sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Yhtä huonetta kerrallaan

 Kodin pintaremppa on edennyt myös juhannuksena, kiitos myrskyn ja sateiden, emme käyneet missään. 
Nuorimman pojan entinen huone on nyt mummonkammari, tai vieraskammari, mikä se on on ollut alkujaankin ennen lasten syntymää. Sen jälkeen huone on ollut käytössä tyttärellä ja nuorimmalla. Tänään tänne on kerääntynyt erinäinen määrä muistoja, kierrätystä ja valoa!
Suurin muutos tulee olemaan kaikissa huoneissamme valkaisu. Katot, ovet ja listat ovat valkoisia. Vaikka remppa aloitettiin eteisestä, ei se ole kaikilta osin vielä valmis.
Tämän huoneen seiniin on laitettu tammikuussa Tallinnasta ostetut tapetit. Kahdella seinällä kultaa, sängynpäädyssä kuvio.
 Näin hitaalla etenemällä olen ehtinyt miettimään jokaisen huoneen ja näin ollen pirtistä on jo pitänyt poistaa kanavatyöt seiniltä. Niille ja laatikoissa lojuneille suunnittelin paikan yksiväriselle seinälle. Näin ne pääsevät näkymään edukseen. Vuosia sitten pistelin näitä ahkeraan, vain alin vasemmalla, kylväjä, ei ole minun tekemä, vaan mummuni.
 Alkukesästä pongasin nettikirppikseltä ihanan rulokaapin! Ehdin jonon ensimmäiseksi hyvällä tuurillani. Hakumatkakaan ei ollut pitkä, vain muutama kilometri työpaikalta. Sain kaapista lisätilaa askarteluvälineilleni, lähinnä paperiarkeille.
Vastakkaisella seinällä on vuotta aikaisemmin ostamani klahvilipasto, jonne mahtuu suuremmat materiaalit.
 Näyttävin osa huoneesta kuuluu sängynpäädylle, jonka olen myös ostanut nettikirppikseltä. Tein tästä tarjouksen varmaan puoli vuotta aiemmin ennen ostoa, myyjän hyväksymättä, mutta uudelleen upattuaan tuotteen, hyväksyi aiemman tarjoukseni. 
Olen jemmannut tätä melkein vuoden verran työhuoneen uumenissa, ettei se kolhiinnu, eikä väänny. 
Sänky on niin ikään löytö, roskalavalta huudettu. Vain 120 cm leveä, mutta kyllä siinä yksin nukkuu ruhtinaallisesti ja hieman tiiviimmin kahden.
 Suuri matto on laitettu sängyn alle poikittain. Päiväpeiton nappasin meidän parivuoteesta ja jalkopäätyyn taiteltiin koneella neulomani päiväpeite kymmenen vuoden takaa.
Yöpöydän virkaa hoitaa vanha tuoli, kirppulöytö.
 Mangolianoksan ostin Bauhausista vanhaan kirppikseltä löytyneeseen lasipulloon. Tuon huoneeseen lisää viherkasveja, kunhan homma etenee ja näen mikä sopii entiselle paikalle. Muutamia kukkasia olen jo antanut eteenpäin.
 Huone on talon takapihan puolella, aurinkoinen ja lämmin. En kuitenkaan halua varjostaa sitä tummin ja peittävin verhoin, vaan annetaan valon virrata ikkunasta sisään. On ollutkin vaikea olla pesemättä laseja, kun tietää, että milloin tahansa homa etenee ja pöly leijailee puhtaaseen pintaan.
 Sisääntulon viereen astettiin nukkekoti, jota malttamattomana odotan laittavani. Oviaukosta kurkistelee pahvilaatikot tyhjentymistä ootellen. 
Nukkiksen paikka ehti muuttua kolme kertaa ennen tähän asettumistaan. Miten niin päättämätön luonne?
 Nuorin jätti Näpsänsä lähtiessään. Pesin sen koneessa ja asetin sängylle oottamaan.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Juhannus Suomessa

