keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Juhannus Suomessa

Näillä näkymin juhannusta vietetään eri puolilla maata sateisessa säässä. Sataa tai paistaa, villasukilla tarkenee molemilla säillä.
Olen neulonut kesäkuussa pelkkiä villasukkia, kun en muuhun taivu. Lisääkin on tehtynä, kun vain joku päättelisi langanpäät.
Sain Moreenilta uuden neulekirjan, Saara Toikan kesäneuleita. Takkeja, puseroita, kivoja pieniä ja nopeasti valmistuvia neuleita ja virkkaustöitä. Malleissa ajattomuutta ja vuodenaikojen vaihtelut huomioiden lähes kaikki voi tehdä ympärivuotiseen käyttöön.
Saara Toikan toinen neulekirja on selkeä, hyvin kirjoitetut ohjeet ja kauniit kuvat innostavat selaamaan kirjaa useamman kerran.
Tiedä vaikka heittäytyisin kässytuoliini, nostaisin jalkani lepoasentoon ja antaisin juhannuksen taikojen soljua ohitseni. Kävin nimittäin Lankamaailman alessa, jossa valinnavaraa ei puutu, ei. Monta hyllymetriä toinen toistaan ihanampia palleroita, jotka houkuttelivat väreillään ja koostumuksellaan. 
Jos sääkartta pännii mittumaarina, en suostu hyttysten syötäväksi, enkä ukkosen armoille. Vesisade on toivottu, mutta rajansa silläkin saralla, että astun pirtistä pihalle, jos ei ole pakko.
Viime viikolla nurkilla paukutellut ukkonen uteloitti sen verran, että oli tehtävä ilta-ajo lähiseudulle, kun lööpit antoivat ymmärtää kolmen metsäpalon saaneen alkunsa ukkosesta. Sain paremmin nukuttua, kun näin miten lähellä on, kun puhutaan lähimetsistä.
  Sunnuntaina ajelimme päiväseltään tyttären pimuja katsomaan. Paikallisella torilla oli kansainväliset markkinat, jonne teimme rehvit ja nautimme maukkaat syötävät.
Ilma oli helteisen kuuma. Kuuma oli jo mennessämme, vaikka kuljimme pärrällä.
Tytöt viihtyivät hyvin koko kierroksen ajan.
Kiireettöminä oli kiva kierrellä, rauhassa katsella ja seurata tyttöjen touhuja. Kävimme miähen kanssa jo toistamiseen samaisilla markkinoilla. Tampereella oli himppasen aiemmin kesällä samaiset myyjät Hämeenpuistossa.
Houkutuksiin emme sortuneet, vaan vatsantäytettä saatuamme poistuimme tyytyväisinä. Kotona olimme iltamyöhäisellä. 
Tämä kesä onkin ollut melkoista vapauden tunnetta, kun ei ole kotona vaateita, eikä muu pidä kiireisenä kuin työ.
Vietetään kukin tahollamme turvallinen ja mukava juhannus!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Kesäbaanalle!

Tämä mummi sai pienen Miljan hiljaiseksi, kun vetäisin esiin pinkin pyöräni puuliiterin suojasta!
Saatu vanha pyörä on ollut tientukkeena, eli esteenä pihaan ajolle. Tähän oli viime talvena kiepautettu valosarja ja sehän valaisi kauniisti kuistinpieltä.
Tänä kesänä se sai pintaansa pinkin värin kilikali pullosta.
Koreihin istutin ruusuliisaa, ahkeraliisaa, gauran, eli sirokesäkynttilän. Hopeaputousta ja poutapilven.
Mummi kruisailee =D

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Kivenpyörittäjät

Olen istunut terassin reunalla ja todennut, että nyt en tykkää. En pidä näkemästäni, se on nyt loppu!
En halua kitkeä yhtään enempää, kun tulos on vain väliaikainen ja lyhyt sellainen. Se on muutoksen aika ja siihen pitää ryhtyä heti.
Onko tämä nyt jatkumo viime kesänä aloitetulle raivaamiselle kukkamaan toiselta reunalta? Tämä kivikkoinen keskikohta on vanhan terassin pohja, joka peitettiin katteella ja kivillä. Kate suojaa vain hetken. Kukkien ja rikkakasvien siemenet itävät hyvin kuivassa ja laihassa maassa, eikä aikaakaan, kun siistiä pintaa ei näy laisinkaan.
Ensinnä kannettiin pois kaikki rakenteet ja suuret kivet. Poistettiin suurehko pehko pientä särkynyttä sydäntä, joka majailee jo neljättä päivää kellarin viileydessä.
Siristelin silmiäni ja kuumeisesti yritin miettiä miten tästä jatketaan. Ruusun köynnösteline on ollut hallitseva ja ruusukin on yllätyksekseni selvinnyt jo kaksi talvea, ei sitäkään voi alkaa siirtämään toisaalle.
Mietin, että tässähän olisi hyvä paikka kesäkurpitsalle, jonka satoa voi helposti käydä nappaamassa keittiöön. Mutta miten tähän tehdä kurpitsapenkki, kun ei siihen mitään tunkioo aleta kasaamaan.
Samaisella kukka-alueella on itseäni innostava kivikehä, joka on tehty pihlajan ympärille.
Käänsin katseeni takaisin ja mittailin mielessäni kuinka suuri kehä tähän kohtaan olisi mahdollista tehdä. Tovi siinä meni, että kaikki pohjatyöt saatiin tehtyä ja verkot haluttuun mittaan.
Uudet suodatinkankaat pohjalle ja kivikehä tarpeeksi kauaksi taka-alan pioneista. Harjateräkset taivutettiin himppasen verkkoa korkeammaksi ja sisempi verkko vuorattiin kattohuovalla.
Kierrätystaloudessa myös pihakivet kierrätetään. Talon päädyn suunnitelmissa olevan terassin alta täytyy poistaa kivet. Neljä kotturillista pienempiä kiviä roudattiin kivikehään ja sisin osa täytettiin muhevalla komposti- ja säkkimullalla. Ropistelin vielä kanankakkarakeita mullan sekaan.
Tästä sen näkeekin hyvin, miten kivikkokehä on tehty. Kivet keräävät auringosta lämpöä, eikä tämä entisajan tunkiota huonompi ole =)
Kesäkurpitsassa on jo useampi kukinto valmiina. Nyt vain satoa odottamaan.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Helle mieltä heikottaa

