sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Vuosi 2018

 Tavakseni on tullut tehdä kooste kuluneesta vuodesta. Yleensä minulla on ollut joulukuun lopussa jo hyvä pohja kuvineen, jota olen vain täydentänyt pienin nyassein ennen vuoden loppua,  mutta nyt tein niin, että otin kuvat uudesta työpisteestäni ja jatkan pöydän ja ympäristön muokkaamista myöhemmin. 
Pyrin vähentämään myös näkyvillä olevan materiaalin määrää siinä määrin, ettei sen jatkuva näkeminen ahdista, eikä ikään kuin pakota koko ajan tekemään ja ahdistumaan lisää, kun en kuitenkaan ennätä.
Jossain vaiheessa työpisteeni tulee vielä täydentymään, jolloin teen uuden päivityksen tuotenimikkeineen. Olen niin tyytyväinen jo nyt, väreineen, somisteineen ja mahdollisuuksineen, mitä olemme saaneet aikaan. Kauneus, keveys ja uudistuminen on onnistunut.
Tästä pääsen hyvin aasinsillalla kuluneen vuoden näkyvimpään osuuteen, eli huone huoneelta jatkuneeseen muutokseen. Meiltä kannettiin ulos 7 täyskorkeaa vaatekaappia! Yksi kaapisto siirrettiin talon päädyssä olevaan varastoon kausivaatteita varten ja muut ulkoistettiin. Se oli jo hyvin näkyvä toimenpide. Ja työllistävä. Olemme siivonneet, järjestelleen, lajitelleet ja poistaneet materiaalia ympäriltämme niin, että se näkyy mukavuutena ja väljyytenä. 
Kodin pinnat ovat saaneet uuden värin, katot, ovet ja karmit valkoisen. Huone tilan ja käytön mukaan valitun sävyn. Tämä jatkuu vielä ensi vuoden puolella, mutta ei missään tapauksessa alkuvuodesta!
 Alkuvuoden aktiivinen opiskelu ja iltatyöt tuntuvat kaukaisuudelta, vaikka ei siitä ole aikaakaan, kun sain suoritettua kasvatustieteen perusopintojen lopputentit ja ohjaustoiminnan artesaanin tutkinnon valmiiksi. Kuluneen vuoden aikana lasikurssit hoituivat mallikkaasti, vain yhden illan jouduin olemaan poissa, kun ääneni oli hukassa. Kolme erillistä kurssia ja kaikissa erilainen työskentelytapa.
Jälkeenpäin olen miettinyt mistä sitä saakaan sellaisen voimaran, että voi suorittaa kaiken yhtä aikaa? Jos minulla ei olisi niin hyvä taustatuki en pysyisi millään kasassa. Hän on huolehtinut kodista, ruoka-asioista, aikatauluista ja tsempannut. Myönnän, että muistini on pätkinyt todella pahasti. Onneksi on tämä bloggeri, päiväkirja ja puhelin. Hukassa olisin, jos kaikki tämä tieto olisi pitänyt tallentaa korvien väliin. 
Ennen kuin vuosi oli puolessa, oli minulla uusi työpaikka. Siitä olen kiitollinen, työ on nyt jatkuva toistaiseksi, eikä minun täydy ahdistua lyhyiden työsuhteiden vuoksi.
  Kun tässä summaan kulunutta, olen tehnyt tänä vuonna laaja-alaisen osaamiseni myötä melkoisen työkaaren. Olen hypännyt kauaksi omalta mukavuusalueeltani, sopeutunut hyvin uuteen työympäristöön ja saanut suoraa positiivista palautetta sekä työkavereilta, että työnjohdolta. Vielä on paljon opittavaa, mutta se pitää pään kunnossa ja polvet notkeina =D
Kulunutta vuotta voisi kutsua myös kulttuurivuodeksi. Kävimme yhdeksässä eri teatteriesityksessä. Erilaiset esitykset houkuttelivat lähialueella osallistumaan ja katsomaan. Kaksi eri musiikkikeikkaa ja muutama kulttuurillisesti historiallinen käyntikohde ilahdutti. Monipuolisesta tarjonnasta on kiva valita itseään kiinnostavat kohteet. Joitakin tapahtumia oli päälletysten, mutta niinhän se aina on. Kaikkea ei voi saada. Tulevalle vuodelle on jo varattu joitain tapahtumalippuja, joten kulttuurinkuluttajat ovat jälleen liikkeellä. Mukaan voisi ottaa muutaman kiakkopelinkin, ettei vallan telkusta katsomiseksi mene tämäkin laji.