Näillä näkymin juhannusta vietetään eri puolilla maata sateisessa säässä. Sataa tai paistaa, villasukilla tarkenee molemmilla säillä.
Olen neulonut kesäkuussa pelkkiä villasukkia, kun en muuhun taivu. Lisääkin on tehtynä kuvattavaksi, kunhan vain joku päättelisi langanpäät.
Sain Moreenilta uuden neulekirjan, Saara Toikan kesäneuleita. Takkeja, puseroita, kivoja pieniä ja nopeasti valmistuvia neuleita ja virkkaustöitä. Malleissa ajattomuutta ja vuodenaikojen vaihtelut huomioiden lähes kaikki voi tehdä ympärivuotiseen käyttöön.
Saara Toikan toinen neulekirja on selkeä, hyvin kirjoitetut ohjeet ja kauniit kuvat innostavat selaamaan kirjaa useamman kerran.
Tiedä vaikka heittäytyisin kässytuoliini, nostaisin jalkani lepoasentoon ja antaisin juhannuksen taikojen soljua ohitseni. Kävin nimittäin Lankamaailman alessa, josta valinnavaraa ei puutu, ei. Monta hyllymetriä toinen toistaan ihanampia palleroita, jotka houkuttelivat väreillään ja koostumuksellaan. 
Jos sääkartta pännii mittumaarina, en suostu hyttysten syötäväksi, enkä ukkosen armoille. Vesisade on toivottu, mutta rajansa silläkin saralla, että astun pirtistä pihalle, jos ei ole pakko.
Viime viikolla nurkilla paukutellut ukkonen uteloitti sen verran, että oli tehtävä ilta-ajo lähiseudulle, kun lööpit antoivat ymmärtää kolmen metsäpalon saaneen alkunsa ukkosesta. Sain paremmin nukuttua, kun näin miten lähellä on, kun puhutaan lähimetsistä.
  Sunnuntaina ajelimme päiväseltään tyttären pimuja katsomaan. Paikallisella torilla oli kansainväliset markkinat, jonne teimme rehvit ja nautimme maukkaat syötävät.
Ilma oli helteisen kuuma. Kuuma oli jo mennessämme, vaikka kuljimme pärrällä.
Tytöt viihtyivät hyvin koko kierroksen ajan.
Kiireettöminä oli kiva kierrellä, rauhassa katsella ja seurata tyttöjen touhuja. Kävimme miähen kanssa jo toistamiseen samaisilla markkinoilla. Tampereella oli himppasen aiemmin kesällä samaiset myyjät Hämeenpuistossa.
Houkutuksiin emme sortuneet, vaan vatsantäytettä saatuamme poistuimme tyytyväisinä. Kotona olimme iltamyöhäisellä. 
Tämä kesä onkin ollut melkoista vapauden tunnetta, kun ei ole kotona vaateita, eikä muu pidä kiireisenä kuin työ.
Vietetään kukin tahollamme turvallinen ja mukava juhannus!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Kesäbaanalle!

Tämä mummi sai pienen Miljan hiljaiseksi, kun vetäisin esiin pinkin pyöräni puuliiterin suojasta!
Saatu vanha pyörä on ollut tientukkeena, eli esteenä pihaan ajolle. Tähän oli viime talvena kiepautettu valosarja ja sehän valaisi kauniisti kuistinpieltä.
Tänä kesänä se sai pintaansa pinkin värin kilikali pullosta.
Koreihin istutin ruusuliisaa, ahkeraliisaa, gauran, eli sirokesäkynttilän. Hopeaputousta ja poutapilven.
Mummi kruisailee =D

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Kivenpyörittäjät

Olen istunut terassin reunalla ja todennut, että nyt en tykkää. En pidä näkemästäni, se on nyt loppu!
En halua kitkeä yhtään enempää, kun tulos on vain väliaikainen ja lyhyt sellainen. Se on muutoksen aika ja siihen pitää ryhtyä heti.
Onko tämä nyt jatkumo viime kesänä aloitetulle raivaamiselle kukkamaan toiselta reunalta? Tämä kivikkoinen keskikohta on vanhan terassin pohja, joka peitettiin katteella ja kivillä. Kate suojaa vain hetken. Kukkien ja rikkakasvien siemenet itävät hyvin kuivassa ja laihassa maassa, eikä aikaakaan, kun siistiä pintaa ei näy laisinkaan.
Ensinnä kannettiin pois kaikki rakenteet ja suuret kivet. Poistettiin suurehko pehko pientä särkynyttä sydäntä, joka majailee jo neljättä päivää kellarin viileydessä.
Siristelin silmiäni ja kuumeisesti yritin miettiä miten tästä jatketaan. Ruusun köynnösteline on ollut hallitseva ja ruusukin on yllätyksekseni selvinnyt jo kaksi talvea, ei sitäkään voi alkaa siirtämään toisaalle.
Mietin, että tässähän olisi hyvä paikka kesäkurpitsalle, jonka satoa voi helposti käydä nappaamassa keittiöön. Mutta miten tähän tehdä kurpitsapenkki, kun ei siihen mitään tunkioo aleta kasaamaan.
Samaisella kukka-alueella on itseäni innostava kivikehä, joka on tehty pihlajan ympärille.
Käänsin katseeni takaisin ja mittailin mielessäni kuinka suuri kehä tähän kohtaan olisi mahdollista tehdä. Tovi siinä meni, että kaikki pohjatyöt saatiin tehtyä ja verkot haluttuun mittaan.
Uudet suodatinkankaat pohjalle ja kivikehä tarpeeksi kauaksi taka-alan pioneista. Harjateräkset taivutettiin himppasen verkkoa korkeammaksi ja sisempi verkko vuorattiin kattohuovalla.
Kierrätystaloudessa myös pihakivet kierrätetään. Talon päädyn suunnitelmissa olevan terassin alta täytyy poistaa kivet. Neljä kotturillista pienempiä kiviä roudattiin kivikehään ja sisin osa täytettiin muhevalla komposti- ja säkkimullalla. Ropistelin vielä kanankakkarakeita mullan sekaan.
Tästä sen näkeekin hyvin, miten kivikkokehä on tehty. Kivet keräävät auringosta lämpöä, eikä tämä entisajan tunkiota huonompi ole =)
Kesäkurpitsassa on jo useampi kukinto valmiina. Nyt vain satoa odottamaan.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2018

