perjantai 5. kesäkuuta 2020

Hyvän mielen viikko

 Voi miten aika rientää, kuukauden kuluttua on Avoimet Puutarhat! On kuulkaa laitettu tossua toisen eteen ja menty työpäivän jälkeen kiireen vilkkaan pihalle töihin. Siinä samalla nautittu annos D-vitamiinia. Niin on aurinko lämmittänyt kirkkaalta taivaalta.
 Olen saanut kasvarit toiselle kierrokselle, kun tyhjesin kaikki, lähes kaikki, kukkivat  omille paikoilleen. Hiukan on taas tullut lisää ostettua, mutta ne tarvitsevat ensinnä suuremmat astiat.
 Joka vuosi yritän löytää jonkin uuden idean terassille mikä sitten ilahduttaisi koko kesän ja olisi helposti muokattavissa aina syksyyn asti. Pelkkä pelakka ei ihan riitä täyttämään omaa makuani, vaikka niistä pidänkin helppohoitoisuuden vuoksi.
Terassin asetelman pohjaksi vein vanhan puulaatikon, jota ajanhammas on jo nakertanut melkoisesti. Indiskan kynttilälyhdyt, vanhaa mallistoa, sopivat keveytensä puolesta. En edes yrittänyt siistiä. Pieni valkoinen kruunu on muisto.
Nuorimmalta saamani oranssi begonia sopii kauniisti kolmivärisen marketan pariksi. Asetelma on helppo siirtää pois kattauksen tieltä, jos meitä on useampi syömässä.
 Suurella pöydällä tämä tulee kivasti esille, eikä kuitenkaan täytä koko pöytää.
 Yritin hiukan tehdä "seiniä" terassin reunalle tuomalla sinne kolme vanhaa perunalaatikkoa. Niiden sisustaminen ja paikoilleen sommittelu vaati hiukan ympäri tonttia kiertelyä.
 Vanhat sifonit ja viime syksyn omenasatoa.
 Orvokit kuuluvat koko kesän kukkijoihin, joita tykkään nyppiä. Leikkaan ja poistan kukkineet, että jaksavat kukkia pitkään.
Orvokin parina keltainen suikeroalppi. Päätin hyödyntää myös lasikoristeita istutuksiin.
 Aurinko ylivalottaa kuvia, mutta ei anneta sen haitata. On kuulkaa ettitty astioita, että on suurta. Yritän hyödyntää kaiken käytettävän ja entraan aina jostain jonkin uuden. Etualan rottinkikori on saanut ajanollen koloumaa, mutta ei se haittaa, kun kukat peittää. Kilikaliamaalia pintaan ja näyttää hyvältä. Samalla suhuttelin pari vanhempaa amppelia ennen käyttöönottoa. Niistäkin tuli ihan käypät vielä vuosiksi eteenpäin.
 Kori on vuorattu tiiviiksi muovilla ja sen täytteenä punaista dianaa ja valkoista verbenaa.
 Orvokeista löytyy värejä monissa eri sävyissä. Erityisen ihastunut olen näihin hempeisiin, laveerattuihin sävyihin, sekä pitsireunaisiin.
 Ans kattoo, pysyykö tuo munakori pystyssä, kun tuuli oikein siihen riipaisee. Kirpparilöytöjä nämä kaikki.
 Emalialtaissa, joita olen löytänyt kaikkineen kolme, on lisää orvkkeja.
 Kaikki nämä vanhahtavat kukkalaatikot on miäs tehnyt vanhasta navetan seinälaudasta. Niissäkin on muovitettu sisäpuoli.  Kaidelaatikossa uudenguinenanliisa ja valkoinen viuhkakukka.
 Terassin sisäpuolella on lattiatelineen päällä suuri rottinkikori, jossa on tänä kesänä pelakat ja valkoinen yksinkertainen lumihiutale. Mieleni halamoi lisää hempeilevää vaaleanpunaista.
Amppelikorissa on samalaiset pelakat punaisin lumihiutalein.
Ja kaiken voi aina valkaista valkoisin orvokein =)
Kun sain rymsteerattua kaiken paikoilleen, pesin terassin linnunjätöksistä. Siitepölyä ei tänä keväänä ollut haitaksi asti, joten en pessyt koko terassia.
Pöytäryhmän alle lisättiin vaalea terassimatto. Se tuo kodikkuutta ja tuntuu mukavalta paljaan jalan alla lämpöisinä päivinä. Puulattia on uskomattoman kuuma, kun aurinko porottaa siihen koko päivän.
Tänään on nautittu vesisateen tuomasta vapaapäivästä. Vasta illalla sadealue siirtyi pois, tuoden luvatut sateet taas aamuksi takaisin. Hyvää viikonloppua teille kaikille,


sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Kevään lämpö tallentui

Arvaatko missä olemme olleet? No, ihan pihalla. Tämä lämmön määrä suorastaan velvoittaa ulkoiluun. Pihapuuhailut ovat pitäneet otteessaan koko viikonlopun. Perjantaina kirjoitimme ruutupaperille uuden sivun, jossa on tavoite tälle viikonlopulle. Joitakin kohtia olemme saaneet jo vetää yli. Osa työlistan kohteista on niin suuria tai pitkäkestoisia tai monivaiheisia, että työ siirtyy vielä seuraavallekin sivulle. 
Tämän aamun työ, paskanajo, ei löytynyt listalta. Se piti muistaa ilman kirjaamistakin, kun olin sopinut läheisen tilanomistajan kanssa, että voisimme tulla tänä aamuna tyhjentämään paskaruuman. Työ sujui aika joutuin, kun kaksi tyhjensi ruumaa ja minä siirsin tuotosta kärryssä keolle. 
Kävimme välillä kotona kippaamassa kärryn tyhjäksi ja taas takaisin. Meiltä puuttuu varsinainen kippauspaikka, joka täytyy aina tehdä kutakin kuormaa varten. Tämän tuotoksen pyysin kippaamaan mahdollisimman lähelle, mutta tarpeeksi kauas, että se ei ihan terassille näy. Parin vuoden kuluttua on taas valmista maatunutta lantaa käytössä. 
Eilen kärräsin monta kuormallista mullaksi muuttunutta puutarhan kukkamaalle, kun ensinnä olin kitkenyt, kaivanut malvan menneen talven juurakoita ja tehnyt parit istutukset. Viime päivät on menneet kasvihuoneen tyhjennykseen. Pyrin tyhjentämään aina huoneen ennen hyötykasvien laittoa, eli kukkaset pois. Pesin huoneen ikkunat vielä sisäpuoleltakin perjantai-iltana, kun taivas oli ihan pilvinen. Tänään vielä imuroin karikkeet lattialta, että voin kantaa laatikot, säkit ja ruukut huoneeseen.
Jokaisessa välissä teen kierrosta pitkin pihaa, kitken, nostan, kastelen ja siirrän. Käyn kurkkaamassa kuinka työ etenee pergolan puolella ja keskustelen miähen kanssa miten edetään. Laitetaanko, vai katsellaanko hetki?
En yhtään muistanut istuttaneeni tahakylmänkukkaa, mutta ilahduttava nämä oli nähdä kukkivana.
Sopii niin hyvin samoissa väreissä neulomieni pitkien polvarien kanssa, joihin on tallentunut kevään lämpö.
Sukat ilahduttavat saajaansa ensi jouluna. Raita on Novitan, yksivärinen on Lankamaailman Ville.
Huomenna vaihtuu kesäkuu. Kypynpä vaan, mihin meni toukokuu?


tiistai 26. toukokuuta 2020

Kukkii!

Kärryllinen onnea! Kotturi on täytetty pollenpotkulla ja mullalla, joista saan hyvän kasvupohjan kasveilleni. Ostan aina muutaman säkin ihan perusmultaa jota käytän kasvuston pinnassa ja pienillä taimilla. Nämä kukat ovat karkulaiskierrokseltamme. Tein näistä kahteen ämpäriin istutukset.
Istutin myös muutaman patjarikon kukkamaan reunakasviksi. Jonkin verran olen joutunut keräilemään talven väsyttämiä juurakoita. Onneksi käynti taimitarhoilla ei ole ihan vastenmielistä puuhaa =D.
Varsinkin, kun ostokset ovat näin upeita! Viikonloppuna aukesi ensimmäinen kärsimyskukan kukinto.
Onhan tämä mielenkiintoinen, moninainen ja ihan mielettömän upea. Kerroksellisuutta ja väriä. Toivon, että tämä jaksaa ilahduttaa monin upein kukinnoin, ja en pistä pahakseni, jos viihtyisi useamman vuoden.
Olin aamulla nostanut köynnöksen telineeseen, asetellut nupun verkosta näkösälle ja vot!
Amppeli pelakoista ja valkoisesta lumihiutaleesta.
Ensimmäisen kuvan petunia ja diana.
Valkoinen kosmoskukka.
Takana pilkistelee daalia.
Pelakka.
Etupihan kaidelaatikoissa kukkii tänä vuonna petunia ja kerrattu valkoinen lumihiutale.
Pelasta pörriäinen! Meillä jatkuu yhteistyö #hunajakulman kanssa.
Joskus turhaannun ihan perusjutuista. Ja se sitten kuuluu! Kevät on puuhakasta aikaa, eikä millään ehdi siistimään ja tekemään kasvarilla uutta järjestystä, kun tarttis tehdä kasvua. Minulla on jo vuosia ollut suurena ahdistuksena kukka-astiat, joita joudun etsimään, siirtämään, siivoamaan ja taas saman uudestaan ja uudestaan monen monituista kertaa. Yksinkertaisesti minulla ei ole mitään paikkaa mihin minä laittaisin isot purkit odottamaan käyttöä. 
Nyt, kun taas monennenko kerran siirsin kaiken pois jaloista, kannoin kaikki isot ruukut ulos. No. Siellä ne nyt pönöttää niin kuin tornado olisi sinne viskonut. Tarvitsen isot ruukut vasta, kun saan nämä kukat hyvään kavuun. Seuraavaksi laitan tomaatit ja kurkut, kun huoneeseen tulee lisää tilaa. Jossain vaiheessa pyrin pesemään ikkunat sisältä. Ulkoa sain pestyä jo viime viikolla. 
Jospa saisimme näille paikan vaikka työhuoneen portaiden alle, kun sinne tehdään jonkinlainen suoja. Sen pitää olla vesitiivis ja valolta suojattu.
Kun työ sujuu mallikkaasti, saan tehtyä valmista nopeasti. Vaihdoin mullat pelakoille ja otin muutaman pistokastaimen. Samalla taimettamisella napsin myös muratista muutaman uuden alun. Kun oikein puuhakkaana touhuaa, saa tehtyä jopa pienen käytävän huoneeseen, ettei pidä kiertää koko kasvaria ulkokautta saadakseen jotain toisesta päästä huonetta. Nih!



sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Karkulaiset

Kulunut viikko toi tullessaan kesän, jota ollaan niin kaivattu. Sen tuleminen kesti ja kesti, eikä kylmälle ollut loppua näkyvissä. Meille oli merkitty kolme työpäivää, mutta itse en päässyt kuin kahtena päivänä lähtemään. Sairastuin yhtenä yönä ja jäin kotiin potemaan. Vähän jaksoin puuhailla pihalla, loppuviikosta enemmän.
Perjantaista olimme suunnitelleet päivän, jolloin etsitään uusia kukkatarhoja ja käymme samalla katsomassa tyttären perhettä.
Suuntasimme kulkumme kohti Lempäälää, jossa on netistä löytyneiden tietojen mukaan ainakin neljä kukkatarhaa aika lähellä toisiaan.
Ehdimme käymään kolmessa paikassa, joissa tarjonta on varsin runsasta. Tein jokaisesta hankintoja, mutta vielä jäin ilman muutamaa kasvia. 
Minulle uusia tuttavuuksia löytyi paljon. Tällaisen Love&Wish salvian ostin kaksin kappalein. Vielä en laittanut ulos, vaan odottelen muutaman lämpimän yön.
Ihastelin amppelikukkien runsautta, mutta en ostanut ainuttakaan. Olen jo aiemmin tehnyt pari amppelia ja ne ovat hyvässä kasvussa kasvarin suojissa.
Auton takaosa oli melko pinkeenä, kun kannoimme viimeisetkin ostokset Forssasta pienen pieneen nurkkaan. Tyttären pihassa tyhjensimme sinne jäävät tavarat, että saimme haettua vielä kotimatkalla Humppilasta yhdet maitokärrit =) 
Olin sopinut myyjän kanssa, että liikumme omalla aikataululla ja käymme tekemässä omatoimisen noudon kesämökin pihasta, kun lähdemme kohti kotia. Eli tyhjensimme auton mökin pihaan, nostimme kärryt kyytiin ja kukat mukaan!
Mökkipihassa tyhjensin loput vesipullostani parille perennalle, kun aivan huusivat vettä. Muutoin kaikki taimet tulivat ja voivat hyvin. Oli kaikin puolin kiva tehdä kierrosta ihan uusiin tarhoihin.
Kuten myös oli niin ihana päästä katsomaan näitä bimuja! Olimme viimeksi tavanneet synttäreillä ja siitä tuntuu olevan jo ikuisuus aikaa. Tytöille ei oltu sanottu tulostamme mitään, joten riemu oli melkoinen ja halausten määrä valtaisa.
Iltapäivä meni vauhdilla. Tytär oli laittanut ruuat valmiiksi ja saimme vatsamme täyteen. Samalla käynnillä hoitui muutamat kosmetologiset vaiheet, joista mummeli kiittää.
Tytöt ovat olleet kotihoidossa loppukevään ajan, eivätkä palaa ennen syksyä kunnalliseen hoitoon. Kovin ovat kyselleet koska pääsevät kylään mummille ja vaarille, jopa yökyläilystä oltiin kovin kiinnostuneita.
He eivät ole myöskään nähneet serkkujaan, joten kaverikipeitäkin taitavat olla. Uskon, että tytöt ikävöivät melkoisesti normiarkea, hoitokavereitaan ja erilaisia arkisia kohtaamisia.
Touhuilimme terassilla tyttöjen kanssa ja minä pääsin vuorollani mukaan pallopeliin. Touhukkaan neidit ovat hyvin avoimia, reippaita ja niin toistensa villiinnyttäviä.
Vaari auttoi vielä puska-aidan leikkaamisessa ja sitä vähän kauempaa piti tutkailla. Toki omat haravat otettiin käyttöön ja kerättiin risut kasaan.