 Suuret kiitokset kaikille minua muistaneille ja julkisesti onnitelleille.
Opintojen jälkeiseen arkeen paluu on sujunut vauhdikkaasti ilman välipäiviä, lomasta puhumattakaan. Itse asiassa, lähdin uuteen työhön jo opiskeluni loppuvaiheessa, jonka vuoksi jouduin olemaan töistäkin pois pariin kertaan, että sain suoritettua kaikki pakolliset osuudet alta pois. 
Olin ruokakaupassa, kun sain tiedustelun olisinko kiinnostunut töistä? Tottakai! 
Harvemmin enään tämän ikäistä soitellaan töihin, joten todellakin olin kiinnostunut. Uusi työni on kaikkea muuta kuin oman oppini mukaista, mutta hyviä puolia siitä löytyy paljon. 
Se on vaihtelevaa, todella paljon uutta opittavaa, aamuvuoro ja lyhyehkö työmatka. Metalliala on työllistänyt miähen jo 21-vuotta. Jokainen lapsemme on ollut täällä töissä vuosien varrella kuka lyhyemmän, kuka pidemmän ajan, mutta nyt oli minun vuoroni vetää haalarit jalkaani ja kirjoittaa nimeni tehtaan historiaan. 
Pitkä työsuhteeni (kausiluontoinen) kasvarille päättyi, mutta en sulkenut ovea perässäni lopullisesti.
Olen laittanut myös koulutustani vastaavaan haun päälle, jokainen tärppi on koettava. Syksylle olen tarjonnut ennätysmäärän lasialan kursseja, kun ennen talvilomaa en tiennyt vielä työllistymisestäni yhtään mitään. Alustava suunnitelmani oli valmistua vasta syysloman aikaan ja sinne tähtäsin kaikki iltatyönikin. Olisi edes vähän töitä, kun opinnot loppuu. Hmm?
Valmistujaisjuhlat olisi voitu järjestää kesäkuun alkuun, jos olisin voinut ennakoida kaiken ajoissa. Tosin, juhlat voidaan järjestää koska vaan, kunhan tämä pirtin pintaremppa hiukan antaa myöden.
Nyt koti on melko seesteinen, mutta se on vain väliaikaista ja mihinkään ei uskalla nojailla, kun maali on kosteaa.
Juhlan aihetta oli, kun saimme toistamiseen lyhyen ajan sisällä pienen Miljan yökylään. Nyt kun arki alkaa seesteentyä, voidaan hoitaa näitä pikkupalleroita.
Miljan kanssa aika kului leppoisasti. Hän nukkuu hyvin mummilassa, ei kotona, hän syö hyvin mummilassa, ei kotona. Hän leikkii kiltisti yksinään omia leikkejään mummilassa, ei kotona. Hän ei krissaa, eikä kiukkua mummilassa, kotona taas päinvastoin =)
Hän on mummin kulta!
Viikolla koettiin lyhyt kylmä ilmanjakso, joka sai minut pysymään pirtillä. Kahtena halla-aamuna pärrällä töihin ja olin aivan jääpuikko. Vesisateen pienen pieni mahdollisuus on jälleen huomenna.
Edellisestä sateesta onkin jo pitkä aika.
Nurmi on pahoin kulottuna paikotellen. Teimme jo alkukeväästä päätöksen, että emme osallistu tänä vuonna avoimeen puutarhapäivään ja siinä päätöksessä on ollut helppo olla. 
Meillä ei ole mitään nähtävää, varsinkin, kun talon pääty on edelleen savikuoppana.
Kasvihuoneelle en ole laittanut kuin muutaman syötävän taimen, eikä kuistiakaan korista kuin muutama kukkanen. Olen päättänyt nollata itseni täysin kesän aikana ja jättää ihan kaiken ylimääräisen työn pois perinteiseltä kesälistalta. 
Huvimaja, eikä luhti aukea perinteiseen tapaan laisinkaan. Molemmat saavat olla tyhjillään. Minulla on takki ihan tyhjä!
Laskin viimeisen kymmenen vuoden juoksut yhteen, ja tajusin, etten ole pitänyt vuosikausiin kesälomaa. Oikeastaan minulla ei ole koskaan ollut kunnon kesälomaa. Olen ollut muutaman viikon kotona töissä ja jatkanut samaa vauhtia vuodesta toiseen. 
Olen opiskellut ja opetellut seitsemää eri alaa näinä vuosina. Ottanut haltuun paljon uusia asioita, joista en koskaan edes haaveillut.
Kuluneen viikonlopun olen nukkunut, samoin viime viikon kylmät päivät saivat minut nukkumaan paljon ennen auringonlaskua. Kunhan taas kroppa kerää voimia on uuden nousun aika.
Kuvien kauniit pionit ovat humun perheeltä valmistujaispäivääni.

