perjantai 31. joulukuuta 2010

Vuosi vaihtuu


















Koskapa tavakseni on tullut kasata uuden vuoden kynnyksellä mennyt vuosi kasaan, teen sen taas.
Heräsin ajatuksistani kotimatkalla, kun edessäni välähti ensimmäinen raketti. Se on taas täällä, uudenvuoden aatto.
Mihin tämä vuosi katosi?
Alkuvuonna oli työn takana saada papereihin väännettyä uusi vuosikymmen, 2010. Nyt opetellaan vaihtamaan ykköstä perään.















Vuosi on kaikkinensa ollut nopeatempoinen, mukava, eikä suuria ponnisteluja ole tarvinnut tehdä oikeastaan minkään asian suhteen.
Toki jatkuva väsymykseni, asioiden unohtelu, ym. kuuluvat arkeeni, mutta näidenkin asioiden kanssa olen oppinut elämään.Tosin jatkuva unohtelu harmittaa, tarvisin paljon enemmän unta, että pystyisin parempaan.
Kun kertaan mennyttä vuotta, on siinä ollut mukana monta ylämäkeä, pettymystä, mutta ihanaa vapaata alamäkeäkin tosi monta metriä.
Niin, se alamäkikin, jonka jälkeen olimme nuorimman kanssa yön sairaalassa tarkkailussa.
Harva meistä ei voi kieltää olevansa materialisti, no, minä en ainakaan.














Siksipä myönnän, että tämän
kasan alta paljastunut rikkoontuminen oli suurimpia pettymyksiäni kuluneen vuoden aikana.
Mutta, paistaa se päivä risukasaankin ja kuinka minä kesän lopulla iloitsin uudesta ja upeasta kasvihuoneestani, jonka miäs minulle rakensi.
Sieltä se kesä kohta kohisten lähestyy.













Viime kesästä on jäänyt montakin muistoa, sateet. Ja ne kamalat ukkoset, jolloin valvoimme tyttären kanssa.Tyttären pelko ukkoseen on vain pahentunut, ei ole leikinasia, kun toinen puhaltaa paperipussiin joka salamaniskun jälkeen.

Nuorimmaisen kiekkoporukka valittiin vuoden joukkueeksi oman kunnan alueella. Kiertopalkinto oli meilläkin hetken aikaa kiilotettavana.
Tuohon harrastukseen liittyen meillä odotetaan jo tulevaa kevättä ja uusia haasteita.












Käsityörintamalla tuntui kaikki junnaavan paikallaan, vaikkakin kulutin lankaa 1. 920 kg enemmän kuin edellisenä vuonna, päästen 16. 645 kg.
Luku ei tunnu huimalta, mutta missä ovat taas ne kaikki valmistuneet työni?
Maailmalla.
Suurimman ja kauneimman työn tein neulomalla tyttärelle peiton, johonka olin ostanut langat joululahjaksi. Lankapeittoja tein kaikkinensa kolme, kaikki isoja. Mukavin oli virkattu peitto, johon sain käytettyä paljon jämälankojani.
Ensi vuodelle olen jo katsonut yhden peiton mallin valmiiksi.
Ja monta lankakerää odottaa koreissaan ja laatikoissaan tekijää. Kaikki aikanaan.
Iloitsin nuorenparin kihlauutisia, lähiseudulle avatuista uusista lankakaupoista ( löytyy sivupalkista), pienistä lasitöistä, joita olen ehtinyt kotona valmistaa.

Opiskeluni ovat nyt tasan puolessa.
Mikä huikea määrä tietoa ja taitoa onkaan tähän mennessä karttunut.


















Tulevan vuoden ennustuksia en halua tietää, haluan elää päivän kerrallaan, nauraa paljon, nukkua hyvin ja olla läsnä arjessa.
En lupaa mitään, toivon vain olevani aktiivinen ottamaan vastaan uusia haasteita, sekä idearikas, ettei arki olisi niin harmaa.

Toivotan sinulle iloa uuteen vuoteen,

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Sääryleet


















Monet talvet olen suunnitellut neulovani itselleni säärystimet ja nyt minulla sitten on ne!
Lanka on Viking Vilma, konepestävä villasekoitelanka. Puikottelin 2, 5 mm neliskanttisilla puikoilla aloittaen 80 s.

















Lisäilin silmukoita monta kertaa, että sain työstäni sopivat obelikseihini. Sääryleet jäävät hiukan makkaralle, tosin sitä ylimääräistä valumista varten neuloin reikäkujanteen, johon pujottelin vanhan roosan silkkinauhan koristeeksi.
Reunimmaiseksi virkkasin vielä pienen kaaripitsin, 5 kjs pituisin lenkein ja ks.
Kun tuo koristaminen tuppaa menemään aina ihan äärimmäisyyksiin, oli ihan pakko ommella pitsiruusukkeet pohkeiden syrjiin, erotan siten paremmin, kumpi sääryle tulee oikeaan, kumpi vasempaan jalkaan.


















