lauantai 6. kesäkuuta 2020

Kukkataso

Mihin kaikkeen sitä saakaan aikansa käytettyä, kun miettii, että toi, toi ja nämäkin pitäisi vielä tehdä. Joskus jonkin asian hoksaamiseen menee kamalasti aikaa, toiseen taas yks välähdys, kun ollaan jo tekemässä uutta. Palaan vielä myöhemmin tuohon hommaan, mikä junnaa.
Nyt esittelen uuden kukkatason, josta sain idean nojailemalla kasvarin oviaukossa yhtenä iltana.
Moni asia johtaa toiseen, mutta meillähän näitä vanhoja esineitä riittää. On toki myös saatu, kiitos kaikille lahjottaneille. On ostettu ja matkalla osa on jo hajonnutkin. Mutta nämä vahat maitotonkat on ja pysyy. Miähen vanhemmat olivat jo maidontuottaja. Me emme jatkaneet heidän töitään, kun olivat silloiselle luopumiseläkkeelle jäätyään tyhjentäneet navetan. Mutta me seurasimme heidän jalanjäljissään myöhemmin viljelijöinä ja hoidimme lypsykarjaakin reilun kymmenen vuotta. Siksikin työvälineet ja materiaali on tullut tutuksi minulle ja osa on jäänyt säästöön.
Ihastuin tänä keväänä kosmoskukkaan ja nimenomaan tähän valkoiseen. Tarvitsin sille näyttävän paikan ja tilavan ruukun. Tuulisella pihalla ei muoviruukut pysy pystyssä, vaikka aina ihailen niitä. Kiviä taskuun, ei kun ruukkuun.
Keväällä, kun vielä sai reissata,teimme hakumatkan suurelle ja paljon painavalle mankelipyörälle. Tein kaupat, maksoinkin heti, mutta nouto siirtyi keväämälle ja lopulta kun ennätimme tyttären luona käymään, kävivät miäs ja vävy noutamassa tämän. 
Myönnän, että ei minulla ollut ihan heti tälle paikkaa ja lopulta unohdinkin sen olemassa olon. Nolo! Miäs oli pyöritellyt tämän pihalle talon päätyyn nojailemaan ja siinä sitä viikon, kaksi, katselin. Miten sitten yhdistin kosmoskukan ja mankelipyörän?
Nainen on monen luoja, niin ideoidenkin. Minun pitää saada tänä kesänä terassin edestä pois liukkaat askelkivet. Niillä on kaatunut niin miäs, kuin minä. Ei yhtään pitkää liukua enää! Saisiko laatoista kukkatason moneen eri kerrokseen? Laatat on painavia, ei nyt suuren suuria, mutta paksua graniittia. Olemme joskus vuosia sitten ostaneet Kurun Kiviveistämöltä graniittia, joilla meidän kukkamaat on kierretty. Tai osa niistä.
Hetken meni kiviä siirrellessä, traktorista oli hyvä apu siirtäessä, tulimme siihen tulokseen, että ei kiva. Liikaa silppua. Kunnes!
Meillähän on vielä se iso kivi käyttämättä. Ronttasin sen aikoinaan miähen veljen kanssa kahdestaan rinteeseen heitettynä, mutta se oli saatava kyytiin. Muistan, kuinka se painoi, kun kahden nostimme, vedimme liinoilla auton peräkoukulla ja siirsimme käsin lavalle. 
Vieläkin se painoi ihan julmetusti, kun miähen kanssa nostimme ja siirsimme sitä kurpankauhaan. Liinoilla kiinni ja jumps, maata vasten. Pientä hienosäätöä, että saimme sen liukumaan oven alle. Arvioimme kiven painavan lähemmäs 150 kg, tai enemmän. Korkeutta sillä on n.150. leveyttä 80 ja paksukin on.
Yhden yön mietin miten tästä edetään ja töiden jälkeen kiven alle laitettiin rautakanki ja minä lisäsin muutaman tasapainottavan kiven laatan alle. Se oli niin alavireinen, että en saanut oltua asian kanssa. Nyt kun passasimme sen uudestaan paikoilleen, kannoimme parit mosat pehmentämään laattaa. Maitotonkat asettuivat paikoilleen ja kosmoskukka sai alusensa. 
Maitosiivilässä hautoo kana. Mankelipyörä on kiinnitetty paksulla kettingillä paikoilleen.
Hyllylle en taida laittaa kukkia laisinkaan, kun laatikoa pitää pyörittää jatkuvasti valon suuntaan.
Tässä puuhassa yhdistyi moni asia. Terassin laatat piti saada pois, suuri laatta olisi pitänyt siirtää viimeistään kesän lopussa toisaalle. 
Mankelinpyörälle löytyi kiva paikka ja vanhat maitotonkat tulevat hyvin esille.
Ja ovi puutarhaan sain uuden lookin,


