leluja.
Vanhin keräsi Prätkähiiret, nuorin Digimonit ja tytär keräsi autoja tytöille.
 Laitoimme miähen kanssa suuret soppakattilat tulille ja pääsimme helpolla tarjoilun kanssa.
 Lisäpöytä oli haettava luhdista ja Vanessalle syöttötuoli varastosta. Kaikki viipyilivät pöydän ääressä, eikä pidetty kiirettä.
 Paistoimme puolivalmiit maalaispatongit, joille oli varattu useampi tuorejuusto. Uutuusmakuja ilmestyy kauppoihin niin, että jokaiselle löytyy jotain.
 Mummin nuorin. Hän on niin touhussa mukana, mutta vain, jos äippä on lähellä.
 Omatoimisuus ja uusien makujen mutustelu on jännää.
 Kun soppa oli syöty, tarjottiin jälkkärinä raikasta hedelmäsalaattia vanhan ajan vanilijakiisselin kanssa, sekä jäätelöä mikä suli pehmeäksi raikkaassa ulkoilmassa melko nopeasti.
 Kaikki muut olivat mukana, paitsi nuorimman tyttöystävä oli töissä.
 Kahvilla tarjosimme kakun, jonka olin tehnyt aamulla kääretortuista. Minä tykkään, ettei yhden täydy olla keittiössä kaiken aikaa, niin tarjottavienkin pitää olla nopeasti valmistuvia.
Suklaamousse ja vadelmahillo kääretortun väliin. Kerma ja vadelmahillo kerrosten väliin.
 Uppos!
 Pellillinen paistovalmiita korvapuusteja toi mummolaan vastaleivotun tuoksun. Eikä sillä väliä, kuka ne pullat oli tehtaassa valmistanut. Tuoksut tuovat muistoja.
 Kaiken herkuttelun voi sulattaa pomppimalla ensin pienellä trampoliinilla ja siitä siirtyä suuremmalle.
 Kun tämä kolmikko on lähellä, tunnen suurta iloa ja onnea heidän omasta onnestaan.
 Lapsilleni!
Rakastan teitä tarpeeksi kiusatakseni teitä kysymyksillä, mihin olette menossa ja milloin tulette kotiin.
Rakastan teitä tarpeeksi antaakseni teidän huomata, että ystävänne oli varsinainen hyypiö.
Rakastan teitä tarpeeksi vahtiakseni kaksi tuntia, kun siivositte huonettanne, vaikka minulta siistimiseen olisi mennyt vain varttitunti.
Rakastan teitä tarpeeksi ollakseni välittämättä siitä, mitä kaikki muut äidit tekevät tai sanovat.
Rakastan teitä tarpeeksi antaakseni teidän kompastella, kaatua, satuttaa itsenne ja epäonnistua.
Rakastan teitä tarpeeksi hyväksyäkseni teidät sellaisina kuin te olette, ei sellaisina kuin minä olisin halunnut teidän olevan.
Ennen kaikkea rakastan teitä tarpeeksi sanoakseni "ei" - vaikka tiesinkin teidän inhoavan minua sen takia.

(netistä)





tiistai 15. toukokuuta 2018

Pyyhkeitä

 Yksi 250 g vyyhti pv-lankaa, josta sain neulottua kolme 33 x 40 kokoista näppispyyhettä.
 

