Salin pitsiverhot

Reissukässy, 1,2 m pitsiä valmistui viikolla. Oli kyllä mukava malli virkata, simppeli ja napakka. Työ, jolle on heti paikka valmiina.
Päätin käyttää niitä lankoja, joita oli jemmassa. Aloitin Mölnycke Sytråd virkkauslangalla, joka oli ainakin 40-vuotta uinunut laatikoissani. Lankarullan paketissa oli hintalappu, 13 mk. Yhdessä rullassa oli lankaa 400 m, joka riitti kahteen verhoon ja kolmannen alkuun. 

Seuraava kerä, tai kerät, oli Anchor-lankaa, joka oli edellistä ohuempaa. Oikeanpuoleisesta näkyy hyvin kaikki langanjämät mitä jäljelle jäi. Virkkasin kaikki langat 1,25 mm koukulla. Langat on 100% merseroituja, eli kauniin kiillon omaavia.

Verhojen valmistuttua aloin vasta miettimään, että miten nämä ripustetaan saliin. Sen kiinnityksen olisi voinut miettiä jo silloin, kun talo oli tyhjä, ilman yhtään pikkusilppua. Nyt ei innostanut alkaa tyhjentämään tiloja, hakkaamaan naulaa seinään. Etsin koruilutarvikkeitani ja siellähän ne kiinnitykset olivat odottaneet. Korvistapit, joita on lukematon määrä. Liimasin Tacky gluella ja vain yksi putosi omia aikojaan pois. 

Vuorokausi liimauksen jälkeen nostin verhotangon, erikoispitkä ohut sukkapuikko, verhoineen ikkunaan ja odotin taas vuorokauden, että putoaako koko höskä alas. Ei pudonnut. Kannatin on kevyt ja lähes huomaamaton ja puikko verhotankona oli heti valmis ja helppo asentaa.

Olin siirtänyt kaiken helposti hukkuvan materiaalin verhotankojen alta pois ja pääsin kolmantena aamuna sisustamaan kaiken takaisin omille paikoilleen.

Tälle puolelle huonetta laitoin siistimmän verhoparin, kun katse hakeutuu, ainakin minulla, ensinnä. 

Vähitellen tekstiilien lisäännyttyä huoneeseen tulee lämmintä kotoisuutta. Jos kokeiluni ei ole toimiva, täytyy ottaa töpäkämmät massat käyttöön. 

Saattaa olla, että teen vielä verhoihin tampit, nauhat tai koristelen ne jotenkin, mutta nyt tuntuu, että tällaisenaankin ne on ihan näyttävät.

Tänä kesänä saliin on valmistunut matto ja verhot. Ja kappas, vielä samassa kuussa. 

Terhi