perjantai 5. kesäkuuta 2020

Hyvän mielen viikko

 Voi miten aika rientää, kuukauden kuluttua on Avoimet Puutarhat! On kuulkaa laitettu tossua toisen eteen ja menty työpäivän jälkeen kiireen vilkkaan pihalle töihin. Siinä samalla nautittu annos D-vitamiinia. Niin on aurinko lämmittänyt kirkkaalta taivaalta.
 Olen saanut kasvarin toiselle kierrokselle, kun tyhjesin kaikki,tai lähes kaikki kukkivat  omille paikoilleen. Hiukan on taas tullut lisää ostettua, mutta ne tarvitsevat ensinnä suuremmat astiat.
 Joka vuosi yritän löytää jonkin uuden idean terassille mikä sitten ilahduttaisi koko kesän ja olisi helposti muokattavissa aina syksyyn asti. Pelkkä pelakka ei ihan riitä täyttämään omaa makuani, vaikka niistä pidänkin helppohoitoisuuden vuoksi.
Terassin asetelman pohjaksi vein vanhan puulaatikon, jota ajanhammas on jo nakertanut melkoisesti. Indiskan kynttilälyhdyt, vanhaa mallistoa, sopivat keveytensä puolesta. En edes yrittänyt siistiä. Pieni valkoinen kruunu on muisto.
Nuorimmalta saamani oranssi begonia sopii kauniisti kolmivärisen marketan pariksi. Asetelma on helppo siirtää pois kattauksen tieltä, jos meitä on useampi syömässä.
 Suurella pöydällä tämä tulee kivasti esille, eikä kuitenkaan täytä koko pöytää.
 Yritin hiukan tehdä "seiniä" terassin reunalle tuomalla sinne kolme vanhaa perunalaatikkoa. Niiden sisustaminen ja paikoilleen sommittelu vaati hiukan ympäri tonttia kiertelyä.
 Vanhat sifonit ja viime syksyn omenasatoa.
 Orvokit kuuluvat koko kesän kukkijoihin, joita tykkään nyppiä. Leikkaan ja poistan kukkineet, että jaksavat kukkia pitkään.
Orvokin parina keltainen suikeroalppi. Päätin hyödyntää myös lasikoristeita istutuksiin.
 Aurinko ylivalottaa kuvia, mutta ei anneta sen haitata. On kuulkaa ettitty astioita, että on suurta. Yritän hyödyntää kaiken käytettävän ja entraan aina jostain jonkin uuden. Etualan rottinkikori on saanut ajanollen koloumaa, mutta ei se haittaa, kun kukat peittää. Kilikaliamaalia pintaan ja näyttää hyvältä. Samalla suhuttelin pari vanhempaa amppelia ennen käyttöönottoa. Niistäkin tuli ihan käypät vielä vuosiksi eteenpäin.
 Kori on vuorattu tiiviiksi muovilla ja sen täytteenä punaista dianaa ja valkoista verbenaa.
 Orvokeista löytyy värejä monissa eri sävyissä. Erityisen ihastunut olen näihin hempeisiin, laveerattuihin sävyihin, sekä pitsireunaisiin.
 Ans kattoo, pysyykö tuo munateline pystyssä, kun tuuli oikein siihen riipaisee. Kirpparilöytöjä nämä kaikki.
 Emalialtaissa, joita olen löytänyt kaikkineen kolme, on lisää orvkkeja.
 Kaikki nämä vanhahtavat kukkalaatikot on miäs tehnyt vanhasta navetan seinälaudasta. Niissäkin on muovitettu sisäpuoli.  Kaidelaatikossa uudenguinenanliisa ja valkoinen viuhkakukka.
 Terassin sisäpuolella on lattiatelineen päällä suuri rottinkikori, jossa on tänä kesänä pelakat ja valkoinen yksinkertainen lumihiutale. Mieleni halamoi lisää hempeilevää vaaleanpunaista.
Amppelikorissa on samalaiset pelakat punaisin lumihiutalein.
Ja kaiken voi aina valkaista valkoisin orvokein =)
Kun sain rymsteerattua kaiken paikoilleen, pesin terassin linnunjätöksistä. Siitepölyä ei tänä keväänä ollut haitaksi asti, joten en pessyt koko terassia.
Pöytäryhmän alle lisättiin vaalea terassimatto. Se tuo kodikkuutta ja tuntuu mukavalta paljaan jalan alla lämpöisinä päivinä. Puulattia on uskomattoman kuuma, kun aurinko porottaa siihen koko päivän.
Tänään on nautittu vesisateen tuomasta vapaapäivästä. Vasta illalla sadealue siirtyi pois, tuoden luvatut sateet taas aamuksi takaisin. Hyvää viikonloppua teille kaikille,