Näillähän voisin hipata uuden vuoden juhlat kotona!

tiistai 28. joulukuuta 2010

Tyhjennän kameraa














Pitäisi tehdä kuvatilaus, valokuvia tulee otettua paljon, ihan jo opiskelunkin vuoksi. Muutenkin napsin kuvia, ihan arjestakin.
En halua pelkkiä kuvalevykkeitä, vaan ihan ihkaoikeita valokuvia.
Ensin pitää poistaa kamerasta turhat ja epäonnistuneet kuvat.
Sitten pitää valita monesta hyvästä kuvasta se paras, mukavin ja puhuttelevin kuva, tai kaksi. Joskus jopa kolme.
Vielä pitää muistaa, että mummu ja kummitkin haluaa saada kuvia, vai haluaako, mutta viimeistään silloin kun liimaan kuvat albumeihin, lajittelen kasan pois lähetettäviä eri kasaan. Minusta olisi mukava saada kuvia, sellaisia joita voisin liimata omaan albumiinikin.
Teen omista lasitöistäni viimeistään ensi talven aikana koosteen. Kerään kuvamateriaalia kaikista niistä töistä, joita olen tehnyt tahi ollut mukana tekemässä.
Kunpa muistaisin ottaa kameran huomenna töihin, korjasin tänään yhden asiakastyön, sekin kuuluu kuva - arkistooni.
Sulatusuunillinen töitäni valuu hiljalleen kuvina blogiini.
Tämäkin on tapa arkistoida omia töitäni.
Tosin, en tiedä, kuinka kauan nämä täällä säilyvät. Tietääkö kukaan muukaan.


















Kaiken ei täydy olla kaunista, mutta minä pidän kauniista asioista ja tavaroista.
Kukat, niitä pitää olla paljon. Osa on vain hetken ilonamme, osa viihtyy ihan kyllästymiseen asti.
Hain hetken aikaa suolakidevalaisimelleni paikkaa kodistamme. Syntymäpäivälahjani on varmasti tarkkaan valikoitu juuri minulle, jotta rentoutuisin, saisin lisää luovuutta sekä elämäniloa.
Mutta minähän olen aina niin positiivinen luonne ;)

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Jouluiset päivät


















Pyhät menevät nopeasti leväten, neuloen ja mukavista lahjoista nauttien.
Niin monta kaunista pakettia, tarkasti lahjansaajaa miettien kaikki oli valittu.
Punaisen emalipannun ostin itselleni paikallisesta kirpparipöydästä, glögille.Joulumuistamisena teimme tyttären kanssa yli 40 joulukorttia.
Keramiikassa tehdyt nallet, kuuset ja hevoset liimattiin tyttären maalaamiin kortteihin ja lähetettiin ystäville.
Aatto meni suunnitellusti, kävimme katsomassa vahdin vaihdon sankarihaudalla, kun miäs asettui nuorimmaisen kanssa omalla vuorollaan ristin molemmin puolin seisomaan.
Ilta oli kylmä, saimme huomata sen kun sytytimme useamman kymmenen hautakynttilää sankarihaudoille.
Teimme yhteistyötä, osa availi kynttilöiden hatut, osa sytytti, osa kantoi kynttilät puuttuville haudoille ja yhdelle jäi roskien kerääminen.
















Sen jälkeen kävimme sytyttämässä oman kynttilämme miähen vanhempien haudalle.













Nautimme puhtaista hangista ja kauniista aattoillasta. Lumi narskui saappaan alla, kun teimme matkaa jalkaisin.

Jouluna muistin myös vanhaa tätiäni lasityölläni. Hällä alkaa jo muisti olemaan aika huono, mutta lasityön saadessaan muisti minun olevan vieläkin opiskelemassa.
Vaikka dementia ei tartu vanhainkodilla käydessäni, oli oloni todella raskas sieltä pois lähteissäni.

















Sisareni paketista löytyi jouluenkeli, sulatustyö tämäkin.

















