tiistai 18. joulukuuta 2018

Kynttilänjalasta valaisimeksi

Olen taas käynyt notkumassa kaupoilla. Kävin toistamiseenkin. Ja ihan samassa kaupassa ja ihan syystä. Olen ihastunut valaisimeen! Villeroy & Boch simppeli ja kuitenkin niin kaunis, yksinkertainen muoto sai minut huokailemaan, kun näin tämän ensimmäisen kerran. Vain hinta jäi kaihertamaan. Olisin halunnut ostaa nämä pirtin ikkunavalaisimiksi, mutta yhteistuumin miähen kanssa suostuin poistumaan kaupasta ilman valaisimia. 
Jäihän nämä mieltä kaihertamaan siinä määrin, että aloin etsimään omaan Villeroytani varten osia. 
Kun vähiten etsin ja hain, tuli vastaani ihan täydellinen setti, niin etten meinannut pysyä nahoissani. Tammer Tukun Laterna kynttilänjalassa on monta mieluisaa muotoa ja osaa. Purin kynttilänjalat osiin ja etsin kaapista kirpparilta ostamiani kirkkaita puristelasisia leipälautasia, joihin kävin tekemässä työhuoneellani reiät. Samoin tein lampun päällä olevaa tuikkukippoon, joka on Askosta, toinen kippo Sweet & Things kukkakaupasta.
Miäs oli ostanut valaisimiin tarvittavat kierreputket ja muut hilppeet. Minulle jäi suunnittelu ja reikien teko. Miähelle kasaaminen ja sähköistys.

Olemme ennenkin tuunanneet kynttilänjaloista valaisimia, ja nyt taas. Kokonaisuus on himppasen pulleampi kuin alkuperäinen, mutta personoitu ja mieleinen.
Hyödynsimme kynttilänjaloista kaikki osat. Ainoastaan kynttiläpidikkeet jäivät odottamaan seuraavia projekteja. Työpöytäni yllä on nyt tarpeeksi valoa työskentelyyn. Eikä minun täydy notkua enää kaupoissa. Ainakaan valaistuksen vuoksi.

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Kirjonta

 Hei kaikki ihanien käsityökirjojen ystävät! Kirjapajalta otettiin yhteyttä, haluaisinko arvostelukappaleen hiljattain ilmestyneestä kirjontakirjasta, jonka Cristin Morgan on kirjoittanut. Muotoilijana työskentelevä yhdysvaltalainen Morgan kehittää työkseen nykykirjontaa yrityksessään Marigold + Mars.

Muistattehan, että kuluvan vuoden käsityötekniikkana on kirjonta. Kirjonta on vanha taito. Monissa eri kulttuureissa on harrastettu kirjontaa vuosisatojen/tuhansien vuosien ajan. Erilaiset pinnat peitetään kauniin pistoin joko käsin tai koneella. Olen nähnyt kirjotun taulun, jossa pistoihin on käytetty hiusta. Kirjontaan voi lisätä helmiä ja paljetteja. 
Leikekirjonta on oma taiteenlajinsa, jota ihaillen katselen. Suomessa voi nähdä hyvin paljon erilasia kirjontoja, kun kiertelee maakuntamuseoita, joissa säilytetään arvokkaita kansallispukuja eri vuosikymmeniltä.
 Morganin kirjassa minua ilahdutti Saanko esittäytyä aukeama. Juuri näin! 
Pidän esiintulosta, jossa tekijä esittäytyy kuvan kera ja kertoo muutamalla sanalla itsestään.
 Sitten päästäänkin jo asiaan. Tekniikka ottaa vallan ja materiaalivalinnat valtaavat mielen. Miltä työ näyttäisi, jos pohjakankaan värin valitsisi toisin? Pidän kotikutoisuudesta, joka minulle tulee mieleen tästä kirjasta. Lämminhenkinen ja asiaan paneutuva opas, jota on kiva selata ja miettiä miten minkäkin projektin itse toteuttaisin.
 Jo muutaman sivun selattuani huomaan nykykirjonnan raikkaan tuulahduksen. Pintoja ei peitetä kuin vähäseltään. Kuviot ovat selkeitä ja jo yksittäinen kirjottu kuvio tuo kivan kotoisuuden.
 Kirjassa esitellään erilasia kuvioitavia pintoja, ei pelkästään tauluja. Suuri kukkakuvio muodostuu paidan pintaan.
 Kirjassa on 20 selkeää kuvallista ohjetta, jotka ovat helposti kopsattavissa omaan työhön.
 Samoin yleiset työohjeet ovat hyvin kirjattu.
 Kirjan takakannessa on tasku silitettäville mallikuville, joidenka siirtämisestä kankaalle on oma osio. Jos kirjonta ei ole vahvin lajisi, tämä kirja opastaa sinut askel askeleelta kirjonnan pariin. Aiemmin kirjontaa harrasteille löytyy vaativampiakin ohjeita.
 