sunnuntai 31. toukokuuta 2020

Kevään lämpö tallentui

Arvaatko missä olemme olleet? No, ihan pihalla. Tämä lämmön määrä suorastaan velvoittaa ulkoiluun. Pihapuuhailut ovat pitäneet otteessaan koko viikonlopun. Perjantaina kirjoitimme ruutupaperille uuden sivun, jossa on tavoite tälle viikonlopulle. Joitakin kohtia olemme saaneet jo vetää yli. Osa työlistan kohteista on niin suuria tai pitkäkestoisia tai monivaiheisia, että työ siirtyy vielä seuraavallekin sivulle. 
Tämän aamun työ, paskanajo, ei löytynyt listalta. Se piti muistaa ilman kirjaamistakin, kun olin sopinut läheisen tilanomistajan kanssa, että voisimme tulla tänä aamuna tyhjentämään paskaruuman. Työ sujui aika joutuin, kun kaksi tyhjensi ruumaa ja minä siirsin tuotosta kärryssä keolle. 
Kävimme välillä kotona kippaamassa kärryn tyhjäksi ja taas takaisin. Meiltä puuttuu varsinainen kippauspaikka, joka täytyy aina tehdä kutakin kuormaa varten. Tämän tuotoksen pyysin kippaamaan mahdollisimman lähelle, mutta tarpeeksi kauas, että se ei ihan terassille näy. Parin vuoden kuluttua on taas valmista maatunutta lantaa käytössä. 
Eilen kärräsin monta kuormallista mullaksi muuttunutta puutarhan kukkamaalle, kun ensinnä olin kitkenyt, kaivanut malvan menneen talven juurakoita ja tehnyt parit istutukset. Viime päivät on menneet kasvihuoneen tyhjennykseen. Pyrin tyhjentämään aina huoneen ennen hyötykasvien laittoa, eli kukkaset pois. Pesin huoneen ikkunat vielä sisäpuoleltakin perjantai-iltana, kun taivas oli ihan pilvinen. Tänään vielä imuroin karikkeet lattialta, että voin kantaa laatikot, säkit ja ruukut huoneeseen.
Jokaisessa välissä teen kierrosta pitkin pihaa, kitken, nostan, kastelen ja siirrän. Käyn kurkkaamassa kuinka työ etenee pergolan puolella ja keskustelen miähen kanssa miten edetään. Laitetaanko, vai katsellaanko hetki?
En yhtään muistanut istuttaneeni tahakylmänkukkaa, mutta ilahduttava nämä oli nähdä kukkivana.
Sopii niin hyvin samoissa väreissä neulomieni pitkien polvarien kanssa, joihin on tallentunut kevään lämpö.
Sukat ilahduttavat saajaansa ensi jouluna. Raita on Novitan, yksivärinen on Lankamaailman Ville.
Huomenna vaihtuu kesäkuu. Kypynpä vaan, mihin meni toukokuu?