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Aurinkoa, lämpöä ja juhlaa

 Helteisen hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Meillä kokoonnuttiin jo eilen viettämään perinteinen äitienpäivä. Vain tytär perheineen, joka sopi muiden kanssa kokoonnuttavan, joutui jäämään kotiin perheensä kanssa sairastumisien vuoksi.
Olin eilisen päivän jälkeen illalla niin väsynyt, etten edes työpäivän päätteeksi koskaan. Oletteko te koskaan siivonneet kaapit ennen äitienpäivävierailua? Minä siivoilen jouluksi, kun työni on ollut kymmenisen vuotta kausiluontoista ja loppunut aina ennen joulua. Mutta toukokuussa. Noh, kaikella on syynsä.
Olimme jo ajoissa sopineet poikien kanssa, että saavat kantaa vaatekaappeja pois pirtiltä, että miäs pääsee jatkamaan remppaa. Siinä aamutuimiin kahdestaan kannoimme monenmoista pitkin tonttia, siivosimme työhuoneen sisääntulon johonka kaapit kannettaisiin. Lisäilin tavaraa roskalava-ryhmään ja saattoi siinä oma roskiskin täyttyä.
Umpipuiset vaatekaapit on painavia, eikä niiden kääntelyyn pirtillä ole liiemmin tilaa. Nyt on kaapistot pois tieltä, eikä takaisin kanneta, vaikka pojat meinasivat, että ensi vuonna ne joudutaan kantamaan takaisin pirtille =)
 Tarjoilut järjestettiin terassille, vaikka pirtillä olisi ollut viileämpi syödä. Liikaa ei voinut tuoda mitään pöydille lämpiämään, jokainen otti annoksensa ja paikkansa pöydän äärestä.
 Tarjolla oli maailman parasta pannukkakkua, jonka  täytteenä bulled pork ja salaatti.
 Tämä on mehevä ja täyttävä annos. Siinä syödessä nautin jokaisen läsnäolosta ja mietin, että lisäpöytää tarvitaan, kun kaikki on kotona. Meitä on jo paljon!
 Kun kaapit oli kannettu, jokainen kerännyt omia tavaroitaan talteen ja kotiinsa, frisbeet heitelty alhaalla juoksevaan vesiojaan, oli aika nauttia kakusta.
Minusta on tullut mukavuudenhaluinen, enkä näin ollen käytä vapaa-aikaani asioihin, joista en liiemmin välitä.
Onneksi kauppa tarjoaa välineet helppoon tarjoiluun. Tein valmiista kakkupohjista, 2 x 3 valmiskakkupohja, suklaamoussella, kermalla ja vadelmalla täytetyn kakun, jonka olin kasannut edellisenä päivänä valmiiksi. Aamulla levitin suklaakuorrutuksen ja kyllä. Se maistui hyvälle, ei liian makeaa, eikä liian kostea. Just passeli ja siitä riitti kaikille.

 Leivoin tiikerikakun, jonka suklaaraitoihin lisäsin geishanpaloja. Joulun ajan jälkeen en ole syönyt yhtään karkkia, mutta ei voi koskaan tietää, mihin ne karkit on piilotettu.
 Milja-mussukka touhuili leikkimökillä koko iltapäivän. Oli kakunpaistoa, joka ei tainnut koskaan kypsyä loppuun. Ehdin nauttimaan kupillisen teetä, mutta muutoin möksän ovi oli visusti kiinni ja pieni emäntä hääräsi omiaan.
 Olen tykästynyt mansikoihin, joita tänä keväänä on syöty jo useamman kerran. Pieni herkkusuu tykästyi myös. Kyllä helteinen päivä vaatii muutaman tuoreen mansikan.
 Lapsen ilo on tarttuvaa ja tämän pienen ihmeen kanssa sitä nauttii jokaisesta hetkestä. Kävimme miähen kanssa perjantaina, vapaapäivä, kaupoilla ja istuimme suuren marketin pihassa nauttimassa jäätelömme kärryparkin pientareella, kun humu tuli Miljan kanssa myös ostoksille. Vaikka näemme usein, on tytöllä jokin ujouspuuska päällä.
Samalla ajolla kävimme myös kukkakaupoilla, tytön äiti sai kauniit kukat pihalle.
Rakas kesäheinä!
Eilen sain heipat ja halin. On ihanaa olla mummi.
Itse tehty kortti.
Kukat pojilta.

perjantai 11. toukokuuta 2018

Rottinki

 Tänään on saanut nukkua aamusta himppasen pidempään. Eilen, helatorstaina, oltiin töissä, jolloin perjantaista tuli vapaapäivä. Aurinko helotti kirkkaalta taivaalta heti aamusta ja pää on täynnä tekemättömiä töitä. Kodin pintaremppa etenee hyvin hitaasti. 
Maalasin viikolla kaksi rottinkikoria, jotka ovat olleet pitkään osana kodin sisustusta. Pyöreän säilyttimen olen saanut vanhemmiltani nuorena plikkana. Olen käyttänyt tätä yöpöytänä ja nykyään lankakorina/ työtasona neulepaikallani. Korin pinta on pysynyt vuosia hyvässä kunnossa. Korjautin joskus sen kannen samalla tekijällä, joka teki tuon toisen korin.
Isomman korin sisus on täyttynyt lasten lapasista, sukista ja pipoista. Sittemmin käyttö on vähentynyt, mutta yhä se hoitaa virkansa täydellisesti. 
Kori on niin tukeva, että sitä voi käyttää myös istuimena. Siksipä otin myös tämän päivitykseen ja sipaisin pari kerrosta maalia pintaan.
Kun eteisessä ei ole enää siivouskaappia, jonka uumeniin saattoi laittaa kaiken ylimääräisen, hävisi myös kauppakassien säilytin.
 Tähän koriin mahtuu hyvin moneen lähtöön kulkevat kangaskassit ja uudessa purkkamaisessa lookissaan nivoutuu hyvin eteisen saman sävyiseen seinään.