torstai 31. toukokuuta 2018

Jo joutui armas aika

Olen valmistunut tänään SASKY koulutuskuntayhtymä Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksesta Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon artesaaniksi. Osaamisalanani tuotteen suunnittelu ja valmistus, kädentaitojen ohjaus.
Opintoni alkoivat tammikuussa 2017, jolloin hakeuduin lehti-ilmoituksen perusteella opiskelemaan saatuani tietää töideni vähenevän entisestään. Tämä aika on mennyt kuin siivillä uuden opettelussa, vanhan kertaamisessa ja kompuroidessa. Matkalta tuli mukaan uusia ystäviä, uusia näkemyksiä ja uusia kokemuksia. Ensimmäinen puoli vuotta meni leppoisasti. Kävin aamuöisin töissä pyydettäessä, päivällä opiskelin ja illalla opetin lasikursseilla.
Viimeinen vuosi olikin hieman puuduttavampi, kun aloitin päätoimisen opiskelun rinnalla ja kaiken ohessa avoimessa yliopistossa kasvatustieteiden perusteet. Siitäkin selvisin.
Oikeastaan kaipaan jo nyt opiskelijaelämää. Sen rytmiä, kiireisiä hetkiä ja nautinnollista tekemistä.
Rehtori Joni Liukkonen piti avajaispuheen, jossa kuulimme kuinka eri ammattialat ovat menestyneet ja toimineet opintojensa edetessä niin lähellä kuin kaukanakin. Monilta ammattialoilta on tulossa työmarkkinoille uusia yrittäjiä, ja siksi aikovia.
Sain toistamiseen tällä vuosikymmennellä tutkintotodistuksen samalta rehtorilta. Vuonna 2012 valmistuin lasialalle. Opintomatkani oli edellistä lyhyempi. Seuraava oppilaitos olisi vielä lähempänä, jos ny kiusottelen miästä.
Tutkailin papruni vasta juhlan jälkeen. Jokaisella rivillä kiitettävä. Alaleuka loksahti.
Omasta ryhmästämme valmistui tänään kolme opiskelijaa. Neljäs on aiemmalta vuosikurssilta. Ammatillisen koulutuksenusi reformiuudistus muutti opiskelun ja näin ollen mukaan pääsee koska vaan ja valmistuminen tapahtuu jokaisen oman opintosuunnitelman mukaan.
Nopeutin oman valmistumiseni kanssa päästyäni kiinni työelämään toukokuun alussa. En nähnyt mitään syytä pitkittää opintojani yli kesän.
Lähdimme miähen kanssa yhdessä valmistujaisjuhliini, edellisissä hän ei ollutkaan mukana. Sain näin kivoja kuvia muistoksi, kun kameramiäs ehti napsia.
Todistusten, stipendien ja kukituksen jälkeen oli vuorossa suvivirsi. Tällä kertaa sen poljento oli reipas ja raikas.
Kakkukahvien jälkeen monta kivaa räpsyä, joissa oli helpottuneita ilmeitä.
Moni on jo kysellyt, että mitäs tämän jälkeen? 
Olenko ikuinen opiskelija?
En taida olla. Olen vain hieman uupunut ja teen parhaani oppiakseni uuden työn tuomat haasteet. Edelleen yhden tentin korottaminen kalvaa mieltä. 
Mielessä on kyllä käynyt lukio-opinnot, aineopinnot tai ihan uusi ala. Kuka sen tietää, mitä tässä vielä keksinkään. Kaikki riippuu nyt työelämästä.
Tokokuu on mennyt hujauksessa. En ole ehtinyt tekemään yhtään istumatyötä. Jalat huutaa hoosiannaa ja kroppa lepoa. Jossain tuolla kaaoksessa on minun käsityötuolini pölyyntymässä tyhjillään.
Kävimme miähen kanssa juhlistamassa päivää Tei-tuvalla. Muistaakseni viimeksi kävimme vappuna samassa paikassa. Hyvä ja monipuolinen ruoka. Aina niin pinkee olo, kun lähtee kotiin =)