Kotimaanmatkailu piti meitä liikkeessä. Niin lähiseudulla, kuin kauempanakin ennätettiin käymään, vaikka ei minulla ollut päivääkään kesälomaa. Tein muutaman työpäivän tunnit sisääntekona, mutta loppujen lopuksi en ennättänyt käyttää vuoden loppuun mennessä kaikkia tehtyjä työtunteja vapaina. 
Kotimaanmatkoille saatettiin lähteä työpäivän aikana saadun ahaa-elämyksen jälkeen, kun nettiselailu tuotti taas jonkun löytöni. Työparini vitsailikin avoimesti, että taas se löysi jotain. Niin löysinkin. Löysin kesän aikana jotain sellaista, etten ollut ikinä kuvitellut tarvitsevanikaan. Nyt, kun työskentelemme miähen kanssa samassa työpaikassa, on vain iltatyöni esteenä kulkemiselle. Meillä on aikaa käydä lasten luona, olemme poikenneet asioille ilman suurempia suunnitelmia. Työmatkamoottoripyöräily lisäsi yhteisiä kilometrejä, mutta remppa vähensi miähen omia ajoja.
 Kulunut kesä oli historiallisen lämmin. Se kuumuus ja valonmäärä jatkui pitkälle syksyyn. Lämmintä ja kuivaa oli riittämiin niin, että olimme todella helpottuneita, kun emme osallistuneet puutarhapäiville, kuin vierailijoina. Pihassa emme laittaneet rikkaa ristiin. Moni kohta valmiissa pihassa sai ärsyyntymiskynnykseni nousemaan, enkä saanut millään itseäni toimimaan ennen suunniteltua muutosta tulevina kesinä. Kuumuus verotti kasvillisuudesta ison osan, eikä kastelussakaan ollut järkeä, kun jokainen vesipisara veloitetaan. Pelkillä hikipisaroilla ei pihaa hoideta. Tuokoon uusi vuosi ilon työskentelyyn myös tällä saralla. 
Sen verran olemme tehneet suunnitelmia tulevia kesiä varten, että olemme ottamassa molemmat punkkirokotteet. Levinneisyys alkaa olla jo todellisuutta näilläkin leveleillä.
 Kun lapsilla on asiat hyvin, on minullakin. Nuorin muutti keväällä omilleen, palasi alkusyksystä takaisin ja on jälleen keräämässä omat kamppeet omaan kotiin. Muutoksen tuulet viuhuvat meidän perheessä jatkuvasti. En enää liiemmin suunnittele tulevaa, kun lapset suunnittelevat sen meidän puolestamme =D
On ihanaa, että kaikilla on hyvät välit keskenään. Tapaamme usein toisiamme yhdessä ja erikseen. Vuosittaiset juhlat, niin lasten, kuin aikuistenkin on juhlittu tänäkin vuona. Monet muistelot, ihanat yhteiset hetket ja tulevat vuodet pysyköönkin yhteisinä.
Meitä on testattu vanhempina monin eri tavoin. Nyt meille annettiin mahdollisuus ottaa kolme ihanaa tehotyttöä yhtä aikaa ja kun siitäkin selvisimme ihan mitään kränää, saimme jopa aamupuurot napaan, niin ehkä olemme saaneet luottamuksen pientenkin parissa. Jopa viikon kesälomaa on väläytelty ensi vuodelle, mutta minullahan ei sitä ole. 
Viikonlopun hoitovuoroista olemme jo hiukan sopineet ja niitä on merkitty päiväkirjaan, joka on muuten kohdallani täyttynyt jo huhtikuulle asti.
Ja minä kun olen ääneen luvannut, että ensi vuosi tulee olemaan vain leppoista työntekoa - mitään ylimääräistä en suunnittele, enkä ota tehdäkseni. Nautin, olen, teen vain mitä pitää ja piste.
 Mitään muuta en aio luvata. En edes sitä, että aloitan paremman elämän. Enkä uutta harrastusta. En aloittanut tänä vuonnakaan. Ainoa asia mikä tänä vuonna piti lähes vuoden, oli karkkilakko. Se kesti lähes 11 kk:tta. Olin siksi yllättynyt, etten viime joulun jälkeen liiemmin edes suunnitellut, tahi ääneen lausunut, mutta olen kuulemma määrätietoinen, kova luu, joka pysyy päätöksessään, jos niin päättää. 