Joulussa on parasta, kun ei täydy lähteä mihinkään. Saa olla kotona, viettää pyjamapäivää ja pitää ulko - ovea suljettuna.
Sellainen oli meidän joulupäivämme. Tosin, sovittuja tapaamisia emme peruneet ja neuleenikin edistyi vallan mainiosti.
Tapanin päivänä sataa lunta. Piha on suuren lumikuorrutteen peitossa ja sitä tallomaan pyysin sisareni kolmen koiransa kanssa.
Pelastajakoirat ovat leikissä mukana....
Testasimme tyttären kanssa lainassa olevien lumikenkien tehoa.
Kyllä vain, tehoa löytyy. Hiki pipan alla kertoo kävelylenkin olleen mieluinen. Iltasaunassa hikoillaan lisää.



perjantai 24. joulukuuta 2010

On aika...



















...hiljentyä viettämään joulua.

Rauhoittua, edes hetkeksi ja nauttia oman kodin tunnelmasta, sen väreistä, jouluisista tuoksuista, kynttilän valosta, naurusta ja seurasta.
Nauttia aattopäivästä, kun kaikki lapset ovat hetken kotona, vanhin humu sai yövuorot tehtäväkseen. Hetkinen yhdessä ja joulun perinteiset kuviot lopun porukan kesken.

Jonkinlaista pakkosuorittamista tämä joulun alusaika, kuusta ei saanut koristella illalla ennen kuin sain virkattua kuusen alusmaton.
Ihastelin syksyllä sisutuslehtien isoja virkattuja mattoja. Siltä istumalta olisin halunnut aloittaa paksun maton virkkaamisen, mutta aika ei antanut myöden.
Onneksi 10 mm koukulla sain nopeasti haluamani maton tehtyä. Joka ilta maanantaista alkaen tein muutaman kerroksen ja aaton puolella kepeä pitsimattoni oli valmiina laitettavaksi kuusen alle.
Matto on halk.1, 76 m ja painaa 4. 4 kg.
Tässä mietin, etten taida laittaa kulutettuihin lankoihin moista painoa, kun en seuraa kuteiden kulutusta vaan lankojeni.
Kello löi 24.00, kun imuri siivosi karisseita neulasia lattialta. Samalla vaihdettiin vielä suuri lattiamattokin pitsimaton kanssa sopivammaksi.

















Perinteisistä joulukoristeistamme ripustimme vain yhden, punapipaisen joulupukin. Muutoin koristeet ovat hopeisia ja valkoisia.


















En minä hiljene kuin hetkeksi, yritän ehtiä kurkkimaan teidänkin jouluanne.
On aika...
...toivottaa oikein rauhallista joulua sinulle,

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Ei mitään valmiina
















Kaikki vielä ihan vaiheessa...
Kalenteri melkein tyhjä...












Lähes kaikki lahjat pakattu....

Piparitalo kasattu ja vielä ehjä...
































Kotia koristeltu...

Keskeneräinen, ehkä aattona käytössä...Ei kiirettä, mutta kuka tekisi ruuat ja siivoaisi?



















Huomenna vielä töihin, ruokakauppaan ja kotiin laittamaan joulua,

sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Niin paljon...


















... mahtuu yhteen viikonloppuun, että ihan onnesta olen väsyksissä.
Olen päässyt viettämään ihanan viikonlopun Turun Caribialla. Nautimme lämpöisistä porealtaista, söimme seisovasta pöydästä, kiertelimme Turun toreja ja kauppoja. Kahviloita ja kirppareita. Kuljimme paikasta toiseen, teimme jouluhankintoja ja nukuimme paljon.
















Matkassamme oli nuorimmainen, jonka vein katsomaan Madventuresin Rikua ja Tunnaa.
Ehdimme käydä vielä tänä aamunakin altailla lutraamassa, vaikkakin jouduimme lähtemään aikasin kotia kohden.














Meillä oli juhlat, nuorenparin kihlajaiset pidettiin kotonamme tänään.
Mennyt viikko oli aika häslinkiä, kun kylpylämatkamme ja nämä juhlat osuivat samalle viikonlopulle. Siinä pölyrätti ja luuttu saivat iltakyytiä, juhlaville kahvikupeille näytettiin tiskiliinaa ja valkoiselle liinalle lämmintä rautaa.Ja mikä parasta, miniä puuhasi kaiken tarjottavan, minä en kertakaikkiaan ehtinyt valmistaa mitään.
Poika oli apuna ja tytär huushollasi kotona sen kun omalta työltään ehti.
Miäs piti maljapuheen, tytär hoiti kahvitarjoilun.
Meitä oli koolla 21, vanhemmat, sisaret, kummit ja isovanhemmat, sekä yksi setämies ystävättärensä kanssa.
Kerrankin minä pääsin helpolla, tosin loppusiivo jäi meidän kontolle.


















Mutta mitä väliä, juhlat olivat onnistuneet ja minä sain iltamyöhällä avata myös monta lahjaa. Olihan tänään syntymäpäiväni. Ja hieno päivä olikin,