Talvinen päivä

 Olo on kepeä, kuin talvisen kuulas päivä. Hiljaisuuteen on ollut syynsä, opiskelu, työ ja opiskelu. Olen tänään ollut esittelemässä työni näytönarvioijille ja kuullut heidän arvionsa työstäni. 
Valmis työ luovutetaan tällä viikolla asiakkaalle. Taas on yksi etappi saavutettu!

 Kaikki ei aina mene niin kuin suunnittelee, mutta perille päästiin, vaikka koville se otti. Aikataulutus oli tiukka, mutta se ei saa näkyä valmiissa työssä. Valinnat piti tehdä nopeasti. Työ valmistui ajoissa ja siitä myöhemmin.
Jäätävin hetki oli, kun valmis portfolioni katosi bittiavaruuteen, enkä löytänyt siitä kuin hännän. Aikaa tekstin palautukseen ei ollut kuin se päivä, kun huomasin tämän. Edellisenä iltana olin lähettänyt tekstin opettajalle, mutta ei sitäkään voinut sanoa portfolioksi, ei edes sen rungoksi. Pöytäkone ei toiminut ja se raastoi minua. Itku tuli.
Lähetin päivän aikana pieninä pätkinä valmiin tekstin ja tein tarvittavat korjaukset samantien. Olin ihan loppu.

 Olen työllistynyt alkuvuoden aikana niin, että enpä ole liiemmin ennättänyt kotona olemaan. Ovi on käynyt tiuhaan, kun olen käynyt vain vaihtamassa vaatteet, ottanut eväät mukaan ja lähtenyt liikkeelle.
Onneksi miäs on ennättänyt lähes jokaiseen menoon mukaan kantamaan materiaalia kurssille kanssani. Olen näin voinut hiukan huokaista ennen tuntien alkua ja iltaisin ei ole täytynyt jaksaa ajella yksinään hirviä väistellen. 
Paitsi sen kerran, kun miäs kävi pokkaamassa pitkän työsuhteen lahjan työnantajalta, olin taas ajaa yhteen hirven kanssa. Hirviä näkee tien syrjissä ihan päiväseltäänkin, iltaisin ne tulla hujahtavat metsän pimeydestä ihan liian lähelle.

 Iltaopinnot on vielä vaiheessa. Kun päiväopinnot jää tämän viikon jälkeen talvilomalle on minulla aikaa panostaa iltaopintoihin. Olen lukenut joka välissä, kun on ollut mahdollisuus.
Klikkaillut kirjaston viestejä palautettavasta aineistosta ja maksanut nöyrästi sakkomaksuja.

Ei kerta, eikä kaksi, kun olen tämän näytön, töideni, lukemisen ja kirjoittamisen aikana huokaillut normaalin elämän perään. Miten voi olla jo maanantaina väsynyt?
En edes muista, koska olen ehtinyt vain olemaan ja huilaamaan. Tiedän, tämä kostautuu vielä.

 Nakkasin puut uuniin ja saan pellit kiinni vielä ennen töihin lähtöä. Aamulla pakkasmittarit huiteli -22-23' paikkeilla. Toppatakin tuuletusta ja pipa silmillä. Nautin kunnon talvipäivistä.

 Kuljen arskat silmillä kohti aurinkoa ja mietin, mikä mahdollisuus meille on annettu. Uuden oppiminen, itsensä likoon laittaminen ja luovuuden käyttäminen. Ja näyttäminen.

 Pakkanen toi helmiä hangille. Näillä helmillä onnet lähtee tyttärelle, helmikuun lapsoselle.