Tämän vuoden joulukarkit löysivät heikon kohtani, mutta luulen jälleen pääseväni sokerihimosta, kun arki alkaa. 
Vierasvaraksi ostamani katoavat aina ennen vieraiden tuloa.Tähänkin olisi hyvä saada aikaan jonkinlainen muutos. Sitä vaan on nii heikko luanne.
 Huvittavinta tämän vuoden hankinnoissani on ostamani kolme ompelukonetta. Näistä yksi, teollisuuskone, käytiin matkailemassa työpäivän jälkeen. 
Kesän alussa myin yhden koneen ja yhden lahjoitin pois. Suuren koneen paikalleen asennus on vieläkin tekemättä. Siihen varatut voimavarat lipuivat, kuin vesi hanhen selästä. Suunnitelmiahan on aina hyvä tehdä, mutta niiden aikatauluttaminen meidän menoihin on joskus todella vaikeaa. 
Katsotaan nyt, kun poika vie osan tavaroistaan omaan kotiinsa, kuinka paljon meille jää tilaa muokata työhuoneesta työtila. 
Talvella alati mukanamme kulkevat lasimateriaalit muuttavat uudessa suunnitelmassa myös paikkaansa. Kaiken muutoksen alla on taas tehtävä siivousta, laitettava turha materiaali kiertämään ja ajatuskin kaikesta tästä alkaa taas ahdistamaan.
 Monipuolisen tekemisen mahdollisuutta on ylläpidettävä ja siihen on kaikki mahdollisuudet annettu. Pidän suurena rikkautena sitä, että voin ja olen aina voinut harrastaa ja tehdä sitä mistä pidän. Olen aina tykännyt työstäni, vaikka se on ollut raskastakin niin fyysisesti, kuin henkisesti. Kotona tekeminen tasapainottaa työ työtä, niin aamu, kuin iltatyötä. Pyrin järjestämään itselleni enemmän vapaa-aikaa, aloittamaan jälleen mieluisat harrastukset, mitkä tuovat minulle hyvää oloa. 
Jostain syystä minusta on vain tullut levoton, enkä malta pysyä aloillani. Edes yhden elokuvan verran.
 Olen myös menneinä vuosina nostanut yhden käsityöni vuoden työksi. Pohdin pitkään minkä tai oikeastaan miksi tämä on valitsemani työ. Sen tekeminen tuotti suunnattoman suuren nautinnon. Se oli vaativa, sen vastaanottaja(t) vielä vaativampia ja sen tekemiseen piti paneutua niin turvallisuuden, kuin laadullisuuden puolesta erittäin tarkasti. 
Tein sen nopealla aikataululla ja mikä minua ilahdutti, sen vastaanotto oli hyvä.
Kyse on tästä pehmoisesta satukuvakirjasta, 1/2, 2/2,  jonka luovutimme yhdessä opiskelijakavereideni ja heidän omien töiden kanssa Ikaalisten varhaiskasvatuksen ryhmille.
Tein tästä myös näytön, saaden siitä kolmosen.
Nostan tähän myös toisen työn, neulepeiton, jonka prosessi oli kiinnostava, haasteellinen ja innostava. Itse prosessista en taaskaan muista mitään, mutta onneksi on nämä muistiinpanot. Tein tästäkin näytön, kolmosen paprut.
Tänä vuonna kaikenlainen käsillätekeminen oli monipuolista, nautinnollista ja osittain haasteellistakin. Uusien tapojen, ohjeiden laatiminen, kirjallisen osuuden kirjoittaminen, vaihekuvien tallentaminen, käytetyn ajan arvionti, hinnoittelu, arvostaminen ja arvostelun kohteena oleminen, olemassa olevan materiaalin hyödyntäminen ovat osa-alueita, joita pitäisi jokaisessa työprosessissa miettiä ja arvottaa.
Olkoon kaikki hyvät arvot kohdillaan sinunkin käsityöprosesseissasi. Nautitaan mukavista hetkistä, keskeneräisyydestä ja valmiin työn tuottamasta mielihyvästä.
Tänä vuonna langankulutukseni nousi himppasen yli viiden kilon.
Birgit mummon korteista kopioitu:

Edessä on sata ovea, tuhat tietä. Valitse sydämelläsi, punniste tunteella. Käytä hiven järkeä.
Ovet on tehty avattavaksi, elämä elettäväksi. Jos erehdyt, uskalla itkeä, uskalla nauraa, uskalla muuttaa suuntaa.
Ei mikään kasva ilman vettä, ei ihminen kypsy kyynelittä.
Mutta silti odota parasta, äläkä pelkää pahinta, niin saat mitä ansaitset.

Hyvää ja toivorikasta uutta vuotta sinulle!


lauantai 29. joulukuuta 2018

Pieni irtiotto

Miäs oli varannut meille muutaman päivän kotimaanloman Turkuun, lyhyen ja kompaktin ajomatkan päähän kotoa. Turku on vuosien aikana tullut tutuksi juurikin näillä lyhyillä lomamatkoilla. Lähes aina samat tutut paikat tulee katsottua, mutta nyt tähän tuli muutos, kun halusin jotain ihan muuta.
Kolmen päivän aikana ehtii näkemään aika paljon, vaikka molempina aamuina nukuimme taas melkein onnemme ohi. Aamupala-aika on venytetty myöhäisemmäksi, mutta ei sekään aika meinaa meille riittää =)
Yövyimme Turun Caribialla ja hyödynsimme saamamme lahjakortin heidän palveluihinsa. Kylpylässä minä lässähdän. Olen kahta nuutuneempi, kun lutraan lämpöisissä vesissä ja nautin poreiden vetryttämästä kropasta. Olo on kuin kuminauhalla, kun kampean ylös altaasta. Joulun aikana on parin tunnin mittainen kynttiläuinti, jonne ennätimme toisena iltana. Kynttilät valaisivat kauniisti altaiden reunoja niin ulkona, kuin sisällä. Olisin viipyillyt kauemminkin herkistymässä.
Kun halusin nähdä jotain uutta, se yleensä tarkoittaa kivoja kauppakohteita. Ei niinkään maisemanvaihdosta. Ilman ollessa matalapaineinen, sumu verhosi kaupungin ja plussakeli notkisti tienoon lumiset maisemat. 
Yläkuvan kahvila, Avelia, oli kiva nähdä. Kahvila ja sisustuskauppa Ruissalon telakka-alueella on todellakin käymisen arvoinen paikka. 1890 rakennettu telakkarakennus sijaitsee merellisellä Ruissalon alueella. Sistuspuoli veti katsomaan mitä siellä onkaan tarjolla. Takassa loimotti tulet, seesteisyys ja yksilöllisyys rauhoitti mielen.
Keskustan alueella, Puutorin kupeessa, sijaitsee Tyttö ja vuohi. Täällä värikylläisyyden keskellä meitä palveli iloinen ja reipas myyjä, joka kertoi kaupan olevista tuotteista ja niiden tekijöiden saamasta kunnon palkkauksesta. Ihastelin kädentaitoa maailman eri kolkista. Taidokkaita helmi- ja rautalankatöitä. Ommeltuja kasseja, raheja, ja kodin tekstiilejä. Astoita ja pienesineitä, joilla jokaisella on takanaan taitava tekijä. 
Tähän kauppaan menin uteliaisuuttani, kun miäs laahusti perässäni luurin korvallaan. Nyt minullakin on pala lämmintä mieltä mukanani.
Ruoka- ja kahvipaikat määräytyivät sen mukaan, missä milloinkin liikuttiin. Puutorin vieressä sijaitseva Antell oli niin kutsuva, että ovesta peremmälle ja katsomaan mitä tänään tarjolla.
Omalle tarjottimelle noukin tuorepuuron, kylmä lounas, ja maittavan teen. Herkkuhetkeen pieni pulla. Jalat saivat hetken huilata ja saimme ottaa taas uuden suunnan.
Nuorimmainen on allekirjoittanut uuden kotinsa vuokrasopparin ja sinne etsimme kattovalaisinta. Ecotori kertaa kaksi palvelee kaupunkialueella ja navin ohjauksella löysimme sinne notkein liikkein.
Johan oli materiaali siistissä rivissä, värikoodattuina. Kaikki selkeästi esillä ja palvelu erinomaisen hyvää. Viidestä eri valaisinvaihtoehdosta tämä lähti mukaamme.
Kun halusin uusia käyntikohteita, etsin Jätti-Rätin tiedot. Voi pyhät pieksut miten suuri kangashalli! Miäs jäi parkkikselle vaihtamaan pyyhkijänsulkia, kun minä suikkasin kangaspakkojen sekaan. Silittelin, nostelin rullia. Ihastelin ja annoin mielikuvitukselle vallan. Mitä-minä-tästäkin-tekisin?
Vaikka sain aikaa kulumaan tunnin verran, en ostanut yhtään mitään. En vain yksinkertaisesti mitään. Ei se johdu siitä, että en halunnut. En vain tiedä missä vaiheessa ehdin tai jaksan. Liikkeitä on useampi, joten valinnanvaraa kyllä riittää.
Kolmannen päivän aamuna emme kumpainenkaan halunneet aamusta uimaan, vaan siirsimme ajatuksen jo toisaalle. Ennen aamupalaa suoritettu ulosmaksu ja loppujen kamppeiden pakkaaminen sujui vauhdilla. Naviin kirjattiin jälleen uusi osoite. Olen vältellyt lankakauppoja samalla tavalla, kuin kangaskauppojakin, mutta nyt sain tehtyä itselleni selitetyn tarpeen, kun huomasin Lankamaailman alennusmyynnin.
Tampereen myymälä on minulle kyllä tuttu. Sanoin miähelle, että älä ny nuukaile eurojen kanssa pysäköintimaksualueella, mulla menee kauan. 
Itse myymälä ei ole niin suuri, edes takahuoneen kanssa, kuin lähiseudullamme. Löysin myyjän avustuksella etsimäni langat ja vähän enemmänkin. Tämän vuoden langanostot ovat hyvin minimaaliset verraten aiempiin vuosiin. 
Hyödynsin useammassa kauppakeskuksessa alennusmyyntejä. Vaatekaupoille sillä mielin, että minun on pitänyt loppuvuoden miettiä ylleni työmatka-asu. Tähän mennessä minulla on ollut tarve vain työasulle. Nyt oma vaatekaappi sai himppasen lisää päivitystä.