maanantai 10. joulukuuta 2018

Maalit pohjalle

Sitä on huomannut omaavansa aika paljon erilaista materiaalia, kun viimeiset kaksi viikkoa on pomppinut ja pujotellut väliaikaiseen petipaikkaansa täysinäisten banaanilaatikoiden lomitse, joissa on ainoastaan minun askartelumateriaalia. Siinä unen ja valveen rajamailla huomaan vielä vähäisellä harmaan aivosolun tuottamalla habituksella tekeväni yhden askartelun, kun ne siinä ihan vieressä kaikki ovat. 
Pienellä vaivalla pääsin kuitenkin alkuun tämänkin työn kanssa. Valmis kranssipohja, luonnonvärinen, peittyi ensinnä valkoisella kalkkimaalilla ja toinen kerros vaaleanpunaisella.
Alun kuvaamisinnostuksen jälkeen huomaan omaavani valmiin kranssin, jolle ei löytynyt yhtään sopivaa koukkua. Asettelin valmiin työn vessan seinään kuvattavaksi, jossain vaiheessa etsitään sopivampi paikka.

Materiaali on osittain uutta, osittain vanhaa. 
Jotain vanhaa, havut ja kranssipohja.
Eucaluptyksen oksat lainasin lattiapulloista.

Keraamiset linnut ja puut messuostoksia, kuten ruosteiset tähdet ja kulkusetkin. Pujottelin ensinnä lyhennetyt eucaluptyksen oksat kranssin sisään. Lisäsin huurteiset havunoksat ja keraamiset esineet nuijittiin kranssiin. Niissä olikin melkoinen vääntäminen.
Lopuksi liimasin tähdet ja pujottelin kulkusnauhan kuusen jalan ympärille.


sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Sukkasillaan

Eilen satanut lumiräntä ilahdutti, mutta viime yönä kaatamalla satanut vesi latisti hiukan, ai hiukan, joulun valmistelufiilistä. Päädyin kuvaamaan pirtillä juuri valmistuneet sukat. Huppista, mikä suhru!
Aiemmin kuvaamani pariton sukka pariintui eilen. Sain jonkinlaisen neulomispuuskan, eikä toisen sukan valmistumiseen mennyt aikaa yhtä pitkälti, kuin ensimmäisen kanssa. Nyt kun päivittelin langankulutustani, on väliin jääneet loka-marraskuu ilman minkäänlaista saavutusta. Pitänee miettiä jatkoa tämän blogin kanssa. Onko tämä enää kädentaitojen vai yleisblogi? Vai päivitystahdista huolimatta, onko enää mitään sanottavaa?
Harmaat sukat SK 8/2014, 43. Lanka Novitan Nalle. Kulunut pitkä viikonloppu on mahdollistanut verkkaisen tahdin ja perinpohjaisen kaappien siivoamisen. Tyhjensin eilen vaatehuoneesta kaiken mikä ei minua puhuttele. Niinpä sain lähes tyhjän pirtin sellaisen kaaoksen valtaan, että tyttären kommentti kuvan nähtyään, voi luoja, sai naurahtamaan. Niinpä. Laiton lankoja myyntiin. Tein sellaisen tyrkyn, että jos itse nyt hamstraisin, olisin tarttunut tilaisuuteen. Onneksi joku tarttuikin ja huomenna siirrän osan pehmeistä palleroistani toisaalle. Kuten olette huomanneet, en ehdi, enkä jaksa.
Joku taannoin sanoi minua laiskaksi, kun en hakenut töitä kuukauden työttömyyteni ajaksi. Sanoisin nyt, että laiska töitään luettelee, mutta nyt minulla on takki ihan tyhjä ja uuden vuoden kalenteri täytettynä pitkälle huhtikuun loppuun asti. Otan loppuvuoden huilina, teen kuten muutkin työläiset kahdeksan tunnin päiviä, tarvittaessa pidempäänkin ja loppupäivän vain oleilen ja kerään voimia ensi vuoden koitokseen.
Vaatehuoneen kirjahyllystä löytyi pieni keskeneräinen sukka. Olin sen ilmeisesti tyrkännyt syrjään juhlavalmistelujen tieltä ja onnistuneesti unohtanut kaapin pimeyteen. Neuloin sukan loppuun ja aamulla tein sille parin. Luulen, että koko on passeli nuorimmalle tehotytöistä. Langanjämä syksyllä neulomistani
2. adventin valontuojaksi sommittelin muutamasta leikkokukasta, tekokukat, asetelman, jonka asettelin narupurkkiin. Tuin asetelman täyttämällä purkin erikokoisilla joulupalloilla. Purkin suuhun kiepautin pitsinauhan ja koko asetelman ympärille patterilla toimivan valosarjan. Tämä asetelma ei pyörry aivan yhtä helposti, kuin aito. Ihanaa sunnuntaita kaikille. Me lähdemme kuuntelemaan Raskasta Joulua - konserttia yhdessä miähen kanssa.

lauantai 8. joulukuuta 2018

Mökkimatka satumaahan

Joulukylä on monen ponnistuksen tulos. Tänä vuonna on eniten tuottanut ongelmia junarata, jonka valmiiksi maalattuja kiskoja en vain löytänyt mistään. Vai onko nyt niin, että aika kultaa muistot ja minulla oli niitä vain puolen pöytää? Enpä usko. Kun katsottiin yhdessä monen silmäparin kanssa kiskojen määrää viime vuotiselta videolta, oli siinä toki maalaamattomakin,mutta ei niin paljon, kun nyt jouduin maalaamaan.
Onnekseni olin kesällä löytänyt monta pussillista siistejä ja ehjiä kiskoja kirpparilta. Siis kaikki yhdestä paikkaa. Nyt ei täytynyt lähteä ostamaan yhtään lisää, vaan käytin yhden viikonlopun vain maalaten kiskoja.
Kahteen kertaan molemmin puolin. Kalkkimaali kuivui sitä mukaa, kuin työni eteni. Pariin kertaan jouduin muokkamaan valmista rataosuutta, että sain palikat kohdilleen, mutta edelleen veturi kupsahtaa ajoittain kesken ajoin milloin mihinkin mutkaan.
Uudet pienet mökit asettuivat kivasti vanhojen lomaan, eikä niiden rakennusluvissakaan ollut mitään hämminkiä. 
Tänä jouluna kylä on erittäin runsas, kun asettelin lähes kaiken ihanuuden tasolle. Kun koti saadaan jälleen pahvilaatikoista vapaaksi, huonekalut asettuvat omille paikoilleen, ollaan jo niin lähellä joulua, että en enää aloita uusia sisustusprojekteja.
Vai aloitanko??!!