tiistai 26. toukokuuta 2020

Kukkii!

Kärryllinen onnea! Kotturi on täytetty pollenpotkulla ja mullalla, joista saan hyvän kasvupohjan kasveilleni. Ostan aina muutaman säkin ihan perusmultaa jota käytän kasvuston pinnassa ja pienillä taimilla. Nämä kukat ovat karkulaiskierrokseltamme. Tein näistä kahteen ämpäriin istutukset.
Istutin myös muutaman patjarikon kukkamaan reunakasviksi. Jonkin verran olen joutunut keräilemään talven väsyttämiä juurakoita. Onneksi käynti taimitarhoilla ei ole ihan vastenmielistä puuhaa =D.
Varsinkin, kun ostokset ovat näin upeita! Viikonloppuna aukesi ensimmäinen kärsimyskukan kukinto.
Onhan tämä mielenkiintoinen, moninainen ja ihan mielettömän upea. Kerroksellisuutta ja väriä. Toivon, että tämä jaksaa ilahduttaa monin upein kukinnoin, ja en pistä pahakseni, jos viihtyisi useamman vuoden.
Olin aamulla nostanut köynnöksen telineeseen, asetellut nupun verkosta näkösälle ja vot!
Amppeli pelakoista ja valkoisesta lumihiutaleesta.
Ensimmäisen kuvan petunia ja diana.
Valkoinen kosmoskukka.
Takana pilkistelee daalia.
Pelakka.
Etupihan kaidelaatikoissa kukkii tänä vuonna petunia ja kerrattu valkoinen lumihiutale.
Pelasta pörriäinen! Meillä jatkuu yhteistyö #hunajakulman kanssa.
Joskus turhaannun ihan perusjutuista. Ja se sitten kuuluu! Kevät on puuhakasta aikaa, eikä millään ehdi siistimään ja tekemään kasvarilla uutta järjestystä, kun tarttis tehdä kasvua. Minulla on jo vuosia ollut suurena ahdistuksena kukka-astiat, joita joudun etsimään, siirtämään, siivoamaan ja taas saman uudestaan ja uudestaan monen monituista kertaa. Yksinkertaisesti minulla ei ole mitään paikkaa mihin minä laittaisin isot purkit odottamaan käyttöä. 
Nyt, kun taas monennenko kerran siirsin kaiken pois jaloista, kannoin kaikki isot ruukut ulos. No. Siellä ne nyt pönöttää niin kuin tornado olisi sinne viskonut. Tarvitsen isot ruukut vasta, kun saan nämä kukat hyvään kavuun. Seuraavaksi laitan tomaatit ja kurkut, kun huoneeseen tulee lisää tilaa. Jossain vaiheessa pyrin pesemään ikkunat sisältä. Ulkoa sain pestyä jo viime viikolla. 
Jospa saisimme näille paikan vaikka työhuoneen portaiden alle, kun sinne tehdään jonkinlainen suoja. Sen pitää olla vesitiivis ja valolta suojattu.
Kun työ sujuu mallikkaasti, saan tehtyä valmista nopeasti. Vaihdoin mullat pelakoille ja otin muutaman pistokastaimen. Samalla taimettamisella napsin myös muratista muutaman uuden alun. Kun oikein puuhakkaana touhuaa, saa tehtyä jopa pienen käytävän huoneeseen, ettei pidä kiertää koko kasvaria ulkokautta saadakseen jotain toisesta päästä huonetta. Nih!