perjantai 28. joulukuuta 2018

Luotiskadun nallesairaala

Vielä yksi kiva kädentaitojen kirja tälle vuodelle. Tämä kirja ilmestyi jo lokakuussa ja kun sain tietää tämän ilmestyvän, odotin ja odotin. Jossain vaiheessa tajusin jääneeni ilman ja kun tein tiedustelun kirjasta, oli se kyllä lähetetty, mutta mihin lie matkallaan päätynyt, kun ei meidän laatikkoon pudonnut?
Uusi kirja saapui alta joulun, enkä siinä hässäkässä ehtinyt tutustumaan tulokkaaseen.
Sari Kanalan kirjoittama Luotiskadun nallesairaala kertoo miten nalletohtori Anne Kautto on hoitanut puhkirakastetut nallet ja luonut satoja uusia nalleja edelleen hoivattavaksi rakastaviin perheisiin.
Kauton perustamassa nallesairaalassa on vuosien aikana hoidettu kuntoon ulkomaita myöden tulleita potilaita.
Nallesairaalassa oli 10 petipaikkaa. Iäkkäimmät potilaat olivat liki 100-vuotiaita.
Näin alkaa tarina nallesairaalasta ja tarinat erilaisista nalleista. Kirjassa on luku myös nallemuseosta, kuten nallen muodonmuutoksesta ja materiaaleista vuosikymmenien ajalta.
Nallesairaalan otettiin hoitoon myös muita eläimiä. Ohuen ohut pupujussi saapui hoitoon kirjekuoressa, mutta palasi takaisin kotiin paksussa paketissa. Anne Kautto kertoo hoitomenetelmistä, joita käytti hoitaessaan tärkeitä unileluja, muistoja ja rakkaita pehmoja vuosien aikana.
Tiesitkö, että kansainvälinen nallepäivä on 27.10? Nyt tiedän minäkin.
Kirjasta löytyy hoitovinkit kotihoitoon, sekä potilaskortit jokaiselle hoitoon tulevalle.
Nallesairaala on sulkenut ovensa 2017, kun Kautto jäi eläkkeelle. Monet nallet ja pehmot saivat hyvän hoidon ja ensiavun osaavissa ja huolehtivissa käsissä.
Kirja täynnä hellyttäviä tarinoita ja selvitymisiä.

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Taas päästiin jouluun...

 Nautitaan vielä joulusta jokainen omalla tavallamme. Kuvasato jäi aattona syystä hiukan laimeaksi, mutta ei kokemukset! Olemmme tehneet miähen kanssa ensimmäisen pukkirundin, jota auttamassa oli nuorimmainen kuskin ominaisuudessa. Saimme keskittyä tehtäväämme huolella, avata ääntämme ja laskea aikataulua. 
Eniten koko hommassa minua jännitti aikataulussa pysyminen. Se meni minuutilleen nappiin. Ilapäivän väljässä aikataulussa ehdimme poikkeamaan ystävättären eriössä ja söimme eväitä rauhassa. 
Lapset esittivät kiperiä kysymyksiä, kiittivät kohteliaasti jaettuamme lahjat. Osa pienimmistä ei uskaltautunut irti vanhemmistaan, mutta pienen ujon hymyn saimme. Miäs nautti virastaan ja oli aika uskottava. Tai ei aivan.
