Voihan lumiläjä!

En tiedä mistä alottaisin, mutta hain vertailun vuoksi sellaisen lämpimän kesäisen, mieltäni hivelevän jutun, kun kasvihuone on täynnä vihreää.
Ei valkoista!
En ole koko talvena vielä kertaakaan harmitellut lumenmäärää, eikä siihen ole aihetta tälläkään kertaa. Mutta ottaahan tuo hiukan hermon päälle, kun tästäkin kuvasta huomaa mitä vahinkoa lumi on tehnyt muovihuoneelle.
Lintassa se on.

Alumiinikaaret ovat antaneet periksi, ei huomattu ajoissa aloittaa lumenluontia, kun minään muunakaan talvena ei ole tarvinnut asiaan kiinnittää mitään huomiota. Aina se lumi on tullut alaspäin. No, onhan se tullut tänäkin talvena, mutta ei valumalla, vaan kirjaimellisesti alaspäin.
Kyllä minua harmitti, kun sain tietää vahingon tapahtuneen. Paria päivää aiemmin oli miähen kanssa puhetta, että tälle kesälle ei tarvinne tehdä kasvihuoneella paljoakaan, kun vain poistetaan oikealla olevat kasvulaatikot ja laitetaan lattialle tiilet.
Ja sanonko mä, mitä mieleeni tuli, kun asia minulle selkes?
No, en ilkee. Yritän olla sivistynyt ;)
Viime keväänä vaihdettu muovi on kestänyt ehjänä melko hyvin, ainakin siihen saakka, kun aloitimme lumenajon. Uusi muovi on elastista, jopa niin notkeaa, että muovi vetää perässään päätykaaret ja ovet ovat tulleet huoneen sisäpuolelle.
Onhan tuo loppujen lopuksi aika koomisen näköinen, vaikka kyllä tästä taas uusi kesäprojekti saatiin listalle.
Jollei nuo kottarit olisi olleet ihan tuolla kohtaa, olisi vahinko ollut vielä suurempi, mitä se nyt on.
Ja ennen ensimmäisenkään lumihiutaleen poistoa, oli tuon lumikasan alle pakko mennä konttaamaan ja pelastamaan kaikki isot istutusruukut ja ämpärit.
Miäs ehdotti tekevänsä keskelle muovia viillon ja sitä kautta olisi lumi valunut huoneeseen. Minä sain ääneni kantamaan kovempaa ja me kauhoimme lumen pois muovin päältä. Näin muovi suojaa vielä tulevat lumet ja sateet ennen kevättä.
Tällä hetkellä minulla ei ole intoa lähteä tyhjentämään huonetta sadoista ruukuista ja työkaluista.
Niin me sitten viikolla omalla porukalla kauhoimme lunta huoneen päältä pois.

Se on selvää, että huone nostetaan pystyyn uudestaan, mutta millainen siitä tulee, on vielä harkinnassa. Ja kun emme ole koskaan miähen kanssa yhtäaikaa kotonakaan, niin tekstarilla ei tätä asiaa voida suunnitella pidemmälle.
Mutta, jos alkusuunnitelmat toteutunevat, saattaa tähän nousta, taas minun pitkäaikainen haave, huone, jossa on paljon vanhoja ikkunaruutuja, hirttä, kulunutta tiilipintaa ja paljon elettyä tunnelmaa....














Keittiön pöydälle on jo ilmestyneet ensimmäiset keväänmerkit. Laitanko, enkö laita itämään? Ehtiikö uusi huone valmistua ennen kasvukautta? No ei varmasti ehdi, mutta kaippa minä jotain väliaikaista ratkaisua keksin.

Samalla teimme katsannon kellari - istutuksille. Tulppaanit ja helmihyasintit voivat hyvin, eloa on joka ruukussa.
Hiukan lunta pintaan kostukkeeksi ja sipulit saavat vielä uinua talviuntaan kolmatta kuukautta ennen ulospääsyä.













Olen jo useampana viikonloppuna päivittänyt jonkun kukan, niin tänäänkin.
Tämän orkidean kävin ostamassa kotimatkalla parhaalle tyttärelleni, syntymäpäivälahjaksi, hänen täyttäessään tänään 19 - vuotta. Onnea!
Tytsi on kotimatkalla abiristeilyltä. Viimeksi kun juttelin hänen kanssaan, oli laiva tulossa satamaan noin 1, 5 myöhässä aikataulustaan. Ehkä me tänään vielä halataan synttärisankaria, kotimatkaa on vielä monta tuntia.