Ja niin joulu joutui

 Miten teidän joulunpyhät sujuivat? Meillä mentiin ihan perinteisen kaavan mukaan, jos ei nyt lasketa pahasti jumiutunutta selkääni, jonka vuoksi hiipailin yhden päivän yöpaitasillani. Aatonaattona miäs teki ajokierroksen ja navigoi osoitteet aatonkierrokselle. Olimme tsekanneet ajoissa asumme kuntoon ja kaikki oli valmiina lähtöön.

Päivän sää oli kellonajasta riippuen aurinkoa, vettä, lunta ja jäätä. Tälle vuodelle ajoaikataulu oli niinkin väljä, että saimme pitää hyvän tauon ja kiire ei tullut missään.

Kiersimme tuttuja paikkoja, olimme odotettuja ja aina mukaan mahtuu muutama uusi käyntikohde.

Miäs ajoi, minä luin. Nimittäin nimien kirjaa. Sen lisäksi, että pidän huolen aikataulustamme, luen ja tankkaan lasten nimet, harrastukset, mielenkiinnon kohteet ja muistelen aiempien vuosien erilaiset tavat ja perinteet juhlia, mihin auto parkkiin, kävellään kauempaa jne.

Tänä vuonna meidät kutsuttiin ulos. Enimmän ajan vietimme perheiden kanssa ulkoillen ja etsien lasten kanssa tonttujen tuomia lahjoja. Korona-ajan vuoksi suosimme ulkoilua, vain muutama käynti kuusen luona. Tälle vuodelle en tehnyt yhtään mainosta kierroksestamme. Muutama oli yhteydessä henkilökohtaisesti, muutamalle ilmoittelin, että olemme käytettävissä ja yhteen kotiin sopi meidän aikataulumme paremmin, kuin aiemmin varatun joulupukin vierailu. Ja koko päivähän tähän meni, kun se päivä varattiin. Iltamyöhällä kävimme vielä kotimatkalla huikkaamassa sisarelleni hyvät joulut ja sitten aattosaunaan ja vähän jouluruokaa.

Kuva Jenna Kokkola

Humun ottama kuva

Pysyin päätöksessäni kuusen suhteen, vain valosarja. Pakko oli käydä hakemassa koristelaatikosta tämä perinteinen joulupukki, jonka olen ripustanut oksille ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen joka joulu. Kaunis kukakkori oli sekä syntymä-, että joululahja.

Joulupäivänä oli hiukan lunta maassa, että sain kuvattua joulupukin loman alkaneen. Instassa sain hauskan viestin kuvan yhteyteen, jossain hiipii joulupukki alusvaatteisillaan.

Tapanina tuntui todellakin joululta, kun kolme pientä tietäjää, ei kun tehotyttöä saapui huoltajineen. Eli kaikki lapset tulivat kotiin. Meitä oli 11 juhlijaa.

Yhtäkään lahjaa ei saanut jakaa, eikä avata ennen kuin sai ottaa yhteiskuvan tytöistä!

Meillä oli menoa ja helskettä. Vain ruuan aikana väki hiukan hiljeni, mutta muutoin oli vilkasta keskustelua.

Santeri ja Sonjat

Muutama näppärä avustava veturilähetti.

Jälkkärinä miniän leipomat karpalo-kinuski-juustokakku.

Sekä lohi-jouluhalko. Molemmat niin taivaallisen hyviä.

Iltasaunan jälkeen nukkumaanmenoa suunniteltiin nuorimmasta päästä. Tytöt halusivat nukkua kolmistaan vaarinkammarin vuodesohvalla. Hyvin mahtuivat vielä. Heitä valvoi miniä, jolle tuotiin patja.

Ei uskoisi kuvasta päätellen, mutta aika pian nukahtivat iltasadun jälkeen. Muiden makuupaikat jakaantuivat perinteen mukaan. Miäs ja minä nukuimme varapatjoilla. Nuoret pelaavat lähes aina lautapelejä joulun aikaan. Nyt haettiin työhuoneelta neljä eri peliä ja osalla oli mukana joululahjaksi saatuja. Pelit jatkuivat myöhäiseen yöhön ja jatkuvat seuraavana aamuna aamupalan jälkeen.

Aamupalalla maittoi vielä riisipuuro, mutta nyt ei sitten enää yhtäkään lautasellista! Puuhasimme miähen kanssa glögituvalle pientä purtavaa ja lämmintä juotavaa. Nämä herkut on toisen Sonjan taikomat ihanuudet!

Nuorimmat sai kuuman kaakaon kermavaahdolla, vaahtokarkilla ja noparelleilla.

Äipät puuhaa.

Mahduimme hyvin pieneen kasvariin, osa sai istuimen alleen. Glögihetki meni osapuilleen hyvin, jos ei lasketa kermavaahdon lentoa ja noparellein koristeltua lattiaa.

Iltapäivän aikana väki alkoi vähenemään, arki pakotti palaamaan ruotuun. Nuorimmilla oli ollut kiva hetki yhdessä, kun pääsivät kaikki paikalle.

Tällä porukalla on kiva viettää yhteistä juhlaa, yhteisiä hetkiä ja nähdä kuinka kaikki tulevat hyvin juttuun toistensa kanssa.

Miljalla alkoi väsymys painaa.

Omat jouluiset koristeet olivat vähäiset, kun panostin glögitupaan ja kahteen joulukylään. Tosin tein minä näiden julkisivupipareiden lisäksi piparikranssinkin, joka jostain syystä päätti "laueta" juurikin miähen varapatjan viereen. Harvemmin sitä saa ruokaa suoraa petiinsä. Ihme, etten herännyt siihen kolinaan, kun osia oli sinkoillut pitkin keittiöö. Humu oli herännyt ja pelästynyt, mutta aatteli, kun kukaan muu ei reagoinut, taisi olla vain unta ja jatkoi nukkumistaan. Miähen sydän oli läpättänyt kuin lampaansaparo 😁😁😁