Olimme jo ennen aattoa valmistautuneet juhlaan. Lahjat oli valmiiksi paketoitu, ensimmäiset jo kesällä. 
Ruokakaupassa käyty. Jokainen toi tullessaan yhteiseen ruokapöytään jotain. Kävimme miähen kanssa aiemmassa joulurauhanjulistamisessa, kun tiesimme, että aattoillan hartauksiin emme kykene osallistumaan. Jossain vaiheessa hokasin, että varsinainen joulusiivo on jäänyt vallan tekemättä. Katsoimme toisiamme ja hokasimme, että me ei olla muuta tänä vuonna tehtykään, kuin siivottu jälkiämme!
Aattoilta pitkä on...ja pitkä oli taivalkin. Sillä aikaa, kun olimme "ruokakaupassa", aattoillan ateria valmistui miniän johdolla.
Aika taisi olla pitkä kotona odottaville ja jännitystä pukin saapumisesta. Tyttären perhe oli tullut iltapäivällä ja kolme pientä kirkassilmää seurasi tarkkaavaisesti, kun tulimme ovesta sisälle.
Olimme sopineet, että olen vain läsnä, ihan hiljaa, joulupukki hoitaa puhumisen.
Ensimmäisenä kuulimme mummi ja vaari! Vaari otti tilanteen haltuun, tytöt tutkailivat hiljaista mummia. Voi pieksut, kun nauratti.
Lahjojen jaon jälkeen poistuimme vaihtamaan vaatteet työhuoneelle ja kauppareissun päätyttyä tulimme takaisin pirtille, jossa sitten kuulimme joulupukin juuri käyneen. Olivat tainneet sittenkin uskoa tarinaan joulupukista ja muorista. 
Kukaan ei uskaltautunut pukin syliin, eikä vähään aikaan ole tytöt olleet niin hiljaa, kuin sen hetken, kun poikkesimme =)
Saamme vielä kuulla tästä, kun pienet kasvavat!
Aattoillan ateria nautittiin tosi myöhään. Nälkä oli kasvanut leijonan mittoihin, eikä vatsa kuitenkaan vetänyt niin paljoa, että kaikkea olisi voinut edes maistaa. Jälkkäri vielä meni, mutta kahvikakkuna ollut valkosuklainen juustokakku jäi koskemattomaksi. Sitä syötiin vasta joulupäivän aamuna.
Pirtin suuri ruokapöytä keräsi ympärilleen loput ruokailijat, jotka eivät mahtuneet keittiönpöydän ääreen. Olimme kaikki samassa tilassa, vain eri pöydissä.
Osa väestä oli käynyt jo aattosaunassa, osalle lämmitettiin sauna uudestaan, kun ruokailusta ehdittiin. Tytöt saivat valvoa myöhään, ja se oli kaikista mukavaa, että lapset olivat mukana juhlassa iltamyöhään.
Jossain vaiheessa ruokailusta poistuneet tehotytöt istahtivat vieretysten sohvalle ja sitten kuvaamaan. Jäi mummin ruokailu vaiheeseen. Näitä hetkiä on harvoin, että olisivat niin kauan paikoillaan, jotta ehdin kameran etsimään.
Saimme puhelimiin vaarin kanssa uudet taustakuvat.
Serkusten ilo ja yhteiset hetket ovat mieltä lämmittäviä.
Hassuttelua, höpsöttelyä ja ihan outoja juttuja.
Kivoja yhteisiä hetkiä.