Helle mieltä heikottaa

 Suuret kiitokset kaikille minua muistaneille ja julkisesti onnitelleille.
Opintojen jälkeiseen arkeen paluu on sujunut vauhdikkaasti ilman välipäiviä, lomasta puhumattakaan. Itse asiassa, lähdin uuteen työhön jo opiskeluni loppuvaiheessa, jonka vuoksi jouduin olemaan töistäkin pois pariin kertaan, että sain suoritettua kaikki pakolliset osuudet alta pois. 
Olin ruokakaupassa, kun sain tiedustelun olisinko kiinnostunut töistä? Tottakai! 
Harvemmin enään tämän ikäistä soitellaan töihin, joten todellakin olin kiinnostunut. Uusi työni on kaikkea muuta kuin oman oppini mukaista, mutta hyviä puolia siitä löytyy paljon. 
Se on vaihtelevaa, todella paljon uutta opittavaa, aamuvuoro ja lyhyehkö työmatka. Metalliala on työllistänyt miähen jo 21-vuotta. Jokainen lapsemme on ollut täällä töissä vuosien varrella kuka lyhyemmän, kuka pidemmän ajan, mutta nyt oli minun vuoroni vetää haalarit jalkaani ja kirjoittaa nimeni tehtaan historiaan. 
Pitkä työsuhteeni (kausiluontoinen) kasvarille päättyi, mutta en sulkenut ovea perässäni lopullisesti.
Olen laittanut myös koulutustani vastaavaan haun päälle, jokainen tärppi on koettava. Syksylle olen tarjonnut ennätysmäärän lasialan kursseja, kun ennen talvilomaa en tiennyt vielä työllistymisestäni yhtään mitään. Alustava suunnitelmani oli valmistua vasta syysloman aikaan ja sinne tähtäsin kaikki iltatyönikin. Olisi edes vähän töitä, kun opinnot loppuu. Hmm?
Valmistujaisjuhlat olisi voitu järjestää kesäkuun alkuun, jos olisin voinut ennakoida kaiken ajoissa. Tosin, juhlat voidaan järjestää koska vaan, kunhan tämä pirtin pintaremppa hiukan antaa myöden.
Nyt koti on melko seesteinen, mutta se on vain väliaikaista ja mihinkään ei uskalla nojailla, kun maali on kosteaa.
Juhlan aihetta oli, kun saimme toistamiseen lyhyen ajan sisällä pienen Miljan yökylään. Nyt kun arki alkaa seesteentyä, voidaan hoitaa näitä pikkupalleroita.
Miljan kanssa aika kului leppoisasti. Hän nukkuu hyvin mummilassa, ei kotona, hän syö hyvin mummilassa, ei kotona. Hän leikkii kiltisti yksinään omia leikkejään mummilassa, ei kotona. Hän ei krissaa, eikä kiukkua mummilassa, kotona taas päinvastoin =)
Hän on mummin kulta!
Viikolla koettiin lyhyt kylmä ilmanjakso, joka sai minut pysymään pirtillä. Kahtena halla-aamuna pärrällä töihin ja olin aivan jääpuikko. Vesisateen pienen pieni mahdollisuus on jälleen huomenna.
Edellisestä sateesta onkin jo pitkä aika.
Nurmi on pahoin kulottuna paikotellen. Teimme jo alkukeväästä päätöksen, että emme osallistu tänä vuonna avoimeen puutarhapäivään ja siinä päätöksessä on ollut helppo olla. 
Meillä ei ole mitään nähtävää, varsinkin, kun talon pääty on edelleen savikuoppana.
Kasvihuoneelle en ole laittanut kuin muutaman syötävän taimen, eikä kuistiakaan korista kuin muutama kukkanen. Olen päättänyt nollata itseni täysin kesän aikana ja jättää ihan kaiken ylimääräisen työn pois perinteiseltä kesälistalta. 
Huvimaja, eikä luhti aukea perinteiseen tapaan laisinkaan. Molemmat saavat olla tyhjillään. Minulla on takki ihan tyhjä!
Laskin viimeisen kymmenen vuoden juoksut yhteen, ja tajusin, etten ole pitänyt vuosikausiin kesälomaa. Oikeastaan minulla ei ole koskaan ollut kunnon kesälomaa. Olen ollut muutaman viikon kotona töissä ja jatkanut samaa vauhtia vuodesta toiseen. 
Olen opiskellut ja opetellut seitsemää eri alaa näinä vuosina. Ottanut haltuun paljon uusia asioita, joista en koskaan edes haaveillut.
Kuluneen viikonlopun olen nukkunut, samoin viime viikon kylmät päivät saivat minut nukkumaan paljon ennen auringonlaskua. Kunhan taas kroppa kerää voimia on uuden nousun aika.
Kuvien kauniit pionit ovat humun perheeltä valmistujaispäivääni.