Iloksemme kaikki lapset perheineen olivat kotona ja jäivät yöksikin. Järjestimme jokaiselle petipaikan, oman sopen. Olimme kahden viikon tauon jälkeen jälleen vaarin kanssa pirtissä nukkumassa, mutta tähän on jo totuttu.
Aattoiltana tyttöjen ja miähen mentyä nukkumaan, siirtyivät nuoret keittiöön lautapelin ääreen. Minä otin neuleen. Joulupäivänä tytöt seurasivat käsityön etenemistä, kyselivät mitä tästä valmistuu.

Nuorinta kiinnosti enemmän lankani, joka valui mukavasti sormien lomitse.



Joulupäivä meni huilatessa, tapaninpäivä pyjamassa.
Auringonpilkahdus, hetken kirkas taivas ja lupaus pitenevistä päivistä.
Olemme nauttineet joulun annista, yhteisistä hetkistä ja läheisten läsnäolosta. Olemme toipuneet aaton tohinoista, kamppeet pitää vielä huoltaa asialliseen kuntoon.
Olin laittanut kodin jouluiseen kuosiin pitkin syksyä ja aina lähemmäs joulua koristelin loputkin pinnat.

Lovi-tonttu. Pienet kivat yksityiskohdat täydentää suuria pintoja.
Kukkasten värit ja tuoksut tuovat juhlavan lisän.

Keinukin sai jouluisen lisän muhkeasta tyynystä.
Pienet näppärät sormet antoivat kaiken olla lähes omilla paikoillaan.
No, joitakin horjahduksia oli nähtävissä!
Vai oliko se vaari, kun sohi nämäkin nurin?
Kynttilät sytyttelen heti aamusta, niitä on kulunut paljon.
Saadut joulukortit asettelin tikarappusille katsottavaksi.
Joulukylän järjestys muuttui, mutta harvoin asemakaava kaikkia miellyttää =D